Nyt se tapahtui. Minulla ei ole enää ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anko ap kovin nuori, kolmekymppinen? Ei ole sisaruksia tai muuta sukua?

Pian täytän 25v ja on mulla sisko, jonka kanssa ollaan läheiset. Ja on sukuakin

Ap

Arvasin, että oot nuori.

Kun tulee keski-ikään ei yleensä kukaan edes välitä mistään kavereista.

Ei jaksa - omassa elämässä tarpeeksi pyörittämistä, eikä ole yhtään voimia jollekin semikivalle "ystävälle".

Kiva vaan jos puhelin ei soi enää. 

Tää just, et keski-iäs ei ole edes aikaa ystäville. Aina sanotaan, että kaikelle tärkeälle löytyy kyllä aikaa, jos haluaa. Mutta ei se niin ole. Työt on hoidettava, opiskelut, perhe, jos sellainen on, harrastaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää jaksamisen kannalta. Yleensä näistä pakollisistakin  joku on retuperällä aina. Saatikka että riittäisi aikaa sopia tapaamisia ja saada ne onnistumaan. 

Hmm minulla on ystäviä joita en ole nähnyt vuosiin. Mutta ei me mitenkään olla lopetettu ystävyyttä.

Ala-asteella ei ollut kuin yksi kaveri, yläasteella sama kaveri.

Lukiossa tiet erosivat, mutta tuli muutama uusi, joiden kanssa kohellettiin alun parikymppisiksi. 

AMK aikoina tuli uusia kavereita ja lukioporukka hajosi tyttöystävien ja opiskelujen perässä muualle.

AMK päättyi 20 vuotta sitten ja yhden kanssa olen satunnaisessa yhteydessä.

Vaimon kaverien parisuhteet  hajonneet ja sieltä hävisi pari kaveria.

Oma parisuhde olematon ja yhteistä ei ole kuin lapset ja asuntolaina. Hajottaa, masentaa ja jokaisena aamuna herää entistä väsyneempänä tähän elämään.

Itse näen harvoin ystäviäni mutta he ovat silti aina sydämessäni ja jutellaan monenlaista puhelimessa ja Whatsappissa. Ystävät on mulle tosi tärkeitä ja minulla niitä onneksi on useampia ja vielä sellaisia joiden kanssa on ihan mahtava bondi. Sellaisiakin ihmisiä on joihin voisin tutustua enemmän jotka on ihania kavereita mutta ei vain ole energiaa kaiken päälle lähteä heitä tapaamaan.

En pystyisi esim olemaan parisuhteessa niin ettei ole ystäviä. 

Olen kiitollinen jokaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävyyttä tartte lopettaa sen takia, jos ei livenä nähdä.

Oisitte jatkaneet kuulumisten vaihtoa vain puhelimitse / viestein.

Outoa.

Mullakin on vain muutamia kavereita, enkä näe niitä montaa kertaa vuodessa. Mutta sitä ahkerammin puhutaan puhelimessa, lähetetään ääniviestejä, viestejä jne. valokuvia.

 

Edellinen ystävä halusi sellaisen ystävän, jonka kanssa mahdollista nähdä ja ei me kumpikaan oikein jaksettu viestitellä

Ap

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on täysin vapaaehtoista ja siksi pitää olla jotain annettavaa toiselle, miuten se hiipuu. Toki se, mitä kukin haluaa ystävältä, vaihtelee. Mä esim haluan hyvän huumorintajun ja sellaista mutkatonta yhdessäoloa ilman draamaa, ja että on kyky puhua välillä myös vakavammista aiheista, tai vaikka politiikasta. Tarjoan saman takaisin. 

Olisi kiinnostava tietää mitä ap ja muut ketjun ystävättömät tarjoavat muille vs odottavat vastineeksi. Täsmääkö ne?

Samoja asioita oikeastaan, kuin sinäkin ja aina jos oli ongelma, niin kuuntelin ja autoin. Tässä viimesimmässä ystävyys suhteessa tuntui, ettei kummallakaan ollut kauheesti annettavaa enää ja muutenkin hankala, kun ei voinut enää viettää aikaa edes livenä.

Ap

Hmm, tuo

Tottakai pitää päästää menemään, mutta sen voi tehdä myös vähemmän dramaattisesti kuin ehdottamalla välien katkaisua! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on täysin vapaaehtoista ja siksi pitää olla jotain annettavaa toiselle, miuten se hiipuu. Toki se, mitä kukin haluaa ystävältä, vaihtelee. Mä esim haluan hyvän huumorintajun ja sellaista mutkatonta yhdessäoloa ilman draamaa, ja että on kyky puhua välillä myös vakavammista aiheista, tai vaikka politiikasta. Tarjoan saman takaisin. 

Olisi kiinnostava tietää mitä ap ja muut ketjun ystävättömät tarjoavat muille vs odottavat vastineeksi. Täsmääkö ne?

Samoja asioita oikeastaan, kuin sinäkin ja aina jos oli ongelma, niin kuuntelin ja autoin. Tässä viimesimmässä ystävyys suhteessa tuntui, ettei kummallakaan ollut kauheesti annettavaa enää ja muutenkin hankala, kun ei voinut enää viettää aikaa edes liv

Miten se sun mielestä pitäisi tehdä?

Jos tuo oli minulle tarkoitettu kysymys (miten se sitten pitäisi tehdä?) niin ihan vain jatkat entiseen malliin kirjoittelua, vaikka vastausta ei tulisikaan haluamaasi aikaikkunaan. Voit myös itse lopettaa kirjoittelun, jos se häiritsee. Kyllä sieltä joskus tulee taas viesti. Jos ei tule niin sitten ei tule. Saatatte vuosien päästä törmätä uudestaan jossain ja jatkaa siitä mihin jäitte. Sitä on ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Ei se ainakaan mun mielestä tiukka raja oo, jos toista ei huvita viestitellä enää, niin ei se toisestakaan ole kiva väkisin viestitellä ja joutua odottamaan pahimmillaan kuukausia, että toinen saa taas vastattua

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo oli minulle tarkoitettu kysymys (miten se sitten pitäisi tehdä?) niin ihan vain jatkat entiseen malliin kirjoittelua, vaikka vastausta ei tulisikaan haluamaasi aikaikkunaan. Voit myös itse lopettaa kirjoittelun, jos se häiritsee. Kyllä sieltä joskus tulee taas viesti. Jos ei tule niin sitten ei tule. Saatatte vuosien päästä törmätä uudestaan jossain ja jatkaa siitä mihin jäitte. Sitä on ystävyys.

Joo oli sulle tarkotettu. Usein ihmiset lopulta poistavat toisen numeron, niin aina ei voi ottaa myöhemmin enää yhteyttä. Mun mielestä oli hyvä sanoa vain suoraan ja on myös reilua olla rehellinen. Kyllä mä ainakin ite haluaisin tietää, jos joku ei enää halua olla mun kaveri

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Ei se ainakaan mun mielestä tiukka raja oo, jos toista ei huvita viestitellä enää, niin ei se toisestakaan ole kiva väkisin viestitellä ja joutua odottamaan pahimmillaan kuukausia, että toinen saa taas vastattua

Ap

Tuollaisessa tilanteessa voit ihan hyvin vain luopua omista odotuksistasi ja hyväksyä suhteenne sellaisena kuin se on. Ei ketään voi pakottaa vastaamaan omiin odotuksiin. Sellaisen vaatiminen aiheuttaa jokaisessa hylkimisreaktion.

Minulla oli lukioaikana ystävä joka alkoi tuolla tavalla vaatia enemmän huomiota, vaikka olin tosi kiireinen. Lopulta pisti välit poikki. Otti yhteyttä keski-iässä ja annoin uudem mahdollisuuden, mutta jo parissa vuodessa oltiin samassa tilanteessa. Nyt olen itse ottanut etäisyyttä, koska en voi olla vastuussa toisen ihmisen tunteista tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Ei se ainakaan mun mielestä tiukka raja oo, jos toista ei huvita viestitellä enää, niin ei se toisestakaan ole kiva väkisin viestitellä ja joutua odottamaan pahimmillaan kuukausia, että toinen saa taas vastattua

Ap

Itselläni hiipui ystävyys, kun ystävä ei vastannut viesteihin tai soittoihin ja teki ihme ohareita. Itse jätin hänen viimeiseen viestiinsä vastaamatta, ja homma oli ohi. Hänestä ei sen jälkeen kuulunut mitään. Ei tarvinnut lopettamalla lopettaa. Toki ikävästi loppui tuo ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiten yksin asumiseen tottuu. En ole yksinäinen vaikka elänkin yksin. Omat tutut/sukulaiset ovat joko kuolleet ja/tai nuoruuden ystävät muuttaneet aikojen kuluessa kauas pois. Mutta minkäs teet. Hankkinen taas kissan kunhan pääsen eläkkeelle niin on jotain seuraa. Hyviä kuuntelijoita ja aina tunteiltaan rehellisiä, kehräävä kissa antaa iloa meille kummallekin.

M60

Sinäkö se aina pysäytät kassajonon lun kerrot luuöumisesi kassalle kun kukaan muu ei kuuntele? Surullista. 

Ja lisään vielä, että hän oli kuitenkin samaa mieltä että on parempi, ettei viestitellä. Neutraalisri loppui ystävyys, eikä ollut mun mielestä draamaa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Riippuu vähän millaisia virheitä on tehty 🙄. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiten yksin asumiseen tottuu. En ole yksinäinen vaikka elänkin yksin. Omat tutut/sukulaiset ovat joko kuolleet ja/tai nuoruuden ystävät muuttaneet aikojen kuluessa kauas pois. Mutta minkäs teet. Hankkinen taas kissan kunhan pääsen eläkkeelle niin on jotain seuraa. Hyviä kuuntelijoita ja aina tunteiltaan rehellisiä, kehräävä kissa antaa iloa meille kummallekin.

M60

Sinäkö se aina pysäytät kassajonon lun kerrot luuöumisesi kassalle kun kukaan muu ei kuuntele? Surullista. 

 

Ei tarvitse ilkeillä. Se on paljon surullisempaa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean tiukkoja rajoja täällä ihmiset vetelee ja sitten ihmettelevät kun ystävät katoaa. Kyllä ystävyydessä pitää voida tehdä myös virheitä ja antaa anteeksi! Ihmisiä ollaan kaikki ja se pitää ymmärtää.

Riippuu vähän millaisia virheitä on tehty 🙄. 

Tuolla joku kertoi, että yksi ystävyys loppui kun kaveri ei jaksanut tulla 15min bussilla tapaamaan ja toinen ystävyys loppui, kun ei itse jaksanut kiireiden vuoksi tavata. Aika heppoisia keissejä mielestäni.

Ei minullakaan ole ystäviä, eikä edes kavereita. Mutta onneksi sentään on aviomies ja lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ja onhan minulla aina vauvapalstan väki, joille saan jutella. Kiitos siitä.

Ap

Juu täällä me ollaan!