Lue keskustelun säännöt.
Joulu narsistisen vanhemman kanssa
07.12.2025 |
Miten vietätte vai vietättekö ollenkaan? Minulla tapahtui oman lapsen saamisen jälkeen herätys ja näin vasta sitten että millainen oma äitini on. En vaan ymmärrä että miten hän on voinut katsoa minua pientä lasta ja toimia kuten toimii. Se kertoo pahuudesta ja siitä ettei hän oikeasti ole välittänyt. Ongelma on kuitenkin siinä että sisaruksia hän kohteli hyvin (olin musta lammas) ja nyt lapsenlapsiaankin on kohdellut hyvin. Heille äitini on kiva mummi, mutta itse voin huonosti henkisesti aina kun käyn siellä. Olenkin jättänyt yhteydenpidon minimiin mutta lasten takia pitäisi olla joskus tekemisissä ja viettää myös joulua vähän yhdessä. Muita kenellä samoja ongelmia?
Kommentit (175)
Miten aikuinen ei hae sitä huomiota vaikka puolisoltaan vaan samaan aikaan jää halveksimaan vanhempiaan ja vaatimaan heiltä vain kehumista , kiittämistä, ylistämistä? Samaan aikaa kertoo ettei heidän vaikka sairastumisensa kiinnosta. Eikö jo viiskymppinen ole voinut jehittää itseään elämänsä aikana eikä jäädä jumittamaan vanhempien kehuja odottamaan?
Ymmärtävätkö ne vanhemmat edes että KTM-tyttäreni tarvitsee enemmän kehumista kuin vaikka se lääkäritytär tai kielten maisteri. Jostain syystä. Jos vanhemmille riittää että kaikki jaksoivat tutkintonsa ja ovat työelämässä . Ettei yksi tahdo olla perheenjäsen vaan KTM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty hankalan ärtyvän vanhemman kanssa, voi takertua sanoihin. Vanhempi vielä pitää sitä vuoden tärkeimpänä juhlana.
Tuttavani oli ärsyyntynyt. Oli uusioliitossa, itsellään 2 30-vuotiasta lasta, miehellään samoin saman ikäisiä.
Kiehui raivosta jonkun viikonlopun. Kaikki neljä, osalla puolisot, oli ollut yhtä aikaa. Iso talo hiljaisella okt-alueella.
"Nuoriso" oli taantunut aivan teiniksi. Olohuoneessa juttelivat ja odottivat valmista tutulta mihinkään aikuisen lailla puuttumatta. Miehen lapset valittaneet isälleen onko se pienoismalli tai jääkiekkomaila heitetty pois miksi. Siis miehen talo.
Kyseessä hyvin koulutetut maisterit, yksi Di ja yksi lääkäri. Yksi väitöskirjaa valmisteleva.
Eli voisiko se aikuinen lapsi/lapsen puoliso käyttäytyä kuin aikuinen, ei tarvitse talon väen ärsyyntyä
Vierailija kirjoitti:
Miten aikuinen ei hae sitä huomiota vaikka puolisoltaan vaan samaan aikaan jää halveksimaan vanhempiaan ja vaatimaan heiltä vain kehumista , kiittämistä, ylistämistä? Samaan aikaa kertoo ettei heidän vaikka sairastumisensa kiinnosta. Eikö jo viiskymppinen ole voinut jehittää itseään elämänsä aikana eikä jäädä jumittamaan vanhempien kehuja odottamaan?
Onko täällä ne Liisat, Sirkat ja Marjatat jotka kasvattivat tyttärensä niin että itsetunto lytättiin ettei vaan liikaa ylpisty ja nyt ovat katkeria kun lapsi ei olekaan aikuisena kiinnostunut ja hoitamassa kun on itse sairastunut? Ne jotka jankkaa lapsettomuuskeskusteluissa että jos ei tee lapsia niin kuka sua käy sitten vanhana katsomassa ja hoitamassa? Halusi lapsia tai ei, ne vaan joskus tehtiin ja kasvatettiin siten miten sattui huvittamaan. Tiedoksi että kukaan lapsi ei halua ottaa etäisyyttä vanhemmastaan vaan melkein aina voi vanhempi olla se joka katsoo peiliin. Jos lapsi on koko ikänsä kuullut vaan haukkuja ym. niin voikin yllättää ettei se aikuisena ole niin kiinnostunut olemaan yhteydessä? Jos olisin itse saanut tyttären niin olisin kyllä kehunut ja paljon. Olisin kertonut miten rohkea ja tärkeä hän on ja että hän ei saa antaa kenenkään viedä häneltä sitä loistoaan. Minut lannistettiin itseni jo nuorena ja nyt kärsin sosiaalisesta jännityksestä ja ties mistä koska äitini piti huolen aina mainita että miten heitä ei saa häpäistä ja pitää olla hiljaa ym.
Äiti on jo haudassa, mutta mun täytyy sanoa, että jouluista tykkäsin. Äiti oli silloin parhaimmillaan, ja vietettiin joulua aina isolla porukalla. Siinä ei tarvinnut yhden kanssa paljoa olla. En muista koskaan, että jouluna olisi ollut mitään draamaa. Muusta ajasta en sitten sanokaan mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aikuinen ei hae sitä huomiota vaikka puolisoltaan vaan samaan aikaan jää halveksimaan vanhempiaan ja vaatimaan heiltä vain kehumista , kiittämistä, ylistämistä? Samaan aikaa kertoo ettei heidän vaikka sairastumisensa kiinnosta. Eikö jo viiskymppinen ole voinut jehittää itseään elämänsä aikana eikä jäädä jumittamaan vanhempien kehuja odottamaan?
Se on sun asiasi jos perheesi on vähän ding dong. Ja haave että kaikki vanhemmat tarvitsevat apua. . Haaveuni, kun vanhempani ovat sairaita sitten näytän heille. Lapseksi jääneen haave. Kuin 7-vuotiaana, kostan Sirulle kun sanoi mun lettinauhoja ruman väriseksi.
Vanhemmat eivät ole aikuisten lastensa avun varassa.
Onko täällä ne Liisat, Sirkat ja Marjatat jotka kasvattivat tyttärensä niin että itsetunto lytättiin ettei vaan liikaa ylpisty ja nyt ovat katkeria kun lapsi ei olekaan aikuisena kiinnostunut ja hoitamassa kun on itse sairastunut? Ne jotka jankkaa lapsettomuuskeskusteluissa että jos ei tee lapsia niin kuka sua käy sitten vanhana katsomassa ja hoitamassa? Halusi lapsia tai ei, ne vaan joskus tehtiin ja kasvatettiin siten miten sattui huvittamaan. Tiedoksi että ku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aikuinen ei hae sitä huomiota vaikka puolisoltaan vaan samaan aikaan jää halveksimaan vanhempiaan ja vaatimaan heiltä vain kehumista , kiittämistä, ylistämistä? Samaan aikaa kertoo ettei heidän vaikka sairastumisensa kiinnosta. Eikö jo viiskymppinen ole voinut jehittää itseään elämänsä aikana eikä jäädä jumittamaan vanhempien kehuja odottamaan?
Onko täällä ne Liisat, Sirkat ja Marjatat jotka kasvattivat tyttärensä niin että itsetunto lytättiin ettei vaan liikaa ylpisty ja nyt ovat katkeria kun lapsi ei olekaan aikuisena kiinnostunut ja hoitamassa kun on itse sairastunut? Ne jotka jankkaa lapsettomuuskeskusteluissa että jos ei tee lapsia niin kuka sua käy sitten vanhana katsomassa ja hoitamassa? Halusi lapsia tai ei, ne vaan joskus tehtiin ja kasvatettiin siten miten sattui huvittamaan. Tiedoksi että ku
Niin,
Nyt on äärilaita. Lasta ei saa kieltää, ei saa vaatia hyvää käytöstä, joka piirros, laulaminen, huono soittaminen pitää kehua miten olet kaikista parhain. Sit tulee narsistisia tyyppejä jotka eivär kestä työelämää ja kritiikkiä vaan ensimmäisenä työvuotena mt-eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten huonosti voivat ihmiset lohduttavat itseään syyllistämällä vaikka jotain koko ikäluokkaa omasta huonosta olostaan, eivät vain sitä miten heidän oma elämänsä mennyt?
"Niin,
Nyt on äärilaita. Lasta ei saa kieltää, ei saa vaatia hyvää käytöstä, joka piirros, laulaminen, huono soittaminen pitää kehua miten olet kaikista parhain. Sit tulee narsistisia tyyppejä jotka eivär kestä työelämää ja kritiikkiä vaan ensimmäisenä työvuotena mt-eläkkeelle."
Niin joillakin lapsuus on ollut tuo äärilaita että pelkkää negatiivista. Kyllä kasvatus, komentelu ja muu kuuluu normaaliin lapsuuteen mutta sitä ei pidä tehdä niin että siinä viedään lapselta omanarvontunto. Narsisti tekee juuri niin. Lapselle kuuluu ja pitää sanoa jos se tekee väärin ja torua siitä mutta ei niin että antaa lapsen ymmärtää olevan huono ihminen tai jotenkin vääränlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten aikuinen ei hae sitä huomiota vaikka puolisoltaan vaan samaan aikaan jää halveksimaan vanhempiaan ja vaatimaan heiltä vain kehumista , kiittämistä, ylistämistä? Samaan aikaa kertoo ettei heidän vaikka sairastumisensa kiinnosta. Eikö jo viiskymppinen ole voinut jehittää itseään elämänsä aikana eikä jäädä jumittamaan vanhempien kehuja odottamaan?
Ymmärtävätkö ne vanhemmat edes että KTM-tyttäreni tarvitsee enemmän kehumista kuin vaikka se lääkäritytär tai kielten maisteri. Jostain syystä. Jos vanhemmille riittää että kaikki jaksoivat tutkintonsa ja ovat työelämässä . Ettei yksi tahdo olla perheenjäsen vaan KTM
Ei ole kyse mistään kehusta sinänsä vaan paljon isommasta asiasta: rakkaudesta tai tarkemmin sanottuna sen puutteesta. Lapsi ei koe, että vanhempi rakastaisi häntä. Rakkaudettomuus ei ole (pelkästään) kehujen puutetta, se on paljon enemmän. Kehuja kaipaava lapsi hakee edes jotain todistetta siitä, että kyllä se vanhempi minua rakastaa (vaikka kaikki puhuu päinvastaisen puolesta). Jos vanhempi ei rakasta, jää siitä elinikäiset jäljet.
Tämä on ylikansallinen ongelma. Daily mailissa kolumni joulusta narsistiäidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista laittaa lapset suvun hoitoon joulunsi ja vetää kännit? Että kestät sitä.
Ai että ihmisen pitäisi käyttää päihteitä ongelmallisesti jotta kestäisi sukua jouluna. Nyt ei kuulosta terveeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kokemus vaikka ei ole lapsiakaan. Meitä on 2 sisarusta joista vanhempi siskoni on ollut aina mutsin suosikki. Minä oli railakas, tekeväinen, liikunnallinen, tempperamenttinen jo lapsena, en kumarrellut äitiäni ja sain tuntea niin henkisesti kuin fyysisestikin hänen raivon ja pahan olon tuon tuostakin. Hän ei ole muistaakseni koskaan osoittanut meille lapsille ei henkistä eikä fyysistä rakkautta. On kyllä yh äitinä parhaansa mukaan huolehtinut ruoat, vaatteet, koulun ym, mutta ei mitään henkistä rakkautta. Siskoani hän kohteli hyvin koska hän oli kiltti miellyttäjä persoona, minä aivan eri planeetalta.
Oli surullista aikoinaan katsoa miten hän lässytti ja hellästi huolehti siskoni jälkikasvusta kun olivat pieniä, kehuu heitä, piti sylissä ja tuntui että puhui heistä jatkuvasti (nyt jo ovat miltei aikuiseksi kasvaneita).
Tuossahan sen sairauden näkee. Hän kyllä tietää kuinka kohdella rakastavasti, ainakin esittää sitä. Mutta valitsee kohdella sinua toisin. Siksi näissä puhutaan häiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä on tosi hankalaa kun en halua viedä lapsilta isovanhempia mutta samalla joudun puremaan hammasta kun joudun kuuntelemaan esim. sellaista lasten kautta tapahtuvaa arvostelua "eikö äiti ole antanut sinulle ruokaa" tai muuta lässynlässyä millä pääsee aikuisenakin vielä arvostelemaan ja vähättelemään minua. Kuitenkin kohtelee lapsiani hyvin. Ikävä kyllä en itse saanut koskaan kokea moista vaan olen aina saanut kuulla miten vaikea ja kamala lapsi olen että miksen ole sellainen ja tällainen ja ei susta kyllä ole siihen ja miksi teet aina noin ja näin...En oo hänen silmissä tehnyt koskaan mitään oikein ja mikäli oon jossai onnistunut niin koittanut viedä sitä iloa. Mikäli kohtelisikin lapsia yhtään huonosti niin loppuisi sekin vähä yhteydenpito mitä nyt on.
Tuli paha olo lukiessakin tuota, kamala äiti sulla. En haluaisi nähdäkään.
Joillakin on näköjään vaikea uskoa että äiti voisi olla kamala ihminen lapsiaan kohtaan, se on sellainen tabukin tietyllä lailla mutta tosi monelle ihan totta. Jokainen lapsi haluaa luonnostaan vanhemmaltaan rakkautta ja huomiota ja valitettavasti sitä ei saa narsistilta tai hän on mukava lapselleen vaan jos se hyödyttää itseä. Kyllä sellainen lapsi saattaa vielä aikuisenakin ihmetellä että mitä teki väärin tai mikä mussa on vikana kun oma vanhempi ei pysty mitenkään edes kehumaan. Se ei tee siitä ihmisestä itserakasta tai huomionkipeää narsistia vaan tuo on täysin normaalia. Se on helppo sanoa jos on kasvanut normaalissa perheessä ja saanut ehjän itsetunnon. Narsisti tuhoaa uhrinsa ja lapsi on viaton eikä voi sille mitään.