Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parasta lapsettomuudessa? Rauha? Siisti koti? Elintason nousu?
20.12.2025 |
Mikä asia on sinulle tärkeää lapsettomuudessa/velaudessa?
Esimerkiksi aika monelle lapsettomuus on keino välttää sukupolvia jatkunut köyhyyden kierre ja nostaa itsensä sosioekonomisessa tasossa ylöspäin.
Kommentit (179)
121/179
|
20.12.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nuo liittyy lapsettomuuteen! Meillä on kaikki tuo ja silti lapsia. Lapset on kasvatettu niin ettei niiden kanssa ole mitään ongelmia ollut koskaan.
Ymmärrän että mieli käy joulun alla läpi tuollaisia asioita koska jouluhan on lähinnä lasten juhla ja kun niitä ei itsellä ole....
Vauva ei ole ikinä itkenyt siellä? Ok....
Miksi se jotenkin vesittää koko äitiyden, että se oma lapsi on joskus itkenyt? Kyllä elämä lasten kanssa sisältää myös itkuja, niin kuin elämä yleensäkin. Nämä velojen kommentit on joskus niin omituisia.... Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja asun päiväkodin vieressä ja aina kun nään vanhemman hakevan työpäivän jälkeen kitisevän kakaran hoidosta, tarvitsen kolme päivää lepoa.
Ja sitten sanotaan, että velan elämä on helppoa. Tsempit vaan sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin katkeransuloinen ketju. Hyvä että keksitte positiivisiakin asioita, ettei yksinäinen merkityksetön joulu kirpaise niin syvältä. Mikään ei ole niin ihanaa maailmassa kuin joulu lasten kanssa.
Voin lyödä vetoa, että äitini viettää yksinäisemmän joulun kuin minä, vaikka hänellä on lapsia ja minulla ei. Ainakin yksi akateeminen ystäväpariskunta on tulossa luoksemme jouluaterialle.
No huh. Hetken jo pelkäsin, että ovat vaan ammattikoulun käyneitä. eri
Pilallahan joulu olisi, jos pitäisi jotain duunaripariskuntaa tuijottaa omassa kodissa. Tosin ei kai sellaiset edes ystäviksi kelpaisi, osaako edes syödä ruokapöydässä haarukalla ja veitsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on joka kerta yhtä joutava kysely. Lapseton ei voi tietää, mitä elämä lasten kanssa on. On turha kuvitella, että sitä pystyy jotenkin arvioimaan seuraamalla naapurin lapsiperheen elämää. Ei voi. Perheellinen taas tietää, mitä elämä ilman lapsia on. Lapsi tuo leivän tullessaan ja perheelliset miehet ovat keskimäärin varakkaampia, kuin perheettömät. Oma jälkikasvu motivoi tarvittaessa vaikka mihin. Niin se vain menee.
Ei tässä sitä kysytty voiko joku tietää miltä toisesta tuntuu. Ei kukaan voi. Maanviljelijyyden, vanhemmuuden, astronauttisuuden tai allergisuuden voi tuntea 100% vain henkilö, joka omaa nämä ominaisuudet. Se ei estä keskustelemasta asiasta. Eihän muuten voisi mistään asiasta puhua, koska aina on joku ihminen, jolta puuttuu tietty ominaisuus. Miten voit tietää millaista on olla kaupassa kun et ole itse kaupan myyjä, jne.
Niinpä. No, mikä siinä astronautittomuudessa on parasta? Tietenkin se, että ei tarvitse joulua viettää avaruudessa, eikö? Eli ihan turha kysely. Taas.
Mitä elintasoon tulee, lapset ja heidän elättämisensö ovat syy miksi on pitänyt pyrkiä eteenpäin uralla ja paremmille palkoille. Muuten olisin ihan taivaanrannan maalari ja voisin elää yhteiskunnan laitamilla. Kumpi sitten lienee parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakarat on lähes yhtä kamalia kuin Persut. HYI !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä tuo sama, mielenrauha. Mutta toisaalta sisaruksillani on kyllä lapsia, jotka on tosi tärkeitä, ettei nyt ihan täydellistä mielenrauhaa ole 😅
Ensisijaisesti vapaus, mielenrauha ja hiljaisuus. Mietin silti välillä millainen oma lapsi ja elämä hänen kanssaan olisi - sitten kuitenkin havahdun siihen ajatukseen että elämä olisi vuosia ja vuosia 24/7 lapsen tarpeisiin vastaamista ja elämän suunnittelua lapsen ehdoilla. Vaikka elän nytkin rauhallista ja säännöllistä elämää niin itse veikkaisin omaksi haasteekseni henkisen puolen; minulla olisi koko ajan huono omatunto ja huoli, olen ahdistukseen taipuvainen joten sen kanssa mun pitäisi tehdä koko ajan töitä ja sellainen vie voimia. Parasta on siis se, että ei ole nykyisten murheiden ja huolien lisäksi huolta ja vastuuta muista ihmisistä läheskään siinä mittakaavassa kuin lapsen kanssa olisi. Ai niin, nukkuminen!!! Rakastan nukkumista, rauhallista pötköttelyä ja niitä kliseisiä hitaita aamuja kun ei tarvi keskustella tai reagoida muihin ihmisiin ja asioihin. Ja rakastan hiljaisuutta, olen ääniherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elintason nousu ehdottomasti!. Ei mene rahaa lapsien vaatteisiin, harrastuksiin, opiskeluissa tukemiseen, lomamatkoihin. Ei tarvitse perheasuntoa. Lasketaan, että useampi satatonnia säästetään rahaa parissa kymmenessä vuodessa. Helposti suurusluokkaa 400 000 euroa verrattuna tilanteeseen, että olisi 2-3 lasta! On rahaa itseensä ja matkusteluun! Ja voi matkustella muulloin kun koulujen lomakaudella. Siinäkin säästää rahaa! Ja rahaa säästyy, myös tämän jälkeenkin. Ei tarvitse tukea lastenlapsia, ostaa niille lahjoja, järjestää lapsille ja heidän perheille jouluja!
No mihin sinä sitä rahaa säästät? Ei sitä kuoltuaan mukaan saa. Meill on kaksi lasta. Lapsiin kyllä palaa paljon rahaa. Jo perusasiat kuten ruoka ja vaatetus, tarvittavat välineet kuten puhelin, pyörät, sukset ja luistimet. Harrastukset. Lomamatkat. Opinnoissa tukeminen jne. Mutta on kivaa myös asua perheessä. Lapset ja nuoret ovat usein hauskoja. Heidän elämässä on ihana olla mukana ja tehdä asioita yhdessä. Aina on perheessä myös kaveri erilaiseen tekemiseen, jutteluun, kotitöihin jne.
Parasta on ollut juurikin elintaso sekä matkustelu, mukaanluettuna vuodet purjehtimassa. Nyt mietiskelen että oliko sen arvoista. Ehkä näkisin asiat valoisammin jos vaimoni olisi vielä elossa. Nyt odotettavissa on vain yksinäinen vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen välttynyt kaavamaisesta, rutiininomaisesta arjesta. Vaikka lapsien väitetäänkin tuovan väriä ja tapahtumia elämään se kuitenkin vaatii hyvin selkeää toimintaa vanhemmilta vähän kuin olisi armeijassa käskytettävänä. Kyllästyisin hyvin nopeasti ja karkaisin (olen toiminun perhepäivähoitajana ja se oli melkoista , harmaata arjen puurtamista, vaikka lapsista kovasti pidinkin)
Minulla on itselläni kolme lasta, sisältäen kaksoset, ja koskaan ikinä kuuna kullan valkeana en alkaisi hoitamaan toisten lapsia, saati omassa kodissani. Tulevia lapsenlapsia toki hoidan, mutta se ei olekaan työtä, vaan ne on minun omia rakkaitani, ja hoidan heitä vain huvikseni, en pakosta. Minä olen aina inhonnut rutiineja, ja olen työssänikin aina hakeutunut itsenäisiin töihin, nytkin olen johtaja, eli minä päätän mitä tehdään ja miten, en voi olla kenenkään käskytettävänä, en menisi armeijaankaan vaikka olisin mies. Myös vanhempana minulla on aina ollut valta. Minua suorastaan oksettaa se, että itse laittaisin itselleni jotain sääntöjä, että kun kello on näin, pitää lasten syödä sitä ja tätä, ja kun kello on noin pitää mennä ulos tai nukkumaan kun kello on noin paljon. Kun en itsekään noudata kellonaikoja vaan syön kun on nälkä, nukun kun on väsy, toki töihin pitää mennä kello jotain, ja olla siellä tietyn aikaa, mutta siinäkin käytän joustoja mahdollisimman paljon. Onneksi nykyään kaupat on auki pitkään ja asiointi tapahtuu sähköisesti, niin ei tarvitse minkään virastoaikojen mukaan mennä.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nuo liittyy lapsettomuuteen! Meillä on kaikki tuo ja silti lapsia. Lapset on kasvatettu niin ettei niiden kanssa ole mitään ongelmia ollut koskaan.
Ymmärrän että mieli käy joulun alla läpi tuollaisia asioita koska jouluhan on lähinnä lasten juhla ja kun niitä ei itsellä ole....
Vauva ei ole ikinä itkenyt siellä? Ok....
Miksi se jotenkin vesittää koko äitiyden, että se oma lapsi on joskus itkenyt? Kyllä elämä lasten kanssa sisältää myös itkuja, niin kuin elämä yleensäkin. Nämä velojen kommentit on joskus niin omituisia.... Eri
Mitä väliä jos vauva joskus itkee? Kyllä minäkin itken aina joskus. Kun söin pillereitä nuorena itkin ja raivosin joka päivä, vaikka minulla oli lapsi, minä olin se joka itki, ei lapsi. Kun lopetin hormonien syönnin, itkut loppui kuin seinään. Sitten taas ikää myöden sitä liikuttuu todella helposti, näin vaihdevuosi-ikäisenä kyyneleet valuu aika herkästi. Ja kyllä sitä pms aikaan itkee ihan kunnollakin. 16-vuotiaiden poikieni en muista itkeneen enää vuosiin. Mieheni olen nähnyt itkevän muutaman kerran myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen monia lapsettomia, nuoria ja vanhempia, sinkkuja ja pariutuneita joilla on todella ruokottomat kodit! Ei lapseton koti ole aina siisti todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensisijaisesti vapaus, mielenrauha ja hiljaisuus. Mietin silti välillä millainen oma lapsi ja elämä hänen kanssaan olisi - sitten kuitenkin havahdun siihen ajatukseen että elämä olisi vuosia ja vuosia 24/7 lapsen tarpeisiin vastaamista ja elämän suunnittelua lapsen ehdoilla. Vaikka elän nytkin rauhallista ja säännöllistä elämää niin itse veikkaisin omaksi haasteekseni henkisen puolen; minulla olisi koko ajan huono omatunto ja huoli, olen ahdistukseen taipuvainen joten sen kanssa mun pitäisi tehdä koko ajan töitä ja sellainen vie voimia. Parasta on siis se, että ei ole nykyisten murheiden ja huolien lisäksi huolta ja vastuuta muista ihmisistä läheskään siinä mittakaavassa kuin lapsen kanssa olisi. Ai niin, nukkuminen!!! Rakastan nukkumista, rauhallista pötköttelyä ja niitä kliseisiä hitaita aamuja kun ei tarvi keskustella tai reagoida muihin ihmisiin ja asioihin. Ja rakastan hiljaisuutta, olen ääniherkkä.
Onko käynyt mielessä, että ei oikeasti lapsia tarvitse olla paapomassa 24/7? Ei kai omat vanhempasikaan sinua paaponeet koko aikaa? Tai ehkä paapoivatkin ja se selittää miksi olet tuollainen. Etkö sinä murehdi muiden jaksamista? Vanhempiesi? Sisarustesi? Muiden sukulaisten ja ystävien? Ja onko käynyt mielessä, että jos sinä rakastat nukkumista ja olet ääniherkkä, todennäköistä olisi että myös lapsesi olisi samanlainen koska hänellä olisi sinun geenisi? Meillä ainakin on näin ollut. Teinit nukkuu iltapäivään asti, on kyllä rauhallista.
Parasta on se että sain käyttää hedelmälliset vuoteni opiskeluun ulkomailla. Näin maailmaa ja seikkailin kun muut vaihtoi vaippoja kotonaan. Nyt vanhana on kivoja muistoja. Sain seurata kutsumustani ja luoda uraa. Naiselle historiassa ja eri kulttuurissa ei ole ollut aina mahdollista. Olen onnekas kun sain valita muun kuin perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin katkeransuloinen ketju. Hyvä että keksitte positiivisiakin asioita, ettei yksinäinen merkityksetön joulu kirpaise niin syvältä. Mikään ei ole niin ihanaa maailmassa kuin joulu lasten kanssa.
Voin lyödä vetoa, että äitini viettää yksinäisemmän joulun kuin minä, vaikka hänellä on lapsia ja minulla ei. Ainakin yksi akateeminen ystäväpariskunta on tulossa luoksemme jouluaterialle.
Miksi? Etkö välitä äidistäsi? Minä vietän joulut vanhempieni luona. Kun saadaan talo rakennettua, niin kutsutaan vuorostaan meille jouluksi.
Vierailija kirjoitti:
No, itse en ole lapseton, mutta ajattelen, että ainakin nykyhetkessä itselleni parasta lapsettomana olisi mielenrauha. Voisi vaan istua ja syödä poppareita ja katsoa kun kaikki tuhotaan.
Ehkä tämä kertoo vain kirjoittajasta, jos ainoa syy tehdä mitään maailman eteen on omat lapset. Luulen, ettei kaikki lapsettomat ei ole näin itsekkäitä, mutta hyvä jos löytyy joku motivaatio elämään, vaikka sitten ne lapset.
Jännä kun mulla on nuo kaikki asiat siitä huolimatta että mulla on 3 lasta