Lue keskustelun säännöt.
Yksipuolinen avioero pitkän liiton jälkeen - vertaistukea jätetyn näkökulmasta
21.12.2025 |
Ensimmäinen joulu eron jälkeen lähestyy ja surun keskellä kaipaan kovasti vertaistukea.
Mieheni jätti minut muutama kuukausi sitten ja kaikki tapahtui yllättäen. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, josta 18 naimisissa (olen 44 vuotias) ja meillä on kaksi teini-ikäistä lasta. Olin jonkin aikaa, ehkä noin puoli vuotta, ihmetellyt että jotain on meneillään, mutta epäilin miehelläni työuupumusta ja lievää masennusta. Hän oli usein ärsyyntynyt ja vetäytyi omiin oloihinsa ja omiin harrastuksiinsa. Hän ei ollut enää kiinnostunut viettämään aikaa lasten kanssa ja eristäytyi tavallaan koko perheestä. Keskustelimme muutaman kerran tilanteesta ja hän syytti työtä ja sen aiheuttamaa stressiä. Rakkaudenosoitukset ja hellyys minua kohtaan jatkui kuitenkin normaalisti, joten en osannut epäillä että kyse olisi parisuhteen ongelmasta.
Yhtenä päivänä hän oli heti aamusta täysin kylmä ja inhottava minua kohtaan - jopa katseesta puuttui lämpö. Edellisenä päivänä hän oli vielä tehnyt rakkaudenosoituksia normaalisti, joten muutos todella tapahtui yhdessä yössä. Hän nosti esiin ettei ole tyytyväinen meidän avioliittoon ja haluaa ehkä erota. Sovimme että menemme pariterapiaan. Pikakelauksena kaksi kuukautta eteenpäin, niin olin saanut selville että hän oli pettänyt minua netissä eri naisten kanssa jo pari vuotta, ja lisäksi hän oli aloittanut salasuhteen vielä sen jälkeen kun kertoi että haluaa ehkä erota. Hän jätti minut sillä hetkellä kun sain selville tästä salasuhteesta.
Olisin itse halunnut pelastaa avioliittomme, sillä meillä on näihin tapahtumiin asti ollut onnellinen ja rakkautta täynnä oleva liitto. Olen todella järkyttynyt siitä, että mieheni luovutti ilman yrittämistä. Suru on valtava ja samalla koitan käsitellä petetyksi tulemisen järkytystä ja traumaa. Nyt jälkeenpäin tiedän olleeni sinisilmäinen, mutten vilpittömästi koskaan uskonut että mieheni pettäisi minua. Toki nyt voin todeta, että tämä ihminen ei enää ole se sama ihminen jonka kanssa olin onnellinen. En ymmärrä mitä hänelle tapahtui.
Tässä on pikkuhiljaa tullut esiin asioita, joiden takia epäilen että miehelleni on tullut vakava henkilökohtainen kriisi (ongelmia itsetunnon kanssa, pettymyksiä urakehityksessä, mikään elämässä ei kuulemma tunnu miltään, hän ei kuulemma tunne mitään ketään kohtaan - ei edes lapsia kohtaan, mikään muu kuin vahva intohimo ei merkitse hänelle mitään, hän koki että perhe pärjää paremmin ilman häntä jne jne. ). Hän sanoo ettei enää rakasta minua oikealla tavalla. En sitten tiedä onko tämä juurisyy hänen kriisille, vai onko kriisi aiheuttanut sen että tunteet minua kohtaan on hiipuneet.
Miten tällaisesta selviää kun koko oma maailma romahtaa? Entä pystyykö tällaisen jälkeen enää luottamaan ja rakastamaan toista ihmistä? Rakastan edelleen miestäni ja pelkään, että sammuuko tämä rakkaus häntä kohtaan koskaan.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuupo ja kuupon Harlekiini-sadut, joiden miesnäkökulma on täysin ilmeinen. Vain mies pyörii kyrvännuppinsa ympärillä ja kuvittelee, että naisen maailma musertuu kun kusiletku lähtee.
Tai että nainen muka haluaa huoripukin vielä takaisinkin 😂
Kaikille naisille miehet eivät ole pelkkiä kusiletkuja.
Tuo pakenee omia häpeän ja syyllisyyden tunteitaan vihaan, joskus myös sarkasmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten sun mies saa maistaa sitä herkkua , mitä on olla kahden teini yh-isä deittimarkkinoilla.
Sun pitää ehdottomasti sopia, että ex-miehestäsi tulee lähihuoltaja ja sä tapaat lapsia vain joka toinen viikonloppu ja lomilla. Jos mies on itse halunnut erota, niin saa sitten itse hoitaa omat lapsensa.
Tuo on ehdoton. Lisäksi pitää jakaa lasten mahdolliset harrastuskuljetusvuorot niin, että niitä riittää miehelle myös lapsivapaille viikoille.
Lapset ei ole yksin naisen ja miehen tulee kantaa puolet vastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä, Pasi. Sun misogyynisadut tunnistaa aina jaarittelusta. Totuus on lyhyt, vale pitkä.
Se liittyy eräisiin psykoosisairauksiin. Tarinaa vain valuu ja valuu ja valuu.
Esim bipolaarihöiriön maniavaiheessa. Ap ei ole nainen vaan kroonisesti, pakonomaisesti sepittävä urpo. Ja saduissa keskeisenä miehen ikävöinti, kliseinen ilmaisu ja huonosti piilotettu misogynia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroon ei ole kukaan yksin syyllinen. Ap. voisi myös katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä, Pasi. Sun misogyynisadut tunnistaa aina jaarittelusta. Totuus on lyhyt, vale pitkä.
Se liittyy eräisiin psykoosisairauksiin. Tarinaa vain valuu ja valuu ja valuu.
Esim bipolaarihöiriön maniavaiheessa. Ap ei ole nainen vaan kroonisesti, pakonomaisesti sepittävä urpo. Ja saduissa keskeisenä miehen ikävöinti, kliseinen ilmaisu ja huonosti piilotettu misogynia.
Hyviä havaintoja maanisesta ajanjaksosta! Alter egona seikkailee täällä mammapalstalla kun heitetty ulos muilta alustoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne. Mies on käyttänyt kaikki liikenevät voimavaransa töihin, ja viisikymppisenä katselee ympärilleen ja toteaa, ettei elä sellaista elämää kuin haluaisi. Koska hän on patalaiska kehittymään itse, hän löytää syyn pahaan oloonsa itsensä ulkopuolelta, ja päättää jättää kaiken.
Mieslapsi.
Mitä tällaisen kanssa tekee? Eipä paljon mitään.
Käyttäjä5065 kirjoitti:
Eroon ei ole kukaan yksin syyllinen. Ap. voisi myös katsoa peiliin.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle ja lapsillesi! Miehesi on osannut rehellisesti kuvata tilanteen syyn: eli intohimon tunne on vienyt mukanaan. Se sekoittaa pään, silloin ei ole oma itsensä. Huuma kestää aikansa, joko mies vaihtaa sitten taas naista. Tai ehkä palaa järkiinsä ja kotiin. Vaikea ennustaa.
Olen nainen ja nelikymppisenä itselläni oli vastaavanlainen vaihe elämässäni, hullaannuin huuman tunteesta. Onneksi se meni ohi, oma perhe voitti ja saimme sovittua asiat mieheni kanssa.
Miten sopiminen estää sen, ettet intohimoile parin vuoden päästä uudelleen? Intohimon perässä juoksija nimenomaan on oma itsensä. Se puoli, joka yleensä ei näy, toki, mutta tietoinen päätöskykyinen ihminen. Jos tämän puolen on nähnyt, kannattaa syvästi harkita, haluaako yhä jatkaa vaikka seuraava "puuska" voi iskeä milloin vain.
Noin olisin ajatellut, jos mies olisi tehnyt noin. Ei olisi jatkunut meidän liitto. Tapahtuneesta on kulunut 20 vuotta, eikä ole toistunut tuo 3-4 vuotta kestänyt sekoiluajanjakso, eikä ole edes houkuttanut. Paras ystävänikään ei tiedä ajasta oikein mitään, häpeä on iso. Kaikki alkoi tilaisuus -tekee - varkaan- tyyppisesti. Ja jäin koukkuun huuman tunteeseen. En etsinyt pidempiaikaista suhdetta, vaan pelkkää jalat ilmassa - tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistä, Pasi. Sun misogyynisadut tunnistaa aina jaarittelusta. Totuus on lyhyt, vale pitkä.
Se liittyy eräisiin psykoosisairauksiin. Tarinaa vain valuu ja valuu ja valuu.
Esim bipolaarihöiriön maniavaiheessa. Ap ei ole nainen vaan kroonisesti, pakonomaisesti sepittävä urpo. Ja saduissa keskeisenä miehen ikävöinti, kliseinen ilmaisu ja huonosti piilotettu misogynia.
Hyviä havaintoja maanisesta ajanjaksosta! Alter egona seikkailee täällä mammapalstalla kun heitetty ulos muilta alustoilta.
Niin. Elämä. On. Valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
voimia sinulle hankalaan elämäntilanteeseen. Selvitä tästä ihan varmasti ja jossakin vaiheessa teidät myös, että näin on parempi sinulle.
Erot ovat aina kamalia ja tuollaiset traumaerot vievät pohjan elämänilolta. Eron hoitaminen tuolla tavalla on miehesi vastuulla, ei sinun. Jos vaan voit, niin yritä pääsät miehen puolustelusta siihen kohtaan surua, jossa olet (aiheesta!) vihainen ja raivoissasi hänelle. Jos suinkin voit, niin kannattaa ainakin muutaman kerran käydä terapeutin juttusilla. Jo ihan muutama sessio antaa uutta näkökulmaa ja pääset prosessissa eteenpäin. Kannattaa myös lukea aihetta käsittelevää kirjallisuutta.
Itselläni on takana vastaavahkoja kokemuksia, paitsi että niihin liittyi vielä miehen addiktio-ongelmia. Niistä huolimatta selitin vuosia itselleni, että miten paljon hyvää ja kaunista oli ja voisi vielä olla. Sitä voi olla todella sokea omalle todellisuudelle. Monta vuotta se vei, mutta nykyään ymmärrän, että emme koskaan olleet hyviä, oikeanlaisia kumppaneita toisillemme. Joskus mietin, että olisi hyvä käydä asioita hänen kanssaan läpi jutellen, sillä koko erokaaoksessa ei ollut minkäänlaista "closure" meidän kohdalla. Sen olen itse itselleni taistellut, mikä sekin tuntui tosi epäoikeudenmukaiselta, että edes sitä en toiselta saanut. Kuitenkin, nuo kamppailut itseni kanssa opettivat paljon ja nykyään olen täysin erilaisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, joka kuuntelee minua ja tarpeitani. Tämä ei ilman elämääni ylösalaisin kääntänyttä eroa olisi mahdollista :-)
Paljon tsemppia! Sinä selvitä kyllä ja elämä voittaa.
Tsemppiä ap. Shokki voi olla nyt kova, mutta ennen pitkää ymmärrät, että tämä on parempi. Ei sellaisella miehellä mitään tee. Nyt on tärkeää, että varmistat oman ja lasten taloudellisen tulevaisuuden. Jos sinulla on työ, niin ei ole huolta, ja ota exältä myös kaikki elatusmaksut mitä irti saat. Sitten kun tämä on kunnossa, niin elämä alkaa hymyillä. Elä omaa ihanaa elämääsi, jos lapsetkin ovat isoja, tee mikä itsestäsi tuntuu hyvältä. Yleensä kun naiselle tulee ikää, niin miehet lakkaavat kiinnostamasta, tutustu sinkkuystäviisi, jos olet eläinten ystävä niin hanki lemmikki, ja jos vielä miehet kiinnostavat, niin laittaudu nätiksi ja pistä jonnekin treffipaikalle hyvä kuva niin miehet tulevat jonossa. Ota sitten kiva rakastaja. Ikävä kyllä monet miehet ovat tosi itsekkäitä, ja sellaisten kanssa ei ole kiva vanheta, joten sinulla voi olla edessäsi ihana elämänvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten sun mies saa maistaa sitä herkkua , mitä on olla kahden teini yh-isä deittimarkkinoilla.
Sun pitää ehdottomasti sopia, että ex-miehestäsi tulee lähihuoltaja ja sä tapaat lapsia vain joka toinen viikonloppu ja lomilla. Jos mies on itse halunnut erota, niin saa sitten itse hoitaa omat lapsensa.
Sehän olisi lapsen etu, mutta ei nainen taida suostua. Lapsi vieraannutetaan isästään ja otetaan käräjiltä maksimielarit ja sitten lapsi mummolaan 4 yötä/viikko.
Kaikille naisille miehet eivät ole pelkkiä kusiletkuja.