Yksipuolinen avioero pitkän liiton jälkeen - vertaistukea jätetyn näkökulmasta
Ensimmäinen joulu eron jälkeen lähestyy ja surun keskellä kaipaan kovasti vertaistukea.
Mieheni jätti minut muutama kuukausi sitten ja kaikki tapahtui yllättäen. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, josta 18 naimisissa (olen 44 vuotias) ja meillä on kaksi teini-ikäistä lasta. Olin jonkin aikaa, ehkä noin puoli vuotta, ihmetellyt että jotain on meneillään, mutta epäilin miehelläni työuupumusta ja lievää masennusta. Hän oli usein ärsyyntynyt ja vetäytyi omiin oloihinsa ja omiin harrastuksiinsa. Hän ei ollut enää kiinnostunut viettämään aikaa lasten kanssa ja eristäytyi tavallaan koko perheestä. Keskustelimme muutaman kerran tilanteesta ja hän syytti työtä ja sen aiheuttamaa stressiä. Rakkaudenosoitukset ja hellyys minua kohtaan jatkui kuitenkin normaalisti, joten en osannut epäillä että kyse olisi parisuhteen ongelmasta.
Yhtenä päivänä hän oli heti aamusta täysin kylmä ja inhottava minua kohtaan - jopa katseesta puuttui lämpö. Edellisenä päivänä hän oli vielä tehnyt rakkaudenosoituksia normaalisti, joten muutos todella tapahtui yhdessä yössä. Hän nosti esiin ettei ole tyytyväinen meidän avioliittoon ja haluaa ehkä erota. Sovimme että menemme pariterapiaan. Pikakelauksena kaksi kuukautta eteenpäin, niin olin saanut selville että hän oli pettänyt minua netissä eri naisten kanssa jo pari vuotta, ja lisäksi hän oli aloittanut salasuhteen vielä sen jälkeen kun kertoi että haluaa ehkä erota. Hän jätti minut sillä hetkellä kun sain selville tästä salasuhteesta.
Olisin itse halunnut pelastaa avioliittomme, sillä meillä on näihin tapahtumiin asti ollut onnellinen ja rakkautta täynnä oleva liitto. Olen todella järkyttynyt siitä, että mieheni luovutti ilman yrittämistä. Suru on valtava ja samalla koitan käsitellä petetyksi tulemisen järkytystä ja traumaa. Nyt jälkeenpäin tiedän olleeni sinisilmäinen, mutten vilpittömästi koskaan uskonut että mieheni pettäisi minua. Toki nyt voin todeta, että tämä ihminen ei enää ole se sama ihminen jonka kanssa olin onnellinen. En ymmärrä mitä hänelle tapahtui.
Tässä on pikkuhiljaa tullut esiin asioita, joiden takia epäilen että miehelleni on tullut vakava henkilökohtainen kriisi (ongelmia itsetunnon kanssa, pettymyksiä urakehityksessä, mikään elämässä ei kuulemma tunnu miltään, hän ei kuulemma tunne mitään ketään kohtaan - ei edes lapsia kohtaan, mikään muu kuin vahva intohimo ei merkitse hänelle mitään, hän koki että perhe pärjää paremmin ilman häntä jne jne. ). Hän sanoo ettei enää rakasta minua oikealla tavalla. En sitten tiedä onko tämä juurisyy hänen kriisille, vai onko kriisi aiheuttanut sen että tunteet minua kohtaan on hiipuneet.
Miten tällaisesta selviää kun koko oma maailma romahtaa? Entä pystyykö tällaisen jälkeen enää luottamaan ja rakastamaan toista ihmistä? Rakastan edelleen miestäni ja pelkään, että sammuuko tämä rakkaus häntä kohtaan koskaan.
Kommentit (121)
Voi tosiaan olla ettei mies koskaan tule katumaan tapaa millä kaiken hoiti. Ja myönnän sen, että minulla on tietenkin ollut oma vastuuni parisuhteestamme ja joudun ottamaan osaksi syyt niskaani siitä että ero tuli. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että eron voi hoitaa monella tapaa ja tämä oli niin huonosti hoidettu kuin vaan voi olla. Erota saa, mutta sen voi hoitaa myös ilman pettämistä ja toisen rikkomista. Ap
Olipa raskas joulu. Yritin etukäteen varautua siihen, että ensimmäinen joulu eron jälkeen on rankka, mutta silti se pääsi yllättämään. Suru voimistui todella paljon ja edelleen mieli on aika synkässä paikassa.
Mies lähetti hyvän joulun toivotukset tekstiviestillä ja se jotenkin triggeröi vihan tunnetta minussa. Alkoi ihan kunnolla suututtamaan, että kaiken tämän hirveyden jälkeen hän sitten toivottaa hyvää joulua. Ehkä hän ajatteli että se on paikallaan ja asiallista, mutta aikamoisen tunnemyrskyn se sai minussa aikaan. Ap
Ei se ole lapsista luopumista, jos lapset ovat 50/50 vanhemmillaan. Nimenomaan ensimmäisen joulun olisivat voineet olla isällään, sillä äidin jaksaminen on tällaisen eron jälkeen vähissä.
Tätä pitää ajatella nyt samalla tavalla miten naisten eroja ajatellaan nykyään . Eli tämä kuuluu miehenä kasvamiseen ja on oleellinen osa modernin miehen elämänkulkua. Seksuaalisuuttaan ei voi löytää ilman eroa. Vahva ja itsenäinen mies eroaa!
Tätä myrkkyä naiset nykyään tarjoilee miehille koko ajan. Nyt saatavilla maistiaisen siitä maljasta itsekin. Onko hyvää?
Meillä ei ainakaan toistaiseksi lapset ole 50/50. Isompi lapsemme ei oikein halua olla isän kanssa tällä hetkellä tekemisissä ja välttelee isälleen menoa. Pienempi käy isällään, mutta pitkiä viikonloppuja. Ja yhteistyö ei tällä hetkellä oikein näytä toimivan, sillä miehen oletus näyttää olevan se, että minä hoidan lapset aina kun hänelle ei sovi.. Tästä on nyt muutamat riidat jo käyty. Lapset on nyt minulle kaikki kaikessa, mutta olen kieltämättä todella uuvuksissa henkisesti tästä kaikesta. Ap
Iloitse, että pääset eroon tuollaisesta käärmeestä. Nauti elämästäsi äläkä enää sitoudu liikaa keneenkään. Lapset voivat olla puolet ajasta isällään
Voit aloittaa uuden harrastuksen tai yritystoiminnan. Kadehdin sinua.
Miksi nämä erot tulee naaraille aina yllätyksenä? Mies on puhunut asioista jotka eivät häntä miellytä mutta viesti ei vain ole mennyt naaraan piittaamattomuuden vuoksi perille.
Sit "ero tuli puskista"
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä erot tulee naaraille aina yllätyksenä? Mies on puhunut asioista jotka eivät häntä miellytä mutta viesti ei vain ole mennyt naaraan piittaamattomuuden vuoksi perille.
Sit "ero tuli puskista"
Valitettavasti meidän tapauksessa mies ei puhunut mitään. Vetäytyi kyllä koko perheestä, mutta syytti työstressiä kun yritin kysellä että mikä on. Keskustelujen perusteella olin itse siinä uskossa että on mahdollisesti työuupumusta. Minua kohtaan rakkaudenosoitukset ja lempeät sanat jatkui normaalisti, kunnes tosiaan yhtäkkiä kaikki muuttui. Voin todella rehellisesti sanoa, että mielummin olisin halunnut että mies olisi avannut suunsa ja kertonut ongelmista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä erot tulee naaraille aina yllätyksenä? Mies on puhunut asioista jotka eivät häntä miellytä mutta viesti ei vain ole mennyt naaraan piittaamattomuuden vuoksi perille.
Sit "ero tuli puskista"
Valitettavasti meidän tapauksessa mies ei puhunut mitään. Vetäytyi kyllä koko perheestä, mutta syytti työstressiä kun yritin kysellä että mikä on. Keskustelujen perusteella olin itse siinä uskossa että on mahdollisesti työuupumusta. Minua kohtaan rakkaudenosoitukset ja lempeät sanat jatkui normaalisti, kunnes tosiaan yhtäkkiä kaikki muuttui. Voin todella rehellisesti sanoa, että mielummin olisin halunnut että mies olisi avannut suunsa ja kertonut ongelmista. Ap
Puhui kyllä, et vain kuunnellut koska olit aina puhumassa päälle itsestäsi.
Ap tiedän miltä tuntuu. Suunnilleen.
Mieheni jäi juuri jouluna kiinni siitä, että on pettänytcminua vuosien ajan. Ja kun olen eri tilanteissa (ilmeisen syystä) epäillyt ja kysynyt suoraan, niin on valehdellut päin naamaa ja lisäksi väittänyt minua luulosairaaksi.
Kiinni jäätyäänkään hän ei ole tunnustanut, eikä pahoitellut, vaan epärationaalisesti suuttui kiinnijäännistä minulle ja muutti kotoa samantien sanomatta sanaakaan.
Tällainen ero on todella traumaattinen, kun ei saa normaalia päätöstä pitkälle avioliitolle. Matto lähti alta, kun miehen kaksoiselämä paljastui, tuntuu etten ole koskaan oikeasti tuntenut häntä.
Varasin ajan terapiaan, toivottavasti pääsisin yli tästä. Suhde on ollut tosin huono niin pitkään, enkä ole ollut onnellinen, että uskon että minullekin voi olla parempaa edessäpäin.
Tsemppiä, uskomattoman paljon on noin epäterveitä ihmisiä olemassa. Pelottavaa on se, että sitä ei näe heistä päällepäin, enkä itsekään tajunnut vuosienkaan aikana,.millaisen ihmisen kanssa elin. Se on se pelottava osuus.
Miten netissä voi pettää, paniko se tietokonetta tai puhelinta?
Samat kokemukset takana. Tuo mitä kuvailet on ihan peruskauraa; vetäytyminen, tunnekylmyys, ilkeily.. Psykologian kirjoihin voitaisiin painattaa pettäjän karikatyyrina.
Mun mies petti minua kaksi kertaa (siis mitä jäi kiinni) ja välissä oli 10 vuotta. Toisella kerralla arvasin heti mistä on kyse. En siis suosittele jäämään, edes lasten takia. Arviolta 80% prosentin mahdollisuus että tyyppi tekee sen taas.
Jätetyksi tuleminen on kamalaa. Tässä vähän kulunut mutta tosi klisee: vika ei ole sinussa. Henkisesti vakaat ja luotettavat tyypit eivät petä. Eikä se tarkoita että se toinen nainen olis sinua jotenkin parempi. Se on vaan jotain uutta, erilaista ja saatavilla. Mun ex petti mm. huomattavasti itseään vanhemman naisen kanssa. Että jonkinlaista äitihahmoa hän siinä haki. Mutta ei ole enää minun ongelma. Not my cirkus, not my monkeys.
Paras mitä nyt voit tehdä on hakeutua terapiaan ja jutella niin monen ihmisen kanssa kuin ikinä pystyt. Tämä ei ehkä ollut sinun valinta, mutta ajan saatossa tulet ymmärtämään että parempi näin. Jos joku ei arvosta sinua tai edes omaa perhettään niin paljon että jaksais olla oikea mies, antaa mennä menojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinä puolina myös se, että lapsenne ovat jo teinejä eikä pikkulapsia, koska uusperhekuviot ovat lasten kannalta usein hankalia.
Mitä sä tuolla tarkoitat? Mä luulin, että valtaosa lapsista on tyytyväisiä uusperheessä.
;-D jotain muuta vihjailemalla saat kaikkien vihat niskaan
Olen todella pahoillani, että joudut kokemaan samaa. Ja kyllä, tällainen ero on nimenomaan traumaattinen ja matto vedetään jalkojen alta. Terapia on varmasti hyvä suunnitelma. Itse pelkään että tämä jättää pysyvät arvet jonka takia en uskalla enää luottaa tai rakastaa.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Samat kokemukset takana. Tuo mitä kuvailet on ihan peruskauraa; vetäytyminen, tunnekylmyys, ilkeily.. Psykologian kirjoihin voitaisiin painattaa pettäjän karikatyyrina.
Mun mies petti minua kaksi kertaa (siis mitä jäi kiinni) ja välissä oli 10 vuotta. Toisella kerralla arvasin heti mistä on kyse. En siis suosittele jäämään, edes lasten takia. Arviolta 80% prosentin mahdollisuus että tyyppi tekee sen taas.
Jätetyksi tuleminen on kamalaa. Tässä vähän kulunut mutta tosi klisee: vika ei ole sinussa. Henkisesti vakaat ja luotettavat tyypit eivät petä. Eikä se tarkoita että se toinen nainen olis sinua jotenkin parempi. Se on vaan jotain uutta, erilaista ja saatavilla. Mun ex petti mm. huomattavasti itseään vanhemman naisen kanssa. Että jonkinlaista äitihahmoa hän siinä haki. Mutta ei ole enää minun ongelma. Not my cirkus, not my monkeys.
Paras mitä nyt voit tehdä on hakeutua terapiaan ja jutella niin monen ihmisen kanssa kuin ikinä
Todella surullista että tulit petetyksi miehen toimesta kaksi kertaa. Olen pahoillani. Voin vaan kuvitella miltä se tuntuu, kun on päättänyt jatkaa toisen kanssa petoksesta huolimatta ja sen kaiken järkytyksen joutuu käymään sitten uudestaan läpi.
Terapia on varmasti tarpeen kyllä. Ja huomaan, että ystäville puhuminen kyllä auttaa. Tuntuu että onkin kova tarve vaan puhua tätä asiaa läpi uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5883588/miten-miehenne-ovat-jattaneet-t…
Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?
Vertaistukea 36 sivua.
Kiitos kun linkin jakamisesta. Todella surullisia tarinoita ja huomaan, että tapa jolla mieheni jätti minut taitaa olla valitettavan yleistä. Järkyttävää. En ymmärrä miksi avioliittoa ei voida päättää arvokkaalla tavalla jos ollaan kuitenkin jaettu elämä yhdessä pitkään ja on vielä yhteisiä lapsia.
Kiinnostaisi tietää, että onko kellään mies sitten herännyt jossain vaiheessa siihen miten rumasti ja ilkeästi eron hoiti ja pyytänyt anteeksi jälkeenpäin? Ap
-
Olen lukenut itä vastaavia tapauksia nyt paljon netistä, englanniksi löytyy loppumaton määrä googlesta.
Ei taida olla kovin paljon tapauksia, joissa mies olisi tajunnut aiheuttamansa tuhot ja pyytänyt anteeksi.
Yleisempää näkyy olevan, uskomatonta kyllä, että mitään anteeksipyyntöä ei koskaan tule. Koska jo se, että ihminen kykenee sellaiseen pitkään pettämiseen ja kaksoiselämään tarkoittaa, että hän ei rakasta, ei arvosta puolisoaan, eikä häntä yksinkertaisesti kiinnosta puolison tunteet.
Se on jokin persoonallisuushäiriö, johon kuuluu järkyttävä itsekeskeisyys ja taipumus manipuloida (mm. valehtelu on sitä) ja taipumus välttää joutumasta koskaan kantamaan vastuuta mistään ikävästä.
Tragikoomista, että minun mieheni isä sanoi häissä, että mieheni ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi. Silloin en sitä tajunnut, mutta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin voin todeta hänen olleen oikeassa. Tuollaiset ihmiset eivät ole kehittyneet normaalisti, eivät ole kasvaneet aikuisiksi. Eivätkä tulekaan kasvamaan, persoonallisuushäiriö on pysyvä piirre.
Mikä helkutti on FOMO-vauva? Miksi pitää suoltaa tuollaista paskakieltä eikä voi kirjoittaa niin, että kaikki ymmärtää?
Lisäksi sä tollo et näytä tajuavan, että ihmisen mieli voi muuttua. Myös sen suhteen haluaako lapsia. Eikä todellakaan ole tuo sun tarina sama asia kuin ap:n tarina.