Hei, ovatko häät nykyisin ei-toivottu kutsu?
Kommentit (364)
Mä toivoisin, että enemmän juhlistettaisiin pitkiä avioliittoja. Ekat kunnon juhlat vaikka 20 vuoden avion jälkeen. Siinähän olisi jo viimein jotain mitä juhlia ja kunnioittaa. Tällaisiin lähtisin kauempaakin.
Normihäät ei taas innosta.
Vierailija kirjoitti:
Alan miettimään tekosyitä kieltäytymiselle. Se aito syy on, että ei kiinnosta. Ja koko avioliittoinstituutio on jotenkin tunkkainen. Muuten kyllä pidän juhlista ystävien ja läheisten kanssa.
n45
Aivan sama.
myös N45
Vierailija kirjoitti:
Meidät oli kutsuttu mieheni siskontytön häihin. Kyllä oli alta lipan: morsiamen puolen perhe, suku ja heidän kaverinsa parinsa seurusteli vain keskenään. Meitä ei sakkiin huolittu!? Äitinsä kehui koko ajan parin ammatteja, ei siis jäänyt epäselväksi, että kyseessä juristin ja lääkärin häät! Huis! Vain sille porukalle oli paikan parhaat pöydät, muut vieraat istui siellä täällä mihin mahtui. Mutta nimetty lahja+rahaakin piti antaa, se ihan tarkistettiin, että on mukana!!
Typeriä sukkanauha ym leikkejäkään ei unohdettu jne. Alkoholia oli tarjolla vain harvoille ja valituille. Heti kun tilaisuus tuli, kaasutimme tiehemme. Tylsin kesälauantai ikinä!!
"Mutta nimetty lahja+rahaakin piti antaa, se ihan tarkistettiin, että on mukana!!"
Ahneuden huipentuma!
Vierailija kirjoitti:
On niin monenlaisia häitä. On häitä, joihin kutsutaan esimerkiksi osa perheenjäsenistä, mutta ei kaikkia. Ja kaikki ovat yhtä läheistä sukua ja aikuisia ihmisiä. On pidetty kirkossa vihkiäisiä, joihin kutsutaan paljon väkeä (ilmeisesti lahjojen toivossa) mutta vain puolet kutsutaan syömään ja juomaan varsinaiseen juhlapaikkaan. Toiselle puolelle uskotellaan, että mitään vastaanottoa ei olekaan. Itse vihaan hääleikkejä, ne ovat niin tyylittömiä ja kuluneita. . En ole käynyt häissä pitkään pitkään aikaan eikä kyllä ole kutsuttukaan. Viime vuonna kuitenkin sain kutsun samaa sukupuolta olevien tuttavien häihin ja ne olivat yllättäen oikein kivat häät, paljon tuttuja ihmisiä, mielenkiintoisia keskuteluja, hyvää ruokaa, kaunis ilma.
"On pidetty kirkossa vihkiäisiä, joihin kutsutaan paljon väkeä (ilmeisesti lahjojen toivossa) mutta vain puolet kutsutaan syömään ja juomaan varsinaiseen juhlapaikkaan. Toiselle puolelle uskotellaan, että mitään vastaanottoa ei olekaan."
Ihan hirveää!!! Ei kai tuollaisia ihmisiä VOI OLLA olemassa?!?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää mene häihin vieraaksi. Seitsemissä häissä olen ollut, ne kaikki ovat päättyneet eroon. Olen ehkä joku pahanilmanlintu, ihan hääparien parasta ajatellen pysyttelen poissa.
Etkä menisi 100 v juhliinkaan kun sankari kuitenkin kuolee?
Yksi tuttu kertoi kun heidän ystävän 50 vuotis päivät juhlittiin etukäteen noin neljä kuukautta aiemmin, kiva kesäjuhla. No tämä henkilö ehti sitten kuolla ennen kuin virallisesti 50 täytti, eli oli vielä 49 vuotias. Tutun mies sitten sanoi, ettei ikinä saa juhlia synttäreitä etukäteen kun voi kuolla ennen virallista päivää. Eli ei häihin, ei synttäreille ei mihinkään muualle kuin hautajaisiin, kun voi tulla ero ja synttäreitä juhliva voi kuolla vaikka olisi nuori
Yhdestä työkaverini hääkutsusta olisin kieltäytynyt, jos olisin tiennyt etukäteen, että 300 km matkustettuani häät olivat itse asiassa vain vihkiminen kirkossa. Kirkon jälkeen mentiin viereisen lounaspaikan ikkunattomaan kellariin jonottamaan lounaslinjalle mökkiläisten ja kaikkien lökäpöksyjen sekaan. Upeasta kesäpäivästä ei näkynyt vilaustakaan. Muistaakseni sentään tarjosivat tuon 8 € lounaan. Nopean ruokailun jälkeen morsiuspari ilmoitti lähtevänsä bestiksensä ja hänen miehensä kanssa nelistään juhlimaan ja yöpymään läheiseen hotelliin. Muita ei sinne kutsuttu. Harmitti tuhlata helteinen kesälomapäivä moiseen, mielummin olisin viettänyt sen perheeni kanssa. Voisi kutsujakin ennen kutsun esittämistä hieman miettiä, että haluaisiko hän itse mennä vieraaksi tuollaisiin "häihin", jotka vielä halusi pitää hevonkuusessa - kun appivanhempien kesämökki oli siinä lähellä...
Vierailija kirjoitti:
Totta kai otan (-mme) hääkutsun mielihyvin vastaan. Voi tavata uusia ihmisiä ja vaikkapa sukulaisia joihin ei ole tullut pidettyä yhteyksiä. Ja onhan itse tilaisuuskin kaunis.
Paitsi että: Jos kutsussa lukee jotain sentapaista kuin että "Ei lapsia" niin taatusti kierrämme mahdollisimman kaukaa koko tilaisuuden!!
Hyvä. Bileet ovat aina paremmat ilman teidän huonosti kasvatettuja pentujanne.
Juu ei, eroavat kumminkin parin vuoden sisään. Olen jo vanha ja kyyninen, mutta näin se vaan on. Toisella tai kolmannella kierroksella olevien häät kiinnostaa vielä vähemmän. Hekin eroavat. Eli en juhli kenenkään häitä.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai otan (-mme) hääkutsun mielihyvin vastaan. Voi tavata uusia ihmisiä ja vaikkapa sukulaisia joihin ei ole tullut pidettyä yhteyksiä. Ja onhan itse tilaisuuskin kaunis.
Paitsi että: Jos kutsussa lukee jotain sentapaista kuin että "Ei lapsia" niin taatusti kierrämme mahdollisimman kaukaa koko tilaisuuden!!
Tuohon juuri oikea asenne! Minäkin inhoan aikuisten juhlia, joissa lapset juoksevat ja kiljuvat!
Vierailija kirjoitti:
Meidät oli kutsuttu mieheni siskontytön häihin. Kyllä oli alta lipan: morsiamen puolen perhe, suku ja heidän kaverinsa parinsa seurusteli vain keskenään. Meitä ei sakkiin huolittu!? Äitinsä kehui koko ajan parin ammatteja, ei siis jäänyt epäselväksi, että kyseessä juristin ja lääkärin häät! Huis! Vain sille porukalle oli paikan parhaat pöydät, muut vieraat istui siellä täällä mihin mahtui. Mutta nimetty lahja+rahaakin piti antaa, se ihan tarkistettiin, että on mukana!!
Typeriä sukkanauha ym leikkejäkään ei unohdettu jne. Alkoholia oli tarjolla vain harvoille ja valituille. Heti kun tilaisuus tuli, kaasutimme tiehemme. Tylsin kesälauantai ikinä!!
No herranjestas. Tehän olitte morsiamen sukua, jos kerta miehesi siskontyttö. Eli tekö siellä käyttäydyitte huonosti?
Ei helkutti, turhaa rahanmenoa.
Näin siis ajattelen, jos saan kutsun
Ketkä te? Oli meitä muitakin ns sukulaisia, joiden kanssa ei seurusteltu. Morsmaikulla sattui vaan olemaan joihinkin läheisemmät välit, eikä siis kaikkiin, joita kohteli kuin todellakin vain lahjan tuojia. Vai johtuiko siitä ettemme vetäneet päätämme täyteen kuten morsian itse?
Joo, maistraattihäät meillä, koska en jaksa itsekään hääpönötystä saati juhlia. Läheisille ilmoitettiin jälkikäteen ja kahvitukset kotona tyyliin kun haluatte/ehditte ilman mitään lahjoja tai muuta häslinkiä. Minä ja puolisoni menimme molemmat ensimmäistä kertaa naimisiin ja ikääkin oli molemmilla jo reippaasti yli 40v.
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin turhat pileet. Nainen pistää kuitenkin parin vuoden päästä eron vireille ja sitten on pahimmillaan taas uudet häät edessä.
No nimenomaan, juuri näin. Varsinkin nuoret likat, joilla ei ole elämästä juuri muuta kokemusta kuin lapsuuden leikit, perustaitojen oppiminen, toisen asteen opinnot ja muutama kesätyöpaikka, menevät naimisiin ainoastaan kokeillakseen naimisissa oloa. Heti kiireesti täytyy päästä naimisiin, kun ikää tulee sen verran että laki sallii. Sitten jos odotukset eivät täyty ja/tai se ei tunnukaan sopivan itselle, niin heti otetaan ero, kun jokin ei mennytkään kuin elokuvissa.
Sitten on ne pöhköt, jotka eivät osaa muuta kuin valittaa ja vaatia. Luullaan, että kun tästä nyt tuli ero, niin sitten seuraavan kanssa onnistuu. Ja toisin käy. Sitten jonain päivänä huomataan, että tässä ollaan jo kuudetta kertaa naimisissa. Niin, ellei sitten toiseksi aviomieheksi olla onnistuttu löytämään kunnon perässä vedettävää, joka on saatu niin hienosti ja onnistuneesti tossun alle, että se tekee kaiken kiltisti niin kuin vaimo sanoo, eikä sano mihinkään mitään väärää sanaa poikkiteloin, tai muuten kokee saman kohtalon kuin vaimon ex-mies ja sitä aikaisemmat ex-miehet: vaimo ottaa eron, heittää pihalle ja vie yli puolet omaisuudesta. Juu, ei siinä paljon kannata mihinkään vastaan sanoa, vaikka vaimon ehdotus ja idea olisivat kuinka hulluja ja epärealistisia tahansa. Vastaan jos sanoo, käy kalpaten hyvin äkkiä.
Kun he eivät näe itsessään koskaan mitään vikaa, mutta toisista näkevät kaikki viat, niin he eivät pysty ikinä muuttumaan ja kasvamaan ihmisinä. Osataan vain valittaa ja vaatia. Siksi on jokaisessa avioliitossa aina ne samat ongelmat, joihin syy löytyy naisesta, mutta nainen on sen kaiken onnistunut kääntämään miesten vioiksi. Kaikki exät on narsisteja tai muita hulluja tai jotenkin vajaita, kuka milläkin tapaa. Joo joo, no niin varmaan. Mitähän jos välillä katsoisi peiliin, että mikä siellä näkyy? No siellä näkyy just se, miksi aina muita haukkuu. Usein kun ne toisissa nähdyt viat ovat vain siellä omassa päässä. Sen mitä toisissa näkee, on todellisuudessa oma peilikuva.
Tämmöstä se monesti on. Puhun ihan kokemuksista. On toki täysipäisiäkin naisia, mutta sitten on liikaa niitä pimeitä, joista nyt kirjoitin kuvauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää mene häihin vieraaksi. Seitsemissä häissä olen ollut, ne kaikki ovat päättyneet eroon. Olen ehkä joku pahanilmanlintu, ihan hääparien parasta ajatellen pysyttelen poissa.
Etkä menisi 100 v juhliinkaan kun sankari kuitenkin kuolee?
Yksi tuttu kertoi kun heidän ystävän 50 vuotis päivät juhlittiin etukäteen noin neljä kuukautta aiemmin, kiva kesäjuhla. No tämä henkilö ehti sitten kuolla ennen kuin virallisesti 50 täytti, eli oli vielä 49 vuotias. Tutun mies sitten sanoi, ettei ikinä saa juhlia synttäreitä etukäteen kun voi kuolla ennen virallista päivää. Eli ei häihin, ei synttäreille ei mihinkään muualle kuin hautajaisiin, kun voi tulla ero ja synttäreitä juhliva voi kuolla vaikka olisi nuori
Tarinan opetus: jos ei halua elää johonkin tiettyyn ikään asti, esim. 60-vuotiaaksi, niin viettää tuon merkkipäivän etukäteen. En näe mitään ideaa tuollaisessa, että vietetään jotkut viiskymppiset kuukausia etukäteen. Sen ymmärrän, että jos merkkipäivä osuu keskelle viikkoa, niin siirretään se vaikka seuraavalle viikonlopulle.
Vai piti saada kiva kesäjuhla? No, jos ei ole syntynyt kesällä, niin ei vietetä syntymäpäiviä kesällä, koska se ei ole kesällä. Pitäiskö joulu siirtää juhlittavaksi kesällä, kun on ilmat paremmin kohdillaan? Tai yhdistää uudenvuoden vieton venetsialaisiin, niin saa ostaa tuplamäärän raketteja, eikä tartte ulos lähtiessä pukeutua niin lämpimästi. Ei tartte mitään käsineitä ja toppatakkia. Huutelee sitten hyvää uutta vuotta, kun vuoden vaihtumiseen on vielä kuukausia aikaa. Meitä on niin moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä työkaverini hääkutsusta olisin kieltäytynyt, jos olisin tiennyt etukäteen, että 300 km matkustettuani häät olivat itse asiassa vain vihkiminen kirkossa. Kirkon jälkeen mentiin viereisen lounaspaikan ikkunattomaan kellariin jonottamaan lounaslinjalle mökkiläisten ja kaikkien lökäpöksyjen sekaan. Upeasta kesäpäivästä ei näkynyt vilaustakaan. Muistaakseni sentään tarjosivat tuon 8 € lounaan. Nopean ruokailun jälkeen morsiuspari ilmoitti lähtevänsä bestiksensä ja hänen miehensä kanssa nelistään juhlimaan ja yöpymään läheiseen hotelliin. Muita ei sinne kutsuttu. Harmitti tuhlata helteinen kesälomapäivä moiseen, mielummin olisin viettänyt sen perheeni kanssa. Voisi kutsujakin ennen kutsun esittämistä hieman miettiä, että haluaisiko hän itse mennä vieraaksi tuollaisiin "häihin", jotka vielä halusi pitää hevonkuusessa - kun appivanhempien kesämökki oli siinä lähellä...
Kaikenlaisia törkimyksiä sitä onkin. Huhhuh.
Hääpari voisi ilmoittaa kutsuessaan millaiset juhlat kenellekin vieraalle on tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoisin, että enemmän juhlistettaisiin pitkiä avioliittoja. Ekat kunnon juhlat vaikka 20 vuoden avion jälkeen. Siinähän olisi jo viimein jotain mitä juhlia ja kunnioittaa. Tällaisiin lähtisin kauempaakin.
Normihäät ei taas innosta.
Kiitos ideasta. Jospa järjestäisikin juhlat 25 v hääpäivänä ensi vuonna.
On niin monenlaisia häitä. On häitä, joihin kutsutaan esimerkiksi osa perheenjäsenistä, mutta ei kaikkia. Ja kaikki ovat yhtä läheistä sukua ja aikuisia ihmisiä. On pidetty kirkossa vihkiäisiä, joihin kutsutaan paljon väkeä (ilmeisesti lahjojen toivossa) mutta vain puolet kutsutaan syömään ja juomaan varsinaiseen juhlapaikkaan. Toiselle puolelle uskotellaan, että mitään vastaanottoa ei olekaan. Itse vihaan hääleikkejä, ne ovat niin tyylittömiä ja kuluneita. . En ole käynyt häissä pitkään pitkään aikaan eikä kyllä ole kutsuttukaan. Viime vuonna kuitenkin sain kutsun samaa sukupuolta olevien tuttavien häihin ja ne olivat yllättäen oikein kivat häät, paljon tuttuja ihmisiä, mielenkiintoisia keskuteluja, hyvää ruokaa, kaunis ilma.