Lue keskustelun säännöt.
Elän ehkä kummallista elämää, mutta olen kaveripiirissä ainoa joka ei ole jossain kriisissä?
09.12.2025 |
Minun arkipäiväni talvella. Teen 8 tunnin etätyöpäivän virka-aikaan. Samalla lämmitän taloa, eli lisäilen puuta pesään. Töiden jälkeen saatan tehdä ruokaa ja syön, ehkä tiskaan, tai sitten lepäilen hetken. Sen jälkeen menen lämmittämään pihasaunan. Saunan lämmetessä lähden koirien kanssa lenkille. Jos on satanut lunta, teen lumitöitä vartin pätkissä pitkin päivää, viimeiset ennen saunaa.
Saunon kynttilän valossa ihan rauhassa. Tulen sisälle. Ilta menee kutoen, lukien, telkkaria katsoen, soitellen ja viestitellen perheelle ja ystäville. Menen nukkumaan, kun väsyttää.
Viikonloppuna yhtä rauhallista, mutta töiden sijaan hoidan viherkasveja, teen enemmän kotijuttuja, käyn koirien kanssa pidemmällä lenkillä. Haen puita tupaan ja kannan vedet saunaan seuraavaksi viikoksi.
Ystävillä on samankaltaiset työt, mutta lisäksi harrastavat ja menevät koko ajan jonnekin, niin että usein harmittelevat etteivät ehdi edes tekstaria lukea. Syövät kiireessä, jos ehtivät, tai sitten energiapatukka ennen kuntosalia. On liikuntaa, kulttuuria, monessa tapahtumassa käymistä, shoppailua. Kalenterit täynnä. Ja ihan jokainen heistä tuskailee kun ei ole aikaa levätä, tai on hirveää ikäkriisiä, ei tiedä mitä elämältä haluaa, pää on sekaisin.
Monen mielestä varmaan minulla ei ole elämässäni MITÄÄN, mutta ei ole kyllä kriisejäkään. Olen ihan todella onnellinen, olo on tosi hyvä ja nautin tästä rauhasta. Ihmettelen, miksi muut säätää niin hitokseen, kun ei iän ja elämäntilanteen puolesta olisi enää pakko. Mutta olenko sittenkin minä se outo? 😀
Ja huom. asia on ihan eri, jos ihminen nauttii tuosta menemisestä. Mutta jos/kun harmitellaan ettei ole aikaa tehdä haluamiaan asioita, ei ehdi nukkua tarpeeksi jne, vaikka lapsetkin jo on aikuisia, se ei kuulosta hyvältä.
Kommentit (105)
Toivottavasti kaverisi tunnistavat sinut ja saavat tietää mitä oikeasti ajattelet heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun se KIIRE kun on kaikilla. Hautaan kuten sanotaan laulussa.
Se kiire ja kriisit tulevat siitä, kun elää toisia, eikä itseään varten. Monet elävät sellaista elämää, joita muut haluavat heidän elävän. Kun alat elämään itsellesi ja teet niitä asioita, joita itse haluat, omilla ehdoillasi ja omalla aikataulullasi, niin kyllä kummasti helpottaa.Yhä useammalta kuulee että "pitää mennä salille" ja "pitää mennä sinne tapahtumaan" yms. Siis kuka sen määrää? Aikuinen ihminen saa itse päättää, mitä tekee omalla vapaa-ajallaan ja missä tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa varsin erikoista, että hyväosaisella ei ole mitään kriisejä...
Provoksihan tämän tarkoitit, mutta huomattavasti vähemmän minulla on omaisuutta ja palkkatuloja, kuin yhdelläkään ystävällä. Myös terveyteni olen menettänyt. Mutta kun onni ja rauha ei ole tuollaisista asioista kiinni. Ap
Teet mm. lumitöitä ja normaalisti 8 tunnin työpäiviä. Ei tuo kuuloista "terveytensä menettäneeltä".
Aloituksessa sanoinkin, että teen lumitöitä vartin pätkissä. Enempään en pysty,, tai tulen niin kipeäksi, ettei tämäkään arki onnistu. Yleensä täällä lumi on pehmeää pakkaslunta, märkä onkin mahdotonta jos kovin paljon sataa. Ne jää sitten miehen tehtäväksi, kun hän tulee kotiin.
Ja kyllä, teen 8 tunnin työpäiviä, monilla mukautuksilla työkykyneuvottelujen jälkeen. Nyt sentään pystyn tekemään täyttä työpäivää, toisin kuin ennen.
Asiat ei ole aina noin mustavalkoisia, kuin kuvittelet. Ap
Ja edelleen olet sitä mieltä, että et ole etuoikeutettu ja hyväosainen? :D Itse sairastuin ja jouduin lopulta irtisanoutumaan, kun en pystynyt tekemään työtäni eikä työnantajalla ollut mahdollisuutta tehdä mitään mukautuksia ja järjestää etätöitä. Nyt sitten elelen toimeentulotuella, kun ei kukaan palkkaa näin raihnaista ihmistä.
Outoa, että ajattelet elämäsi olevan jotenkin köyhää ja vaatimatonta, kun sulla on ihan hitosti kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun se KIIRE kun on kaikilla. Hautaan kuten sanotaan laulussa.
Se kiire ja kriisit tulevat siitä, kun elää toisia, eikä itseään varten. Monet elävät sellaista elämää, joita muut haluavat heidän elävän. Kun alat elämään itsellesi ja teet niitä asioita, joita itse haluat, omilla ehdoillasi ja omalla aikataulullasi, niin kyllä kummasti helpottaa.Yhä useammalta kuulee että "pitää mennä salille" ja "pitää mennä sinne tapahtumaan" yms. Siis kuka sen määrää? Aikuinen ihminen saa itse päättää, mitä tekee omalla vapaa-ajallaan ja missä tahdissa.
Juuri tätä ajan takaa! Kun ihminen ei itse ole tyytyväinen siihen mitä tekee, milloin tekee ja tekeekö, niin miksi ei pysähtyisi miettimään mitä oikeasti haluaa? Joku kommentoi, että pitäisi ymmärtää ystäviä, ja he haluavat erilaista elämää kuin minä. Varmaan haluavatkin osittain, mutta kun he oikeasti itkevät väsymystään, sitä että eivät tiedä mitä tekevät, ketä ovat, mutta silti paahtavat tukka putkella, koska PITÄÄ tehdä sitä ja tätä. Miksi sellaista pitäisikään ymmärtää?
Toivon heidän parastaan, ja tässä kohtaa minun mielestäni se olisi pysähtyä ja miettiä, mitä oikeasti haluavat. Kun meneminen ja täysi kalenteri ahdistaa, pitäisi mielestäni alkaa rajata sitä, mitä siihen kalenteriin laittaa ja ennen kaikkea miksi. Ennen kuin ovat pitkän sairausloman ja avun tarpeessa, koska polttavat itsensä täysin loppuun.
Mitään ongelmaahan ei olisi, jos he olisivat tyytyväisiä elämäänsä. Mutta kun eivät ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen olet sitä mieltä, että et ole etuoikeutettu ja hyväosainen? :D Itse sairastuin ja jouduin lopulta irtisanoutumaan, kun en pystynyt tekemään työtäni eikä työnantajalla ollut mahdollisuutta tehdä mitään mukautuksia ja järjestää etätöitä. Nyt sitten elelen toimeentulotuella, kun ei kukaan palkkaa näin raihnaista ihmistä.
Outoa, että ajattelet elämäsi olevan jotenkin köyhää ja vaatimatonta, kun sulla on ihan hitosti kaikkea.
Olen ollut suurimman osan aikuisiästäni, yli 20 vuotta, sairauslomilla ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen joutunut irtisanoutumaan terveydelle sopimattomista töistä useasti, tai minut on irtisanottu. Olen reilusti yli viisikymppinen, ja nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni kyennyt olemaan tässä samassa työsuhteessa jo 3 vuotta, kun useimmat ihmiset ovat olleet töissä tässä iässä jo 30 vuotta. Tätä työtä on pystytty muokkaamaan niin, että kykenen tätä tekemään, ainakin nyt. Tulevasta en tiedä, sairauslomilla joudun olemaan ajoittain nytkin, kun sairaudessa on pahenemisvaiheita.
Että ei, en todellakaan ole sinua hyväosaisempi, vaikka NYT juuri tällä hetkellä minulla on työ. Tiedän hyvin että jos tämä työ loppuu, en uutta saa. Sinulle kyllä toivon kovasti voimia sairauden ja tilanteen kanssa jaksamiseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla menee tosi paljon aikaa perustarpeisiin, kuten asunnon lämmittämiseen tai peseytymiseen, kun saunassakin vedet pitää lämmittää. En haluaisi käyttää aikaan noin paljon perustarpeisiin. Mulle sun elämä oli stressaavaa ja ajanhukkausta. Pihaakin pitää kolata koko päivä, kun pystyy vaan kolmaan hetken kerrallaan niistä terveyssyistä. Missä välissä ehdit töitä tehdä?
Et huomaa olevasi suljetulla osastolla, koska olet kovassa lääkityksessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tässä nyt kyse kriiseistä vai kiireestä vai hyväosaisuudesta? Eikös ap kertonut että muilla on kriisejä, mutta hänen vaatimattomassa elämässään tasaista ja kriisitöntä? Ja siitä seuraa naurettavaa vääntää siitä miten hyväosainen ap on. Hän ei ole terve, mutta hänellä on suht pienipalkkainen työ ja osannut järjestää elämänsä siten että on itse onnellinen, niin joku jankuttaa miten hyväosainen ap on. No miten on, mikä tekee sinusta huonompiosaisen?
Selvästi ap:llakin on ollut omat vastoinkäymisensä, mutta nyt asiat mallillaan. Se on hieno tunne, ja vaatimaton elämäntapa edistää sisälstä rauhaa. Ei kannata kadehtia.
Musta tekee huonompiosaisen jo pelkästään se, että en ole onnistunut moneen vuoteen löytämään työtä. Saati sitten sellaista mitä pystyisi tekemään etänä keskellä ei mitään. Yli 2 000 euroa ne
Jos sinulla kuitenkin on työkykyä ja terveyttä, voit opiskella ja sitä kautta parantaa työllistymismahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa varsin erikoista, että hyväosaisella ei ole mitään kriisejä...
Provoksihan tämän tarkoitit, mutta huomattavasti vähemmän minulla on omaisuutta ja palkkatuloja, kuin yhdelläkään ystävällä. Myös terveyteni olen menettänyt. Mutta kun onni ja rauha ei ole tuollaisista asioista kiinni. Ap
Teet mm. lumitöitä ja normaalisti 8 tunnin työpäiviä. Ei tuo kuuloista "terveytensä menettäneeltä".
Aloituksessa sanoinkin, että teen lumitöitä vartin pätkissä. Enempään en pysty,, tai tulen niin kipeäksi, ettei tämäkään arki onnistu. Yleensä täällä lumi on pehmeää pakkaslunta, märkä onkin mahdotonta jos kovin paljon sataa. Ne jää sitten miehen tehtäväksi, kun hä
Missä kohtaa ap sanoi, että on köyhä? Huono-osaisuus voi olla paljon muutakin kuin köyhyyttä. Ja myös hyväosaisella on menneisyys. Väitän kyllä, että hyvin moni pystyisi muuttamaan alkeelliseen mökkiin vaikka pienellä vuokralla, mutta ovat liian mukavuudenhaluisia siihen.
Itse olen ollut huono-osainen. Menetin jo lapsuudessa mielenterveyden plus muuta "päävikaa" ollut. Piiiitkän kuntoutuksen jälkeen pääsin viimein työelämään, sain opiskeltua ja tienaan omalla mittapuulla hyvin. Ja saan tehdä myös etätöitä. Ja itse asiassa juuri sen takia osaan arvostaa "tylsää" ja tasaista perusarkea enkä muuta kaipaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tässä alkaa jo epäillä mikä on "normaalia", jos joku ehdottaa tapaamista ja kysyy milloin sopisi. No minullehan sopii aivan milloin tahansa 😀
Olisi kamala tunne, jos tapaamisia pitäisi jotenkin mahduttaa kalenteriin, kalenteri olisi niin täynnä. Kuten yhdellä kaverilla, tietää jo 3 kk etukäteen, milloin tulee paikkakunnalle, kauanko on, ja päivät on tupaten täynnä sovittuja asioita, tapaamisia ja tehtäviä. Ja sitten suree, kun ei koskaan ehdi rauhassa vain olla, päivääkään. Ap
Ei se ole aina niin helppoa, vaikka kalenteri ei olisikaan ns täynnä. Itsellä ei ole edes lapsia, mutta työpäiville en lähtökohtaisesti halua sopia kenenkään kanssa mitään kuin poikkeustapauksissa. Töitten jälkeen on mentävä suoraan kotiin viemään koira lenkille, ja tähän menee minimissään se tunti. Liikuntaharrastuksia on noin 2-3 kertaa viikossa, joten niihin menee aikaa iltaisin. Sitten pitää vielä syödä, siivota jne. Olen introvertti, joten työpäivän jälkeen pitää olla myös omaa aikaa ottaa vain rennosti (koska töissä on paljon sosiaalista kanssakäymistä). Parisuhteellekin pitää löytää aikaa. Kumppani sattuu itselle olemaan onneksi se, jonka kanssa mieluiten vietän aikaa. Joten vaikka elämäni ei olekaan täyteen buukattua, niin sovin kaikki tapaamiset aina kalenteriin etukäteen. Mieluiten viikonlopuille ja vähintään viikko etukäteen ennen tapaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tässä nyt kyse kriiseistä vai kiireestä vai hyväosaisuudesta? Eikös ap kertonut että muilla on kriisejä, mutta hänen vaatimattomassa elämässään tasaista ja kriisitöntä? Ja siitä seuraa naurettavaa vääntää siitä miten hyväosainen ap on. Hän ei ole terve, mutta hänellä on suht pienipalkkainen työ ja osannut järjestää elämänsä siten että on itse onnellinen, niin joku jankuttaa miten hyväosainen ap on. No miten on, mikä tekee sinusta huonompiosaisen?
Selvästi ap:llakin on ollut omat vastoinkäymisensä, mutta nyt asiat mallillaan. Se on hieno tunne, ja vaatimaton elämäntapa edistää sisälstä rauhaa. Ei kannata kadehtia.
Musta tekee huonompiosaisen jo pelkästään se, että en ole onnistunut moneen vuoteen löytämään työtä. Saati sitten sellaista mitä pystyisi tekemään etänä keskellä ei mitään. Yli 2 000 euroa ne
Ap sanoi että työpaikka on mutta se ei ole varma työpaikka. Terveyskin on mennyt. Keskity sinä rakentamaan elämääsi mieluisampaan suuntaan, äläkä vertaile itseäsi ja tilannettasi muihin, sillä se on ihan loputon suo. AINA on joku jolla menee paremmin kuin sinulla, AINA löytyy joku, joka on parempiosainen kuin sinä. Tälläisiin asioihin kun jäät roikkumaan niin lannistat vain itseäsi ja menetät viimeisenkin toimintakyvyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaverisi tunnistavat sinut ja saavat tietää mitä oikeasti ajattelet heistä.
No mitä pahaa ap nyt heistä ajattelee? On vain ihmeissään kun kaikilla on kiire. Kiireeseen voi myös paeta omia ongelmiaan joita ei osaa käsitellä tai kiire voi olla vain tekosyy jättää ihmisiä tapaamatta. Oikea, loputon kiire ei tee kenellekään hyvää ja siihen useimmiten sairastuttaa itsensä. Onko tämä huolenaihe sinusta ystävältä huonoa käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa varsin erikoista, että hyväosaisella ei ole mitään kriisejä...
Provoksihan tämän tarkoitit, mutta huomattavasti vähemmän minulla on omaisuutta ja palkkatuloja, kuin yhdelläkään ystävällä. Myös terveyteni olen menettänyt. Mutta kun onni ja rauha ei ole tuollaisista asioista kiinni. Ap
Teet mm. lumitöitä ja normaalisti 8 tunnin työpäiviä. Ei tuo kuuloista "terveytensä menettäneeltä".
Aloituksessa sanoinkin, että teen lumitöitä vartin pätkissä. Enempään en pysty,, tai tulen niin kipeäksi, ettei tämäkään arki onnistu. Yleensä täällä lumi on pehmeää pakkaslunta, märkä onkin mahdotonta jos kovin paljon sataa. Ne jää sitten miehen tehtäväksi, kun hä
Sä tarvitset terapiaa. Älä syyllistä täällä ap'ta asioista jotka koet olevan pois sinulta. Kukaan meistä ei säästy elämän nurjilta puolilta eikä ole sinun tehtävä eikä oikeus tuomita kuka täällä kokee asiat vähemmän rankemmin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi otsikossa on kysymysmerkki, vaikka siinä ei ole mitään kysymykseen viittaavaakaan?
Ei pelkkä merkin käyttö tee lauseesta kysymystä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla menee tosi paljon aikaa perustarpeisiin, kuten asunnon lämmittämiseen tai peseytymiseen, kun saunassakin vedet pitää lämmittää. En haluaisi käyttää aikaan noin paljon perustarpeisiin. Mulle sun elämä oli stressaavaa ja ajanhukkausta. Pihaakin pitää kolata koko päivä, kun pystyy vaan kolmaan hetken kerrallaan niistä terveyssyistä. Missä välissä ehdit töitä tehdä?
Varmaan sillä ajalla kun sinä normaalisti viettäisit vapaa-aikaasi? Ja jos viitsisit vähän tarkemmin lukea niin hänhän kertoikin jo: taloa voi lämmittää työn lomassa. Klapien heittäminen uuniin ei montaa sekuntia vie ja tulta on valvottava joka tapauksessa kotona, joten miten se estää työnteon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tässä alkaa jo epäillä mikä on "normaalia", jos joku ehdottaa tapaamista ja kysyy milloin sopisi. No minullehan sopii aivan milloin tahansa 😀
Olisi kamala tunne, jos tapaamisia pitäisi jotenkin mahduttaa kalenteriin, kalenteri olisi niin täynnä. Kuten yhdellä kaverilla, tietää jo 3 kk etukäteen, milloin tulee paikkakunnalle, kauanko on, ja päivät on tupaten täynnä sovittuja asioita, tapaamisia ja tehtäviä. Ja sitten suree, kun ei koskaan ehdi rauhassa vain olla, päivääkään. Ap
Ei se ole aina niin helppoa, vaikka kalenteri ei olisikaan ns täynnä. Itsellä ei ole edes lapsia, mutta työpäiville en lähtökohtaisesti halua sopia kenenkään kanssa mitään kuin poikkeustapauksissa. Töitten jälkeen on mentävä suoraan kotiin viemään koira lenkille, ja tähän menee minimissään se tunti. Liikuntaharrastuksia on noin 2-3 kertaa viikossa, joten niihin menee aik
Sun kalenterimerkinnät ovat VALINTOJA joista halutessasi voit myös luopua. Jos et ole valmis joustamaan niin sitten et ole, turhaan sinä silti muille perustelet. Ja koiria on meillä muillakin eikä silti selitellä ajanpuutetta tai sitä ettei ole aikaa nähdä rakkaita ihmisiä.
Mielelläni elelisin samanlaista elämää, mutta valitettavasti viime vuosina on ollut kriisejä joille en ole voinut minkään. En tosin ole sinkku, ja lapset asuvat vielä luonani. Eli kriisit johtuvat pitkälti läheisistä ihmisistä ja heille tapahtuneista asioista, mutta myös oman sairauteni rankasta pahenemisesta, joka vaikuttaa myös työkykyyn ja jaksamiseen. Ja pahoin pelkään että kun lapset lähtee pesästä, on aika huolehtia vanhemmista, ellei jo nopeammin. Kiire ei lopu, eikä lepohetkeä ole tiedossa. Mielelläni lämmittelisin takkaa tai saunaa, mutta ymmärrettävästi kaikki tässä maassa eivät voi asua syrjässä, jotta yhteiskunta pyörisi (ja ajatus joka-aamuisesta aamuruuhkassa jumittamisesta peittoaisi ne hyvät puolet syrjemmässä asumisesta, ehkä sitten eläkkeellä).
Soita Hesariin, ne tekee sun ihanasta elämästä lifestyle-jutun; "En ymmärrä miksi kaikki muut eivät ole kuin minä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen olet sitä mieltä, että et ole etuoikeutettu ja hyväosainen? :D Itse sairastuin ja jouduin lopulta irtisanoutumaan, kun en pystynyt tekemään työtäni eikä työnantajalla ollut mahdollisuutta tehdä mitään mukautuksia ja järjestää etätöitä. Nyt sitten elelen toimeentulotuella, kun ei kukaan palkkaa näin raihnaista ihmistä.
Outoa, että ajattelet elämäsi olevan jotenkin köyhää ja vaatimatonta, kun sulla on ihan hitosti kaikkea.
Olen ollut suurimman osan aikuisiästäni, yli 20 vuotta, sairauslomilla ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen joutunut irtisanoutumaan terveydelle sopimattomista töistä useasti, tai minut on irtisanottu. Olen reilusti yli viisikymppinen, ja nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni kyennyt olemaan tässä samassa työsuhteessa jo 3 vuotta, kun useimmat ihmiset ovat olleet töissä tässä iässä jo 30 vuotta. Tätä työtä
Etkö koe että sairastumisesi tai työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen olisi ollut kriisi? Tai työttömyys? Monelle ne ovat vaikeita paikkoja. En käsitä miten ihmettelet täällä kriisejä, vain siksi että juuri nyt sinulla on kivaa. Kuulostat omahyväiseltä ja ilkeältä.
No ei mulle sovi. Käyn kaksi kertaa viikossa fysioterapiassa ja ne menee kyllä tapaamisten edellä. Lisäksi käyn tapaamassa vanhaa äitiäni viikottain. Terveys ja perhe edellä mennään ja kyllä pitää katsoa kalenterista milloin ehtii tapaamaan, kun töitäkin teen ja koira pitää lenkittää. Yhden ystävän kanssa tavataan aina koiralenkillä, kun lähekkäin asutaan. Miksi puhut noin alentavasi ystävistäsi etkä yritä ymmärtää heitä laisinkaan?