Muita joiden mies suuttuu sairastamisesta?

93:lle:

Hävitti lainauksen. Vastasin miehen kysymykseen, että onko jollakin vastaava kokemus, mutta vaimostaan.

Epäselvä palsta toiminnaltaan.

Hyi, tulee ikäviä muistoja mieleen. Olin ollut avioliitossa, jossa mies suuttui ja nakkeli niskojaan, jos en kipeänä jaksanut jotain tai keskityin vaikka vauvan imettämiseen enkä ollut passaamassa miestä. Jouduin hoitamaan kuumeessa lapset ja ruokakaupat, kun miehellä oli vaikka nyt jotain harrastuskiukkua. Vielä viimeiseksi mies otti moneksi päiväksi hatkat, kun tulin heikossa kunnossa sairaalasta. Tajusin, ettei tuollaisesta ole kumppaniksi, pian tuli erokin.

Olinkin ihan hänmästynyt, kun seuraava miesystävä ei ottanutkaan kierroksia eikä seurannut mitään ikävää, jos tuli jotain vaivaa ja sairautta ja piti muuttaa suunnitelmia. Olin jo perumassa treffejä, koska ajattelin, etten ole tarpeeksi viihdyttävää seuraa kipeänä. Hän halusi myös pitää minusta huolta ja vaalia terveyttäni. Oli vaikeaa uskoa, että miehet voivat olla niin erilaisia.

Kokemuksista viisastuneena olen heittänyt tunkiolle läjäpäin minulle nuorempana tarjoiltuja uskomuksia kommunikaatio-ongelmista, syvällä sisäisyyksissä piilevistä rakkauksista, hyvistä tarkoitusperistä ja sellaisista. En jaksa enää hevonkukkua enkä vaikeita miehiä.

Mies siis kostaa sairaalle puolisolle koska joutuu hoitamaan omaa kotia ja omia lapsia. No huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja on muuten hyvä mies? Entä kun sairastut oikein vakavasti? Edelleen hyvä mies? Alkaisitko tämän kiukuttelevan miehen omaishoitajaksi loppu elämäksesi? Katkera tulevaisuus kiukuttelevan mieslapsen vaimona on varma.

Olen suhteen alkuaikoina ollut jos en nyt todella vakavasti, niin ainakin pitkään sairaana. En ollenkaan muista, että mies olisi silloin kiukutellut. Eli uskon, että kyse on enemmän kuormituksesta kuin ikävästä luonteesta. Tämä tietenkin oli aikaa ennen lapsia, jolloin vapaa-ajalla ei oikeasti tarvinnut tehdä mitään jos ei huvittanut. 

Ja vastauksena kysymykseen: en missään tapauksessa alkaisi kokopäiväiseksi omaishoitajaksi, vaan hankkisin ulkopuolista apua ja pitäisin kiinni omasta elämästä, niin jaksaisin itse olla parempi vaimo. Samaa toivoisin mieheltä. Toki jos kyseessä olisi joku loppuvaiheen kuolemaan johtava sairaus, niin luultavasti haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, mutta mihinkään kymmenien vuosien omaishoitajuuteen en olisi valmis sitoutumaan. 

Näin jälkeenpäin ajatellen nuorena vakavasti sairastuminen on ollut erittäin opettavainen asia. Mulla on nimittäin rinnalla aviomies, joka silloisena poikaystävänä jaksoi lohduttaa, kun itkin sitä kun tukka jäi tyynylle. Ehdottomin plussa on kuitenkin siinä, että meillä on aikuinen tytär, joka on kiittänyt saamastaan parisuhteen mallista. Mun ei ole koskaan tarvinnut surra sitä, että hän tyytyisi kaltoinkohteluun.

Vierailija kirjoitti:

Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.

No näin kävi mulle. Sain rintasyövän, ja vaikka toinen alkuun vakuutteli että on rinnalla joko matkan, niin eipä ollut. Nyt näyttää siltä et hoidot saadaan keväällä loppuun, niin hän ehdotti että ens kesänä voitais palata yhteen kun hän on saanut omaa aikaa tarpeeksi. Olin kyllä aivan sanaton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.

No näin kävi mulle. Sain rintasyövän, ja vaikka toinen alkuun vakuutteli että on rinnalla joko matkan, niin eipä ollut. Nyt näyttää siltä et hoidot saadaan keväällä loppuun, niin hän ehdotti että ens kesänä voitais palata yhteen kun hän on saanut omaa aikaa tarpeeksi. Olin kyllä aivan sanaton. 

Rakkaus merkitsee miehille jotain muuta kuin meille naisille. 

tiedän itse yhden tapauksen kun mies hylkäsi puolison kun nainen oli kuolemassa aivosyöpään. Jos olisi jaksanut edes se pari kuukautta odottaa että toinen kuolee pois, mutta ei, äijän piti päästä treffeille ja etsimään uutta. Nainen hylättiin sen vanhempien luo pohjois-suomeen. Kaikki miehen kaverit hokivat perään että "täytyy ymmärtää, sillä oli niin vaikeaa, ei voi tuomita jos ei ole itse kokenut". Oli silmiä avaavaa kyllä, ja meni täysin kunnioitus tuohon äijään ja sen kavereihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on jaksettava hoitaa koko huusholli vaikka nelinkontin oksennellen.

Olen elänyt yksin jo pitkään, ja näitä juttuja lukiessa mietin, että mikä siinä yksin olemisessa pelottaa?

Kun olen kipeä, niin katson netflixiä lepäämisen lomassa, ja tilaan ostokset kotiovelle kannettuna. Kukaan ei pilkkaa ja vittuile, vaan saan olla omassa rauhassa.

Parisuhteista pitäisi kai saada se tukea elämän vastamäissä, mutta ei nämä tarinat nyt ihan siltä kuulosta.

Koska se on yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyse ei ole siitä, että mies olisi jonkinlainen vapaamatkustaja tai mieslapsi, vaan normaalisti kotityöt jaetaan tasan. Sairaana en tee omaa osuuttani, vaan se jää miehelle, mikä sitten näyttäytyy vähän ajan päästä kiukutteluna. 

Sun pitää puhua sen miehen kanssa tuosta asiasta. Jos kerran muuten on normaali, niin varmaan pystyy miettimään ja korjaamaan käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko selittää, miksi olet parisuhteessa tuollaisen sekopään kanssa?

 

Mies on kyllä muuten ihan normaali, ei mikään sekopää. En ole ajatellut, että tämmöinen flunssakaudella ilmenevä kiukuttelu olisi syy erota muuten hyvästä miehestä. 

Miksi tämmäinen flunssakaudella ilmenevä kiiukuttelu on syy tehdä aloitus palstalle? Kysehän on mielestäsi täysin pikku asiasta ja mies hyvä ja ihana. 

Vierailija kirjoitti:

Voit delegoida joitain kotitöitä myös lapsille koska ovat jo tuon ikäisiä. Eikä koti kaadu vaikka pari päivää olisi lepsumpaa.

Miksi perheen äidin pitäisi olla se, joka sairasvuoteeltakin delegoi normaaleja kodin askareita muille perheenjäsenille? Eikö se terveenä oleva osapuoli voi hoitaa tarvittaessa delegoinnin. jos itse jaksa tai ehdi jotain tekemään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on jaksettava hoitaa koko huusholli vaikka nelinkontin oksennellen.

Olen elänyt yksin jo pitkään, ja näitä juttuja lukiessa mietin, että mikä siinä yksin olemisessa pelottaa?

Kun olen kipeä, niin katson netflixiä lepäämisen lomassa, ja tilaan ostokset kotiovelle kannettuna. Kukaan ei pilkkaa ja vittuile, vaan saan olla omassa rauhassa.

Parisuhteista pitäisi kai saada se tukea elämän vastamäissä, mutta ei nämä tarinat nyt ihan siltä kuulosta.

Koska se on yksinäistä.

Itse olen kokenut itseni yksinäisemmäksi suhteessa, jossa toinen on itsekäs ja ilkeä.

Kyllähän se luonnollisesti ärsyttää jos toinen vaan makaa ja itselle jää kaikki hommat. On ennenkin kotitöitä tehty ja lapsia hoidettu vaikka kipeä olisi. Ei kannata hankkia lapsia ja mennä naimisiin jos ei pysty kantamaan vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on jaksettava hoitaa koko huusholli vaikka nelinkontin oksennellen.

Olen elänyt yksin jo pitkään, ja näitä juttuja lukiessa mietin, että mikä siinä yksin olemisessa pelottaa?

Kun olen kipeä, niin katson netflixiä lepäämisen lomassa, ja tilaan ostokset kotiovelle kannettuna. Kukaan ei pilkkaa ja vittuile, vaan saan olla omassa rauhassa.

Parisuhteista pitäisi kai saada se tukea elämän vastamäissä, mutta ei nämä tarinat nyt ihan siltä kuulosta.

Koska se on yksinäistä.

Yksinäistä, kun kukaan ei ole pilkkaamassa ja veetuilemassa? Kyllä kokemuksesta kuumeen poteminen on paljon mukavampaa yksin kuin tuolla edeltävällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen on jaksettava hoitaa koko huusholli vaikka nelinkontin oksennellen.

Olen elänyt yksin jo pitkään, ja näitä juttuja lukiessa mietin, että mikä siinä yksin olemisessa pelottaa?

Kun olen kipeä, niin katson netflixiä lepäämisen lomassa, ja tilaan ostokset kotiovelle kannettuna. Kukaan ei pilkkaa ja vittuile, vaan saan olla omassa rauhassa.

Parisuhteista pitäisi kai saada se tukea elämän vastamäissä, mutta ei nämä tarinat nyt ihan siltä kuulosta.

Koska se on yksinäistä.

kyllä yksin on paremmin kuin paskassa liitossa. Kolme vuotta on erosta ja joka päivä olen onnellinen siitä että saan olla itsekseni eikä tarvitse sietää ketään asunnossani. sairastuin vakavasti syöpään pari kuukautta sitten enkä silti kadu eroa. Enemmän on apua äidistä, teinistä ja kavereista kuin exästä olisi ikinä ollut. Hän oli juuri sellainen kuin AP:n mies, pari päivää sain sairastaa, mutta sen jälkeen piti olla reipas ja palata kotiorjuuden ääreen. Hänen mielestä sairaus lähti parhaiten juuri sillä mitä hän halusi sillä hetkellä tehtävän. Migreeni lähtee perheen yhteisellä ulkoilulla, burnout paranee sillä että menee jumppaan (=laihtuu) ja kuume paranee sillä että on reipas ja hakee lapsen päiväkodista. Hän kun itse sairasti flunssaa niin se oli tietysti maailman loppu eikä tietenkään voinut tehdä mitään muuta kuin katsoa netflixiä. Luojan kiitos että en saanut syöpää silloin kun olin vielä naimisissa, olisin joutunut varmasti tekemään kaikki kotityöt jne sytostaattien oheella. Voin melkein kuulla hänen äänen että "lääkäri sanoi että pitää elää mahdollisiman normaalisti ja pysyä aktiivisena". Nyt voin maata sohvalla ja katsoa netflixiä, ja antaa pölyn kerääntyä nurkkiin jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Ja ennen kuin joku tulee ehdottamaan, että miehen työ on paljon vaativampaa kuin minun, niin omassa työssäni on enemmän vastuuta ja vaatimuksia, mutta se ei sisällä matkustamista. Osaan kyllä muutenkin palautua töistä hyvin, enkä yleensä stressaa vaikka olisi kuinka kiire. 

Ehkä se ongelma on tässä. Teillä sinä olet se, joka kannattelee emotionaalisesti koko perhettä. Kun et ole saatavilla, mies ei hallitse tilannetta.

Mulla oli samantapainen mies. Hänellä oli tapana ryhtyä huutamaan, kun oli huolissaan tai kun hän pelkäsi, että joku asia tuleekin hänen tehtäväkseen. Eli laiskuuttaan (tai stressaantuneisuuttaan). Ei kovinkaan kypsä mies, vaikka monella tavalla kiva.

Ei siitta sairastumisesta suututa vaan siittä käytöksesta mikä naiselta tulee sairastumisen myötä missä nainen taantuu lapsen tasolle vaatimaan huomiota ja palvelua kuin pikku lapsi. Ja tämä johtuu ihan siittä kun mies sairastuu niin nainen suuttuu ja vaatii miestä tekemään ihan kaikki samat asiat mitä terveenäkin eikä nainen tee silloinkaan mitään miehen hyväksi. Se kun mies sairastuu aiheuttaa se naiselle vihaa ja nalkutusta, valitusta ja vaatimukset lisääntyy entisestään.

Naisten pitäisi jo pikkuhiljaa miettiä sitä että mies kohtelee naista hunosti vain sen takia kun nainen itse kohtelee miestä huonosti. Onhan se ihan yleistä tietoa että alkuun mies kohtelee naista niin kuin toivoisi itseä kohdeltavan mutta lopulta mies alkaa kohtelemaan naista samalla tavalla miten nainen kohtelee miestä. Kyllä te naiset itsekin tiedätte kuinka huonosti te miehiä kohtelette. Ymmärrän kyllä sen että ettehän te voi myöntää sitä kuinka huonosti itse kohtelette miestä ja valehtelette kohtelevanne hyvin kun ette halua hirveän ihmisen maineen leviävän kun se mitä muut ajattelee naisesta on naiselle yksi tärkeimmistä asioista

Vierailija kirjoitti:

Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.

Tai vaihdevuosioireita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se luonnollisesti ärsyttää jos toinen vaan makaa ja itselle jää kaikki hommat. On ennenkin kotitöitä tehty ja lapsia hoidettu vaikka kipeä olisi. Ei kannata hankkia lapsia ja mennä naimisiin jos ei pysty kantamaan vastuuta.

Eli se puoliso on hankittu vähän niinkuin työntekijäksi? Että ei täällä työpaikalla mitään makoilla?