Yksipuolinen avioero pitkän liiton jälkeen - vertaistukea jätetyn näkökulmasta

Ensimmäinen joulu eron jälkeen lähestyy ja surun keskellä kaipaan kovasti vertaistukea. 

Mieheni jätti minut muutama kuukausi sitten ja kaikki tapahtui yllättäen. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, josta 18 naimisissa (olen 44 vuotias) ja meillä on kaksi teini-ikäistä lasta. Olin jonkin aikaa, ehkä noin puoli vuotta, ihmetellyt että jotain on meneillään, mutta epäilin miehelläni työuupumusta ja lievää masennusta. Hän oli usein ärsyyntynyt ja vetäytyi omiin oloihinsa ja omiin harrastuksiinsa. Hän ei ollut enää kiinnostunut viettämään aikaa lasten kanssa ja eristäytyi tavallaan koko perheestä. Keskustelimme muutaman kerran tilanteesta ja hän syytti työtä ja sen aiheuttamaa stressiä. Rakkaudenosoitukset ja hellyys minua kohtaan jatkui kuitenkin normaalisti, joten en osannut epäillä että kyse olisi parisuhteen ongelmasta. 

Yhtenä päivänä hän oli heti aamusta täysin kylmä ja inhottava minua kohtaan - jopa katseesta puuttui lämpö. Edellisenä päivänä hän oli vielä tehnyt rakkaudenosoituksia normaalisti, joten muutos todella tapahtui yhdessä yössä. Hän nosti esiin ettei ole tyytyväinen meidän avioliittoon ja haluaa ehkä erota. Sovimme että menemme pariterapiaan. Pikakelauksena kaksi kuukautta eteenpäin, niin olin saanut selville että hän oli pettänyt minua netissä eri naisten kanssa jo pari vuotta, ja lisäksi hän oli aloittanut salasuhteen vielä sen jälkeen kun kertoi että haluaa ehkä erota. Hän jätti minut sillä hetkellä kun sain selville tästä salasuhteesta.

Olisin itse halunnut pelastaa avioliittomme, sillä meillä on näihin tapahtumiin asti ollut onnellinen ja rakkautta täynnä oleva liitto. Olen todella järkyttynyt siitä, että mieheni luovutti ilman yrittämistä. Suru on valtava ja samalla koitan käsitellä petetyksi tulemisen järkytystä ja traumaa. Nyt jälkeenpäin tiedän olleeni sinisilmäinen, mutten vilpittömästi koskaan uskonut että mieheni pettäisi minua. Toki nyt voin todeta, että tämä ihminen ei enää ole se sama ihminen jonka kanssa olin onnellinen. En ymmärrä mitä hänelle tapahtui. 

Tässä on  pikkuhiljaa tullut esiin asioita, joiden takia epäilen että miehelleni on tullut vakava henkilökohtainen kriisi (ongelmia itsetunnon kanssa, pettymyksiä urakehityksessä, mikään elämässä ei kuulemma tunnu miltään, hän ei kuulemma tunne mitään ketään kohtaan - ei edes lapsia kohtaan, mikään muu kuin vahva intohimo ei merkitse hänelle mitään, hän koki että perhe pärjää paremmin ilman häntä jne jne. ). Hän sanoo ettei enää rakasta minua oikealla tavalla. En sitten tiedä onko tämä juurisyy hänen kriisille, vai onko kriisi aiheuttanut sen että tunteet minua kohtaan on hiipuneet. 

Miten tällaisesta selviää kun koko oma maailma romahtaa? Entä pystyykö tällaisen jälkeen enää luottamaan ja rakastamaan toista ihmistä? Rakastan edelleen miestäni ja pelkään, että sammuuko tämä rakkaus häntä kohtaan koskaan.