Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden mies suuttuu sairastamisesta?
15.12.2025 |
Mieheni jaksaa aina yhden tai kaksi päivää hoitaa lapsia ja kotia jos olen sairaana, mutta sen jälkeen alkaa ilkeillä ja suuttuu. Onko muilla samanlaista? En usko että tekee sitä ilkeyttään, vaan on sen verran kuormittunut, että ylimääräinen tekeminen menee sietokyvyn yli. Itse taas koen, että sairaana on pakko levätä, koska ihan riittävästi on kertynyt kokemusta siitä ettei malta, ja sitten olenkin äkkiä keuhkokuumeessa tai muuten entistä sairaampi.
Olen yrittänyt kysellä mistä kiikastaa, mutta en ole saanut mitään kunnon vastausta. Onko muilla samaa ja miten olette ratkaisseet tilanteen?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.
Tätä monesti sanotaan mutta onko oikeasti jotain tilastoa siitä miten moni jättää puolisonsa sairauden takia? Jotenkin oma näppituntuma on kuitenkin se että aika harva jättää ainakaan sairauden akuutissa vaiheessa. Johtuuko se sitten rakkaudesta vai siitä että se näyttää niin pahalta ja moraalittomalta että kovin moni ei sitä uskalla tehdä, sitä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on niitä tyyppejä joille yks naarmu = saikkua,hetken pääkipu = viikko saikkua, nilkkaa jomottaa= saikkua, yskäisy=saikkua...Eikä voi tehdä mitään muutaku maata sohvalla ja napostella kokoajan.
Niin sitte kyllä muaki ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.
9/10:stä aviomiehestä jättää syöpään sairastuneen vaimonsa. Näin kertoi tuttu psykiatri.
Kuulostaa urbaanilta legendalta. Näitä "tuttu lääkäri kertoi" juttuja on kiertänyt vuosikymmeniä vähän eri aiheista.
Eivätkä ne yleensä pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.
9/10:stä aviomiehestä jättää syöpään sairastuneen vaimonsa. Näin kertoi tuttu psykiatri.
Moni aviomies hylkää koko perheen myös jos lapsi syntyy vammaisena, sairastuu tai kuolee.
Teinissä ja viidesluokkalaisessa onkin isällä ihan hirveästi hoitamista kotitöiden ohella. Voi miesparkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.
9/10:stä aviomiehestä jättää syöpään sairastuneen vaimonsa. Näin kertoi tuttu psykiatri.
Moni aviomies hylkää koko perheen myös jos lapsi syntyy vammaisena, sairastuu tai kuolee.
Näitä väitteitä on helppo heitellä. Mitä tarkoittaa "moni"? 5%, 20%, 50% vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lynkkausta sanon että kaksi päivää on kyllä aika paljon hoidettu jos aamusta iltaan kaiken hoitaa, joten armoa miehelle kun sillä on pinna kireellä kahden päivän jälkeen - ehkä olisi sinullakin? Tähän nyt toki vaikuttaa lasten määrä ja iät. Kerrotko vielä ne?
Ei ole enää edes pikkulapsia, vaan omatoimiset teini ja viidesluokkalainen. Mies on aika paljon työmatkoilla, usein viikon kerrallaan, enkä itse koe arjen pyöritystä silloin erityisen kuormittavaksi. Vaikea siis hahmottaa, että pari päivää voisi olla niin raskasta, että sitä tarvitsisi kiukutella muille.
Se pettää sua ja inho tulee pintaan, kun kulissi romahtaa (et kykene pyörittämään arkea)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit delegoida joitain kotitöitä myös lapsille koska ovat jo tuon ikäisiä. Eikä koti kaadu vaikka pari päivää olisi lepsumpaa.
Mitä hemmetin kotitöitä teillä on niin paljon, että seinät kaatuvat päälle, jos toinen on hetken poissa pelistä? Lapset pysyvät hengissä pinaattiletuillakin jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun mies suutu mistään. Emme riitele.
Yrittäkää pikkuhiljaa ymmärtää. Miehestä ei ole jaksamaan arjen vastoinkäymisiä, naisen vajavaisuuksia ja sairastumista. Miestä pitää kannatella, tukea ja auttaa. Samaa ei tapahdu takaisinpäin. Tämä on lähes kaikille perheenäideille ja pidempään suhteessa olleelle järkytys jossain kohtaa. Siksi moni nainen elää sinkkuna, koska mies ottaa enemmän kuin antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samoin käyttäytyvä mies.40 vuotta olemme olleet naimisissa ja edelleen mies suuttuu ja vinoilee jos olen kipeänä.Itse sairastuessaan on niin surkea ja tarvitsee hoitajaa.
Olen sietänyt tätä koska hän on todella vaativassa työssä ja lapsiakin on.
Nyt kun jäimme eläkkeelle ja olemme kaksin sama jatkuu.Viime talvena sain influenssan joka johti sairaalahoitoon.Siitäkin mies oli vihainen .En ymmärrä tätä enää enkä tiedä miten jaksan jatkossa kun vaivat vääjäämättä lisääntyvät. Onko kellään samanlaista?
"Ei ole enää edes pikkulapsia, vaan omatoimiset teini ja viidesluokkalainen. Mies on aika paljon työmatkoilla, usein viikon kerrallaan, enkä itse koe arjen pyöritystä silloin erityisen kuormittavaksi. Vaikea siis hahmottaa, että pari päivää voisi olla niin raskasta, että sitä tarvitsisi kiukutella muille. "
Sinulla on siis yksin kaiken hoitamiesta paljon kokemusta. Miehelle se tulee aika uutena asiana silloin harvoin kun sinä olet kipeänä. Hänellä ei ole rutiineja eikä tottumusta.
Tämä ei siis ole mikään oikeutus kiukuttelulle vaan vain selitys sille miksi se voi miehestä tuntua kuormittavammalta kuin sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitko selittää, miksi olet parisuhteessa tuollaisen sekopään kanssa?
Mä luulen, että näitä "sekopäitä" on miehissä hyvin paljon. Eikä tuokaan ominaisuus tule esiin, kuin vasta sitten, kun on lapsia, koska eihän se mies pelkän kumppanin sairastumisesta rasitu. Pystyy kyllä itsestään huolehtimaan, mutta lapset on sitten jo liikaa.
Olishan se naurettavaa erota lasten isästä sen takia, kun tämä on kärttyinen silloin, kun vaimo sairastaa. Tuossa siis vastaus siihen miksi joku on perisuhteessa "sekopään kanssa".
Muuten se mies voi olla ihan hyvä puoliso ja hyvä isä lapsilleen. Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Jos sitä puolisolta vaadit, on parempi jäädä sinkuksi.
Vaimoni on samanlainen. Ihan kauhea.
Onko muillakin?
Vierailija kirjoitti:
Sairastaminen on kyllä hyvä testi sille että miten paljon toinen jaksaa venyä. Meillä se testi oli kun itse sairastuin pahaan burnoutiin ja olin aivan poissa pelistä parin kuukauden ajan. Makasin siis lähinnä pimeässä huoneessa ja voi fyysisesti ja henkisesti pahoin. Samaan aikaan meillä oli kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja miehellä vaativa työ.
Ja täytyy sanoa että jos joskus pitää myöhemmin perustella itselleni että onko minulla hyvä ja rakastava mies niin ei tarvitse kuin miettiä tuota aikaa. Yhden yhtä kertaa mies ei valittanut mistään koko aikana. Päinvastoin koko ajan kertoi minulle miten saan parantua ihan rauhassa ja että hänellä on kyllä homma hallinnassa. No ymmärränhän minä että ei se ihan niin helppoa ollut ja hänellä oli varmasti monena hetkenä tosi hankalaa ja vaikeaa. Samaan aikaan koko se kuorma ja huoli minusta ja terveydestäni (aluksi epäiltiin montaa vakavaa sairautta koska fyysiset oireet olivat niin rajuja).&n
Lämpimiä terveisiä teille
Mun eksä suuttui aina kun olin sairaana. Ei jaksanut edes paria päivää esittää empatiaa, ei edes paria tuntia.
Hyvästä syystä eksä. Suuttui siitäkin kun halusin erota.
Kannattaa varautua, että mies jättää jos sairastut vakavasti tai pitkäaikaisesti. Sinun arvosi hänen silmissään on hyötyarvo. Teet hommasi äitinä ja puolisona mutta jos jaksamisesi notkahtaa niin mies ärtyy. Ei hän sinusta syvällisesti välitä. Olet vaan täyttämässä tiettyjen roolien paikkaa ja helposti korvattavissa jos sinusta on enemmän haittaa mitä hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.
9/10:stä aviomiehestä jättää syöpään sairastuneen vaimonsa. Näin kertoi tuttu psykiatri.
Kuulostaa urbaanilta legendalta. Näitä "tuttu lääkäri kertoi" juttuja on kiertänyt vuosikymmeniä vähän eri aiheista.
Eivätkä ne yleensä pidä paikkaansa.
Tuosta syöpään sairastumisesta en tiedä, mutta ainakin jos perheeseen syntyy vammainen lapsi, eron riski on suuri. Mies ei kestä vammaista lasta vaan lähtee. Eikä halua tavata lasta.
Sairastaminen on kyllä hyvä testi sille että miten paljon toinen jaksaa venyä. Meillä se testi oli kun itse sairastuin pahaan burnoutiin ja olin aivan poissa pelistä parin kuukauden ajan. Makasin siis lähinnä pimeässä huoneessa ja voi fyysisesti ja henkisesti pahoin. Samaan aikaan meillä oli kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja miehellä vaativa työ.
Ja täytyy sanoa että jos joskus pitää myöhemmin perustella itselleni että onko minulla hyvä ja rakastava mies niin ei tarvitse kuin miettiä tuota aikaa. Yhden yhtä kertaa mies ei valittanut mistään koko aikana. Päinvastoin koko ajan kertoi minulle miten saan parantua ihan rauhassa ja että hänellä on kyllä homma hallinnassa. No ymmärränhän minä että ei se ihan niin helppoa ollut ja hänellä oli varmasti monena hetkenä tosi hankalaa ja vaikeaa. Samaan aikaan koko se kuorma ja huoli minusta ja terveydestäni (aluksi epäiltiin montaa vakavaa sairautta koska fyysiset oireet olivat niin rajuja).
Tuo kyllä ainakin minulla lisäsi luottamusta ja rakkautta mieheen aivan valtavasti. Mutta en siis suoraan sano että jos mies ei ihan tällaiseen kykene niin että hän olisi automaattisesti huono mies. Ihmisten voimavarat ja tavat reagoida ovat niin erilaisia että voi myös ymmärtää että jollain se raja tulee vastaan aikaisemmin.