Mentiinkö ennen oikeasti pankkiin maksamaan laskuja tiskille?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muista shekkejä?
Olivat Suomessa niin marginaaliväline, että koko nuoren aikuisuuteni aikana taisin tasan yhdesti saada maksun yrityksellenikin shekkinä. Poikkeus: lahjarahoja annettiin usein kai shekkeinä, tätä en saa mieleeni, oliko ne siirtomerkinnällisiä kuten shekit yleensä. Pankista ne kuitenkin käytiin lunastamassa.
Kyllä minun vanhempani maksoivat jatkuvasti kaupoissa shekeillä 1970-luvulla. Se oli ihan tavallista ennen pankkikorttien tuloa.
Joo, tuossa itse asiassa hyppäsinkin jo pari vuosikymmentä eteenpäin, jolloin niitä ei paljon näkynyt, ja jo silloin pidettiin jenkkejä ihan kahjoina ja vanhanaikaisina shekkivihkoineen.
-80-luvulla mentiin tosiaan laskujen kanssa pankkiin ja kassaneiti niitä sitten näpytteli ja sitten merkkasi otot pankkikirjaan.
Jos oli useampi lasku, niin pystyi täyttämään koontitositteen, merkkasi vaan siihen laskujen yhteissumman ja pankkineidit sitten varmaankin näpyttelivät ne joutohetkinään. Lisäksi maksettuun laskuun iskettiin päivämääräleima, MAKSETTU:
90-luvun alkupuolella aloin käyttelemään tietokonetta ja pankkiohjelmaa, jolla pystyi itse maksamaan laskut.
Oli se alussa tahmeaa, modeemiaikana. Usein piti soittaa jonnekin pankkikeskukseen, että meniköhän tuo maksu perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muista shekkejä?
Minä muistan, mulla oli shekkivihko, olin aika polleena, se oli muka niin hienoa;) Tais olla kasarin alkupuolella.
Jenkithän käyttää vieläkin, ovat vähän ajasta jäljessä!
Irtokarkeista: kuka muistaa YHDEN pennin nallekarkit? Koulumatkalla (kansakoulussa olin v. 1965 jälkeen) oli kiva löytää penni tai viispenninen, heti kotimatkalla piti heti poiketa kauppaan tuhlaamaan. Kotona ei paljon karkkia saanut kuin joskus ja jouluna.
Minäpä muistan ajan, jolloin nallekarkkien hinta nousi puoleentoista penniin, niitä piti ostaa aina parillinen määrä. Näin oli ainakin maaseutukaupoissa 60-luvun loppupuoliskolla.
Joo. Joka kuukausi. Jonotus. Se oli hikistä puuhaa. Muuallakin jonotus. Joskus oli laskujenmaksuautomaatit.
Vierailija kirjoitti:
Sieltä käytiin myös käteinen raha nostamassa
Kyllä ja talletukset laittamassa.
80-luvun alkupuolella maaseudulla kiersi Säästöpankin pankkiauto (bussi). Siellä pystyi maksamaan laskuja ja tallettamaan rahaa. En tiedä, saiko nostettua rahaa - me kun ei oltu säästöpankin asiakkaita, se oli porvareille.
Kotitietokoneet alkoivat yleistyä vasta 90-luvulla, eniten 90-luvun lopulla. Ei siis ollut kotona mitään maksupalvelumahdollisuutta, pankkiin mentiin ja siellä kärvisteltiin jonossa. Asiakaspalvelu oli pankeissa jo silloin mitä sattuu.
Kasarin loppupuolella oli jo maksuautomaatteja pankkien yhteydessä. Ne oli kivoja, sai aina tulostettua kuitin samalla.
Ennen ei tosiaan ollut kaikki paremmin. Merkkarit voisin kyllä ottaa takaisin.
Laskut oli pankkikäynnillä helppo maksaa samalla kun kävi nostamassa sieltä tililtään rahaa. Pankkivirkailijalle annettiin pankkikirja, joka merkitsi siihen nostot tai panot kuulakärkikynällä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kalkkeutuneimmat mummot ja vaarit yrittävät vielä vuonna 2025 maksaa käteisellä rahalla 😂🤦
Käytän kyllä käteistä joskus edelleen, mikä ongelma .
Nykypäivä sopii hyvin sulle....nillittäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä on niin nuoret vanhemmat etteivät hekään muista.
Suurelle osalle nykynuorista on täysin mahdotonta ymmärtää millaista elämä oli 1990-luvulla tai sitä ennen. Hyvin monelle aiheuttaa lähes ylitsepääsemätöntä ahdistusta jo pelkkä ajatus siitä, että kännyköitä ei olisi olemassa.
Heh heh, olisivat olleet kusessa... monesta syystä
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kalkkeutuneimmat mummot ja vaarit yrittävät vielä vuonna 2025 maksaa käteisellä rahalla 😂🤦
Oot väärässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Ja soitettiin puhelinkopeista. Ajattelepa sitä!
Ne yleensä rikottiin.
Vierailija kirjoitti:
-80-luvulla mentiin tosiaan laskujen kanssa pankkiin ja kassaneiti niitä sitten näpytteli ja sitten merkkasi otot pankkikirjaan.
Jos oli useampi lasku, niin pystyi täyttämään koontitositteen, merkkasi vaan siihen laskujen yhteissumman ja pankkineidit sitten varmaankin näpyttelivät ne joutohetkinään. Lisäksi maksettuun laskuun iskettiin päivämääräleima, MAKSETTU:
90-luvun alkupuolella aloin käyttelemään tietokonetta ja pankkiohjelmaa, jolla pystyi itse maksamaan laskut.
Oli se alussa tahmeaa, modeemiaikana. Usein piti soittaa jonnekin pankkikeskukseen, että meniköhän tuo maksu perille.
Oli myös puhelinpankki (jenkeissä toimii edelleen), mikä vaati näppäinpuhelimen hankintaa, ei toiminut valintakiekollisella puhelimella.
Miten joku voi olla noin tietämätön lähihistoriasta?
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä on niin nuoret vanhemmat etteivät hekään muista.
Eikä ilmeisesti omista isovanhempia.
Ohis, mutta kaverini oli Veikkauksessa töissä 80-luvulla, tarkastamassa lottokuponkeja yksi kerrallaan. Silloin piti torstaina jättää kiskalle kupongit, jotta ne ehdittiin käydä läpi ennen lauantain arvontaa.
Näkeehän pankki nytkin, kenelle maksetaan
Mun alakouluiässä oli ainakin 2 ja 3 pennin karkkeja. Ehkä myös pennin, vaikka sitä en muista. Suffeli maksoi 20 penniä ja Tupla 25.