Kun sukulainen kuolee ja sinulla on avain asuntoon, käytkö heti hakemassa kalleimmat tavarat itsellesi ettei tule turhaa riitaa?

Kaikkihan ne mulle kuului. (Ainoa lapsi ja lapsenlapsi). Toinen puoli suvusta etäinen, en osallistunut mitenkään. 

Mitkään Iittalan kipot, telkkarit tai vastaavat eivät ole arvotavaroita. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään oikeasti arvokasta. Niin että suotta sellaisesta riitelette.

Itse olen perinyt melko varakkaan sukulaisen ja hänelläkin irtaimisto oli aivan arvotonta, ei edes merkattu perukirjaan mitään arvoa sille. Varat olivat tileillä, asunnoissa, osakkeissa ja rahastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini kun joutui hoivakotiin, kävi äitini käly hakemassa talosta arvoesineitä, mehumaijoja ym. kodinkoneita, mitä oli himoinnut ja esitti täysin tietämätöntä kun ihmettelimme, mihin isoäidin astioita oli kadonnut, kun ne oli vielä sellaisia, mitä isoäiti oli luvannut äidilleni, sillä niillä oli tunnearvoa. Äitini käly oli aina muutenkin halveksinut sukuamme, mutta perintötavarat kyllä kelpasi varastaa.

Hahahhaaah! Ihan oikein teille. Mummo vei kaniin ja ryyppäs rahat

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun mun äiti antoi minulle lukuisia esineitä jo eläessään (koruja, korite-esimeitä, astioita, ym) ja veljen vaimo ei tätä tiedä kun ei ole vuosiin käynyt. Muistaa ne kyllänyt kun on jaon aika. Miten todistaa, että olen saanut ne vuosia sitten. Veljeä ei vois vähempää kiinnostaa

..

Ei sinun tarvitse veljen vaimolle mitään todistaa. Hän ei ole osallinen kuolinpesään. Jos tavaroiden arvo on ollut pieni, yhteensä alle 5000 e/3 vuoden aikana, niin ei tuossa ole mitään todistettavaa. Jokainen saa antaa tavaroitaan elinaikana. Toki jos epäilee ongelmia, olisi kaikesta hyvä saada kirjallinen paperi.

Vierailija kirjoitti:

Mitkään Iittalan kipot, telkkarit tai vastaavat eivät ole arvotavaroita. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään oikeasti arvokasta. Niin että suotta sellaisesta riitelette.

Itse olen perinyt melko varakkaan sukulaisen ja hänelläkin irtaimisto oli aivan arvotonta, ei edes merkattu perukirjaan mitään arvoa sille. Varat olivat tileillä, asunnoissa, osakkeissa ja rahastoissa.

Irtaimiston arvo on nolla ellei ole jotain van Goghia tai Faberge-munaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varkaus. Kuvitteletko etteivät muut omaiset muista arvokkaita tavaroita? Kyllä muistavat tasan tarkkaan!

Sukulaiset kyttää hemmetin tarkkaan ihmisen omaisuutta. Kotona sitten kirjoitellaan vaikka ruutuvihkoon mitä kallista sieltä löytyy

 "Kyllä muistavat tasan tarkkaan" Mua ällöttää sunlaltasten ahneus

 

Ilmeisesti omaiset ovat käyneet usein tämän kuolleen luona kun kerran tietävät kaikki tavarat niin tarkkaan, hyvä ettei ole joutunut vanhus olemaan yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini kun joutui hoivakotiin, kävi äitini käly hakemassa talosta arvoesineitä, mehumaijoja ym. kodinkoneita, mitä oli himoinnut ja esitti täysin tietämätöntä kun ihmettelimme, mihin isoäidin astioita oli kadonnut, kun ne oli vielä sellaisia, mitä isoäiti oli luvannut äidilleni, sillä niillä oli tunnearvoa. Äitini käly oli aina muutenkin halveksinut sukuamme, mutta perintötavarat kyllä kelpasi varastaa.

Mehumaija ei todellakaan ole arvoesine eikä mikään kodinkonekaan eivätkä astiat. Noita mitään ei lueta arvokkaaksi irtaimistoksi. Jos rojua haluatte kuolleelta sukulaiseltanne niin varmaan aika moni perikunta on vain tyytyväinen kun viette rojut pois.

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun mun äiti antoi minulle lukuisia esineitä jo eläessään (koruja, korite-esimeitä, astioita, ym) ja veljen vaimo ei tätä tiedä kun ei ole vuosiin käynyt. Muistaa ne kyllänyt kun on jaon aika. Miten todistaa, että olen saanut ne vuosia sitten. Veljeä ei vois vähempää kiinnostaa

Et sano mtn! Thats it!

Yllättävän monella on virheellinen käsitys siitä, mikä on arvotavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monella on virheellinen käsitys siitä, mikä on arvotavaraa.

No mitä ne arvotavarat on?

Vierailija kirjoitti:

Minun suvussani riita tulisi juuri siitä, että joku olisi yksinään arvokkaita tavaroita hakenut. Ottaisivat vielä poliisin selvittämään asiaa.

Poliisia ei oteta!!!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tähän liittyen ongelma. Äitini kertoi jo pari vuotta sitten, että on laittanut aina välillä rahaa sivuun tytärtäni varten. Tyttäreni on suvun nuorin, kaikkia muita lapsenlapsiaan äiti on hoitanut, ollut läsnä koko lapsuuden, osallistunut kuluihin ym. Tämän vuoksi hän on halunnut antaa tyttärelleni tällä tavoin "oman osuutensa". Hän kertoi missä tämä raha"kätkö" on ja kertoi sen juuri siksi, että jos kuoleekin yllättäen, niin tiedän sitten hakea rahat ja antaa ne tyttärelle. Ja vannotti että sitten takuulla haen ne rahat, mutta ei halua kenenkään muun tietävän tästä.

 

Ja ajatus rahojen hakemisesta hänen menehdyttyään tuntuu tosi inhottavalta. Onneksi tilanne ei ole vielä tullut eteen. Mitä tekisitte? Äidillä ei ole muistisairautta tms.

 

..

Virallinen kirjallinen paperi ja asia on sillä selvä. Jos lahjan arvo on yli 5000 e/3 vuoden aikana, siitä menee veroja.

Kaikenlaiset rahakätköt ja suulliset sopimukset on nykypäivänä ihan järjettömiä.  Netistä löytyy valmiit pohjat lahjakirjoihin, joten ei tarvitse edes lakimiehiä apuun.

Käyttöesineellä ei ole juuri arvoa, vain korut ja taulut ovat. Nekin vain jos on kultaisia ja jonkin taide on arvostettua. Minusta esim Palmu taiteilijana on liian yliarvostettua. Nimi ei sano mitään ellei ole aito Bicasso.

Mina saastanut monta sukua riitalta kun olen ensin ottanut mika kalliista on ja sitten vaasta soittanut yhteyshenkilö että aiti tai isa on kuallut. Monta kertaa ovat kehottaneetkin tekemaan nain koska ei lapset kayneet tarpeeksi katsoomasa ja pitavat miina piirtea ja iloone

Tevr. vanhempien filippiinilainen siivooja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monella on virheellinen käsitys siitä, mikä on arvotavaraa.

No mitä ne arvotavarat on?

..

Ei sille ole mielestäni virallista määritelmää. Ihmiset ottavat yleensä vakuutuksen arvotavaralle. Voisi ajatella, että esineellä on niin merkittävä arvo (rahallinen, tunne), että sen rikkoontuminen tai varastaminen toisi haittaa omistajalle. Itse en vakuuttaisi iittalan kuppeja, joiden arvo on yhteensä 500 e enkä sohvaa, jonka ostohinta on ollut 2500 e. Sen sijaan hankkisin vakuutuksen taululle, jonka arvo on 50 000 e. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkään Iittalan kipot, telkkarit tai vastaavat eivät ole arvotavaroita. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään oikeasti arvokasta. Niin että suotta sellaisesta riitelette.

Itse olen perinyt melko varakkaan sukulaisen ja hänelläkin irtaimisto oli aivan arvotonta, ei edes merkattu perukirjaan mitään arvoa sille. Varat olivat tileillä, asunnoissa, osakkeissa ja rahastoissa.

Irtaimiston arvo on nolla ellei ole jotain van Goghia tai Faberge-munaa. 

Se on perunkirjoituksessa verotuksellinen arvo, ei se meritse etteikö olisi jakaessa arvoa, mutta jotkut kai oikeasti suorittaa jaon niillä perukirjan arvoilla. 

Käly kävi ratsaamassa parhaat kipot päältä. Olisi ne saanut ne pyytämälläkin mutta veli vielä puolusteli hänen temppuaan niin meni välit. En ole ollut sen koommin heidän kanssa tekemisissä ja tästä on jo yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun mun äiti antoi minulle lukuisia esineitä jo eläessään (koruja, korite-esimeitä, astioita, ym) ja veljen vaimo ei tätä tiedä kun ei ole vuosiin käynyt. Muistaa ne kyllänyt kun on jaon aika. Miten todistaa, että olen saanut ne vuosia sitten. Veljeä ei vois vähempää kiinnostaa

..

Ei sinun tarvitse veljen vaimolle mitään todistaa. Hän ei ole osallinen kuolinpesään. Jos tavaroiden arvo on ollut pieni, yhteensä alle 5000 e/3 vuoden aikana, niin ei tuossa ole mitään todistettavaa. Jokainen saa antaa tavaroitaan elinaikana. Toki jos epäilee ongelmia, olisi kaikesta hyvä saada kirjallinen paperi.

 

Tavaraa saa antaa verottomasti niin paljon kuin huvittaa, vain rahasta ja kiinteästä omaisuudesta menee verot.  Ja kuka tekee mitään kirjallisisa papereita vaasia antaessaan??

Vierailija kirjoitti:

Käly kävi ratsaamassa parhaat kipot päältä. Olisi ne saanut ne pyytämälläkin mutta veli vielä puolusteli hänen temppuaan niin meni välit. En ole ollut sen koommin heidän kanssa tekemisissä ja tästä on jo yli 20 vuotta.

No voi lehmän perse! Materialisti on hullu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monella on virheellinen käsitys siitä, mikä on arvotavaraa.

No mitä ne arvotavarat on?

..

Ei sille ole mielestäni virallista määritelmää. Ihmiset ottavat yleensä vakuutuksen arvotavaralle. Voisi ajatella, että esineellä on niin merkittävä arvo (rahallinen, tunne), että sen rikkoontuminen tai varastaminen toisi haittaa omistajalle. Itse en vakuuttaisi iittalan kuppeja, joiden arvo on yhteensä 500 e enkä sohvaa, jonka ostohinta on ollut 2500 e. Sen sijaan hankkisin vakuutuksen taululle, jonka arvo on 50 000 e. 

...

Jatkan vielä. Kotivakuutuksessa taitaa enimmäiskorvausraja olla yleensä 10 000 e. Tätä varmaan voisi pitää jonkinlaisena ohjenuorana ja sen pohjalta voi myös arvioida mikä yleensä on ihmisten irtaimiston arvo.