Mikä on parasta lapsettomuudessa? Rauha? Siisti koti? Elintason nousu?

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton itse, ja se on elämäni suurin suru. Eräs ystäväni, jolla on 3 lasta, ja joilla isoja haasteita elämässä ( yksi on mm narkomaani, toisella mt- ongelmia, eikä kykene töihin, pari ei ole väleissä keskenään ja muita haasteita) on nyt alkanut puhumaan, että ei ne lapset ehkä olekaan olleet se hyvä juttu. Ehkä lohdutan itseäni sillä.

Vanhempien ongelmat ja ongelmienratkaisutaidot kostautuvat usein lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on joka kerta yhtä joutava kysely. Lapseton ei voi tietää, mitä elämä lasten kanssa on. On turha kuvitella, että sitä pystyy jotenkin arvioimaan seuraamalla naapurin lapsiperheen elämää. Ei voi. Perheellinen taas tietää, mitä elämä ilman lapsia on. Lapsi tuo leivän tullessaan ja perheelliset miehet ovat keskimäärin varakkaampia, kuin perheettömät. Oma jälkikasvu motivoi tarvittaessa vaikka mihin. Niin se vain menee. 

Ei tässä sitä kysytty voiko joku tietää miltä toisesta tuntuu. Ei kukaan voi. Maanviljelijyyden, vanhemmuuden, astronauttisuuden tai allergisuuden voi tuntea 100% vain henkilö, joka omaa nämä ominaisuudet. Se ei estä keskustelemasta asiasta. Eihän muuten voisi mistään asiasta puhua, koska aina on joku ihminen, jolta puuttuu tietty ominaisuus. Miten voit tietää millaista on olla kaupassa kun et ole itse kaupan myyjä, jne... 

Tässä kysyttiin, mikä on lapsettomuudessa parasta. Lue otsikko. Vastaa siihen.

Se, että tietää varmuudella, ettei kukaan jää kaipaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Se, että tietää varmuudella, ettei kukaan jää kaipaamaan.

 

Ei ole ihan niin yksinkertaista, että velaa ei kaipaisi kukaan ja äitiä ainakin lapset.

Esim. narsistiäidin lapselle äidin kuolema on usein iso helpotus. Pääsee vihdoinkin irti kaikesta pahuudesta.

Se tieto, että tämä geeniperimä pysähtyy minuun. T: Monisairas

Rauha ehdottomasti ja toisena vapaus. Haluan nukkua tarvittaessa 10h yöunia jos väsyttää, ei niin että vapaapäivänäkin herättävä kuudelta tai keskellä yötä lapsen itkuun. Haluan syödä aamiaisen pitkän kaavan mukaan ja juoda kahvin lämpimänä ilman että tarvitsee kokoajan höpöttää tai selittää jotain tai keksiä lapselle viihdykettä, sama työpäivän jälkeen, välillä on niin ihana kun saan vaikka maata sohvalla loppupäivän jos siltä tuntuu eikä tarvitse kytätä kelloa eikä kukaan vaadi mitään, voin olla tekemättä ruokaakin jos en vaan jaksa. 

Saan elää aikataulutonta elämää vapaa-ajalla jos niin haluan. Ei tarvitse kytätä kellosta päivällisen tai iltatoimien aloittamisaikoja. Ylipäätään kiireetön ja suht stressitön elämä tuntuu hyvältä. Äitiys olisi toisaalta varmasti ihanaa mutta en tiedä olisiko minusta siihen palvelijan rooliin ja laittamaan itseni sivuun 20vuodeksi joka ikinen päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Rauha ehdottomasti ja toisena vapaus. Haluan nukkua tarvittaessa 10h yöunia jos väsyttää, ei niin että vapaapäivänäkin herättävä kuudelta tai keskellä yötä lapsen itkuun. Haluan syödä aamiaisen pitkän kaavan mukaan ja juoda kahvin lämpimänä ilman että tarvitsee kokoajan höpöttää tai selittää jotain tai keksiä lapselle viihdykettä, sama työpäivän jälkeen, välillä on niin ihana kun saan vaikka maata sohvalla loppupäivän jos siltä tuntuu eikä tarvitse kytätä kelloa eikä kukaan vaadi mitään, voin olla tekemättä ruokaakin jos en vaan jaksa. 

 

Saan elää aikataulutonta elämää vapaa-ajalla jos niin haluan. Ei tarvitse kytätä kellosta päivällisen tai iltatoimien aloittamisaikoja. Ylipäätään kiireetön ja suht stressitön elämä tuntuu hyvältä. Äitiys olisi toisaalta varmasti ihanaa mutta en tiedä olisiko minusta siihen palvelijan rooliin ja laittamaan itseni sivuun 20vuodeksi joka ikinen päivä. 

Valintoja.

Ei tarvi olla vastuussa kuin itsestä. Ei tule sen suhteen huolia eikä murheita. Tosin ei ilojakaan, mutta kun ei tiedä etukäteen kumpaa tulee enemmän ja mulla ei veikkauksessa koskaan ole hyvä tuuri käynyt, niin parempi olla arpomatta sen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Miten nuo liittyy lapsettomuuteen! Meillä on kaikki tuo ja silti lapsia. Lapset on kasvatettu niin ettei niiden kanssa ole mitään ongelmia ollut koskaan. 

Ymmärrän että mieli käy joulun alla läpi tuollaisia asioita koska jouluhan on lähinnä lasten juhla ja kun niitä ei itsellä ole....

Vauva ei ole ikinä itkenyt siellä? Ok....

Ainakin se, että jos lapsesta tulee narkkari. 

Varastaa kotoa koruja, käteistä ja muuta myytäväksi kelpaavaa. Huumehemmot tulevat kotiisi vaatimaan maksua veloista. Ne unettomat yöt. Milloin puhelin soi, lapsesi on täällä teholla.... 

Yhteiskunnalle tulee laskua poliisien, oikeuslaitoksen, vakuutusten ja terveydenhuollon osalta. 

Voi, kun tietäisimme etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että tietää varmuudella, ettei kukaan jää kaipaamaan.

 

Kyllä voi hyvinkin jäädä. Ei muuten lapsellistakaan kukaan jää välttämättä kaipaamaan.

Olen lapseton ja asun päiväkodin vieressä ja aina kun nään vanhemman hakevan työpäivän jälkeen kitisevän kakaran hoidosta, tarvitsen kolme päivää lepoa.

Mieluisan elämän eläminen ilman itseaiheutettuja/ puolison aiheuttamia pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton itse, ja se on elämäni suurin suru. Eräs ystäväni, jolla on 3 lasta, ja joilla isoja haasteita elämässä ( yksi on mm narkomaani, toisella mt- ongelmia, eikä kykene töihin, pari ei ole väleissä keskenään ja muita haasteita) on nyt alkanut puhumaan, että ei ne lapset ehkä olekaan olleet se hyvä juttu. Ehkä lohdutan itseäni sillä.

 

Vanhempien ongelmat ja ongelmienratkaisutaidot kostautuvat usein lapsille. 

Samoin käytös- ja asennevammat. Yksikään persu ei tule terveestä taustasta.

Hiljaisuus.

Itsellä on lapsettomanakin epäsiisti koti, ei ole energiaa siivoukseen ja mieluummin harrastelen kaikkea muuta. Työelämä imee kaikki voimat, siihen päälle pitäisi jaksaa vielä lasten mukanaan tuoma työleiri? Tästä kämpästä joku tekisi varmaan lasun jos täällä lapsia asuisi. Lapsettomana ei tarvitse nipottaa siisteydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tietää varmuudella, ettei kukaan jää kaipaamaan.

 

Kyllä voi hyvinkin jäädä. Ei muuten lapsellistakaan kukaan jää välttämättä kaipaamaan.

Ei jää, se on tällä palstalla käynyt tosi selväksi, niin paljon on aloituksia ollut varsinkin narsistiäideistä ja alkoholistiäideistä ja vaikka mistä. Ja isät lähtevät huitelemaan nuorten tyttöjen perään  löytämään itsensä ja unohtaen lapsensa - eivät sellaisia isiä lapset kaipaa enää aikuistuttuaan, halveksivat ja vihaavat vain. 

Huolettomuus, vapaus, rahan säästö ja hermojen helpottuneisuus.

Saa nukkua kun haluaa

Olen hyvin introvertti luonne ja nautin omasta rauhasta, ja lapsen saamisessa minulle ehkä kauheinta olisi se, että minun pitäisi olla tavallaan 24/7 saatavilla. En myöskään tiedä, miten jaksaisin sellaista jatkuvaa vanhemman huolta. Ahdistun helposti ja joskus pelkään vaikka vanhempieni tai ystävieni puolesta, että jotain pahaa sattuu heille, niin saatika että kyseessä ois oma lapsi. Ehkä näin tiivistetysti lapsettomuudessa parasta mulle on vapaus, itsenäisyys ja mielenrauha.