Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elän ehkä kummallista elämää, mutta olen kaveripiirissä ainoa joka ei ole jossain kriisissä?
09.12.2025 |
Minun arkipäiväni talvella. Teen 8 tunnin etätyöpäivän virka-aikaan. Samalla lämmitän taloa, eli lisäilen puuta pesään. Töiden jälkeen saatan tehdä ruokaa ja syön, ehkä tiskaan, tai sitten lepäilen hetken. Sen jälkeen menen lämmittämään pihasaunan. Saunan lämmetessä lähden koirien kanssa lenkille. Jos on satanut lunta, teen lumitöitä vartin pätkissä pitkin päivää, viimeiset ennen saunaa.
Saunon kynttilän valossa ihan rauhassa. Tulen sisälle. Ilta menee kutoen, lukien, telkkaria katsoen, soitellen ja viestitellen perheelle ja ystäville. Menen nukkumaan, kun väsyttää.
Viikonloppuna yhtä rauhallista, mutta töiden sijaan hoidan viherkasveja, teen enemmän kotijuttuja, käyn koirien kanssa pidemmällä lenkillä. Haen puita tupaan ja kannan vedet saunaan seuraavaksi viikoksi.
Ystävillä on samankaltaiset työt, mutta lisäksi harrastavat ja menevät koko ajan jonnekin, niin että usein harmittelevat etteivät ehdi edes tekstaria lukea. Syövät kiireessä, jos ehtivät, tai sitten energiapatukka ennen kuntosalia. On liikuntaa, kulttuuria, monessa tapahtumassa käymistä, shoppailua. Kalenterit täynnä. Ja ihan jokainen heistä tuskailee kun ei ole aikaa levätä, tai on hirveää ikäkriisiä, ei tiedä mitä elämältä haluaa, pää on sekaisin.
Monen mielestä varmaan minulla ei ole elämässäni MITÄÄN, mutta ei ole kyllä kriisejäkään. Olen ihan todella onnellinen, olo on tosi hyvä ja nautin tästä rauhasta. Ihmettelen, miksi muut säätää niin hitokseen, kun ei iän ja elämäntilanteen puolesta olisi enää pakko. Mutta olenko sittenkin minä se outo? 😀
Ja huom. asia on ihan eri, jos ihminen nauttii tuosta menemisestä. Mutta jos/kun harmitellaan ettei ole aikaa tehdä haluamiaan asioita, ei ehdi nukkua tarpeeksi jne, vaikka lapsetkin jo on aikuisia, se ei kuulosta hyvältä.
Kommentit (105)
No en itse jaksa työpäivän lisäksi muuta. En jaksaisi lämmittää saunaa tai mennä kävelylle joka päivä. Toki työmatka syö päivästäni 2 tuntia ja palkkakin jää alle 2000€ joten ei ole kyllä varaa mitään harrastaa. Yleensä teen kotitöitä vähän ja joskus ruokaa kun jaksan. En jaksa soitella riisin kenellekään. Se 4 tuntia ennen nukkumaan menoa hujahtaa kuin huomaatta. Ensin syön. Sitten lepään ja sitten puuhaan vähän jotain. Ja huomaan että on iltapala aika. Aamulla eväitten laittoa ja aamutoimet. Tuosta illa lepohetkestä En jaksaisi luopua edes liikunnan harrastamisen vuoksi. Koko elämä tuntuu olevan pyhitetty työlle ja muuta ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen tyytyväinen maalla pikkupalkkaisessa etätyössä (toimistolle bussilla 2-6 krt kuussa). Koira ja puoliso löytyy. Satunnaisia kiirejaksoja on elämässä, mutta suurimmaksi osaksi rentoa. Onnekas olen. :)
Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä kysymys: Onko työpaikat tosiaan niin kiven alla, että pelkkä töissä käyminen, syrjäinen mökki ja koira tekee hyväosaiseksi? Jos näin on, niin ei mene Suomella kovin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tyytyväinen maalla pikkupalkkaisessa etätyössä (toimistolle bussilla 2-6 krt kuussa). Koira ja puoliso löytyy. Satunnaisia kiirejaksoja on elämässä, mutta suurimmaksi osaksi rentoa. Onnekas olen. :)
Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä kysymys: Onko työpaikat tosiaan niin kiven alla, että pelkkä töissä käyminen, syrjäinen mökki ja koira tekee hyväosaiseksi? Jos näin on, niin ei mene Suomella kovin hyvin.
No ainakin minun korviini tuo kuulostaa houkuttelevammalta kuin tämä vuokraluukussa osa-aika töissä ja rahapulassa kitkuttelu. Edes asuinpaikkaa en voi valita kun vuokrat ovat niin kalliita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tyytyväinen maalla pikkupalkkaisessa etätyössä (toimistolle bussilla 2-6 krt kuussa). Koira ja puoliso löytyy. Satunnaisia kiirejaksoja on elämässä, mutta suurimmaksi osaksi rentoa. Onnekas olen. :)
Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä kysymys: Onko työpaikat tosiaan niin kiven alla, että pelkkä töissä käyminen, syrjäinen mökki ja koira tekee hyväosaiseksi? Jos näin on, niin ei mene Suomella kovin hyvin.
Valinnanvapaus tekee hyväosaisen. Jos valitsee elää vaatimattomasti, kyseessä on aivan eri asia kuin elää vaatimattomasti ainoana vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tyytyväinen maalla pikkupalkkaisessa etätyössä (toimistolle bussilla 2-6 krt kuussa). Koira ja puoliso löytyy. Satunnaisia kiirejaksoja on elämässä, mutta suurimmaksi osaksi rentoa. Onnekas olen. :)
Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä kysymys: Onko työpaikat tosiaan niin kiven alla, että pelkkä töissä käyminen, syrjäinen mökki ja koira tekee hyväosaiseksi? Jos näin on, niin ei mene Suomella kovin hyvin.
Suomessa tekee hyväosaiseksi jo vakituinen työpaikka, jossa pystyy työskentelemään; omistusasunto, jonka velan jaksaa maksaa; omien toiveiden mukainen perhe ja mahdollisesti vielä muuten ns. kiva elämä (lemmikki, harrastus, auto, mahdollisuus lomailla jne).
Tällä hetkellä katselen kauhuissani esimerkiksi lapseni harrastusryhmästä, kuinka työttömyyden ja YT-neuvottelujen myötä useampi perhe on vaarassa tipahtaa tavallisesta, keskiluokkaisesta elämäntyylistä. Suomella ei mene hyvin, vielä huonommin menee tavallisilla suomalaisilla. Kuka tahansa voi joutua kamalaan kurimukseen, jonka pohjaa ei näy. Ainoastaan omat säästöt ja elämäntilanne suojelevat; jos ei itse ole, niin on toivottavaa, että puoliso on ns. pomminvarmassa työpaikassa, lapset ovat isoja, asunto on velaton ja säästössä on viisinumeroinen summa puskurina.
Nyt ei ole enää olemassa mitään tavallista, mukavaa ja helppoa elämää kaikille. Kohta alkaa iso alamäki, jossa taistellaan selviytymisestä. Yhteiskunta ei tule enää pehmustamaan ihmisten elämää, vaan nyt joudutaan todella rankkoihin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tyytyväinen maalla pikkupalkkaisessa etätyössä (toimistolle bussilla 2-6 krt kuussa). Koira ja puoliso löytyy. Satunnaisia kiirejaksoja on elämässä, mutta suurimmaksi osaksi rentoa. Onnekas olen. :)
Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä kysymys: Onko työpaikat tosiaan niin kiven alla, että pelkkä töissä käyminen, syrjäinen mökki ja koira tekee hyväosaiseksi? Jos näin on, niin ei mene Suomella kovin hyvin.
Herää tähän päivään. Olet todella hyväosainen, ole onnellinen siitä.
Mä oon myös tämmöinen. Nyt kun olen jo viisikymppinen, sitä ei enää kukaan ihmettele, monet seestyvät ja rauhoittuvat iän myötä. Mutta mä olin samanlainen jo opiskeluaikana ja kolmekymppisenäkin. Ne kerrat kun yritin seurustella, miehet jätti minut koska olin heistä tylsä ja elin kuin joku eläkeläinen. No, ehkäpä niin, mutta pääosan elämääni olen ollut varsin onnellinen ihminen. Toimii minulle tämä eläkeläiselämä, eli elämä ilman erityisiä menoja ja tavoitteita yms.
Mullakin oli etätyö ja olin haaveillut pienestä talosta maalla, mutta 2025 alusta valitettavasti työnantaja on alkanut vaatimaan käydä 3 päivää viikossa konttorilla, joten tääällä Stadissa täytynee pysyä toistaiseksi. Mutta menee se näinkin, elelen rauhallisessa puutarhamaisessa lähiössä, ja autolla viikonloppuna hurautan patikoimaan kunnolla luontoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi puhut ystävistäsi noin vauvapalstalla? Ystävät varmaan tunnistavat sinut, kun kerroit asuntosi hinnakin.
Minun elämäni oli nuorempana aika hektistä ja nautin siitä. Työt toivat mukanaan paljon matkustamista, erilaisia tilaisuuksia ja juhlia. Muutettiin monta kertaa maasta toiseen. Ei minulla ollut aikaa edes kehitellä mitään kriisejä, ei ikä- eikä muitakaan kriisejä, vaan sen kummemmin miettimättä vietiin arki ja pyhät läpi lasten kanssa eikä valitettu turhista. Mottona oli, että pikkuasioista ei tarvitse kantaa huolta, ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita.
Nyt eläkkeellä nautin yhtä lailla rauhasta, hiljaisuudesta, siitä, että voin ihan itse päättää mitä teen ja milloin vai olenko tekemättä kokonaan. Lapsenlapset tuovat välillä vauhtia elämään ja sekin on ihanaa.
Olen tainnut elää varsin tasapainoisen ja onnellisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti kaverisi nauttivat elämästään, mutta kunhan sanovat, että on muka liian kiirettä, kun sinun elämäsi vaikuttaa hyvin tylsältä heidän mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhut ystävistäsi noin vauvapalstalla? Ystävät varmaan tunnistavat sinut, kun kerroit asuntosi hinnakin.
Tämä. Outo AP, mutta toki hänen elämänsä kuulostaa vanhukselle hyvältä. Vaikka kyllä mä ottaisin tuohon ihmisten tapaamista enemmän, ei pelkkää yksinään kökkimistä.
Vanhanakin voi olla vireä sosiaalinen elämä, ja usein elämässään onnistuneilla onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta siltä, että kavereillasi olisi oikeita kriisejä. Siis kuten vakava sairaus, läheisen kuolema, tulipalo, vammautuminen, väkivalta, kiusaaminen, avioero.
Ihan vaan normaalia elämää, joka itsekullakin tietysti vähän erilaista. Kiire ei ole kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tyytyväinen maalla pikkupalkkaisessa etätyössä (toimistolle bussilla 2-6 krt kuussa). Koira ja puoliso löytyy. Satunnaisia kiirejaksoja on elämässä, mutta suurimmaksi osaksi rentoa. Onnekas olen. :)
Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä kysymys: Onko työpaikat tosiaan niin kiven alla, että pelkkä töissä käyminen, syrjäinen mökki ja koira tekee hyväosaiseksi? Jos näin on, niin ei mene Suomella kovin hyvin.
No ainakin minun korviini tuo kuulostaa houkuttelevammalta kuin tämä vuokraluukussa osa-aika töissä ja rahapulassa kitkuttelu. Edes asuinpaikkaa en voi valita kun vuokrat ovat niin kalliita.
Asuisit mieluummin korvessa ilman mukavuuksia? Kantovesi ja puulämmitys? Ilmeisesti ei suihkumahdollisuutta ja liekö sisävessaakaan. Olet harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tyytyväinen maalla pikkupalkkaisessa etätyössä (toimistolle bussilla 2-6 krt kuussa). Koira ja puoliso löytyy. Satunnaisia kiirejaksoja on elämässä, mutta suurimmaksi osaksi rentoa. Onnekas olen. :)
Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä kysymys: Onko työpaikat tosiaan niin kiven alla, että pelkkä töissä käyminen, syrjäinen mökki ja koira tekee hyväosaiseksi? Jos näin on, niin ei mene Suomella kovin hyvin.
No ainakin minun korviini tuo kuulostaa houkuttelevammalta kuin tämä vuokraluukussa osa-aika töissä ja rahapulassa kitkuttelu. Edes asuinpaikkaa en voi valita kun vuokrat ovat niin kalliita.
Asuisit mieluummin korvessa ilman mukavuuksia? Kantovesi ja puulämmitys? Ilmeisesti ei suihkumahdollisuutta ja liekö sisävessaakaan. Olet harvinaisuus.
Mä asuisin. Kun ei tarvitsisi käyttää työmatkoihin minuuttiakaan niin olisi aikaa kantaa puita ja vesiä. Etätyön lomassakin voisi sytyttää takkaa ja puuhastella yhtä sun toista.
Olen myös tyytyväinen tylsään ja tasapaksuun elämään, kun vaikuttaa silmääni siltä että muut on aivan itse hankkiutuneet niihin ongelmiinsa ja kriiseihinsä. Miksi lähtevät esim. deittailemaan jos asia tuo heille niin kauheasti ahdistusta ja muuta negatiivista. Onhan itselläkin toki ollut joskus kriisi, kun ollut potevinaan huonommuutta siitä että oma elämä on ollut niin tapahtumaköyhä verrattuna toisen vauhdikkaampaan elämään, mutta kyllä se loppujen lopuksi on ihan hyvä vaan. Kun en todellakaan haluaisi menneisyyteeni satoja huonoja kokemuksia lisää joita sitten kelailen ja harmittelen iltaisin sängyssä kuten on usein tapana. Eipä ole kummoisia elämän rikkauksia esim. jos nuoruudessa häröillyt huumeiden ja muun rikollisuuden parissa ja tullut pahoinpidellyksi/rais katuksi yms.
Oliko tässä nyt kyse kriiseistä vai kiireestä vai hyväosaisuudesta? Eikös ap kertonut että muilla on kriisejä, mutta hänen vaatimattomassa elämässään tasaista ja kriisitöntä? Ja siitä seuraa naurettavaa vääntää siitä miten hyväosainen ap on. Hän ei ole terve, mutta hänellä on suht pienipalkkainen työ ja osannut järjestää elämänsä siten että on itse onnellinen, niin joku jankuttaa miten hyväosainen ap on. No miten on, mikä tekee sinusta huonompiosaisen?
Selvästi ap:llakin on ollut omat vastoinkäymisensä, mutta nyt asiat mallillaan. Se on hieno tunne, ja vaatimaton elämäntapa edistää sisälstä rauhaa. Ei kannata kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tyytyväinen maalla pikkupalkkaisessa etätyössä (toimistolle bussilla 2-6 krt kuussa). Koira ja puoliso löytyy. Satunnaisia kiirejaksoja on elämässä, mutta suurimmaksi osaksi rentoa. Onnekas olen. :)
Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä kysymys: Onko työpaikat tosiaan niin kiven alla, että pelkkä töissä käyminen, syrjäinen mökki ja koira tekee hyväosaiseksi? Jos näin on, niin ei mene Suomella kovin hyvin.
Aina löytyy kateellisia ja valittajia. Ja kaiken lisäksi ap sanoi että pn menettänyt terveytensä. Mokoma elitisti!
Vierailija kirjoitti:
Oliko tässä nyt kyse kriiseistä vai kiireestä vai hyväosaisuudesta? Eikös ap kertonut että muilla on kriisejä, mutta hänen vaatimattomassa elämässään tasaista ja kriisitöntä? Ja siitä seuraa naurettavaa vääntää siitä miten hyväosainen ap on. Hän ei ole terve, mutta hänellä on suht pienipalkkainen työ ja osannut järjestää elämänsä siten että on itse onnellinen, niin joku jankuttaa miten hyväosainen ap on. No miten on, mikä tekee sinusta huonompiosaisen?
Selvästi ap:llakin on ollut omat vastoinkäymisensä, mutta nyt asiat mallillaan. Se on hieno tunne, ja vaatimaton elämäntapa edistää sisälstä rauhaa. Ei kannata kadehtia.
Musta tekee huonompiosaisen jo pelkästään se, että en ole onnistunut moneen vuoteen löytämään työtä. Saati sitten sellaista mitä pystyisi tekemään etänä keskellä ei mitään. Yli 2 000 euroa nettona ei minusta ole mikään pienipalkkainen varsinkin kun ap:lla on vielä puoliso jakamassa kuluja. Missä todellisuudessa sinä elät?
EI heillä mitään kriisiä ole vaan he nauttiviat ja saavat energiaa, kun on paljon tekemistä.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen aika samanlaista aikaa. Koodaustyö täysin etänä, elän mökissäni kahden koirani kanssa tehden pieniä kotoisia askareita silloin, kun en tee töitä. En harrasta mitään erityistä, mulla ei ole juurikaan ihmissuhteita paitsi vanheneviin vanhempiin joita näen ehkä kerran kuussa, mutta olen onnellinen kuin sika pienenä. Rauha ja hiljaisuus on tällaisen introvertin elämän eliksiiriä, ja luonto.