Muita joiden mies suuttuu sairastamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Ja kyse ei ole siitä, että mies olisi jonkinlainen vapaamatkustaja tai mieslapsi, vaan normaalisti kotityöt jaetaan tasan. Sairaana en tee omaa osuuttani, vaan se jää miehelle, mikä sitten näyttäytyy vähän ajan päästä kiukutteluna. 

Sanoppa seuraavan kerran hänelle, että

"jos minä kuolisin, tätä oisi elämäsi sen jälkeen. Ja tätä on jokaisen yh:n elämä ja nekin pärjää". Kannattaa opetella kaiken varalta, elämästä ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko selittää, miksi olet parisuhteessa tuollaisen sekopään kanssa?

 

Mies on kyllä muuten ihan normaali, e9i mikään sekopää. En ole ajatellut, että tämmöinen flunssakaudella ilmenevä kiukuttelu olisi syy erota muuten hyvästä miehestä. 

Täysin epänormaali idiootti ja salahomo

Olin vuorotyössä kun lapset olivat pieniä ja sairastelua riitti. Lapset olivat mahataudissa ja kun minä lähdin iltavuoroon niin miehen piti tulla töistä lapsia hoitamaan. Ihan laki sanoo näin. Sanoin jo iltavuoron aikana että olen seuraavan päivän aamuvuoron poissa töistä sairaiden lasten vuoksi ja mies menisi normaalisti töihin. Pomo järjesti tilalleni sijaisen jne. Menen iltavuorosta kotiin ja siellä se ukko makaa sängyssä mahataudissa. Ei ilmoittanut minulle töihin että hän on seuraavan päivän kotona koska on sairas, varmisti että minä terveenä hoidan sairaat lapset ja hän saa vaikeroida sängynpohjalla. Prkl että suututti! Itse olen hoitanut lapset vaikka olisin ollut miten kipeä, ei ole ollut vaihtoehtoa. On muuten eksä nykyään... Että kyllä näitä onnettomia riittää. 

Ja on muuten hyvä mies? Entä kun sairastut oikein vakavasti? Edelleen hyvä mies? Alkaisitko tämän kiukuttelevan miehen omaishoitajaksi loppu elämäksesi? Katkera tulevaisuus kiukuttelevan mieslapsen vaimona on varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko selittää, miksi olet parisuhteessa tuollaisen sekopään kanssa?

 

Mies on kyllä muuten ihan normaali, ei mikään sekopää. En ole ajatellut, että tämmöinen flunssakaudella ilmenevä kiukuttelu olisi syy erota muuten hyvästä miehestä. 

No ei ole hyvä parisuhde, jos toinen alkaa vittuilla kun olet heikoimmillasi.

Naiset on kyllä ihan karmeissa parisuhteissa.

Juu, itsekin ollut, en tuomitse. Ihmettelen vaan mikä meitä vaivaa. Onko psykologit tutkineet mikä saa naisen selittämään miehen paskamaisen käytöksen parhain päin vuosi toisensa jälkeen. Tietääkö kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Olin vuorotyössä kun lapset olivat pieniä ja sairastelua riitti. Lapset olivat mahataudissa ja kun minä lähdin iltavuoroon niin miehen piti tulla töistä lapsia hoitamaan. Ihan laki sanoo näin. Sanoin jo iltavuoron aikana että olen seuraavan päivän aamuvuoron poissa töistä sairaiden lasten vuoksi ja mies menisi normaalisti töihin. Pomo järjesti tilalleni sijaisen jne. Menen iltavuorosta kotiin ja siellä se ukko makaa sängyssä mahataudissa. Ei ilmoittanut minulle töihin että hän on seuraavan päivän kotona koska on sairas, varmisti että minä terveenä hoidan sairaat lapset ja hän saa vaikeroida sängynpohjalla. Prkl että suututti! Itse olen hoitanut lapset vaikka olisin ollut miten kipeä, ei ole ollut vaihtoehtoa. On muuten eksä nykyään... Että kyllä näitä onnettomia riittää. 

Jos on kyse ihan pikkulapsista, niin en ehkä jättäisi vatsatautisen vanhemman vahdittavaksi.

Viimeksi kun olin vatsataudissa, niin olin totaalisen poissa pelistä, makasin vain ja oksensin. Ei minusta olisi silloin ollut huolehtimaan pikkulapsesta, oma kouluikäiseni onneksi selvisi itsenäisesti + ruokin kotiinkuljetetulla ruoalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vuorotyössä kun lapset olivat pieniä ja sairastelua riitti. Lapset olivat mahataudissa ja kun minä lähdin iltavuoroon niin miehen piti tulla töistä lapsia hoitamaan. Ihan laki sanoo näin. Sanoin jo iltavuoron aikana että olen seuraavan päivän aamuvuoron poissa töistä sairaiden lasten vuoksi ja mies menisi normaalisti töihin. Pomo järjesti tilalleni sijaisen jne. Menen iltavuorosta kotiin ja siellä se ukko makaa sängyssä mahataudissa. Ei ilmoittanut minulle töihin että hän on seuraavan päivän kotona koska on sairas, varmisti että minä terveenä hoidan sairaat lapset ja hän saa vaikeroida sängynpohjalla. Prkl että suututti! Itse olen hoitanut lapset vaikka olisin ollut miten kipeä, ei ole ollut vaihtoehtoa. On muuten eksä nykyään... Että kyllä näitä onnettomia riittää. 

Jos on kyse ihan pikkulapsista, niin en ehkä jättäisi vatsatautisen vanhemman vahdittavaks

Luuletko että mieheni olisi jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, jos minä olisin ollut vatsataudissa? Ei ikinä, hänhän on täysin korvaamaton työpaikallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni on samanlainen. Ihan kauhea.

Onko muillakin?

Tutulta kuulostaa. Normaalissakin arjessa moni kotityö tulee minun tehtäväkseni, koska vaimoni on tahdiltaan todella rauhallinen tarttumaan toimeen.

M44

Ei suutu mutta ei niin kivoja kommentteja ehkä siksi ei kannata pahemmin mainita jos on kipeä ellei kuumetta ja syy olla tekemättä mitään. 

 

Huono tapa hänellä on suuttua, jos joku yritys  mokaa vaikka palvelussaan. Riittää että olen paikalla niin olen osavsdtuussa sen yrityksen mokista tai viivästyksistä.

Ainoastasn jos on jossain mikä ei liity pätkääkään itseeni ja en ole paikalla ei ole pokkaa ladella syytöksiä. 



 

" Ahdistaa. Haluan olla iloisten ihmisten seurassa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä apn miehen joku turvallisuudentunne vähän järkkyy kun puoliso ei heti toivukaan taudista. Ja ei ehkä tunnista tätä pohjafiilistä itse. Nimittäin. Oma puolisoni on myös perushermostunut jos olen sairaana petipotilaana. Kerran kysyin, että kokeeko hän, että olen parisuhteessa nk. vahvempi astia, kun sairastamiseni on niin iso juttu. Mies tunnusti, että on tottunut siihen, että olen vahva, henkisesti ja ruumiillisesti. Ja että pitää minua vahvana ja pystyvänä. Väitän, että apn miehellä on sama syy. Vaimo on itseasiassa perheen tukipylväs kun mies on reissuhommissa ja nyt balanssi horjuu. Onhan se pelottavaa!

Tämä voi hyvin pitää paikkansa. Mies ei itsekseen oikein tunnu saavan otetta mistään eikä osaa keksiä vaikkapa kovin luovaa vapaa-ajan tekemistä, jos en ole mukana. Välillä vähän hämmentävää, kun kuitenkin töissä on todella oma-aloitteinen ja vastuullinen.&n

Minua ahdistaisi, että joku aikuinen ihminen kokisi minun olevan niin vastuussa hänen elämästään ja arjestaan, että on hukassa jos olen joskus itse hetkeäkään heikossa kunnossa. Olisi yksistään jo pätevä syy erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni on samanlainen. Ihan kauhea.

Onko muillakin?

 

Tutulta kuulostaa. Normaalissakin arjessa moni kotityö tulee minun tehtäväkseni, koska vaimoni on tahdiltaan todella rauhallinen tarttumaan toimeen.

M44

 

On tietysti kätevää, kun vastaa itselleen, mutta miten tämä sinun yksinpuhelu liittyy otsikon aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vuorotyössä kun lapset olivat pieniä ja sairastelua riitti. Lapset olivat mahataudissa ja kun minä lähdin iltavuoroon niin miehen piti tulla töistä lapsia hoitamaan. Ihan laki sanoo näin. Sanoin jo iltavuoron aikana että olen seuraavan päivän aamuvuoron poissa töistä sairaiden lasten vuoksi ja mies menisi normaalisti töihin. Pomo järjesti tilalleni sijaisen jne. Menen iltavuorosta kotiin ja siellä se ukko makaa sängyssä mahataudissa. Ei ilmoittanut minulle töihin että hän on seuraavan päivän kotona koska on sairas, varmisti että minä terveenä hoidan sairaat lapset ja hän saa vaikeroida sängynpohjalla. Prkl että suututti! Itse olen hoitanut lapset vaikka olisin ollut miten kipeä, ei ole ollut vaihtoehtoa. On muuten eksä nykyään... Että kyllä näitä onnettomia riittää. 

Jos on kyse ihan pikkulapsista, niin en e

Luuletko että mieheni olisi jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, jos minä olisin ollut vatsataudissa? Ei ikinä, hänhän on täysin korvaamaton työpaikallaan. 

Ei siinä oikein muuta vaihtoehtoa ole siinä kohtaa, kun toinen vanhempi on oman sairastumisen takia poissa pelistä (siis niin, ettei voida katsoa voivan olevan turvallisesti pikkulapsista vastuussa). Itse tiedustelisin, että pyydänkö lastensuojelusta sitten apua, jos toinen ei suostu töistään lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samoin käyttäytyvä mies.40 vuotta olemme olleet naimisissa ja edelleen mies suuttuu ja vinoilee jos olen kipeänä.Itse sairastuessaan on niin surkea ja tarvitsee hoitajaa.

Olen sietänyt tätä koska hän on todella vaativassa työssä ja lapsiakin on.

Nyt kun jäimme eläkkeelle ja olemme kaksin sama jatkuu.Viime talvena sain influenssan joka johti sairaalahoitoon.Siitäkin mies oli vihainen .En ymmärrä tätä enää enkä tiedä miten jaksan jatkossa kun vaivat vääjäämättä lisääntyvät. Onko kellään samanlaista?

Miksi ihmeessä hoidat häntä hänen ollessaan kipeänä? Totea vain, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ja oikeastaan, miksi edes olet hänen kanssaan? 

Vierailija kirjoitti:

Naisen on jaksettava hoitaa koko huusholli vaikka nelinkontin oksennellen.

Olen elänyt yksin jo pitkään, ja näitä juttuja lukiessa mietin, että mikä siinä yksin olemisessa pelottaa?

Kun olen kipeä, niin katson netflixiä lepäämisen lomassa, ja tilaan ostokset kotiovelle kannettuna. Kukaan ei pilkkaa ja vittuile, vaan saan olla omassa rauhassa.

Parisuhteista pitäisi kai saada se tukea elämän vastamäissä, mutta ei nämä tarinat nyt ihan siltä kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva mies sietää naisen sairastamista. Kun saatte syövän niin ne jättää teidät. Se siitä suuresta rakkaudesta.

9/10:stä aviomiehestä jättää syöpään sairastuneen vaimonsa. Näin kertoi tuttu psykiatri. 

Kuulostaa urbaanilta legendalta. Näitä "tuttu lääkäri kertoi" juttuja on kiertänyt vuosikymmeniä vähän eri aiheista.

Eivätkä ne yleensä pidä paikkaansa.

 

Tuosta syöpään sairastumisesta en tiedä, mutta ainakin jos perheeseen syntyy vammainen lapsi, eron riski on suuri. Mies ei kestä vammaista lasta vaan lähtee. Eikä halua tavata lasta.

 

Naapurini mies lähti heti,kun selvisi että lapsi on kehitysvammainen ja tarvitsee läsnäoloa 24/7. Nainen jäi yksin asumaan taloon ja perheensä tuella on selvinnyt. Vuosien jälkeen edelleen sinkku koska lapsi sitoo niin paljon.

Ap tekee sitä mitä heteronaiset aina tekevät: perustelevat itselleen ja muille, että miksi heidän mies ei ole se kusipää miltä hän vaikuttaa. 

Entä jos hän oikeasti ON  juuri se kusipää mitä hänen toimintansa antaa ymmärtää? Miksi naiset keksivät näitä tekosyitä ja puolusteluja surkimusmiehilleen? 

Puolusteleeko mies vastaavasti naisensa paskamaisuutta sillä että nainen on hyvä ihminen vaikka mikään hänen toimissaan ei osoita, että hän olisi hyvä ihminen?

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Ja on muuten hyvä mies? Entä kun sairastut oikein vakavasti? Edelleen hyvä mies? Alkaisitko tämän kiukuttelevan miehen omaishoitajaksi loppu elämäksesi? Katkera tulevaisuus kiukuttelevan mieslapsen vaimona on varma.

Olen suhteen alkuaikoina ollut jos en nyt todella vakavasti, niin ainakin pitkään sairaana. En ollenkaan muista, että mies olisi silloin kiukutellut. Eli uskon, että kyse on enemmän kuormituksesta kuin ikävästä luonteesta. Tämä tietenkin oli aikaa ennen lapsia, jolloin vapaa-ajalla ei oikeasti tarvinnut tehdä mitään jos ei huvittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen lynkkausta sanon että kaksi päivää on kyllä aika paljon hoidettu jos aamusta iltaan kaiken hoitaa, joten armoa miehelle kun sillä on pinna kireellä kahden päivän jälkeen - ehkä olisi sinullakin? Tähän nyt toki vaikuttaa lasten määrä ja iät. Kerrotko vielä ne?

Wtf.

Eli sama kaikille: kaksi päivää lasten ja kodin hoitoa on ihan liikaa?! Mites ne kotiäidit ja-isät jotka hoitaa satoja päiviä vuodessa?

Tuolla logiikalla yhtään lasta eikä kotia olisi koskaan maailmanhistoriassa saatu hoidettua.