Lue keskustelun säännöt.
Elän ehkä kummallista elämää, mutta olen kaveripiirissä ainoa joka ei ole jossain kriisissä?
09.12.2025 |
Minun arkipäiväni talvella. Teen 8 tunnin etätyöpäivän virka-aikaan. Samalla lämmitän taloa, eli lisäilen puuta pesään. Töiden jälkeen saatan tehdä ruokaa ja syön, ehkä tiskaan, tai sitten lepäilen hetken. Sen jälkeen menen lämmittämään pihasaunan. Saunan lämmetessä lähden koirien kanssa lenkille. Jos on satanut lunta, teen lumitöitä vartin pätkissä pitkin päivää, viimeiset ennen saunaa.
Saunon kynttilän valossa ihan rauhassa. Tulen sisälle. Ilta menee kutoen, lukien, telkkaria katsoen, soitellen ja viestitellen perheelle ja ystäville. Menen nukkumaan, kun väsyttää.
Viikonloppuna yhtä rauhallista, mutta töiden sijaan hoidan viherkasveja, teen enemmän kotijuttuja, käyn koirien kanssa pidemmällä lenkillä. Haen puita tupaan ja kannan vedet saunaan seuraavaksi viikoksi.
Ystävillä on samankaltaiset työt, mutta lisäksi harrastavat ja menevät koko ajan jonnekin, niin että usein harmittelevat etteivät ehdi edes tekstaria lukea. Syövät kiireessä, jos ehtivät, tai sitten energiapatukka ennen kuntosalia. On liikuntaa, kulttuuria, monessa tapahtumassa käymistä, shoppailua. Kalenterit täynnä. Ja ihan jokainen heistä tuskailee kun ei ole aikaa levätä, tai on hirveää ikäkriisiä, ei tiedä mitä elämältä haluaa, pää on sekaisin.
Monen mielestä varmaan minulla ei ole elämässäni MITÄÄN, mutta ei ole kyllä kriisejäkään. Olen ihan todella onnellinen, olo on tosi hyvä ja nautin tästä rauhasta. Ihmettelen, miksi muut säätää niin hitokseen, kun ei iän ja elämäntilanteen puolesta olisi enää pakko. Mutta olenko sittenkin minä se outo? 😀
Ja huom. asia on ihan eri, jos ihminen nauttii tuosta menemisestä. Mutta jos/kun harmitellaan ettei ole aikaa tehdä haluamiaan asioita, ei ehdi nukkua tarpeeksi jne, vaikka lapsetkin jo on aikuisia, se ei kuulosta hyvältä.
Kommentit (105)
No mä mielelläni näkisin enemmänkin ystäviä, mutta useimmiten se tarkoittaa jotain sellaista tekemistä, joka pahentaa sairauksiani. Ja heille ei tunnu menevän perille ne asiat mitkä ei mulle sovi, vaan aina ehdottavat niitä. Jos suostun, menee noin pari viikkoa pahempien vaivojen kanssa. Siihen päälle kaikkien erilaiset aikataulut. Minun ehdotukseni ovat heille aina liian vaikeita. Joten mieluummin hoidan terveyttäni ja teen asioita mitkä eivät aiheuta minulle vaivoja, näyttäytykööt se sitten kavereille jonain kiireenä ja kriisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kalenterimerkinnät ovat VALINTOJA joista halutessasi voit myös luopua. Jos et ole valmis joustamaan niin sitten et ole, turhaan sinä silti muille perustelet. Ja koiria on meillä muillakin eikä silti selitellä ajanpuutetta tai sitä ettei ole aikaa nähdä rakkaita ihmisiä.
Siinä olet oikeassa, että ne ovat täysin omia valintojani. Enkä oikeastaan edes mene ja valita ihmisille, että kalenterini on täynnä. Syyllistämistä tulee enemmän muilta, jos en helposti saa sovittua jotain tapaamista. Mutta tämä on omalle terveydelleni ja töistä palautumisen kannalta paras tapa toimia. Pointti olikin ehkä lähinnä se, että asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.
Jos et valita kalenterin täyttymisestä eikä se väsytä niin ei ketjun aihe koskenut silloin sinua.
Valitettavan moni on nyt käsittänyt väärin aloituksen. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos ihmiset kalenteroivat menonsa, tai vaikka menoja olisi paljon. Niin kauan kun se ihmiselle itselleen sopii, tai sitä jopa haluaa. Kuten yritin esille tuoda, oma elämäni on varmasti monen mielestä kummallista, ja ymmärrän hyvin että me ihmiset ollaan erilaisia. Ollaan tietenkin!
Mutta aloituksessa kerroin ihmisistä, jotka ovat todella ahdistuneita. Todella väsyneitä aikatauluihin ja siihen että "pitää mennä" pää kolmantena jalkana. Jotka sanovat että pää hajoaa, elämässä ei tunnu olevan enää mitään järkeä, eivät tiedä ketä ovat. Mutta eivät hoksaa pysähtyä, vaikka tilanne ehkä sitä vaatisi. Rauhaa itselle olla ja miettiä, mitä oikeasti haluaa ja mikä oikeasti on tärkeää.
Joku kommentoi tuon olevan itse aiheutettua kiirettä ja sellaista juuri tarkoitan. En puhu nyt pikkulapsiajasta, en iäkkäiden vanhempien hoitamisesta. En vakavista sairauksista, kuolemista, työttömyydestä, kyllä ne ON kriisejä, mutta ovat myös asioita joille ei oikeasti voi mitään. Puhun juurikin tuosta itse aiheutetusta kiireestä, josta nämä ihmiset todella kärsivät, josta valittavat ja jonka vuoksi itkevät. Eivätkä pysähdy. Sillä on vain ja ainoastaan huonoja seurauksia. Ap
Itelläni käytössä neuroleptilääke ja lisänä kahvia 7-8 kuppia päivässä. Joskus vielä energiajuoma myös. Mukavaa pirtsakkaa eloa ja posiitivisin mielin. Ei väsytä tai ahdista vaan mielenkiinnolla suhtaudun tulevaisuuteen.
Siinä olet oikeassa, että ne ovat täysin omia valintojani. Enkä oikeastaan edes mene ja valita ihmisille, että kalenterini on täynnä. Syyllistämistä tulee enemmän muilta, jos en helposti saa sovittua jotain tapaamista. Mutta tämä on omalle terveydelleni ja töistä palautumisen kannalta paras tapa toimia. Pointti olikin ehkä lähinnä se, että asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.