Joulu narsistisen vanhemman kanssa

Sairaaksi nämä narsistivanhemmat tekevätkin lapsensa, traumoja ja mielenterveysongelmia. Luuletko että sellaisesta kylmästä kohtelusta kasvaa terveellä itsetunnolla varustettuja ihmisiä?? Itse näen lapseni ihanina ja rakkaina enkä ikinä laita heille sukutraumoja eteenpäin. 

Meillä joulunvietto alkoi jo lokakuussa kun n-äiti kysyi jouluksi luoksensa. Sanoin että minulla on jo suunnitelmia. Alkoi sitten valokuvaamaan vanhoja tavaroitani että tarvitsetko tämän, entä tamän, entä tämän... (en). Siitä edettiin neuvotteluihin että oli saanut oikein marimekon lahjakortin eikä itse halua mitään, mitä haluan joululahjaksi sillä (en mitään). Tuosta sitten tunnepitoiseen mankumiseen että voivoi oon sairastellut, tutkimukset kesken, tulisit käymään (eka kerta kun mainitset). Tuon jälkeen uhriutumiseen, että aina oli parhaansa tehnyt äitinä, tule vaan käymään (jaa).

En mene enää ansaan huudettavaksi, arvosteltavaksi ja haukuttavaksi, vaan vietän joulun oman katon alla kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on normaali ja mukava. Katso peiliin. 

Mikä pakko on heitellä tällaista? Mitä saat ap:n mollaamisesta?

Tällaiset keskustelut ovat narsistille kuin magneetti ... Ihan pakko länkyttää omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Sairaaksi nämä narsistivanhemmat tekevätkin lapsensa, traumoja ja mielenterveysongelmia. Luuletko että sellaisesta kylmästä kohtelusta kasvaa terveellä itsetunnolla varustettuja ihmisiä?? Itse näen lapseni ihanina ja rakkaina enkä ikinä laita heille sukutraumoja eteenpäin. 

Jaa.  Et koko ajan sitten valita heille kirjasta lapsuudestasi ja äiti ei rajua miten iso asia on olla maisteri.  Semmonen narsisti.  ( entäs jos äidille on ihan selvä jutty että alle 50 v suku on hyvin koulutettu ja hyvissä töissä. Ei muista joka päivä lähettää ylistyskirjettä 

ei kannata olla tekemisissä narsistin kanssa.joulukortti riittää kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä joulunvietto alkoi jo lokakuussa kun n-äiti kysyi jouluksi luoksensa. Sanoin että minulla on jo suunnitelmia. Alkoi sitten valokuvaamaan vanhoja tavaroitani että tarvitsetko tämän, entä tamän, entä tämän... (en). Siitä edettiin neuvotteluihin että oli saanut oikein marimekon lahjakortin eikä itse halua mitään, mitä haluan joululahjaksi sillä (en mitään). Tuosta sitten tunnepitoiseen mankumiseen että voivoi oon sairastellut, tutkimukset kesken, tulisit käymään (eka kerta kun mainitset). Tuon jälkeen uhriutumiseen, että aina oli parhaansa tehnyt äitinä, tule vaan käymään (jaa).

En mene enää ansaan huudettavaksi, arvosteltavaksi ja haukuttavaksi, vaan vietän joulun oman katon alla kavereiden kanssa.

MIKSI et vie tavaroitasi lapsuuskodistasi?  Se ei ole äitisi syy jos ne alkaa olla hänellä haittana, esim muuttaisi? 

Kuka on narsisti?   Älä mene kotiisi mutta selvitä tavarasi siellä.  Niitä ei äidit uskalla hävittää. 

Olet aikuinen, käyttäydy kuin aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä joulunvietto alkoi jo lokakuussa kun n-äiti kysyi jouluksi luoksensa. Sanoin että minulla on jo suunnitelmia. Alkoi sitten valokuvaamaan vanhoja tavaroitani että tarvitsetko tämän, entä tamän, entä tämän... (en). Siitä edettiin neuvotteluihin että oli saanut oikein marimekon lahjakortin eikä itse halua mitään, mitä haluan joululahjaksi sillä (en mitään). Tuosta sitten tunnepitoiseen mankumiseen että voivoi oon sairastellut, tutkimukset kesken, tulisit käymään (eka kerta kun mainitset). Tuon jälkeen uhriutumiseen, että aina oli parhaansa tehnyt äitinä, tule vaan käymään (jaa).

En mene enää ansaan huudettavaksi, arvosteltavaksi ja haukuttavaksi, vaan vietän joulun oman katon alla kavereiden kanssa.

Miksi ihmeessä aikuisen lapsen tavaroita on edelleen lapsiuden kotoba? Miksi et ole huolehtinut niitä kierrätykseen, vaan ovat toisten nurkissa?

Vierailija kirjoitti:

ei kannata olla tekemisissä narsistin kanssa.joulukortti riittää kerran vuodessa.

Ihan niin.  Eikä viikottain aloitta: .  Äitini syy että nyt on omiakin lapsia en jaksa ja ukko ei auta ja anoppikin on paha.   Ei pidä mitään yhteyttä jos helpottais sitten.

Neuvoni on, ettei välejä kannata yrittää korjata juhlapyhinä, vaan muulloin. Tilanne on haasteellinen, oli syy mikä tahansa.

Ei sinun tarvitse viedä lapsiasi sinne katsomaan, kuinka heidän vanhempaansa kohdellaan huonommin kuin muita.

Mustanlampaan lapsi hyväksytään sukuun vasta sitten, jos hän "irtisanoutuu" vanhemmastaan, ja menee niiden muiden "puolelle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlainen kokemus vaikka ei ole lapsiakaan. Meitä on 2 sisarusta joista vanhempi siskoni on ollut aina mutsin suosikki. Minä oli railakas, tekeväinen, liikunnallinen, tempperamenttinen jo lapsena, en kumarrellut äitiäni ja sain tuntea niin henkisesti kuin fyysisestikin hänen raivon ja pahan olon tuon tuostakin. Hän ei ole muistaakseni koskaan osoittanut meille lapsille ei henkistä eikä fyysistä rakkautta. On kyllä yh äitinä parhaansa mukaan huolehtinut ruoat, vaatteet, koulun ym, mutta ei mitään henkistä rakkautta. Siskoani hän kohteli hyvin koska hän oli kiltti miellyttäjä persoona, minä aivan eri planeetalta.

Oli surullista aikoinaan katsoa miten hän lässytti ja hellästi huolehti siskoni jälkikasvusta kun olivat pieniä, kehuu heitä, piti sylissä ja tuntui että puhui heistä jatkuvasti (nyt jo ovat miltei aikuiseksi kasvaneita). Hän myös puhuu hyvin lämpimästi hänellä aikoi

No ei ole. Kiitos kun jaoit tämän. Jotkut vanhemmat luulee että katto pään päällä ja ruokaa riittää vaikka se koti on tyhjä rakkaudesta. Ja juuri tuo sattuu kun näkee että siellä on kyllä lämmin ja rakastava ihminen edes jollekin mutta oma lapsi jäi sen ulkopuolelle. Ymmärrän täysin tuntemukset.

Pahat narsistiäidit eivät halua ees olla lapsensa varastokomero.   Aikuiseksi kasvaminen rekee joillakin tiukkaa.  Äidin pitäis kohdella kuin 5-vuotiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä joulunvietto alkoi jo lokakuussa kun n-äiti kysyi jouluksi luoksensa. Sanoin että minulla on jo suunnitelmia. Alkoi sitten valokuvaamaan vanhoja tavaroitani että tarvitsetko tämän, entä tamän, entä tämän... (en). Siitä edettiin neuvotteluihin että oli saanut oikein marimekon lahjakortin eikä itse halua mitään, mitä haluan joululahjaksi sillä (en mitään). Tuosta sitten tunnepitoiseen mankumiseen että voivoi oon sairastellut, tutkimukset kesken, tulisit käymään (eka kerta kun mainitset). Tuon jälkeen uhriutumiseen, että aina oli parhaansa tehnyt äitinä, tule vaan käymään (jaa).

En mene enää ansaan huudettavaksi, arvosteltavaksi ja haukuttavaksi, vaan vietän joulun oman katon alla kavereiden kanssa.

Miksi ihmeessä aikuisen lapsen tavaroita on edelleen lapsiuden kotoba? Miksi et ole huolehtinut niitä kierrätykseen, vaan ovat

Onpa typerä kommentti. On kyllä täysin tavallista, että aikuisen lapsen tavaroita nuoruudesta löytyy yhä vanhempien luota. Kuhan lämpimiksesi provoilet tällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on normaali ja mukava. Katso peiliin. 

 

Perustele.-ei ap

Jos kaikkia muita kohdellaan hyvin paitsi yhtä henkilöä niin kyllä sen yhden henkilön pitää katsoa peiliin. 

Et ole ilmeisesti joutunut osaksi narsistin pelejä. Tai sitten olet se sokea narsistin hovin jäsen. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Neuvoni on, ettei välejä kannata yrittää korjata juhlapyhinä, vaan muulloin. Tilanne on haasteellinen, oli syy mikä tahansa.

Neuvoni on, narsistin kanssa ei voi korjata välejä. Kuvio on ihan sairas. Itsensä voi pelastaa pitämällä etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlainen kokemus vaikka ei ole lapsiakaan. Meitä on 2 sisarusta joista vanhempi siskoni on ollut aina mutsin suosikki. Minä oli railakas, tekeväinen, liikunnallinen, tempperamenttinen jo lapsena, en kumarrellut äitiäni ja sain tuntea niin henkisesti kuin fyysisestikin hänen raivon ja pahan olon tuon tuostakin. Hän ei ole muistaakseni koskaan osoittanut meille lapsille ei henkistä eikä fyysistä rakkautta. On kyllä yh äitinä parhaansa mukaan huolehtinut ruoat, vaatteet, koulun ym, mutta ei mitään henkistä rakkautta. Siskoani hän kohteli hyvin koska hän oli kiltti miellyttäjä persoona, minä aivan eri planeetalta.

Oli surullista aikoinaan katsoa miten hän lässytti ja hellästi huolehti siskoni jälkikasvusta kun olivat pieniä, kehuu heitä, piti sylissä ja tuntui että puhui heistä jatkuvasti (nyt jo ovat miltei aikuiseksi kasvaneita).

Suhde lapsenlapsiin liittyy a) välimatkaan b) lapsen toiseen vanhempaan eli miniään tai vävyyn c) oman lapsen suhtautumisesta eli minä sentään on jotain, vanhemmat ei oo mittään d) eli siihen miten aikuinen lapsi puolisonsa kanssa suhtautuu ja miten paljon aikuinen lapsi yleensä pitänyt yhteyttä

Aikuinen lapsi ei aina ole täydellinen hänkään asenteineen jne

Täällä on kumman yksoikonen ajattelu,  aikuinen lapsi on aina se josta ei vian häivää löydy .  Kertoo itsetuntemuksen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä joulunvietto alkoi jo lokakuussa kun n-äiti kysyi jouluksi luoksensa. Sanoin että minulla on jo suunnitelmia. Alkoi sitten valokuvaamaan vanhoja tavaroitani että tarvitsetko tämän, entä tamän, entä tämän... (en). Siitä edettiin neuvotteluihin että oli saanut oikein marimekon lahjakortin eikä itse halua mitään, mitä haluan joululahjaksi sillä (en mitään). Tuosta sitten tunnepitoiseen mankumiseen että voivoi oon sairastellut, tutkimukset kesken, tulisit käymään (eka kerta kun mainitset). Tuon jälkeen uhriutumiseen, että aina oli parhaansa tehnyt äitinä, tule vaan käymään (jaa).

En mene enää ansaan huudettavaksi, arvosteltavaksi ja haukuttavaksi, vaan vietän joulun oman katon alla kavereiden kanssa.

Miksi ihmeessä aikuisen lapsen tavaroita on edelleen lapsiuden kotoba? Miksi et ole huolehtinut niitä kierrä

Ei pitäisi olla.  Viimeistään kun mennään naimisiin viedään tavaransa pois.  Miksi haluatte olla aikuisina lapsia ja käyttää vanhempien kotia hyväksenne varastona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on normaali ja mukava. Katso peiliin. 

Mikä pakko on heitellä tällaista? Mitä saat ap:n mollaamisesta?

Tällaiset keskustelut ovat narsistille kuin magneetti ... Ihan pakko länkyttää omiaan.

Niin nämä on niitä oman elämänsä luusereita jotka saa omahyväistä mielihyvää siitä kun kirjoittelee ilkeitä muille netissä. Myhäilevät tyytyväisenä että siitäs sai, kirjoitinpas ilkeesti. Oikeassa elämässä kukaan ei pidä heistä ja netti ainoa paikka missä voivat tuntea mitään oma-arvoa ja luulla olevansa jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä joulunvietto alkoi jo lokakuussa kun n-äiti kysyi jouluksi luoksensa. Sanoin että minulla on jo suunnitelmia. Alkoi sitten valokuvaamaan vanhoja tavaroitani että tarvitsetko tämän, entä tamän, entä tämän... (en). Siitä edettiin neuvotteluihin että oli saanut oikein marimekon lahjakortin eikä itse halua mitään, mitä haluan joululahjaksi sillä (en mitään). Tuosta sitten tunnepitoiseen mankumiseen että voivoi oon sairastellut, tutkimukset kesken, tulisit käymään (eka kerta kun mainitset). Tuon jälkeen uhriutumiseen, että aina oli parhaansa tehnyt äitinä, tule vaan käymään (jaa).

En mene enää ansaan huudettavaksi, arvosteltavaksi ja haukuttavaksi, vaan vietän joulun oman katon alla kavereiden kanssa.

Miksi ihmeessä aikuisen lapsen tavaroita on edelleen lapsi

Ei pitäisi olla. Viimeistään kun mennään naimisiin viedään tavaransa pois. Miksi haluatte olla aikuisina lapsia ja käyttää vanhempien kotia hyväksenne varastona?

Oot naurettava. On vanhempia, jotka haluavat ne säilyttää, koska lapsi on aikuisenakin tervetullut kotiin vanhempien luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlainen kokemus vaikka ei ole lapsiakaan. Meitä on 2 sisarusta joista vanhempi siskoni on ollut aina mutsin suosikki. Minä oli railakas, tekeväinen, liikunnallinen, tempperamenttinen jo lapsena, en kumarrellut äitiäni ja sain tuntea niin henkisesti kuin fyysisestikin hänen raivon ja pahan olon tuon tuostakin. Hän ei ole muistaakseni koskaan osoittanut meille lapsille ei henkistä eikä fyysistä rakkautta. On kyllä yh äitinä parhaansa mukaan huolehtinut ruoat, vaatteet, koulun ym, mutta ei mitään henkistä rakkautta. Siskoani hän kohteli hyvin koska hän oli kiltti miellyttäjä persoona, minä aivan eri planeetalta.

Oli surullista aikoinaan katsoa miten hän lässytti ja hellästi huolehti siskoni jälkikasvusta kun olivat pieniä, kehuu heitä, piti sylissä ja tuntui että puhui heistä ja

Suhde lapsenlapsiin liittyy a) välimatkaan b) lapsen toiseen vanhempaan eli miniään tai vävyyn c) oman lapsen suhtautumisesta eli minä sentään on jotain, vanhemmat ei oo mittään d) eli siihen miten aikuinen lapsi puolisonsa kanssa suhtautuu ja miten paljon aikuinen lapsi yleensä pitänyt yhteyttä

Aikuinen lapsi ei aina ole täydellinen hänkään asenteineen jne

Täällä on kumman yksoikonen ajattelu, aikuinen lapsi on aina se josta ei vian häivää löydy . Kertoo itsetuntemuksen puutteesta.

Eli kun äiti kohtelee lapsiaan eri arvoisesti pienestä asti niin se on lapsen vika? Jaa-a