Mentiinkö ennen oikeasti pankkiin maksamaan laskuja tiskille?

Vierailija kirjoitti:

-80-luvulla mentiin tosiaan laskujen kanssa pankkiin ja kassaneiti niitä sitten näpytteli ja sitten merkkasi otot pankkikirjaan.

Jos oli useampi lasku, niin pystyi täyttämään koontitositteen, merkkasi vaan siihen laskujen yhteissumman ja pankkineidit sitten varmaankin näpyttelivät ne joutohetkinään. Lisäksi maksettuun laskuun iskettiin päivämääräleima, MAKSETTU:

90-luvun alkupuolella aloin käyttelemään tietokonetta ja pankkiohjelmaa, jolla pystyi itse maksamaan laskut.

Oli se alussa tahmeaa, modeemiaikana. Usein piti soittaa jonnekin pankkikeskukseen, että meniköhän tuo maksu perille.

Sä unohdat ne valkoiset kuoret, mitkä laitettiin pankin luukusta sisään, ysärillä. Joku maksusitoumus niissä oli sisällä. Olen liian nuori muistaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä on niin nuoret vanhemmat etteivät hekään muista.

Ap ja sukunsa ei ole koskaan maksanut laskuja, he ovat vieneet ne sossuun maksettaviksi. 

Tottakai mentiin ja rahaa myös nostettiin pankissa käydessä, ei ollut muita vaihtoehtoja. Samalla tavattiin tuttuja, ei ollut yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, oltiin aika kovia. ME KÄVELTIIN ITE PANKKIIN. Oli ne aikoja. Pizzeriaankin käveltiin, ja taksi napattiin tolpalta. Soitettiin puhelinkopista. Fyrkkaa oli aina messissä perstaskussa.

Jätkät ei uikuttanu, ja misut  oli upeita, vaikka niillä ei ollu huulet törröllään.

Baarissa iskettiin misuja PUHUMALLA, tai joskus se meni toisinpäin.

 

Ihan tässä herkistyy

Kyllä niitä takseja ihan "lennostakin" jos oli tolpalla jono, heilautus vain taksille minkä katolla oli kyltissä valot 

Vierailija kirjoitti:

Mä sain Säästöpankin Millikerho-kortin, säästöpossun ja oman pankkikirjan -87. Rahat possusta käytiin viemässä kylän pankkiin tiskille ja täti siellä laski ne. Summa merkittiin pankkikirjaan. Samoin kun tarvi rahaa, sitä nostettiin pankista. Kylän pankki oli auki ilman ajanvarausta joka arkipäivä.

Täti laski? Eikö teillä ollut hienoa, jättimäistä kolikonlaskukonetta?

Olin vuonna 1991 kesätöissä pankkineitinä. Ja kyllä, ihmiset jonottivat pankkikirja kourassa tiskille maksamaan laskuja. Moni kävi jopa nostamassa käteistä tyyliin joka toinen päivä, vaikka automaattejakin jo oli.

Minä näin jokaisen asioinnin aikana koneelta tilin saldon, palkkatulon ja tietysti, minne laskuja maksettiin.

Olin luonnollisesti vaitiolovelvollinen. Eivätkä nuo jutut niin jaksaneet kiinnostaa. Paitsi kerran kävi tiskillä puolituttu aiemmasta työpaikasta ja hänen tilinsä saldo oli yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi olla noin tietämätön lähihistoriasta?

 

Ihan hyvin voi. Kukaan ei voi mitenkään tietää kaikkea siitä miten arjessa on eletty joskus 30-40-50 vuotta sitten. 80-luvulla on varmasti ollut ihan yhtä paljon tietämättömyyttä lähihistoriasta, toisin sanoen siitä miten laskut maksettiin sota-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta kaverini oli Veikkauksessa töissä 80-luvulla, tarkastamassa lottokuponkeja yksi kerrallaan. Silloin piti torstaina jättää kiskalle kupongit, jotta ne ehdittiin käydä läpi ennen lauantain arvontaa.

Ja ennen sitä "Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko".

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kalkkeutuneimmat mummot ja vaarit yrittävät vielä vuonna 2025 maksaa käteisellä rahalla 😂🤦

Apteekin täti oli hyvin paheksuva ja sitruuna kun laitoin kolikoita tiskiin. En taida käyttää enää kaikkia apteekkeja jos kammotaan.

Vierailija kirjoitti:

Kotitietokoneet alkoivat yleistyä vasta 90-luvulla, eniten 90-luvun lopulla. Ei siis ollut kotona mitään maksupalvelumahdollisuutta, pankkiin mentiin ja siellä kärvisteltiin jonossa. Asiakaspalvelu oli  pankeissa jo silloin mitä sattuu.

Ei kasarilla menty laskujen maksamiseksi pankkiin jonottamaan muuten kuin silloin, jos oli unohdettu laittaa lasku ajoissa maksupalveluun. Normaalisti laskut maksettiin niin, että kirjoitettiin tilisiirtolomakkeeseen (joka oli laskussa) nimi, tilinumero ja allekirjoitus ja laitettiin lasku maksupalvelukuoreen. Kuoren saattoi sitten pudottaa minkä tahansa pankkikonttorin paitsi Postipankin luukusta.

Poikkeuksena oli tosi Otaniemen Teekkarikylän TKY:n asuntojen vuokrat. Niitä varten piti joka kuun alkupäivinä hakea Otaniemen KOPin konttorista oma tilisiirtolomake. Samalla saattoi halutessaan maksaa vuokran. Maksettava summa vaihteli joka kuukausi, koska vuokran mukana maksettiin (lanka)puhelinlasku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muista shekkejä?

Olivat Suomessa niin marginaaliväline, että koko nuoren aikuisuuteni aikana taisin tasan yhdesti saada maksun yrityksellenikin shekkinä. Poikkeus: lahjarahoja annettiin usein kai shekkeinä, tätä en saa mieleeni, oliko ne siirtomerkinnällisiä kuten shekit yleensä. Pankista ne kuitenkin käytiin lunastamassa.

Kyllä minun vanhempani maksoivat jatkuvasti kaupoissa shekeillä 1970-luvulla. Se oli ihan tavallista ennen pankkikorttien tuloa.

Joo, tuossa itse asiassa hyppäsinkin jo pari vuosikymmentä eteenpäin, jolloin niitä ei paljon näkynyt, ja jo silloin pidettiin jenkkejä ihan kahjoina ja vanhanaikaisina shekkivihkoineen.

Vaihto-oppilaana 80-luvun lopulla oli kiva mennä drive-through pankkiin isäntäperheen kanssa. Pankkikirja ja shekki laitettiin pieneen muovituubiin, joka kulki maan alla tunnelia pitkin virkailijalle ja sitten takaisin autoon. 

Jos joku ei usko, tässä jutussa on kuva naisesta, joka laittaa auton ovesta tuubia laitteeseen, joka kuljettaa sen eteenpäin. 

https://history.wf.com/keeping-pace-with-changing-lives-on-the-road-and…

Muistan että meidän kaupunkiin tuli Osuuspankkiin maksuautomaatit 1993.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muista shekkejä?

Joo,kysyin penskana äidiltä miksei kansalaiset kirjoita shekkejä jos ei ole rahaa 😄😄

Vierailija kirjoitti:

Olin vuonna 1991 kesätöissä pankkineitinä. Ja kyllä, ihmiset jonottivat pankkikirja kourassa tiskille maksamaan laskuja. Moni kävi jopa nostamassa käteistä tyyliin joka toinen päivä, vaikka automaattejakin jo oli.

Minä näin jokaisen asioinnin aikana koneelta tilin saldon, palkkatulon ja tietysti, minne laskuja maksettiin.

Olin luonnollisesti vaitiolovelvollinen. Eivätkä nuo jutut niin jaksaneet kiinnostaa. Paitsi kerran kävi tiskillä puolituttu aiemmasta työpaikasta ja hänen tilinsä saldo oli yllätys. 

Oi ei! Kerro oliko puolituttusi saldo iso vai pieni yllätys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitietokoneet alkoivat yleistyä vasta 90-luvulla, eniten 90-luvun lopulla. Ei siis ollut kotona mitään maksupalvelumahdollisuutta, pankkiin mentiin ja siellä kärvisteltiin jonossa. Asiakaspalvelu oli  pankeissa jo silloin mitä sattuu.

Ei kasarilla menty laskujen maksamiseksi pankkiin jonottamaan muuten kuin silloin, jos oli unohdettu laittaa lasku ajoissa maksupalveluun. Normaalisti laskut maksettiin niin, että kirjoitettiin tilisiirtolomakkeeseen (joka oli laskussa) nimi, tilinumero ja allekirjoitus ja laitettiin lasku maksupalvelukuoreen. Kuoren saattoi sitten pudottaa minkä tahansa pankkikonttorin paitsi Postipankin luukusta.

Poikkeuksena oli tosi Otaniemen Teekkarikylän TKY:n asuntojen vuokrat. Niitä varten piti joka kuun alkupäivinä hakea Otaniemen KOPin konttorista oma tilisiirtolomake. Samalla saattoi halutessaan maksaa vuokran. Maksettava summa vaihteli joka kuukausi, ko

Ei pidä paikkaansa. Ysärinkin alussa suuri osa asiakkaista, eivät toki kaikki, tulivat pankkiin maksamaan kaikki laskunsa. Ei ollut lainkaan harvinaista. Meitä oli siinä rivissä monta ja jokaiselle riitti jono asiakkaita. Työ oli lähinnä käteisnostoja ja laskujen maksua.

T. Pankkineiti

Mä muistan mun tilinumeron edelleen ulkoa. Nyt se on vaan muuttunut FI alkuiseen muotoon. Se piti ladella siinä tiskillä ja sanoa vaikka, että nostan 20 markkaa ja sitten nosto kirjoitettiin pankkikirjaan. Pankkineidit olivat hienosti pukeutuneita ja tärkeitä, vitsiä eivät heittäneet. Henkkareita ei kyselty, mutta toki siis oman konttorin väki tunnettiin. Oi aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kalkkeutuneimmat mummot ja vaarit yrittävät vielä vuonna 2025 maksaa käteisellä rahalla 😂🤦

Sitä käyttävät myös mm. työelämässä olevat akavalaiset ihmiset. On kuulemma myös pop monessa Euroopan sivistysmaassa. Eikö sinunkin olisi mukava olla sivistyneempi kuin mitä olet nyt?

Se "sivistys" on vain vähemmän kehittynyttä maksutekniikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki hoidettiin tiskillä, ja kaikki merkittiin joko käsin tai kirjoituskoneella paperillle.Tiliä varten oli pankkikirja, johon merkittiin paljonko tilillä on rahaa, se oli välttämättömyys. Laskut sai maksaa oman pankin tiskillä tai käymällä esim sähkölaitoksella maksamassa laskun. Laskujen maksu oli ilmaista ja pankkitileillä oli  korkemapi korko kuin nykyään.

Rahaa sai Pankkikirjaa vastaan ilman henkkareita. 

Koska pankkineiti tunsi sinut, vanhempasi, isovanhempasi ja naapurisi sekä sen kaukaisen ruotsinserkun.

Ei pidä paikkaansa. Ei todellakaan tunteneet. 

Sähkölaskun pystyi maksamaan myös sähkölaitoksen tiskillä, vesilaskun vesilaitoksella, jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta kaverini oli Veikkauksessa töissä 80-luvulla, tarkastamassa lottokuponkeja yksi kerrallaan. Silloin piti torstaina jättää kiskalle kupongit, jotta ne ehdittiin käydä läpi ennen lauantain arvontaa.

Ja ennen sitä "Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko".

 

Ja alusta.

Yksi risti kaksi, pennit miljoonaksi. Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko.