Yötyössä kärsii sosiaaliset suhteet?

Tarkennus: En väitä että sos.suhteiden kärsiminen olisi myytti, vaan mulla vaan yksinkertaisesti ei ole kokemusta yötöistä. Selittäkää tyhmälle :) Omat kokemukset kiinnostaa, oli ne sitten myönteisiä/negatiivisia.

Ap

Kysyin mielipidettä isältäni joka on pitkään tehnyt pelkkää yötä. Hän vastasi ykskantaan että enemmän sosiaalinen elämä kärsi työttömyydestä kuin yötöistä. Eipä varmaan vastannut kysymykseesi mutta yksi näkemys tämäkin.

Mitkä suhteet?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä suhteet?

No ei mullakaan mitään ihmeellistä sosiaalista elämää ole. Joten siksikin mietin että miksi yötyö jotenkin tappaisi sen vähänkin sosiaalisen elämän? En mä useimiten päivätöidenkään jälkeen jaksa ketään nähdä. Tavallaan voisin ajatella että jos yötyön jälkeen nukun vaikka 9h, niin sen unen jälkeen olis melkeenpä virkeempi johonkin tapaamiseen kuin työpäivän jälkeen..

Ap

Riippuu kuinka hyvä nukkuja olet päivällä. Itse teen 3-vuoroa ja vapaa-ajalla ei jaksa univelan takia tehdä yhtään mitään. Iltavuoro taas ehkä pahin este menoille.

Teet työtä yöllä ja nukut päivällä tai kun on mahdollista. Ei se sen kummempaa ole. Sosiaaliset suhteet hoidetaan jossain muussa välissä. Duuni on duunia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka hyvä nukkuja olet päivällä. Itse teen 3-vuoroa ja vapaa-ajalla ei jaksa univelan takia tehdä yhtään mitään. Iltavuoro taas ehkä pahin este menoille.

Tuossa tilanteessa ymmärrän. 3-vuorotyö varmasti sekoittaa unirytmin niin pahasti että laadukkaat päiväunet ei ole taattu.

Mun tilanteessa kyse olis pelkän yövuoron tekemisestä. Eli rytmi ei muuttuisi koskaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Teet työtä yöllä ja nukut päivällä tai kun on mahdollista. Ei se sen kummempaa ole. Sosiaaliset suhteet hoidetaan jossain muussa välissä. Duuni on duunia.

Näin mäkin sen näkisin.

Ap

Vaikka sitä vapaa-aikaa olisi laskennallisesti yhtä paljon kuin säännöllistä päivätyötä tekevällä, niin iso osa siitä ajasta menee aivosumussa kun yrittää tajuta että mikä päivä ja vuorokaudenaika nyt onkaan taas meneillään, eikä siinä tilassa lähdetä olemaan sosiaalinen kun ei jaksa, voi eikä kiinnostakaan. Ja niihin vuorojen rytmin muutoksiin pitää myös etukäteen valmistautua ja mennä levolle/rauhoittumaan/nukkumaan ehkä jo paljon aiemmin kuin säännöllisen työn tekijällä. 

Tein opiskeluaikana yhden kesän kolmivuorotyötä, jossa oli aina 5 päivää peräkkäin samaa vuoroa, sen jälkeen 1-2 vapaapäivää, 5 päivää peräkkäin toista vuoroa jne. En itse kokenut yövuoroja ongelmaksi sosiaalisten suhteiden kannalta. Kuten ap sanoi, olin töissä silloin, kun kaverit nukkuivat, ja nukuin silloin, kun kaverit olivat töissä. Iltavuorot olivat tässä suhteessa paljon isompi ongelma.

Lisäksi sosiaalisia suhteita rajoitti jonkin verran se, että töitä oli myös viikonloppuisin, joten millekään viikonloppureissuille ei pystynyt lähtemään.

Kiitos vastauksista. Huomasin tosin unohtaneeni tärkeän pointin aloituksesta; mun kohdalla kyse olisi säännöllisestä yövuorosta. Unirytmi ei siis koskaan häiriintyisi rytmin muutoksista, mikäli ajatellaan että pitäisin rytmin yllä myös vapaapäivinä. 3-vuorotyötä en kestäisi, mutta säännöllistä yötyötä vielä harkitsen. Jos joku on sellaista kokeillut niin sana on vapaa.

Ap

Kyllä siihen yötyöhön tottuu aika nopeasti, jos pystyy päivällä nukkumaan rauhassa. Ei muuta kuin lähdet vaan hommiin!

No itse ainakin kun olin Prismassa töissä tykkäsin yövuoroista eniten ja aika meni todella nopeasti! Kyllä sitä kummasti nukahtaa vuoron jälkeen vaikka esim. valoisaa alkaisi olemaankin (sitten vaan joku unimaski silmille). Itse olen introvertti joten yötyö sopisi paremmin kuin hyvin..

Jos tuollaista tekee eläkeikään asti, niin tottuukohan enää normaaliin rytmiin koskaan.

Naapurissa ok-talossa asui nainen, joka oli ollut leipomossa töissä. Hän oli jo noin 80-vuotias, mutta edelleen heräsi paljon ennen kukonlaulua ja usein oli jo esim käynyt saunassa jo ja pyykännyt pyykit narulle kuivumaan, kun minä vasta heräilin. Illalla meni aikaisin nukkumaan. Ei ole elossa enää. Rip.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollaista tekee eläkeikään asti, niin tottuukohan enää normaaliin rytmiin koskaan.

Naapurissa ok-talossa asui nainen, joka oli ollut leipomossa töissä. Hän oli jo noin 80-vuotias, mutta edelleen heräsi paljon ennen kukonlaulua ja usein oli jo esim käynyt saunassa jo ja pyykännyt pyykit narulle kuivumaan, kun minä vasta heräilin. Illalla meni aikaisin nukkumaan. Ei ole elossa enää. Rip.

Eihän sitä ole pakko tottua normaalirytmiin.

Tosin luulen että suurimmalle osalle säännölliset yötyöt on vaan rajallinen ajanjakso elämässä. Mutta onhan niitä poikkeuksia.

Ap

Teen pelkkää yövuoroa jo usempaa vuotta putkeen. Kyllä siinä haittaa sosiaalisiin suhteisiin tulee, koska vapaapäivinä en jaksa vaihtaa unirytmiä ja herään vasta iltapäivän jälkeen. "Normaalit" ihmiset, jotka ma-pe 8-16 töissä heräävät vapaapäivinä la ja su jo aamulla ja heillä on silloin aikaa mennä ja tulla ja nähdä ystäviä päivällä ja iltapäivällä. Mulla ei viikonloput vapaana aina ja vapalla kun herää vasta klo. 17 aikaan ja se on mulle aamu niin ystäviä ehtisin nähdä vasta 20 aikaan, jolloin "normaalit" jo tekevät muuta..

Vierailija kirjoitti:

Teen pelkkää yövuoroa jo usempaa vuotta putkeen. Kyllä siinä haittaa sosiaalisiin suhteisiin tulee, koska vapaapäivinä en jaksa vaihtaa unirytmiä ja herään vasta iltapäivän jälkeen. "Normaalit" ihmiset, jotka ma-pe 8-16 töissä heräävät vapaapäivinä la ja su jo aamulla ja heillä on silloin aikaa mennä ja tulla ja nähdä ystäviä päivällä ja iltapäivällä. Mulla ei viikonloput vapaana aina ja vapalla kun herää vasta klo. 17 aikaan ja se on mulle aamu niin ystäviä ehtisin nähdä vasta 20 aikaan, jolloin "normaalit" jo tekevät muuta..

Hyvä pointti!

Ap