Nyt se tapahtui. Minulla ei ole enää ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Tunne-elämä kuin pienellä lapsella, ei kestä kritiikkiä aiheestakaan. Luultavasti vaikea katsoa peiliin realistisesti. Jatkuvaa rahan vippailua ja suuttuu jos vaatii maksamaan takaisin, itse hermorauniona olemattomista asioista. Tervemenoa vaan.. ei ole häävi elämä edessä tuollaisena ja en halua olla mahdollistaja.

Onko hänellä päihdeongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan oo ystäviä mutta on kumppania ja äiten kaa tulee juteltua tosi paljon :) Olen tosi "tylsä" ja estynyt ja minusta ei vaan haluta kaveria, ja se on mielestäni ok.

Minulle tuli viestistäsi surullinen olo. Onneksi sinulla on äiti, jonka kanssa voit jutella. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Nykymaailma on mennyt huonoon suuntaan. Some on aiheuttanut sen,  että ihmisistä on tullut pinnalliisia ja tyhmiä.  Onneksi on olemassa aitoja, mukavia ihmisiä kuten sinä. Nauti elämästäsi ja äitisi seurasta. Hyvää joulun odotusta sinulle. 

Ei jousta myös missään ja mitään merkitystä mitä muille käy kunhan tahdon saa läpi. Hulluinta on että näkee itsensä luotettavana vaikka lähes ikinä ei maksanut lainaamiaan. Arvioi myös itsensä epärealistisesti ja valehtelee kokoajan. Isosta riesasta pääsi eroon vain. Pahinta oli tuo suuttuminen jos mainitsin paljonko rahaa mennyt sen auttamiseen. Kiukutelkoot muualla ja turha soittaa apua enää.

Päihdeongelmaiset AINA pyytävät rahaa lainaksi. Harvemmin maksavat takas. Jos fyffet tulee takas, saman summan verran on sillä välin pummattu jotain muuta hyödykettä, joka menee eri "laskulle" tai huoneen piikkiin. Että mä inhoan päihdeongelmaisia pummeja!

Mulla on rikas oman pään sisäinen maailma ja sillä varmaan tasoitan tätä ystävien puuttumista.

Kun ei ole kenen kanssa jutella asioistani, juttelen itseni kanssa. Kuulostaa varmaan typerältä mutta tällä mennään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sinua ap. Miksi ihmeessä päätät 25-vuotiaana ettet aio hankkia enää ikinä ystäviä? Parisuhteesi ei välttämättä kestä - eikä puolisosi voi täyttää kaikkia ystävien funktioita -  ja lapsuudenperheesi dynamiikka ja suhteet tulevat nekin muuttumaan, vanhempasi myös kuolevat todennäköisesti paljon ennen sinua.

Mikään ei ole myöskään kamalampi kohtalo lapsille, kuin heihin ripustautuvat äidit, joilla ei ole omaa elämää.

Minusta kuulostat hieman kompleksiselta ja traumatisoituneelta ehdottomuuksinesi.

Mun ex kaveri teki lapset hoitojen avulla koska halusi "olla jollekin ykkönen". Oli siis hankala tyyppi jolla vaikeuksia löytää parisuhdetta ja pitää ystävyyksiä. Aina jotain draamaa johon se katkesi, kuten meilläkin. Säälittää jo etukäteen lapset, kun yrittävät aikanaan aikuistua ja erottautua äidistään kun se syyllistäminen oli niin voimakasta jo ystävyyden kohdalla..

Harmi sinänsä hauska kaveri mutta sen verran törkeäksi jo meni että mahdoton kaikki painaa villaisella

Vierailija kirjoitti:

Mullakaan ei ole enää parasta lapsuudenystävää. Ollaan täysin eri linjoilla maahan,, muuton suhteen, hän on henkeen ja vereen suv,, akki. Minä taas en. Hän on kouluttautunut, on hyvä työ ja vielä parempi palkka, hän on kaunis ja sen sellaista. Minä olen rupu,, sakkia hänen mielestään. Niin katsoin viisaimmaksi että ei olla enää ystäviä. Mitään pahaa en hänelle kuitenkaan toivo, kaikkea hyvää vaan elämään.

Yleensä kouluttautuneet ovat suv,,akkeja. Tulevaisuus näyttää miten heidän suvaitseville mielipiteilleen käy. Kun m. muuttajat kilpailevat heidän kanssaan samoista työpaikoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Ei se ainakaan mun mielestä tiukka raja oo, jos toista ei huvita viestitellä enää, niin ei se toisestakaan ole kiva väkisin viestitellä ja joutua odottamaan pahimmillaan kuukausia, että toinen saa taas vastattua

Ap

Tuollaisessa tilanteessa voit ihan hyvin vain luopua omista odotuksistasi ja hyväksyä suhteenne sellaisena kuin se on. Ei ketään voi pakottaa vastaamaan omiin odotuksiin. Sellaisen vaatiminen aiheuttaa jokaisessa hylkimisreaktion.

Minulla oli lukioaikana ystävä joka

Sanoi, että tiesi että pitäisi vastata, mutta ei saanut aikaiseksi ja lopulta unohti. Sanoin hänelle syyt miksi halusin lopettaa ystävyyden ja 1 syistä oli just tuo, kun tuntui ettei hän ole kiinnostunu, eikä välttämättä ole jaksamistakaan. Hän sanoi, että on huono pitämään ystävyys suhteita, jos toinen on kaukana ja halusi myös lopettaa yhteydenpidon

Ap

Haluaisin ihan oikeasti kuulla, että te joilla ei ole ollenkaan ystäviä, niin miten tuohon on päädytty? Onko se vika ollut niissä ystävissä vai oletteko te jonkinlaisia oman tiensä kulkijoita, ehdottomia omissa mielipiteissänne, onko se oma valinta , omaa joustamattomuutta vai mitä? Itse toki olen extrovertti, ja ystäväpiirissäni on  niin lapsuudenystäviä kuin ammoisten opiskeluaikojen ystäviä, harrastusten parissa on tullut "aikuisiän ystäviä". Osaa ei nähdä edes vuosittain ,mutta kun nykyään on somea ja whatsuppeja sun muuta niin on helppo ylläpitää ystävyyttä. Jos ei vaikka vuoteen nähdä, niin siitähän nuo jutut aina lähtee itsestään luistamaan vaikka ei mitään joka kk kohtaamisia  olekaan.

Puolisot on vuosien varrella vaihtuneet, ja osa on  lähtenyt jo pilven reunalle, mutta kyllä kuulumisia on aina kiva vaihtaa, vaikka ne kuulumiset on tietysti joskus ikäviäkin. Mutta silloin tuetaan sitä, jolle kuuluu huonoa.  Omaan ystäväpiiriini kuuluu myös kaikenlaisia ihmisiä ,eri ammatteja, työttömiä, eläkeläisiä ja vähän nuorempiakin ihmisiä. Itse pidän ihmisistä ja olen aina ollut kiinostunut ihmisten elämästä ja kuulumisistakuten maailman asioista yleensäkin, monenlaisista asioista.

Toksisia ihmisiä ei ystäviini kuulu, sen verran on jo tällä iällä sentään osannut sanoa ei, mutta noin yleensä ottaen pidän ihmisistä , monenlaisista ihmisistä. Mutta tätä oikeasti pohdin kun täälläkin niin moni kertoo olevansa totaalisesti yksin, niin onko se niin että jos ei oikeasti pidä/välitä muista ihmisistä, niin toiset jotenkin vaistoaa sen ja alkavat siksi välttelemään. en tiedä, siksi kysyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on täysin vapaaehtoista ja siksi pitää olla jotain annettavaa toiselle, miuten se hiipuu. Toki se, mitä kukin haluaa ystävältä, vaihtelee. Mä esim haluan hyvän huumorintajun ja sellaista mutkatonta yhdessäoloa ilman draamaa, ja että on kyky puhua välillä myös vakavammista aiheista, tai vaikka politiikasta. Tarjoan saman takaisin. 

Olisi kiinnostava tietää mitä ap ja muut ketjun ystävättömät tarjoavat muille vs odottavat vastineeksi. Täsmääkö ne?

Samoja asioita oikeastaan, kuin sinäkin ja aina jos oli ongelma, niin kuuntelin ja autoin. Tässä viimesimmässä ystävyys suhteessa tuntui, ettei kummallakaan ollut kauheesti annettavaa enää ja muutenkin ha

Tarkoitin vain, että lopettaa ystävyyden. Toki saa olla useita kavereita

Ap

"Sanoi, että tiesi että pitäisi vastata, mutta ei saanut aikaiseksi ja lopulta unohti. Sanoin hänelle syyt miksi halusin lopettaa ystävyyden ja 1 syistä oli just tuo, kun tuntui ettei hän ole kiinnostunu, eikä välttämättä ole jaksamistakaan. Hän sanoi, että on huono pitämään ystävyys suhteita, jos toinen on kaukana ja halusi myös lopettaa yhteydenpidon"

No niin, eli varmaan jotain adhd tyyppistä toiminnanohjausongelmaa hänellä, tai ihan vain arjen raskaus. Jos et tuollaista voi ymmärtää ja alat sen sijaan vaatia välien katkaisemista niin 99,9% ihmisistä haluaa samassa tilanteessa vastavuoroisesti katkaista välit sinuun. Eikä se syy ole silloin että et ollut kiinnostava, vaan että olit liian vaativa ja ymmärtämätön. Not worth the drama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Ei se ainakaan mun mielestä tiukka raja oo, jos toista ei huvita viestitellä enää, niin ei se toisestakaan ole kiva väkisin viestitellä ja joutua odottamaan pahimmillaan kuukausia, että toinen saa taas vastattua

Ap

Tuollaisessa tilanteessa voit ihan hyvin vain luopua omista odotuksistasi ja hyväksyä suhteenne sellaisena kuin se on. Ei ketään voi pakottaa vastaamaan omiin odotuksiin. Sellaisen vaatiminen aiheuttaa jokaisessa hylkimisreakti

 

Sanoi, että tiesi että pitäisi vastata, mutta ei saanut aikaiseksi ja lopulta unohti. Sanoin hänelle syyt miksi halusin lopettaa ystävyyden ja 1 syistä oli just tuo, kun tuntui ettei hän ole kiinnostunu, eikä välttämättä ole jaksamistakaan. Hän sanoi, että on huono pitämään ystävyys suhteita, jos toinen on kaukana ja halusi myös lopettaa yhteydenpidon

Ap

Luultavasti halusi lopettaa ystävyyden siksi että sinä sitä ehdotit ja halusit. Mitäpä siinä muutakaan voi sanoa kuin että ok, tää on varmaan parasta. Ei kukaan halua jäädä roikkumaan sellaiseen ihmiseen jolle ei riitä eikä kelpaa omana itsenään. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sinua ap. Miksi ihmeessä päätät 25-vuotiaana ettet aio hankkia enää ikinä ystäviä? Parisuhteesi ei välttämättä kestä - eikä puolisosi voi täyttää kaikkia ystävien funktioita -  ja lapsuudenperheesi dynamiikka ja suhteet tulevat nekin muuttumaan, vanhempasi myös kuolevat todennäköisesti paljon ennen sinua.

Mikään ei ole myöskään kamalampi kohtalo lapsille, kuin heihin ripustautuvat äidit, joilla ei ole omaa elämää.

Minusta kuulostat hieman kompleksiselta ja traumatisoituneelta ehdottomuuksinesi.

Koska itse viihdyn hyvin itekseen. En oikeastaan tunne tarvitsevan ystäviä mihinkään ja muutenkin ystävystyminen on vaikeaa 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ihan oikeasti kuulla, että te joilla ei ole ollenkaan ystäviä, niin miten tuohon on päädytty? Onko se vika ollut niissä ystävissä vai oletteko te jonkinlaisia oman tiensä kulkijoita, ehdottomia omissa mielipiteissänne, onko se oma valinta , omaa joustamattomuutta vai mitä? Itse toki olen extrovertti, ja ystäväpiirissäni on  niin lapsuudenystäviä kuin ammoisten opiskeluaikojen ystäviä, harrastusten parissa on tullut "aikuisiän ystäviä". Osaa ei nähdä edes vuosittain ,mutta kun nykyään on somea ja whatsuppeja sun muuta niin on helppo ylläpitää ystävyyttä. Jos ei vaikka vuoteen nähdä, niin siitähän nuo jutut aina lähtee itsestään luistamaan vaikka ei mitään joka kk kohtaamisia  olekaan.

Puolisot on vuosien varrella vaihtuneet, ja osa on  lähtenyt jo pilven reunalle, mutta kyllä kuulumisia on aina kiva vaihtaa, vaikka ne kuulumiset on tietysti joskus ikäviäkin. Mutta silloin tuetaan sitä, jolle kuuluu huonoa.

Toki vika on ollut toisissa ja myös minussa, mutta viihdyn hyvin itekseni, enkä sen takia koe tarvitsevani ystäviä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ihan oikeasti kuulla, että te joilla ei ole ollenkaan ystäviä, niin miten tuohon on päädytty? Onko se vika ollut niissä ystävissä vai oletteko te jonkinlaisia oman tiensä kulkijoita, ehdottomia omissa mielipiteissänne, onko se oma valinta , omaa joustamattomuutta vai mitä? Itse toki olen extrovertti, ja ystäväpiirissäni on  niin lapsuudenystäviä kuin ammoisten opiskeluaikojen ystäviä, harrastusten parissa on tullut "aikuisiän ystäviä". Osaa ei nähdä edes vuosittain ,mutta kun nykyään on somea ja whatsuppeja sun muuta niin on helppo ylläpitää ystävyyttä. Jos ei vaikka vuoteen nähdä, niin siitähän nuo jutut aina lähtee itsestään luistamaan vaikka ei mitään joka kk kohtaamisia  olekaan.

Puolisot on vuosien varrella vaihtuneet, ja osa on  lähtenyt jo pilven reunalle, mutta kyllä kuulumisia on aina kiva vaihtaa, vaikka ne kuulumiset on tietysti joskus ikäviäkin. Mutta silloin tuetaan sitä, jolle kuuluu huonoa.

Kyllä minäkin tykkään ihmisistä ja olen hyvä kuuntelija ollut aina. Kiinnostaa rajattomasti ihmisten erilaisuus ja kohtalot. Nuorena juteltiin jopa tuntikausia kavereiden kanssa ja kun lähdettiin maailmalle kirjoiteltiin kirjeitä, silloin 80-90-luvuilla. Kun tuli perheen perustaminen ja muu aikuiselämä, kaverit muuttui. Alkoi pilkallisuus ja kettuilu. En minä vaan niin paljon muuttunut että olisi tarvinnut asiasta tehden soittaa jollekin ja puhua rumasti tai arvostella julmasti, pilkkanauraa.

Oli helppo ystävystyä kun lapset oli pieniä, puhelin soi lähes päivittäin. Ei soi enää eikä kukaan pidä yhteyttä edes somessa. Etenkään sen jälkeen kun erosin ja vielä vähemmän kun sairastuin ja menetin työkykyni. Minä katkoin välit viimeisiin jotka ilkkui työkyvyttömyyttäni. Vaikka itse olin tukenut toista jopa maanisuuden aikana, puhumatta omista ongelmistani. Tiuskimista sain kun hän parani ja toipui, ei riittänyt ymmärrys minulle. Sama ihminen jatkuvasti puhui miten kukaan ei ymmärrä hänen sairauttaan, no eipä hänkään muiden. Ei ymmärtäneet omat lähimmätkään fyysisiä sairauksiani ennen kuin päädyin pikakyydillä ambulanssilla sairaalaan.

Ihan sama mitä puhuu, kukaan ei ymmärrä eikä ketään kiinnosta muuttunut elämäntilanne. Huvittuneena luen näitä somejuttuja miten joku saa niin empatiaa isolta joukolta tuntemattomia ihmisiä ja toisaalla joku toinen lytätään ja syyllistetään täysin samoista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella ei ollut kuin yksi kaveri, yläasteella sama kaveri.

Lukiossa tiet erosivat, mutta tuli muutama uusi, joiden kanssa kohellettiin alun parikymppisiksi. 

AMK aikoina tuli uusia kavereita ja lukioporukka hajosi tyttöystävien ja opiskelujen perässä muualle.

AMK päättyi 20 vuotta sitten ja yhden kanssa olen satunnaisessa yhteydessä.

Vaimon kaverien parisuhteet  hajonneet ja sieltä hävisi pari kaveria.

Oma parisuhde olematon ja yhteistä ei ole kuin lapset ja asuntolaina. Hajottaa, masentaa ja jokaisena aamuna herää entistä väsyneempänä tähän elämään.

Kannattaa suunnata johonkin harrastusporukkaan. Toivottavasti löydät sieltä uusia ystäviä. Tuo on niin surullista että kun eroja tulee niin ystävyydetkin katkeaa samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Ei se ainakaan mun mielestä tiukka raja oo, jos toista ei huvita viestitellä enää, niin ei se toisestakaan ole kiva väkisin viestitellä ja joutua odottamaan pahimmillaan kuukausia, että toinen saa taas vastattua

Ap

Tuollaisessa tilanteessa voit ihan hyvin vain luopua omista odotuksistasi ja hyväksyä suhteenne sellaisena kuin se on. Ei ketään voi pakottaa vastaamaan omiin odotuksiin. Sell

Oli sellanen tyyppi, joka olisi kyllä sanonu jos ei olisi halunnu lopettaa ystävyyttä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Ei se ainakaan mun mielestä tiukka raja oo, jos toista ei huvita viestitellä enää, niin ei se toisestakaan ole kiva väkisin viestitellä ja joutua odottamaan pahimmillaan kuukausia, että toinen saa taas vastattua

Ap

Tuollaisessa tilanteessa voit ihan hyvin vain luopua omista odotuksistasi ja hyväksyä suhteenne sellaisena kuin se on. Ei ket

 

Oli sellanen tyyppi, joka olisi kyllä sanonu jos ei olisi halunnu lopettaa ystävyyttä. 

Ap

Teet aika paljon oletuksia toisista. En sano loukatakseni, mutta ihan elämässä pärjäämisen takia sinun voisi olla hyvä opetella kuuntelemaan toisia jättäen omat tulkintasi ja oletuksesi sivuun. Emme kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia, ja tulkinnat lähtevät usein siitä, miten itse toimisi samassa tilanteessa. Se ei kuitenkaan ole kovin hedelmällinen tapa, koska ihmiset ovat erilaisia.

Olin just tulossa kommentoimaan samaa, että ap kuvittelee aika paljon tietävänsä toisten ihmisten ajatukset ja motiivit..