Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksipuolinen avioero pitkän liiton jälkeen - vertaistukea jätetyn näkökulmasta
21.12.2025 |
Ensimmäinen joulu eron jälkeen lähestyy ja surun keskellä kaipaan kovasti vertaistukea.
Mieheni jätti minut muutama kuukausi sitten ja kaikki tapahtui yllättäen. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, josta 18 naimisissa (olen 44 vuotias) ja meillä on kaksi teini-ikäistä lasta. Olin jonkin aikaa, ehkä noin puoli vuotta, ihmetellyt että jotain on meneillään, mutta epäilin miehelläni työuupumusta ja lievää masennusta. Hän oli usein ärsyyntynyt ja vetäytyi omiin oloihinsa ja omiin harrastuksiinsa. Hän ei ollut enää kiinnostunut viettämään aikaa lasten kanssa ja eristäytyi tavallaan koko perheestä. Keskustelimme muutaman kerran tilanteesta ja hän syytti työtä ja sen aiheuttamaa stressiä. Rakkaudenosoitukset ja hellyys minua kohtaan jatkui kuitenkin normaalisti, joten en osannut epäillä että kyse olisi parisuhteen ongelmasta.
Yhtenä päivänä hän oli heti aamusta täysin kylmä ja inhottava minua kohtaan - jopa katseesta puuttui lämpö. Edellisenä päivänä hän oli vielä tehnyt rakkaudenosoituksia normaalisti, joten muutos todella tapahtui yhdessä yössä. Hän nosti esiin ettei ole tyytyväinen meidän avioliittoon ja haluaa ehkä erota. Sovimme että menemme pariterapiaan. Pikakelauksena kaksi kuukautta eteenpäin, niin olin saanut selville että hän oli pettänyt minua netissä eri naisten kanssa jo pari vuotta, ja lisäksi hän oli aloittanut salasuhteen vielä sen jälkeen kun kertoi että haluaa ehkä erota. Hän jätti minut sillä hetkellä kun sain selville tästä salasuhteesta.
Olisin itse halunnut pelastaa avioliittomme, sillä meillä on näihin tapahtumiin asti ollut onnellinen ja rakkautta täynnä oleva liitto. Olen todella järkyttynyt siitä, että mieheni luovutti ilman yrittämistä. Suru on valtava ja samalla koitan käsitellä petetyksi tulemisen järkytystä ja traumaa. Nyt jälkeenpäin tiedän olleeni sinisilmäinen, mutten vilpittömästi koskaan uskonut että mieheni pettäisi minua. Toki nyt voin todeta, että tämä ihminen ei enää ole se sama ihminen jonka kanssa olin onnellinen. En ymmärrä mitä hänelle tapahtui.
Tässä on pikkuhiljaa tullut esiin asioita, joiden takia epäilen että miehelleni on tullut vakava henkilökohtainen kriisi (ongelmia itsetunnon kanssa, pettymyksiä urakehityksessä, mikään elämässä ei kuulemma tunnu miltään, hän ei kuulemma tunne mitään ketään kohtaan - ei edes lapsia kohtaan, mikään muu kuin vahva intohimo ei merkitse hänelle mitään, hän koki että perhe pärjää paremmin ilman häntä jne jne. ). Hän sanoo ettei enää rakasta minua oikealla tavalla. En sitten tiedä onko tämä juurisyy hänen kriisille, vai onko kriisi aiheuttanut sen että tunteet minua kohtaan on hiipuneet.
Miten tällaisesta selviää kun koko oma maailma romahtaa? Entä pystyykö tällaisen jälkeen enää luottamaan ja rakastamaan toista ihmistä? Rakastan edelleen miestäni ja pelkään, että sammuuko tämä rakkaus häntä kohtaan koskaan.
Kommentit (121)
Meillä isompi lapsi ei suostu tapaamaan isäänsä ollenkaan sillä eron syynä oli toinen nainen, josta lapset saivat tietää. Pienempi lapsi tapaa isäänsä säännöllisesti, mutta on sanonut ettei hyväksy isänsä salarakasta elämäänsä millään tapaa. Vaikeita nämä erot jossa on kolmansia osapuolia mukana.. siinä menee luottamus myös lapsen ja vanhemman välitä kun lähtee sössimään asiat noin pahasti. Mielummin siisti ja sovinnollinen ero, niin muutenkin vaikeasta tilanteesta selviää ilman isompia kolhuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isompi lapsi ei suostu tapaamaan isäänsä ollenkaan sillä eron syynä oli toinen nainen, josta lapset saivat tietää. Pienempi lapsi tapaa isäänsä säännöllisesti, mutta on sanonut ettei hyväksy isänsä salarakasta elämäänsä millään tapaa. Vaikeita nämä erot jossa on kolmansia osapuolia mukana.. siinä menee luottamus myös lapsen ja vanhemman välitä kun lähtee sössimään asiat noin pahasti. Mielummin siisti ja sovinnollinen ero, niin muutenkin vaikeasta tilanteesta selviää ilman isompia kolhuja.
Näinhän se useimmiten menee. Epäluotettava, epärehellinen ja valheellinen on vanhemman roolissa pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei huolta, mies ryömii kyllä takaisin sänkyysi kun uusi nainen heittää pihalle.
No sepä vasta iloinen uutinen.🙄 Kuka haluaa sellaisen ryömijän? Ryömikööt muualle.
Nainen haluaa sellaisen miehen, joka haluaa hänet. Ei mitään ryömijää.
Miksi ihmeessä olisit vielä tuota halunnut jatkaa? Mies petti ja olisi tullut pettämään niin kauan kun vehkeet toimii. Pettämiseen ei tarvita mitään kriisejä, jotkut pettää vain vaihtelunhalusta tai ihan vaan koska sattui tilaisuus kohdalle.
Ei muuta kuin eteenpäin. Kyllä huomaat ajan kanssa että liitossa oli varmasti muitakin tiedostamattomia ongelmia.
Ikäviä nuo tilanteet jossa lapset joutuu aikuisten sotkujen keskelle. Kyllä meilläkin lapset ovat kipuilleet tämän kanssa, että miten isä pystyi tällaiseen. Etenkin isompi lapsistamme on todella pettynyt isäänsä ja kokee, ettei isään voi luottaa. Koitan kuitenkin tukea lapsia ja painotan heille, että heidän suhde isäänsä on tärkeä vaikka meidän vanhempien välinen tilanne on huono. Kieltämättä ärsyttää olla tässä asemassa, jossa joudun kaiken tämän jälkeen kannattelemaan lasten ja heidän isän välistä suhdetta.
Tuntuu että mies ei edes välitä siitä mitä teki, tai miten satutti minua ja lapsia tällä kaikella. Hän jopa sanoi juuri ennen eroa että välittää vain omasta onnestaan, eikä siitä että muu perhe on onneton. Toivon että sisimmissään hän on tästä kaikesta pahoillaan, mutta sellaista ei kyllä valitettavasti näy ulospäin. Itse olen surun ja järkytyksen keskellä ja yritän selvitä hetkestä toiseen. On niin käsittämätöntä miten itselle läheisin ihminen yhtäkkiä muuttuu aivan toisenlaiseksi ja satuttaa julmasti. Tuntuu todella pahalta, kun näyttää siltä, että miehellä tämä kaikki meni niin "helposti" eikä ero tunnu missään. Ihmetyttää, että eikö kuitenkin jonkinlaista kiintymystä ole hänelläkin 25 vuoden jälkeen? Mahtaako hän herätä tästä kaikesta jossain vaiheessa ja katua sitä miten asiat hoiti.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olisit vielä tuota halunnut jatkaa? Mies petti ja olisi tullut pettämään niin kauan kun vehkeet toimii. Pettämiseen ei tarvita mitään kriisejä, jotkut pettää vain vaihtelunhalusta tai ihan vaan koska sattui tilaisuus kohdalle.
Ei muuta kuin eteenpäin. Kyllä huomaat ajan kanssa että liitossa oli varmasti muitakin tiedostamattomia ongelmia.
Hyvä kysymys ja ymmärrän kyllä että tämä ihmetyttää. Varmasti olisi ollut pitkä tie edessä, että olisimme saaneet asiat selvitettyä ja oman luottamuksen palautuminen olisi varmasti vienyt pitkän aikaa. Olen kuitenkin perustanut hänen kanssa yhteisen elämän ja perheen, olen ollut onnellinen hänen kanssa ja olen todella sitoutunut jakamaan elämän hänen kanssa. Ajattelen niin että elämään kuuluu kaikenlaisia kolhuja ja vaiheita, mutta minulla on myös puolisona tietty vastuu kun olen luvannut puolisolleni rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Minulle avioliitto merkitsee valtavasti ja itse koen, että avioero tulee siinä vaiheessa kun kaikki kivet on käännetty.
Näitä kriiseileviä keski-ikäisiä löytyy ja valitettavasti traumatisoivat perheitään näillä sekoiluillaan. Omassakin tuttavapiirissä tällaisia eroja todistettu monesti.. Jotkut sitten katuvat jälkeenpäin, mutta osa ei koskaan herää itsekkyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti miehesi ja hänen salarakkaansa järjestävät lapsillenne ihanan joulun.
Nauti vapaudestasi tehdä mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi ja hänen salarakkaansa järjestävät lapsillenne ihanan joulun.
Nauti vapaudestasi tehdä mitä haluat.
Lapset viettävät omasta tahdostaan joulun minun kanssa. Kieltämättä tekisi kyllä itselle pahaa olla lapsista erossa nyt ensimmäisenä jouluna eron jälkeen, joten hyvä näin. Jatkossa pitää opetella nauttimaan omasta ajasta kun lapset ovat exän luona. Koen lähinnä ikävää silloin kun lapset ovat isällään, mutta siihenkin varmasti tottuu ajan kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten sun mies saa maistaa sitä herkkua , mitä on olla kahden teini yh-isä deittimarkkinoilla.
Sun pitää ehdottomasti sopia, että ex-miehestäsi tulee lähihuoltaja ja sä tapaat lapsia vain joka toinen viikonloppu ja lomilla. Jos mies on itse halunnut erota, niin saa sitten itse hoitaa omat lapsensa.
Tätä logiikkaa mä en ole koskaan ymmärtänyt. En mä ainakaan olisi äitinä eron tullessa siihen suostunut, että näen lastani vain viikonloppuisin! Kyllä lapsi oli meillä 50-50. Aivan järjetöntä, että ap:n pitäisi miehen paskan tempun vuoksi vielä lapsensa jättää noin.
Lasten maailma järkkyy juuri jouluksi? Pahalta tuntuu. Jos he ovat yli 12-vuotiaita niin heidän mielipidettään asumisesta kuultava. Miten turvaatte lasten hyvinvoinnin erovaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/5883588/miten-miehenne-ovat-jattaneet-t…
Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?
Vertaistukea 36 sivua.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5883588/miten-miehenne-ovat-jattaneet-t…
Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?
Vertaistukea 36 sivua.
Kiitos kun linkin jakamisesta. Todella surullisia tarinoita ja huomaan, että tapa jolla mieheni jätti minut taitaa olla valitettavan yleistä. Järkyttävää. En ymmärrä miksi avioliittoa ei voida päättää arvokkaalla tavalla jos ollaan kuitenkin jaettu elämä yhdessä pitkään ja on vielä yhteisiä lapsia.
Kiinnostaisi tietää, että onko kellään mies sitten herännyt jossain vaiheessa siihen miten rumasti ja ilkeästi eron hoiti ja pyytänyt anteeksi jälkeenpäin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten maailma järkkyy juuri jouluksi? Pahalta tuntuu. Jos he ovat yli 12-vuotiaita niin heidän mielipidettään asumisesta kuultava. Miten turvaatte lasten hyvinvoinnin erovaiheessa?
Molemmat ovat yli 12 vuotiaita, joten he saavat olla mukana päättämässä asumiskuvioista. Tällä hetkellä isompi ei juurikaan halua viettää aikaa isänsä kanssa ja kunnioitan sitä, en pakota. Pienempi käy isällään enemmän, mutta tulee kotiin valittamaan minulle epäkohdista. Ärsyttää ettei isä ota kunnolla vastuuta vanhemmuudestaan, hän on selvästi jotenkin ihan pihalla tällä hetkellä. Varmaan tottunut siihen että minä kannattelin lapsiperhearkea ja nyt hän ei osaa itse ottaa vastuuta näistä asioita omassa kodissaan. Perusasiat, kuten nukkumaanmenot, ruokailuajat, yhdessä tekeminen jne.
Lapset ja heidän hyvinvointi ovat minulle prioriteetti ja teen kaikkeni että tuen heitä tämän kaiken keskellä, juttelen ja kannattelen. Otan vastaan heidän kiukut, itkut ja raivot, vaikka olen itsekin rikki. Valitettavasti heidän isä rikkoi kaiken ja minä siivoan jälkiä.. Ap
Nämä on näitä tarinoita jotka menee samaan kategoriaan kuin tämä:
Lapsivapaa pariskunta 40v, josta avioliitossa 10-15+ vuotta. Yhdessä vakaasti aina oltu lapsettomia. Sitten 40vee tulee mittariin ja toinen puoliso menee ihan tolaltaan ja alkaa vihjailla lapsista, "perinnön jättämisestä" yms (mikä perintö, revennyt tuulitakki vaatekomerossa ja arvoton lähiökämppä?)
Usein syynä se että ystäväpiirissä alkaa näkyä enemmän mammoja/daddyja ja sitten alkaa kokea ulkopuolisuuden tunnetta ja se paikataan FOMO-vauvan hankkimisella. Uskomatonta miten pitkään nämä valevela/tuuliviirit voivat huijata puolisoitaan - samalla tavoin kuin nämä salasuhteissa roikkujat.
Vaihtoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten sun mies saa maistaa sitä herkkua , mitä on olla kahden teini yh-isä deittimarkkinoilla.
Sun pitää ehdottomasti sopia, että ex-miehestäsi tulee lähihuoltaja ja sä tapaat lapsia vain joka toinen viikonloppu ja lomilla. Jos mies on itse halunnut erota, niin saa sitten itse hoitaa omat lapsensa.
Tuo on hyvä pointti, ettei mies pääse luistelemaan vastuusta lapsista. Tämäntyyppinen mies usein jättää lapset naiselle ja haittaa näin hänen taloudellista selviytymistään. Kannattaa vakavasti pohtia, että mies jää asumaan lasten kanssa entiseen asuntoon ja sinä ap muutat pois. Jotkut parit ovat tehneet niin että vanhemmat vuoroasuvat entisessä kodissaan eli sinä kävisit siellä esimerkiksi joka toinen viikonloppu lasten kanssa asumassa, jolloin saat "rusinat pullasta" lasten osalta ja vastuu jää miehelle.
Miehesi ei kuulosta
Uskomattomia nämä viestit, missä neuvotaan äitiä luopumaan lapsistaan!
Miksi ihmeessä? Jos ainoa syy on, että saa kostaa miehelle, kun mies jää lähivanhemmsksi, on neuvo aivan järjetön. Normaali äiti ei koskaan, ikimaailmassa luopuisi lapsistaan ja lastensa kanssa elämisestä. Nyt neuvotte käyttämään lapsia koston välikappaleena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5883588/miten-miehenne-ovat-jattaneet-t…
Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?
Vertaistukea 36 sivua.
Kiitos kun linkin jakamisesta. Todella surullisia tarinoita ja huomaan, että tapa jolla mieheni jätti minut taitaa olla valitettavan yleistä. Järkyttävää. En ymmärrä miksi avioliittoa ei voida päättää arvokkaalla tavalla jos ollaan kuitenkin jaettu elämä yhdessä pitkään ja on vielä yhteisiä lapsia.
Kiinnostaisi tietää, että onko kellään mies sitten herännyt jossain vaiheessa siihen miten rumasti ja ilkeästi eron hoiti ja pyytänyt anteeksi jälkeenpäin? Ap
Ei ainakaan minun tietämässäni tapauksessa ole milloinkaan pyytänyt anteeksi ja lapset tuntuvat olevan hänelle ilmaa.... Ovat siis aikuisia jo. Tosin eivät lapsetkaan halua olla tekemisissä hänen kanssaan enää, on aiheuttanut niin paljon pettymyksiä (erosivat lasten ollessa vähän vaille täysi-ikäisiä). Erosta on melkein 10 vuotta jo.
Kyseessä oli krooninen pettäjä, selvisi vasta eron jälkeen. Nyt on jo toinen suhde hänellä meneillään eron jälkeen. En olisi hänestä uskonut millainen on, sillä oli lasten kanssa paljon näiden ollessa pieniä ja hyvä isä. Toisaalta taustat selittävät jonkin verran, aikuinen mies on kuitenkin itse vastuussa tekemisistään. Kukaan ent. tuttavapiirissä ei ole enää hänen kanssaan tekemisissä, mutta ei tunnu häntä haittaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5883588/miten-miehenne-ovat-jattaneet-t…
Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?
Vertaistukea 36 sivua.
Kiitos kun linkin jakamisesta. Todella surullisia tarinoita ja huomaan, että tapa jolla mieheni jätti minut taitaa olla valitettavan yleistä. Järkyttävää. En ymmärrä miksi avioliittoa ei voida päättää arvokkaalla tavalla jos ollaan kuitenkin jaettu elämä yhdessä pitkään ja on vielä yhteisiä lapsia.
Kiinnostaisi tietää, että onko kellään mies sitten herännyt jossain vaiheessa siihen miten rumasti ja ilkeästi eron hoiti ja pyytänyt anteeksi jälkeenpäin? Ap
Ehkä joo, jotkut heräävät. Mutta siihen mennessä minäkin olin herännyt jo siihen, että omasta mielestään mies ei hoitanut eroa rumasti ja ilkeästi, vaan sillä ainoalla tavalla, jonka mielestään sai toimimaan. Siis sehän on tuossa vaiheessa kun se on sulle ääneen sanonut, että nyt ei rakasta enää, jo vääntänyt ja kääntänyt sitä omassa päässään pari vuotta. Se on pohtinut asian puhki ja on siihen jo lopen kyllästynyt. Missään parisuhdeterapeutilla ei miehen mielestä siinä vaiheessa mitenkään enää voi pelastaa mitään, eikä mitään pelastettavaa edes ole - paitsi ehkä hänen tulevaisuutensa. Ja hän näkee sen, että hänet raahataan jollekin terapeutille, ilkeänä ja rumana yrityksenä estää ero ja tuhota ennalta hänen mahdollisuutensa onneen. Ts. Hänen mielestään hän on järkevä ja realisti ja sinä olet ilkeä ja tuhoisa.
Teidän molempien näkemykset tilanteesta ovat tietysti pahasti yksipuoliset, kummankin omasta näkökulmastaan. Voi olla, että te molemmat tulette vielä huomaamaan erehdyksenne. Mutta te olette nyt eronneet - joten se, millä sinulle on väliä, on sinun oma kasvusi ja se, huomaatko sinä oman erehdyksesi ja miten sen kanssa sitten elät. Tällä on paljon, PALJON enemmän väliä sinun onnellisuudellesi (ja jos lapsesi asuvat sinun kanssasi, heidän onnellisuudelleen) kuin sillä, huomaako ex-miehesi omansa.
Täällä osa sanoo, että lapset pitäisi jättää miehen vastuulle, koska mies haluaa eron. Mutta miettikää asiaa lapsen näkökulmasta. Minusta ei ole oikein miettiä asiaa äidin tai isän näkökulmasta vaan se pitää ensisijaisesti miettiä lapsen näkökulmasat. Juu, AP:n teinit ovat jo isoja, mutta silti lapsia ja alaikäisiä.
Itse olin varhaisteini-iässä kun vanhemmat erosivat. Jos olisin joutunut olemaan isäni kanssa (isäni petti ja siksi tuli ero), niin se olisi ollut yhtä helvettiä. Isäni jatkoi yhden illan juttujaan eron jälkeen ja hän raahasi viikonloppuisin uusia naisia baarista kotiin. Kävin siis joka toinen viikonloppu isällä. En olisi halunnut käydä, mutta "minun piti miettiä isäni tunteita, hänelle ei saanut tulla paha mieli". Itselläni oli koko ajan paha mieli.
Alue: Aihe vapaa
Omaa kokemusta on käräjäoikeuden sovittelusta. Isänsä oli kääntänyt 12 v lapsen
minua vastaan katkeruuttaan. Lapsi ei puoleen vuoteen halunnut minun luokseni. Sovittelussa asiantuntijat totesivat, että lapsen etu on säilyttää suhde myös äitiinsä. Vuoroviikkosysteemi palautettiin, ja kas vain, nopeasti se nuorikin oli sitä mieltä, että haluaa asua äidillään.