Lue keskustelun säännöt.
Nyt se tapahtui. Minulla ei ole enää ystäviä
11.12.2025 |
Viimeisenkin ystävän kanssa meni välit. Sentään olimme kummatkin samaa mieltä, ettei ystävyyttä ole järkeä jatkaa, kun ei ikinä tapaamisetkaan onnistuneet.
Olo on haikea. Tuntuu oudolle, ettei minulla ole enää ainottakaan ystävää. On minulla sentään kumppani ja perhe. Olen kiitollinen heistä, kun joillain ei ole edes heitäkään. Silti on outo fiilis, kun pitkään oli aina joku kaveti ja nyt ei sitten yhtään.
Miltä teistä muista tuntui, kun ainotkin ystävä lähti? Tai ylipäätään se, ettei ole ystävää?
Kommentit (161)
Ystävyys suhteisiin ei ole monesti luottamusta. Ne eivät pitkään välttämättä kestä, enkä usko että löytäisin ikuista ystävää, joten turha on ystävystyä kenenkään kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten yksin asumiseen tottuu. En ole yksinäinen vaikka elänkin yksin. Omat tutut/sukulaiset ovat joko kuolleet ja/tai nuoruuden ystävät muuttaneet aikojen kuluessa kauas pois. Mutta minkäs teet. Hankkinen taas kissan kunhan pääsen eläkkeelle niin on jotain seuraa. Hyviä kuuntelijoita ja aina tunteiltaan rehellisiä, kehräävä kissa antaa iloa meille kummallekin.
M60Kissat ovat parasta seuraa ja ovat todella tärkeitä.
Ap
Kehräävä Kissa on sikäli hassu symbioosi koska se kertoo Kissan pitävän läheisestä ihmisestään, ja kertoo samalla kyseisen Ihmisen pitävän Kissasta. Koskei toista voi olla ilman toista. Tajusin tämän jo pienenä kun meille tuli ensimmäinen Kissa. Sittemmin minä ja Kissat olemme aina tulleet hyvin toimeen. Minä pidän heistä ja he liki välittömästi tietävät sen. Ovat tienneet jo yli 50 vuotta.
M60
Ei mullakaan, paitsi mun koira. Olen ihan tyytyväinen näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anko ap kovin nuori, kolmekymppinen? Ei ole sisaruksia tai muuta sukua?
Pian täytän 25v ja on mulla sisko, jonka kanssa ollaan läheiset. Ja on sukuakin
Ap
Arvasin, että oot nuori.
Kun tulee keski-ikään ei yleensä kukaan edes välitä mistään kavereista.
Ei jaksa - omassa elämässä tarpeeksi pyörittämistä, eikä ole yhtään voimia jollekin semikivalle "ystävälle".
Kiva vaan jos puhelin ei soi enää.
Mitäköhän ap tai muut toivoisivat ystävältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei perhettä, ei kumppania, ei ystävää, ei kaveria.
Tämä on tietysti jo muokannut persoonallisuuden sellaiseksi, etten osaisi nauttiakaan toisen ihmisen seurasta.
Useimmat ihmiset ovat energiasyöppöjä, eivät anna mitään. Karttelen varmuuden vuoksi kaikkia, ettei tarvi pettyä.
Ei ole kuin yksi ystävä enää jolle soitan n kerran kuuteen viikkoon. Muita ei enää ole, ja aika tylsää esim nyt kun olen loukkaantumisen vuoksi sänkypotilaana enkä pääse kotoa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit uusia. Jossain vaiheessa elämää on päästettävä irti vanhoista ystävyyksistä, joista on ollut pelkkää haittaa. Olo sen jälkeen on tosi vapautunut. Kivireki on poissa.
Ap, et ole yksin. Olen samassa tilanteessa. Päätin jättää yksipuoliset ystävyyssuhteet taakseni. Onneksi olen introvertti ja tottunut yksinoloon, mutta välillä kaipaan seuraa, kun kumppaniakaan ei ole. Parempi kuitenkin yksin kuin huonossa seurassa. Ystävyyden täytyy olla vastavuoroista.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ystäviä mullakaan, ei ole koskaan ollut. Kavereita oli koulu- ja opiskeluaikana, muttei ketään, jota olisi voinut ystäväksi kutsua. Enää ei ole kavereitakaan.
Lemmikit ovat parhaat ystäväni. Ilman niitä olisin todella yksinäinen, kun työkin on yksinäistä kotoa käsin tehtävää. Ihan hyvin tähän on tottunut, mutta joskus kaipaa ihan vain viestittelykaveria, jotain, jolle voisi laittaa, jos tulee joku hassu juttu jossain vastaan tai tekee mieli vaan vaihtaa arkiset kuulumiset. Sen syvempää ystävyyttä en välttämättä enää edes jaksaisi ylläpitää, eikä olisi oikein mahdollisuuksia yhteiseen tekemiseenkään, kun en autottomana pääse kulkemaan kovin hyvin ja rahat on kroonisesti vähissä, eikä mihinkään maksulliseen toimintaan siksi kykene osallistumaan.
Ystävyyden todellakin täytyy olla vastavuoroista ja molemmille tilaa antavaa!
oOlen 58v ja muuttanut elämäni aikana paljon. Minun onneksi on ollut helppoa saada ystäviä, kimppani ehdokkaat ei ole pysyneet kyydissä eikä lapsia ole tullut.
Olen nyt vaihdevuosien järisyttäessä elämää ja ajattelua huomannut että kaikki ystäväni eikät ole niin hyviä ystäviä kuin olen luullut Erään piikiklään vi€&@ilijan kanssa ratkotaan välejä ensi viikolla! On aika laittaa rajoja sille miten hän minua kohtelee!
Ei elämä ole pelkkää auvoa vaikka olisikin ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka sanotte, ettette tarvitse ystäviä. Kyllä niitä oikeasti tarvitsee. Kyllä se on kiva olla ihmisten kanssa.
Toki, jos joku on täysin toksinen, sitten ei.
Mutta useimmiten ihmiset kieltävät tämän perustarpeen itseltään olla muiden kanssa. Vaikka sillä on vaikutuksia ihan fyysiseen terveyteen puhumattakaan mielenterveydestä.
Muutin toiselle paikkakunnalle, enkä näe ystäviäni lähes koskaan. Muutama heitä on Pidän heihin yhteyttä viestein. Muuta ei mulla ole. Uudella paikkakunnalla en ole saanut ystäviä. Vähän mälsää, mutta tällä mennään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-vuotias on oikeastaan vielä lapsi, ja paljon ehtii vielä elämässä tapahtua ja tulla uusia ystäviä.
Aina voi hokea miehille mä haluan olla vaan kaveria, ehkä sieltä joku luuseri tarttuu matkaan
Surullista, että ei ole ystäviä. Itselläni on yksi lapsuuden aikainen ystävä ja ihan uusi ystävä. Olen heistä kiitollinen. Lisäksi on aikuiset lapset ja miesystävä.
Työkaverit ovat töissä, mutta vapaa-aikaani he eivät kuulu. Jostain syystä työyhteisöistä en ole saanut koskaan ystäviä. Toivoisin ystäviä enemmänkin, mutta ei niitä noin vain löydy. Vanhat ystävät ovat jääneet ja kaipaan heistä useaakin. Ilmeisesti heillä on kaikkea muuta elämässä ettei tule mieleen ottaa yhteyttä.
Mullakaan ei ole enää parasta lapsuudenystävää. Ollaan täysin eri linjoilla maahan,, muuton suhteen, hän on henkeen ja vereen suv,, akki. Minä taas en. Hän on kouluttautunut, on hyvä työ ja vielä parempi palkka, hän on kaunis ja sen sellaista. Minä olen rupu,, sakkia hänen mielestään. Niin katsoin viisaimmaksi että ei olla enää ystäviä. Mitään pahaa en hänelle kuitenkaan toivo, kaikkea hyvää vaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, ettette tarvitse ystäviä. Kyllä niitä oikeasti tarvitsee. Kyllä se on kiva olla ihmisten kanssa.
Toki, jos joku on täysin toksinen, sitten ei.
Mutta useimmiten ihmiset kieltävät tämän perustarpeen itseltään olla muiden kanssa. Vaikka sillä on vaikutuksia ihan fyysiseen terveyteen puhumattakaan mielenterveydestä.
Lapsena oli ystäviä. Sittemmin muutettu eri puolille Suomea ja aikuistuttu.
Ideana ystävyys on loistava asia. Käytännössä aikuisuudessa se ei kuitenkaan toimi. Pitää olla samanlainen elämäntilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ole enää parasta lapsuudenystävää. Ollaan täysin eri linjoilla maahan,, muuton suhteen, hän on henkeen ja vereen suv,, akki. Minä taas en. Hän on kouluttautunut, on hyvä työ ja vielä parempi palkka, hän on kaunis ja sen sellaista. Minä olen rupu,, sakkia hänen mielestään. Niin katsoin viisaimmaksi että ei olla enää ystäviä. Mitään pahaa en hänelle kuitenkaan toivo, kaikkea hyvää vaan elämään.
Aina voi vanhakin ystävyys lämmetä! Löysin eka luokan luokkakokouksesta ala-koulun aikaisen parhaan ystäväni ja niinpä me on pidetty yhteyttä vaikka välimatkaa on +200km ja nähdään pari kertaa vuodessa
Ystävä tuntuu ihan samalta kuin silloin 50v sitten
Kissat ovat parasta seuraa ja ovat todella tärkeitä.
Ap