Lue keskustelun säännöt.
Nyt se tapahtui. Minulla ei ole enää ystäviä
11.12.2025 |
Viimeisenkin ystävän kanssa meni välit. Sentään olimme kummatkin samaa mieltä, ettei ystävyyttä ole järkeä jatkaa, kun ei ikinä tapaamisetkaan onnistuneet.
Olo on haikea. Tuntuu oudolle, ettei minulla ole enää ainottakaan ystävää. On minulla sentään kumppani ja perhe. Olen kiitollinen heistä, kun joillain ei ole edes heitäkään. Silti on outo fiilis, kun pitkään oli aina joku kaveti ja nyt ei sitten yhtään.
Miltä teistä muista tuntui, kun ainotkin ystävä lähti? Tai ylipäätään se, ettei ole ystävää?
Kommentit (20)
Ja onhan minulla aina vauvapalstan väki, joille saan jutella. Kiitos siitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viisikymppinen nainen, mulla ei ole ikinä ollut ystäviä tai kavereita. Ei ole puolisoa tai lapsiakaan. Onhan siihen jo tähään ikään mennessä tottunut, eikä enää kaipaakaan moisia. Sen verran erakoitunut jo. Teininä kyllä otti koville kun ei ollut kavereita, ja opiskeluaikana jossain määrin myös.
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan minulla aina vauvapalstan väki, joille saan jutella. Kiitos siitä.
Ap
Oletko seko?
Ystävät ovat yliarvostettuja. Lopulta olet vain sinä itse.
Ei ystävyyttä tartte lopettaa sen takia, jos ei livenä nähdä.
Oisitte jatkaneet kuulumisten vaihtoa vain puhelimitse / viestein.
Outoa.
Mullakin on vain muutamia kavereita, enkä näe niitä montaa kertaa vuodessa. Mutta sitä ahkerammin puhutaan puhelimessa, lähetetään ääniviestejä, viestejä jne. valokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin jo oikeastaan monta vuotta, että joku päivä ei oikeasti ole ystävää ja varsinkaa tuota viimeista, koska en ollut tyytyväinen ystävyys suhteeseen. Silti tuntuu ankealta.
Ap
Anko ap kovin nuori, kolmekymppinen? Ei ole sisaruksia tai muuta sukua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, ihmiset ovat pääosin outoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävyyttä tartte lopettaa sen takia, jos ei livenä nähdä.
Oisitte jatkaneet kuulumisten vaihtoa vain puhelimitse / viestein.
Outoa.
Mullakin on vain muutamia kavereita, enkä näe niitä montaa kertaa vuodessa. Mutta sitä ahkerammin puhutaan puhelimessa, lähetetään ääniviestejä, viestejä jne. valokuvia.
Edellinen ystävä halusi sellaisen ystävän, jonka kanssa mahdollista nähdä ja ei me kumpikaan oikein jaksettu viestitellä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa. Ystävyys ajoittain vaatii kompromisseja ja joustoja, mutta jos vain toinen antaa aina myöten ja muuttaa omia aikataukujaan sopiviksi, se ei ole oikein.
Toinen peruuttaa viimehetkillä jo ennalta sovitun jutun. Toisinaan aiheutui rahallisia menetyksiä / käyttämättä jääneet liput kun yksin ei huvittanut mennä.
Näistä syistä katkesi yksi ystävyys, jäljellä on toisella paikkakunnalla olevia ja satunnaisten viestittelyjen varassa olevia
hieman jo vieraantuneita ystäviä. Uusia ei ole niin helppo enää aikuisena saada. Sukulaisetkin ovat kauempana, kaikkeen tottuu jopa yksin olemiseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Anko ap kovin nuori, kolmekymppinen? Ei ole sisaruksia tai muuta sukua?
Pian täytän 25v ja on mulla sisko, jonka kanssa ollaan läheiset. Ja on sukuakin
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ghoustaajat on kamalia, minullakin oli muutama tälläinen joka muka etsi ystäviä, no ei etsineet.
Vierailija kirjoitti:
Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa. Ystävyys ajoittain vaatii kompromisseja ja joustoja, mutta jos vain toinen antaa aina myöten ja muuttaa omia aikataukujaan sopiviksi, se ei ole oikein.
Toinen peruuttaa viimehetkillä jo ennalta sovitun jutun. Toisinaan aiheutui rahallisia menetyksiä / käyttämättä jääneet liput kun yksin ei huvittanut mennä.
Näistä syistä katkesi yksi ystävyys, jäljellä on toisella paikkakunnalla olevia ja satunnaisten viestittelyjen varassa olevia
hieman jo vieraantuneita ystäviä. Uusia ei ole niin helppo enää aikuisena saada. Sukulaisetkin ovat kauempana, kaikkeen tottuu jopa yksin olemiseenkin.
Hyvin siihen tottuu ja säästyypähän rahaa, kun ei tarvitse ketään tavata
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ghoustaajat on kamalia, minullakin oli muutama tälläinen joka muka etsi ystäviä, no ei etsineet.
Mullakin on ollut noita. Varsinkin jos on läheinen, niin sillon reilua kertoa syy, miksi ei halua enää pitää yhteyttä.
Ap
Jaa. Mää on 40 ja mulla ei ole ikinä ollut yhtään ystävää. Nykyään en edes huolisi, vaikka tarjottaisiin "paikkaa" jossain 10 hengen kaveriporukassa
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat yliarvostettuja. Lopulta olet vain sinä itse.
Vaikka on saanutkin alapeukkuja, niin monilla se kuitenkin menee noin, kuten minulla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mää on 40 ja mulla ei ole ikinä ollut yhtään ystävää. Nykyään en edes huolisi, vaikka tarjottaisiin "paikkaa" jossain 10 hengen kaveriporukassa
Olet säästynyt paljolta
Ap
Joillekin normaali tilanne ettei sopivaa ole. Ja suku vähissä. Ei miestä kaikilla tosiaan, ei edes koiraa. Riippuu kai miten erikoinen on että tarviiko omanlaista seuraa, vai sopiiko moni.
Vanhemmiten yksin asumiseen tottuu. En ole yksinäinen vaikka elänkin yksin. Omat tutut/sukulaiset ovat joko kuolleet ja/tai nuoruuden ystävät muuttaneet aikojen kuluessa kauas pois. Mutta minkäs teet. Hankkinen taas kissan kunhan pääsen eläkkeelle niin on jotain seuraa. Hyviä kuuntelijoita ja aina tunteiltaan rehellisiä, kehräävä kissa antaa iloa meille kummallekin.
M60
Ystäviä en itse aio enää hankkia. Minulle riittää hyvin perheeni ja muutenkin viihdyn hyvin itsekseni, niin aitoa tarvetta ystävälle ei ole. Olo on vain erikoinen nytten. Varmasti tuntuu helpommalle, kun ajatukseen on tottunut.
Ap