Nyt se tapahtui. Minulla ei ole enää ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on täysin vapaaehtoista ja siksi pitää olla jotain annettavaa toiselle, miuten se hiipuu. Toki se, mitä kukin haluaa ystävältä, vaihtelee. Mä esim haluan hyvän huumorintajun ja sellaista mutkatonta yhdessäoloa ilman draamaa, ja että on kyky puhua välillä myös vakavammista aiheista, tai vaikka politiikasta. Tarjoan saman takaisin. 

Olisi kiinnostava tietää mitä ap ja muut ketjun ystävättömät tarjoavat muille vs odottavat vastineeksi. Täsmääkö ne?

Samoja asioita oikeastaan, kuin sinäkin ja aina jos oli ongelma, niin kuuntelin ja autoin. Tässä viimesimmässä ystävyys suhteessa tuntui, ettei kummallakaan ollut kauheesti annettavaa enää ja muutenkin hankala, kun ei voinut enää viettää aikaa edes livenä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävyydet ole hankalia ellei niistä joku tee sellaisia. Pitää ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa jotka ei rasita tai vaikeile, ja olla itsekin helppo.

Just näin! Yritän itse olla reilu, luotettava, mukava ystävä, toivon että osaa kuunnella ystäviäni

Olen kuitenkin itse muuttunut, en enää hyväksy entisiltä ystäviltäni piikittelyä ja väheksymistä. Ennen ajattelin että ei minulla niin väliä

Vaikka tiedän että kitkerät ystäväni eivät muutu , eivätkä tuo mitään hyvää elämääni, jotekin surettaa päästää heistä irti. Ja se hirveä kakka mysky joka asian esiin nostamisesta nousee kieltämättä pelottaa

t: vaihdevuosi 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen kommentti "ettei ystävyyttä ole järkeä jatkaa, kun ei ikinä tapaamisetkaan onnistuneet." 

Kuinka usein mielestäsi ystävien pitää tavata, että ystävyyttä kannattaa jatkaa. Minä olen tavannut yhtä ystävääni viimeksi kesällä. Sitä ennen oli kahden vuoden tauko ihan matkan ja muun elämän takia.

Ystävät voi etääntyä, mutta en ihan ymmärrä tuollaista ehdottomuutta.

Oli muitakin syitä, ettei tuo matka todellakaan ollut ainoa. Ja yli vuoteen ei oltu nähty, eikä tietoakaan koska se olisi tapahtunut seuraavan kerran

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt ystävääni vuosikausiin mutta emme ota siitä paineita. Välillä viestitellään ja soitellaan. Ei ystävyys vaadi tapaamista.

Mulle olisi viestittely riittäny, mutta hän olisi mielummin tavannu, eikä hänellä ollut jaksamista viestitellä

Ap

En tiedä oletko  AP sama kaveri joka katkaisi välit kanssani, jos olit, niin tietääkseni sinä et halunnut jatkaa AP ystävyyttämme. En minä. Minulla kävin meinaan juuri ihan sama tilanne. Tai kohtalon ivaa, jos jollain sama juttu  meneillään. Itsellä on ollut ja vaikka mitä tässä ja kaverille se oli ilmeisesti liikaa, kun en ollut hänelle koko aikaa läsnä. Olin valmis sovittelemaan, mutta eipä häntä kiinnostanut. Noh, ei voi mitään. Pärjäillään sitten yksin. On ennenkin pärjätty!

Kiitos vastauksista kaikille. Kiva kuulla etten ole ainoa ja mukava oli kuulla teidän kertomukset

Ystävyydet ovat katoavia. Ikävä kyllä.

Niin siinä käy ettei lopulta ole enää ketään jäljellä jos irtisanoo ystävyydet sen takia ettei ehdi viestitellä tai ei ole tyytyväinen ystävään.

Kukaan ei ole täydellinen, kukaan ei ole aina saatavilla. Mulla on paljon ystäviä koska en ikinä hylkää ystävää ellei hän tarkoituksella loukkaa minua tai petä luottamustani jollain merkittävällä tavalla. Kaikissa ystävyyssuhteissani on jotain vikaa - yksi ei kerkiä tällä hetkellä juuri koskaan nähdä, toisen kanssa tulee usein kinaa tietystä aiheesta, yksi on vähän turhan vakavaluonteinen ja yksi vetää aina ihan hirveät kännit jos käydään jossain baarissa.

Mutta noiden lisäksi heissä on miljoonia ihania puolia, joiden takia muutama huono puoli on ihan yhdentekevä. Yhteydenpito muodostuu jokaisen kanssa omanlaisekseen. Yhtä ystävää en nähnyt viiteen vuoteen ja vaihdettiin tuona aikana ehkä 3 kertaa viestejä. Nyt vähän aikaa sitten hän muutti samaan kaupunkiin ja ollaan taas oltu viikottain tekemisissä. Ystävyys ei oIe hävinnyt mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on täysin vapaaehtoista ja siksi pitää olla jotain annettavaa toiselle, miuten se hiipuu. Toki se, mitä kukin haluaa ystävältä, vaihtelee. Mä esim haluan hyvän huumorintajun ja sellaista mutkatonta yhdessäoloa ilman draamaa, ja että on kyky puhua välillä myös vakavammista aiheista, tai vaikka politiikasta. Tarjoan saman takaisin. 

Olisi kiinnostava tietää mitä ap ja muut ketjun ystävättömät tarjoavat muille vs odottavat vastineeksi. Täsmääkö ne?

Samoja asioita oikeastaan, kuin sinäkin ja aina jos oli ongelma, niin kuuntelin ja autoin. Tässä viimesimmässä ystävyys suhteessa tuntui, ettei kummallakaan ollut kauheesti annettavaa enää ja muutenkin hankala, kun ei voinut enää viettää aikaa edes livenä.

Ap

Hmm, tuossa aiemmassa kommentissasi kuitenkin sanoit, että ehdotit välien katkaisua kun ystävällä kesti viesteihin vastaaminen ja sinulla tuli sellainen olo että häntä ei kiinnosta. Tuo kuulostaa draamalta. Mutkaton ystävä olettaisi, että toisella on kiireinen elämänvaihe, ja että kun tilanne muuttuu, niin muuttuu dynamiikkakin, ja toisaalta, että jos ystävyys hiipuu,  niin sitten hiipuu, eikä siitä tarvitse rakentaa mitään "juttua". 

Minulla parikin sellaista ystävää joiden kanssa oli vuosikymmenen tauko ihan vain elämän vuoksi ja nyt taas aktivoiduttu. Tuskin uudelleenlähentyminen olisi tapahtunut, jos joku olisi alkanut tivaamaan, että mikset viestittele ja tämä oli tässä. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oletko  AP sama kaveri joka katkaisi välit kanssani, jos olit, niin tietääkseni sinä et halunnut jatkaa AP ystävyyttämme. En minä. Minulla kävin meinaan juuri ihan sama tilanne. Tai kohtalon ivaa, jos jollain sama juttu  meneillään. Itsellä on ollut ja vaikka mitä tässä ja kaverille se oli ilmeisesti liikaa, kun en ollut hänelle koko aikaa läsnä. Olin valmis sovittelemaan, mutta eipä häntä kiinnostanut. Noh, ei voi mitään. Pärjäillään sitten yksin. On ennenkin pärjätty!

Hei ikävä, että kävi noin. Tämän kyseisen kaverin kanssa tunnettiin yli 5v ja kaverini on syntynyt tammikuussa ja minä helmikuussa. Olen 24v ja nimeni alkaa V kirjaimella.

Ap

Minä tunnen kuinka eräs ystävyyssuhde hiipuu pois. Ei niitä ole enää kuin yksi sen jälkeen. Tosin ei mulla ole tarvetta erikseen ilmoittaa että ystävyys on ohi. Jää vähitellen pois niinkuin muutkin kaverit. Harmillista, en oikein tiedä edes miksi näin kävi. Minua ei toisten asiat enää kiinnosta, ja toiset tuntuu niin oudoilta. Kyllä jotain hyvääkin varmasti oli. Ja kait sitä mökkihöperöityy entisestään vaikka töissä käynkin.

Nolla ystävää silti on parempi kuin kymmenen huonoa 'ystävää'.

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävyydet ole hankalia ellei niistä joku tee sellaisia. Pitää ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa jotka ei rasita tai vaikeile, ja olla itsekin helppo. Helppo= ei pitkävihainen, katellinen, katkera tai tuomitseva.Toki suomessa sellaisia on vaikeampi löytää, mutta on niitä!

Liian helppo ei pidä olla, ei uusien eikä etenkään vanhojen tuttujen kanssa, joista on saanut jo huonoja kokemuksia. Terve varovaisuus kannattaa, mitä tahansa rikollisia tai päihdetyyppejä ei kannata päästää tuhoamaan elämäänsä. Katkeria ja kateellisia ei pidä ystäviksi haalia, pistävät vain kapuloita rattaisiin, jos heillä siihen on taipumusta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt ystävääni vuosikausiin mutta emme ota siitä paineita. Välillä viestitellään ja soitellaan. Ei ystävyys vaadi tapaamista.

Mulla on enää yksi ystävä. Olen jo vanha joten kaikenlaista ystävyyttä on nähty.

Yksi ystävä ghostasi kun uskalsin ensimmäisen kerran pitää puoleni yhdessä kinassa. Se riitti.

Asun eri maassa kuin eräs toinen ystävä ja kun halusin nähdä (lensin hänen kotikaupunkiinsa) ja yritin ilmoitella että nyt olen täällä keskustassa, missä nähdään niin hän ilmoitti ettei jaksakkaan tulla kotoaan keskustaan asti (15 min bussilla). Olin sitten että ok, ymmärrän. Se oli sitten siinä.

Vähän toisinpäin eräs taas suuttui kun en jaksanut mun lomareissulla Suomessa nähdä häntä kun mulla oli just pienet lapset (kauhea vauvastressi) ja matkaburnout päällä. Selitin ja sanoin että joku toinen kerta. Sitä toista kertaa ei tullut.

Onhan näitä.

Nyt mulla on yksi ystävä, viestitellään lähes päivittäin. Vahinko että asumme eri maissa.

Mä päätin lopettaa mun ainoiden kavereiden kanssa hengailun kun ainut asia mikä meitä yhdisti oli alkoholin käyttö. Lopetin holin joten niin loppu myös niiden kanssa hengailu. Tunnen voivani paljon paremmin ja mulla on herännyt aito kiinnostus aloittaa erilaisia harrastuksia joissa voi tavata toisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on täysin vapaaehtoista ja siksi pitää olla jotain annettavaa toiselle, miuten se hiipuu. Toki se, mitä kukin haluaa ystävältä, vaihtelee. Mä esim haluan hyvän huumorintajun ja sellaista mutkatonta yhdessäoloa ilman draamaa, ja että on kyky puhua välillä myös vakavammista aiheista, tai vaikka politiikasta. Tarjoan saman takaisin. 

Olisi kiinnostava tietää mitä ap ja muut ketjun ystävättömät tarjoavat muille vs odottavat vastineeksi. Täsmääkö ne?

Samoja asioita oikeastaan, kuin sinäkin ja aina jos oli ongelma, niin kuuntelin ja autoin. Tässä viimesimmässä ystävyys suhteessa tuntui, ettei kummallakaan ollut kauheesti annettavaa enää ja muutenkin hankala, kun ei voinut enää viettää aikaa edes livenä.

Ap

Hmm, tuossa aiemmassa kommentissasi kuitenkin sanoit, että

Mielestäni ei ollut kauheesti draamaa, koska kummankin mielestä ei saatu ystävyydeltä niitä asioita, mitä oltais toivottu ja jos toinen ei enää jaksa viestitellä, niin sillon on parempi päästää menemään

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat yliarvostettuja. Lopulta olet vain sinä itse.

Cope

Ei minulla ole oikeastaan ollut ystäviä koskaan. Olen aina joutunut kolmanneksi pyöräksi tai ulos porukasta. Pari tuttua on joiden kanssa nähdään pari kertaa vuodessa. Koen välillä raastavaa yksinäisyyden tunnetta, etenkin nyt kun ei ole myöskään työpaikkaa. Onneksi on koira.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys suhteisiin ei ole monesti luottamusta. Ne eivät pitkään välttämättä kestä, enkä usko että löytäisin ikuista ystävää, joten turha on ystävystyä kenenkään kanssa

Itse näen arvokkaina myös ns. elämäntilanne-ystävät, joiden kanssa ollut läheinen niinä vuosina, kun joku seikka (naapuruus, yhteinen harrastus, työ, pikkulapsiaika tai opiskeluala) yhdisti. Olen kiitollinen lyhyemmistäkin kohtaamisista, jolloin jonkun ihmisen kanssa on synkannut. Jos vain ikuiset ystävät tuntee merkityksellisiksi, niin aika yksin jää.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat yliarvostettuja. Lopulta olet vain sinä itse.

Ehkä se ongelma onkin se että jotkut ihmiset yrittää olla itsensä lisäksi se toinen henkilö, eikä sitten siedä ystäviensä erillisyyttä itsestään.