Muita joiden mies suuttuu sairastamisesta?

"Naisilla on vaan tapana ottaa sairastelut turhan vakavasti. Ehkä se on sitten tuota huolen kantamista sairaasta lapsesta."

Meillä vaimo joskus nauroikin että sitten jos minun (siis miehen) mielestä on tarpeen mennä lapsen kanssa lääkäriin niin sitten on kyllä oikeasti syytä mennä. Hän veisi aina kun lapsi vähänkin niiskauttaa ja ymmärtää kyllä itsekin että se ei ole ihan rationaalista vaan enemmän se tunnereaktio.

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä tuollaiset.

Komppaan vahvasti tätä. Exäni sekosi aina jos minä olin sairaana. Enkä ollut usein, mutta silloin kun olin, hän ei päästänyt minua makuuhuoneesta pois. Sanoi että minun pitää levätä. Olisin halunnut flunssassa katsoa televisiota, mutta ei. Kielletty. Jos olin hänen työssäoloaikanaan maannut sohvalla, niin senkin hän sai jotenkin selville ja huusi minulle, että minä en parane ellen lepää. Kaiken tämän sirkuksen hän naamioi huoleksi. Sairas ihminen. Hän siis.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sun miehes tekis jos sä sairastuisit vaikka syöpään? Missä tällaisia äijiä oikein kasvaa?!

Tunsin pariskunnan, jossa mies oli näitä 40-luvun lopulla syntyneitä ja äiti vielä silloiseen tapaan pojan täysin passannut. (mies vielä väitti, että äiti oli halunnut palvella heitä)

 Kun pariskunnan nainen sairastui, mies jätti tämän täysin oman onnensa nojaan. Ihan sama mikä tauti oli, niin mies ei edes käynyt katsomassa oliko vaimo vielä hengissä. 

Pahinta oli se, että kun vaimo kuuli esim aamulla, että mies keitti puuroa ja hoippui sitten itsekin keittiöön syömään, niin mies oli keittänyt vain itselleen ja keittiössä oli vain likainen lautanen pöydässä ja tyhjä kattila. 

Kyllä näitä miehiä, jotka ei oikeasti ole tajunneet mistään mitään on vielä noissa vanhan polven miehissä paljonkin. Työkaveri sanoo, ettei heidän isä osaa tehdä itse mitään, vaan vaimo passaa  kaiken eteen ja tämäkin vaimo on 8 lapsen äiti ja ollut kuitenkin työelämäskin, mutta silti mies ei osaa edes kahvia keittää. 

Oma appiukko oli myös tällainen. Tuskin elämänsä aikana koskaan teki mitään kotityötä, eikä varmasti olisi osannut kahvia keittää tai yhtään mitään. Anoppi on varmaan pää kainalossa sairaanakin tehnyt kaikki kotityöt ja sen päälle hoitanut ison karjan. Ukostaan ei ainakaan ole mitään apua ollut. Ei käynyt navetassa eikä riisunut edes kenkiään, kun tuli peltotöistä valmiiseen pöytään, jossa oli lautanen valmiina ja siihen sen jätti, kun pöydästä nousi. 

Silti ihan täysijärkisiä ukkoja kaikki, mutta täysin pilalle passattuja. Semmosta se on joskus ollut.

Ei kai tuollaisiin enää nykyajan miehissä törmää. Ei naiset enää tuollaiseen suostu ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

"Joo ja tässä on se, että usein se on vanhempi mies joka työntää vaimonsa laitokseen,"

Ei enää aikoihin ole ketään voinut vain työntää laitokseen varsinkaan jos kotona on vielä puoliso joka on jollain tavalla tolpillaan ja järjissään. Ei sinne vain yksinkertaisesti pääse jos sitten ei ole varaa maksaa tuhansia euroja omasta pussista jollekin yksityiselle hoivakodille. Yleensä laitoksen pääsee ennemminkin ihan liian myöhään.

Kyllä ne keinot keksii, vaikka eroamalla. Mutta kyllähän naisissa on enemmän uhrautuvuutta. Yksi mun sukulaisnainen yritti hoitaa puoliksi halvaantunutta puolisoaan kotona, tän miehen keho oli halvaantunut toiselta puolelta kokonaan eli oli täysin hoidettava. Ja tämä siitä syystä, että mies ei halunnut olla laitoksessa. Ei siitä tullut mitään, kun hoitajia olisi pitänyt olla ainakin kaksi jotta vessaan meno ja pesut ym. onnistuisi, mutta hän silti yritti kaikkensa.

"Kyllä ne keinot keksii, vaikka eroamalla."

Varmaan joku on noin tehnyt mutta en kyllä ole ikinä käytännössä tuollaisesta kuullut. Ja aika paljon on vanhuksia suvussa ja ystävien vanhemmissa. Todellisuus on kuitenkin nykyään se että hoivakotiin on niin hankala päästä että suurin osa kyllä joutuu, jos ei muuten niin käytännön pakosta, hoitamaan sitä puolisoaan varsin pitkään kotona.

"Mutta kyllähän naisissa on enemmän uhrautuvuutta."

Varmasti. En sitä epäile. Mutta se ei miehiä nykyään hoivavastuulta enää pelasta. Useammin se että miehet elävät keskimäärin lähemmän aikaa ja sairastuvat aikaisemmin. Joten harvemmin mies on se joka joutuu hoivaamaan kuin että nainen joutuu.

Tulen kodista, jossa vanhemmat aina suuttui, kun olin kipeänä, siksi viimeiseen saakka yritin salata sairastumisen. Onnistuikin hyvin, kun eihän ne juurikaan muutenkaan huomiota kiinnittänyt. Sairastuin sitten pahasti keuhkokuumeeseen flunssan jälkitaudissa, olin jo vanhempi, 18 v mut vielä lukiota kävin kotona. Makasin yksin sängyssä monta päivää.

Silloinen poikakaveri, joka asui siis vielä kotonaan myös, huolestui, kun ei musta kuulunut mitään ja tuli käymään. Lähti melkein heti ja en edes hämmästynyt, ajattelin hänenkin suuttuneen, kun olen kipeänä enkä jaksa jutella tms. Hän tuli parin tunnin päästä takaisin, kassissa oli äitinsä tekemää ruokaa, suklaata, limsaa ja kirjoja kirjastosta sekä appelsiineja. 

Silloin tiesin, että tuon miehen kanssa menen naimisiin. Niin tapahtuikin 13 v myöhemmin:-) Nykyään kun sairastan ja muulloinkin hän osaa tehdä ruuan itse, ei tarvita enää äitiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko selittää, miksi olet parisuhteessa tuollaisen sekopään kanssa?

 

Mies on kyllä muuten ihan normaali, ei mikään sekopää. En ole ajatellut, että tämmöinen flunssakaudella ilmenevä kiukuttelu olisi syy erota muuten hyvästä miehestä. 

Muuten hyvä mies? Ai niinkuin 'joskus se lyö, mutta muuten on hyvä mies' vai 'on sillä ollut sivusuhteita, muuten on hyvä mies' vai 'ei kunnoita minua yhtään eikä välitä terveydestäni, muuten on hyvä mies'?

Mikä teitä naisia vaivaa?

Oma mies oli tuollainen aluksi myös, kun saimme lapsen. Ei onneksi tarvinnut kuin hänelle itselleen jonkun isomman taudin, että omakohtaisen kokemuksen kautta ymmärsi levon tärkeyden. Nyt annamme toistemme levätä vaikka viikon jos tarvitsee. Jostain syystä olemmekin aina eri aikoihin sairaina, ei ole esimerkiksi vatsataudit vielä kertaakaan iskeneet meihin samaan aikaan. Siitä kiitollinen kyllä, koska mietin kenen lepoa sitten priorisoitaisi... 

Toivottavasti et koskaan sairastu mihinkään flunssaa pahempaan. Tuo mies on varmasti aarre siinä kohtaa kun itse sairastuu vaikka syöpään tai johonkin etenevään...

"Joo ja tässä on se, että usein se on vanhempi mies joka työntää vaimonsa laitokseen, mutta se vanhakin nainen hoitaa miehensä kotona loppuun asti. Tämähän on ihan yleistä vanhempien ihmisen kohdalla. Vaimo kyllä hoitaa miehensä hautaan, mies ei. Vaimo on laitoksessa melko äkkiä, jos sairastuu. 

Tässäkin tietenkin jokunen poikkeus."

Olin aiemmin hoitajana pitkäaikaisosastolla. Suurimmalla osalla ei käynyt kukaan koskaan. Sitten oli muutamia, aktiivisia omaisia. Yksi mies ja noin viisi naista.

Sitten oli yksi mies, joka oli.. miten sen nyt sanoisi... aktiivisesti passiivinen. Hän tuli osastolle monta kertaa viikossa. Ei tehnyt mitään eikä oikein puhunutkaan. Istui vain. Ei auttanut vaimoaan syömisessä vaan jos oli ruokailu, niin tuumasi että "ai jaa, nytkö pitää syödä" ja lähti hetkeksi pois. Kanttiiniin kaiketi. Jos olimme viemässä vaimoaan suihkuun, hän kysyi että mihin hän menee. Mies ei vaikuttanut surulliselta vaan enemmänkin hukassa olevalta.

Mihin sattuu paitsi jokapaikkaan?

Jaksa katella semmoisia kanttuveitä.

Täällä joka päivä mamit valittaa kun sairas ja stressaantunut mies on enemmän kuin yhden illan irti perhetouhuista. Kaksinaamaista valitusta kuten yleensä...

Vierailija kirjoitti:

Tulen kodista, jossa vanhemmat aina suuttui, kun olin kipeänä, siksi viimeiseen saakka yritin salata sairastumisen. Onnistuikin hyvin, kun eihän ne juurikaan muutenkaan huomiota kiinnittänyt. Sairastuin sitten pahasti keuhkokuumeeseen flunssan jälkitaudissa, olin jo vanhempi, 18 v mut vielä lukiota kävin kotona. Makasin yksin sängyssä monta päivää.

Silloinen poikakaveri, joka asui siis vielä kotonaan myös, huolestui, kun ei musta kuulunut mitään ja tuli käymään. Lähti melkein heti ja en edes hämmästynyt, ajattelin hänenkin suuttuneen, kun olen kipeänä enkä jaksa jutella tms. Hän tuli parin tunnin päästä takaisin, kassissa oli äitinsä tekemää ruokaa, suklaata, limsaa ja kirjoja kirjastosta sekä appelsiineja. 

Silloin tiesin, että tuon miehen kanssa menen naimisiin. Niin tapahtuikin 13 v myöhemmin:-) Nykyään kun sairastan ja muulloinkin hän osaa tehdä ruuan itse, ei tarvita enää äitiä. 

Ihan sama kokemus. Itsekin muistan kun olin keuhkokuumeessa kamalassa kuumessa ja odottelin päivystyksessä lääkäriin pääsyä ihan surkeana ja mietin että miten edes pääsen sieltä kotiin. Silloin paikalle tuli poikaystäväni joka ensin odotteli siellä kanssani, sitten ajoi minut apteekin kautta kotiin, kävi kaupassa, laittoi minulle ruokaa ja katsoi että minulla on kaikki hyvin. Ja hoiti minua monta päivää kun olin ihan poissa pelissä.

Silloin tajusin että tässä on hyvä mies. Eikä ole vielä tarvinnut tuota arvioita muuttaa.

Miksi mies kokee kuormittavana huolehtimisen omasta perheestään muutamana päivänä, nainen tekee tämän joka päivä?Älä vain sairastu syöpään

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole tottunut arjen pyörittämiseen ja kun olet poissa pelistä, kokee tilanteen epäreiluksi, koska joutuu yhtäkkiä itse tekemään kaiken kun sinä lepäät.

Oletko sanonut hänelle tuosta äksyilystä, ei välttämättä edes tiedosta ilkeilevänsä vaan purkaa omaa pahaa oloaan. Huomaan itsekin että mua ärsyttää kyllä parin päivän jälkeen jos toinen vaan makaa ja kaikki kotityöt jää itselle, mutta olen koettanut olla kiukuttelematta

Hyvä analyysi, varmasti juuri näin! Olen ottanut asian puheeksi, mutta ehkä sellaisessa tilanteessa, kun mies ei ole kovin vastaanottavaisella tuulella. Täytyy ottaa uudelleen. Eiköhän mies ymmärrä, etten tahallani laiskottele, ja toisaalta pitää ehkä antaa jonkun satunnaisen kiukuttelun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä apn miehen joku turvallisuudentunne vähän järkkyy kun puoliso ei heti toivukaan taudista. Ja ei ehkä tunnista tätä pohjafiilistä itse. Nimittäin. Oma puolisoni on myös perushermostunut jos olen sairaana petipotilaana. Kerran kysyin, että kokeeko hän, että olen parisuhteessa nk. vahvempi astia, kun sairastamiseni on niin iso juttu. Mies tunnusti, että on tottunut siihen, että olen vahva, henkisesti ja ruumiillisesti. Ja että pitää minua vahvana ja pystyvänä. Väitän, että apn miehellä on sama syy. Vaimo on itseasiassa perheen tukipylväs kun mies on reissuhommissa ja nyt balanssi horjuu. Onhan se pelottavaa!

Tämä voi hyvin pitää paikkansa. Mies ei itsekseen oikein tunnu saavan otetta mistään eikä osaa keksiä vaikkapa kovin luovaa vapaa-ajan tekemistä, jos en ole mukana. Välillä vähän hämmentävää, kun kuitenkin töissä on todella oma-aloitteinen ja vastuullinen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies kokee kuormittavana huolehtimisen omasta perheestään muutamana päivänä, nainen tekee tämän joka päivä?Älä vain sairastu syöpään

Tunnen monia syöpään sairastuneita, eivät makaa vain sängyssä, osa käy töissäkin normaalisti, toki kun on hoitoja ei jaksa muuten kyllä. Toisekseen en jää sänkyyn makaamaan kun olen sairas, ulkonakin voi käydä kuumeessa, varsinkin talvella kävelyllä kesällä ei kannata helteeseen mennä. Jos keuhkokuumetta niin ei se tule vaikka ruokaa tekisi, kova liikunta tai raskas työ on kuumeiselta kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hemmetin kotitöitä teillä on niin paljon, että seinät kaatuvat päälle, jos toinen on hetken poissa pelistä? Lapset pysyvät hengissä pinaattiletuillakin jonkin aikaa.

Tätä minäkin ihmettelen. Lapsille ruokaa samalla kun itselle, päälle koiran ulkoilutusta, ja osan lenkeistä voi vastuuttaa lapsille. Mutta jopa robotti-imurin käynnistäminen tuntuu olevan ylivoimaista, koska parin päivän sairastamisen jälkeen lattiat ovat täynnä hiekkaa :D Enkä motkota siisteydestä, vaan siivoan itse sitten kun pääsen taas jaloilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko selittää, miksi olet parisuhteessa tuollaisen sekopään kanssa?

 

Mä luulen, että näitä "sekopäitä" on miehissä hyvin paljon.  Eikä tuokaan ominaisuus tule esiin, kuin vasta sitten, kun on lapsia, koska eihän se mies pelkän kumppanin sairastumisesta rasitu. Pystyy kyllä itsestään huolehtimaan, mutta lapset on sitten jo liikaa.

Olishan se naurettavaa erota lasten isästä sen takia, kun tämä on kärttyinen silloin, kun vaimo sairastaa. Tuossa siis vastaus siihen miksi joku on perisuhteessa "sekopään kanssa".

Muuten se mies voi olla ihan hyvä puoliso ja hyvä isä lapsilleen. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Jos sitä puolisolta vaadit, on parempi jäädä sinkuksi.

 

Ei ole mikään naurettava syy, vaan todella surullinen tieto siitä ilkeilijä-kumppanista ja todellakin harkinnan paikka kannattaako jatkaa. Nimittäin tuohan kertoo erittäin vahvasti siitä, ettei siihen kiukuttelijaan pysty luottamaan yhtään hankalammassa tilanteessa, jos pelkkä perus nuhakuume saa tuollaisen reaktion aikaan (suututaan sairastuneelle henkilölle, jonka vika sairastaminen ei edes ole.) Mitähän se keksii esimerkiksi vakavamman sairauden kohdalla, tai muuten vaikeassa elämän tilanteessa? Vetää dunkkuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hemmetin kotitöitä teillä on niin paljon, että seinät kaatuvat päälle, jos toinen on hetken poissa pelistä? Lapset pysyvät hengissä pinaattiletuillakin jonkin aikaa.

 

Niin mieheltähän ei voi mitään vaatia. Sairas vaimokin saa elää pyhällä hengellä tai sitten niillä pinaattiletuilla.

Sairaan ihmisen pitäisi saada hyvää ja ravitsevaa ruokaa, koska keho tarvitsee ylimääräisiä  ravintoaineita toipuakseen ja parantuakseen.

Ei kukaan nainenkaan jätä miestään ilman ruokaa, kun tämä sairastaa tai tarjoa tälle pelkkiä  pinaattilettuja , että siinä on ja pärjää niillä. 

 

Mikä vika on pinaattiletuissa? Ne kaupankin letut on tosi hyviä oivariinissa paistettuna.

Ei mikään, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata jotain perus ruokia  vääntää myös tarvittaessa. Jos jo munakkaan paistaminen tai perus makaronilaatikko ei onnistu, niin aika kehnot kyökkitaidot.