Joulu narsistisen vanhemman kanssa
Miten vietätte vai vietättekö ollenkaan? Minulla tapahtui oman lapsen saamisen jälkeen herätys ja näin vasta sitten että millainen oma äitini on. En vaan ymmärrä että miten hän on voinut katsoa minua pientä lasta ja toimia kuten toimii. Se kertoo pahuudesta ja siitä ettei hän oikeasti ole välittänyt. Ongelma on kuitenkin siinä että sisaruksia hän kohteli hyvin (olin musta lammas) ja nyt lapsenlapsiaankin on kohdellut hyvin. Heille äitini on kiva mummi, mutta itse voin huonosti henkisesti aina kun käyn siellä. Olenkin jättänyt yhteydenpidon minimiin mutta lasten takia pitäisi olla joskus tekemisissä ja viettää myös joulua vähän yhdessä. Muita kenellä samoja ongelmia?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Joulumieltä ei kannata tuhota uhrautumalla. Mikään ei vedä mieltä matalammaksi kuin ahdistus juhlan keskellä, kun tiedostaa että pitäisi nauttia olosta. Tämän vuoksihan erotkin trendaavat aina suurten juhlipyhien jälkeen. Lapset voivat tavata isovanhempiaan arkiviikonloppuina.
Naisen joulu einole onnistunut ilman suurta uhriutumista.
Kiitos teille jotka jaoitte kokemuksianne. Ei välitetä noista trolleista. Tyhjäpääporukkaa täällä riittää kuluttamassa turhaa aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulumieltä ei kannata tuhota uhrautumalla. Mikään ei vedä mieltä matalammaksi kuin ahdistus juhlan keskellä, kun tiedostaa että pitäisi nauttia olosta. Tämän vuoksihan erotkin trendaavat aina suurten juhlipyhien jälkeen. Lapset voivat tavata isovanhempiaan arkiviikonloppuina.
Naisen joulu einole onnistunut ilman suurta uhriutumista.
Siitähän tuo Mummola elokuvakin kertoo. Lapset uskollisesti tulevat joulun viettoon, vaikka isä on alkkis ja äiti voisi edustaa eri lajia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kokemus vaikka ei ole lapsiakaan. Meitä on 2 sisarusta joista vanhempi siskoni on ollut aina mutsin suosikki. Minä oli railakas, tekeväinen, liikunnallinen, tempperamenttinen jo lapsena, en kumarrellut äitiäni ja sain tuntea niin henkisesti kuin fyysisestikin hänen raivon ja pahan olon tuon tuostakin. Hän ei ole muistaakseni koskaan osoittanut meille lapsille ei henkistä eikä fyysistä rakkautta. On kyllä yh äitinä parhaansa mukaan huolehtinut ruoat, vaatteet, koulun ym, mutta ei mitään henkistä rakkautta. Siskoani hän kohteli hyvin koska hän oli kiltti miellyttäjä persoona, minä aivan eri planeetalta.
Oli surullista aikoinaan katsoa miten hän lässytti ja hellästi huolehti siskoni jälkikasvusta kun olivat pieniä, kehuu heitä, piti sylissä ja tuntui että puhui heistä jatkuvasti (nyt jo ovat miltei aikuiseksi kasvaneita). Hän myös puhuu hyvin lämpimästi hänellä aikoinaan hoidossa olleista lapsista, mutta minulle ja si
🤦🏻vittu mitä paskaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulumieltä ei kannata tuhota uhrautumalla. Mikään ei vedä mieltä matalammaksi kuin ahdistus juhlan keskellä, kun tiedostaa että pitäisi nauttia olosta. Tämän vuoksihan erotkin trendaavat aina suurten juhlipyhien jälkeen. Lapset voivat tavata isovanhempiaan arkiviikonloppuina.
Naisen joulu einole onnistunut ilman suurta uhriutumista.
Älä vedä sukupuolta tähän. Vai pitääkö taas muistella, kuinka yleistä miesten harjoittama fyysinen väkivalta on Joulun aikaan, että ois kaikilla syy vetää herneitä nokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on normaali ja mukava. Katso peiliin.
Perustele.-ei ap
Jos kaikkia muita kohdellaan hyvin paitsi yhtä henkilöä niin kyllä sen yhden henkilön pitää katsoa peiliin.
Ei välttämättä. Tiedän perheen, jossa äiti ilmeisesti koki ja kokee jossain määrin vieläkin ainoan tyttärensä kilpailijakseen ja mollaa tätä aina kuin mahdollista ja haukkui ulkonäköä myöten, vaikka tytär oli kaunis ja äiti lähinnä tavis. Pyrki estämään tytön ammatinvalinnan ja koulutuksen kotikaupungin ulkopuolella vähättelemällä tämän älyä ja epäilemällä pärjäämistä.
Myöhemmin äiti kyseenalaisti tyttärensä seurustelun ja perheen perustamisen. Turhaan. Perheen muut kaksi lasta olivat poikia, heitä ei väheksytty. Kuka sitten huolehtii tästä äidistä nyt, kun tämä itse selviää vain autettuna. Aivan oikein, tämä huonosti kohdeltu tytär, kun ei muut välitä.
Aloittaja. Miksi et hae apua itsellesi. Päivästä päivään teet saman aloituksen. Miten sujuu äitiys kun ei itse voi hyvin? Jos muilla sisaruksillasi ei samaa tunnetta hae hyvä ihminen itsellesi terapiaa. Jätä ees äitisi rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille jotka jaoitte kokemuksianne. Ei välitetä noista trolleista. Tyhjäpääporukkaa täällä riittää kuluttamassa turhaa aikaansa.
Sinäkin viikottaisen aloituksesi sijaan hakisit apua ja huolehtisit lapsestasi. Ei kun pää ei salli kun äiti, äiti, anoppi, huono mies, rasittava vauva. Kaikki äidin syytä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kokemus vaikka ei ole lapsiakaan. Meitä on 2 sisarusta joista vanhempi siskoni on ollut aina mutsin suosikki. Minä oli railakas, tekeväinen, liikunnallinen, tempperamenttinen jo lapsena, en kumarrellut äitiäni ja sain tuntea niin henkisesti kuin fyysisestikin hänen raivon ja pahan olon tuon tuostakin. Hän ei ole muistaakseni koskaan osoittanut meille lapsille ei henkistä eikä fyysistä rakkautta. On kyllä yh äitinä parhaansa mukaan huolehtinut ruoat, vaatteet, koulun ym, mutta ei mitään henkistä rakkautta. Siskoani hän kohteli hyvin koska hän oli kiltti miellyttäjä persoona, minä aivan eri planeetalta.
Oli surullista aikoinaan katsoa miten hän lässytti ja hellästi huolehti siskoni jälkikasvusta kun olivat pieniä, kehuu heitä, piti sylissä ja tuntui että puhui heistä jatkuvasti (nyt jo ovat miltei aikuiseksi kasvaneita). Hän myös puhuu hyvin lämpimästi hänellä aikoinaan hoidossa olleista lapsista, mutta minulle ja si
Siis perheesi parissakaan et ole ihminen vaan huomiota kaipaava uratykki jauhaen työstäsi ja odottaen kehumista. Loukkaannut jos kollain amiksella on löytynyt työ ja elämä kuosiin.
Mulla on kaks väitellyt lasta mutta he ovat ihmisiä, ei mun eilenkään tarvinnut koko ajan niiailla heille ja kehua. Muistaa titteleitä ja puhua alansa asioita Ihan vaan laitettiin ruokaa porukalla ja puhuttiin heidän lapsistaan. Nuoria aikuisia.
Jos äigisi on paha miksi ihmeessä lapsiasi viet sinne yhtään ainutta kertaa?
Sairastele kotona ongelmiasi ja sairastuta myös lapsesi.
En käsitä näitä ruikelluksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille jotka jaoitte kokemuksianne. Ei välitetä noista trolleista. Tyhjäpääporukkaa täällä riittää kuluttamassa turhaa aikaansa.
Sinäkin viikottaisen aloituksesi sijaan hakisit apua ja huolehtisit lapsestasi. Ei kun pää ei salli kun äiti, äiti, anoppi, huono mies, rasittava vauva. Kaikki äidin syytä.
EN ole kirjoittanut tänne tämmöisestä ainakaan vuoteen. Muistan kyllä joskus aloittaneeni ketjun aiheeseen liittyen mutta siitä on kauan. Se nyt vaan sattuu olemaan niin että täällä voi olla muitakin kenellä on näitä kokemuksia sillä tämä on yleisempää mitä voisi luulla. Taitaa niillä huonoilla äideillä nyt kalikka kalahtaa ja vähätellään lasten tunteita ja kokemuksia. Senhän nää osaa. Nuo vanhemmat osaa vielä olla ulkopuolisten nähden hyviä vanhempia, se henkinen pahoinpitely tapahtuu kotona piilossa.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on normaali ja mukava. Katso peiliin.
Tuollainen normaali ja mukava äitikö sinäkin olet? Oletko sinä katsonut peiliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulumieltä ei kannata tuhota uhrautumalla. Mikään ei vedä mieltä matalammaksi kuin ahdistus juhlan keskellä, kun tiedostaa että pitäisi nauttia olosta. Tämän vuoksihan erotkin trendaavat aina suurten juhlipyhien jälkeen. Lapset voivat tavata isovanhempiaan arkiviikonloppuina.
Naisen joulu einole onnistunut ilman suurta uhriutumista.
Niin, mutta kumpi tässä uhriutuu? Ap joka yrittää suojella itseään vai isoäiti joka loukkaantuu verisesti jos ap ei tule joulunviettoon kuulemaan lisää paskaa itsestään?
Ei ole samoja ongelmia, sillä haluan viimein katkaista sukupolvien kierteen ja minä teen sen "fiksumpana", kun äidilläni siihen ole osaamista ja voimavaroja ja nautin äiti-tytär suhteesta ja annan lapsille oikeuden isovanhemmuuuteen.
Vanhemmuus on osaamista, erityisesti aikaisemmilla sukupolvilla,.eikä aina ole kysymys narsista, vaan yleisestä ilmariiristä ja kulttuurista. Jo lapsen ja naisten (äitien) asema on valtavasti muuttinut 30v tai 50v puhumattakaan sadasta vuodesta, jolloin lapsilla ei ollut edes ihmisarvoa tai väkivalta oli rangaistava teko perheessä vasta 80-luvulla tai puolison raiskaus parisuhteessa vasta 90-luvulla. Tai avioliiton solminen oli irtisanomisperuste työelämässä vielä 60-luvulla tai naisen raskaus, jonka on saanut kokea pääministeri Sipilän vaimo, vaikka ei vanha olekaan
Nykynainen sysää kaikki nämä äitien ja naisten vastuulle ja syyksi, vaikka eivät tunne edes omaa historiaa ja sitä aikaa, mihin on synnytty ja jostakin syystä miehet nostetaan jalustalle, eikä heitä syyllistetä, vaan äitien pitäisi olla vielä äiti ja vanhempi 40v tyttärelleen ja paapoa ja huolehtia hänestä, muuten olet narsisti.
Missä on miehet - isät ja isoisöt?
Miksi heitä ei syyllustetä ja haukuta, vaan se on aina nainen - äiti tai anoppi, jonka äitiys ei tunnu helpottuvan kuin haudassa. Jos silloinkaan.
Ja milloin on näiden 25-50v tyttärien on aika katkaista napanuora äitiinsä ja itsenäistyttävä ja otettava vastuu itsestään.
Jos ap. sukupolvien kierre jatkuu, tulee aika myös ap. kun hänen omat lapset syyttävät häntä narsistiksi ja huonoksi äidiksi, kun historis toistaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille jotka jaoitte kokemuksianne. Ei välitetä noista trolleista. Tyhjäpääporukkaa täällä riittää kuluttamassa turhaa aikaansa.
Sinäkin viikottaisen aloituksesi sijaan hakisit apua ja huolehtisit lapsestasi. Ei kun pää ei salli kun äiti, äiti, anoppi, huono mies, rasittava vauva. Kaikki äidin syytä.
EN ole kirjoittanut tänne tämmöisestä ainakaan vuoteen. Muistan kyllä joskus aloittaneeni ketjun aiheeseen liittyen mutta siitä on kauan. Se nyt vaan sattuu olemaan niin että täällä voi olla muitakin kenellä on näitä kokemuksia sillä tämä on yleisempää mitä voisi luulla. Taitaa niillä huonoilla äideillä nyt kalikka kalahtaa ja vähätellään lasten tunteita ja kokemuksia. Senhän nää osaa. Nuo vanhemmat osaa vielä olla ulkopuolisten nähden hyviä vanhempia,
Normaali ihminen näkee ettei nuo sadat narsisti-äiti aloitukset ole terveiden ihmisten tekemiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille jotka jaoitte kokemuksianne. Ei välitetä noista trolleista. Tyhjäpääporukkaa täällä riittää kuluttamassa turhaa aikaansa.
Sinäkin viikottaisen aloituksesi sijaan hakisit apua ja huolehtisit lapsestasi. Ei kun pää ei salli kun äiti, äiti, anoppi, huono mies, rasittava vauva. Kaikki äidin syytä.
Olet anonyymilla palstalla ja kuvittelet, että sama ihminen rustaa joka toisen aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille jotka jaoitte kokemuksianne. Ei välitetä noista trolleista. Tyhjäpääporukkaa täällä riittää kuluttamassa turhaa aikaansa.
Sinäkin viikottaisen aloituksesi sijaan hakisit apua ja huolehtisit lapsestasi. Ei kun pää ei salli kun äiti, äiti, anoppi, huono mies, rasittava vauva. Kaikki äidin syytä.
EN ole kirjoittanut tänne tämmöisestä ainakaan vuoteen. Muistan kyllä joskus aloittaneeni ketjun aiheeseen liittyen mutta siitä on kauan. Se nyt vaan sattuu olemaan niin että täällä voi olla muitakin kenellä on näitä kokemuksia sillä tämä on yleisempää mitä voisi luulla. Taitaa niillä huonoilla äideillä nyt kalikka kalahtaa ja vähätellään lasten tunteita ja kokemuksia. Senhän nää osaa. Nuo vanhemmat osaa
Normaali ihminen näkee ettei nuo sadat narsisti-äiti aloitukset ole terveiden ihmisten tekemiä
En ole nähnyt "satoja narsisti-äiti aloituksia" 🤨 Taidat hakeutua niihin tarkoituksellisesti.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eeeeeivittu TAAS tämä narsistihullu 🤦🏻. Ja AINA sama virsi että sisaruksille oltiin mukavia mutta hänelle ei. HUOH!!!
Et ole ilmeisesti perehtynyt siihen miten narsistivanhempi toimii. Tyypillistä on että yhdestä lapsesta tehdään syntipukki, yleensä siitä kuka on eniten hänen kaltaisensa ja uhka vanhemmalle itselleen. Sitten on kultalapsi joka nostetaan jalustalle. Tämän takia joillakin sisaruksilla voi olla täysin eri kokemus lapsuudestaan koska toinen sai hyvän kohtelun ja toinen ei. Minä olin ikävä kyllä se syntipukki ja katselin kun sisarukseni tekivät samoja asioita mitä minä mutta heitä ei syytetty. Heitä myös kannustettiin ja kehuttiin, minua ei. Äitini myös käänsi meidät toisiamme vastaan, juorusi aina toisesta lapsesta toiselle pahaa. Nyt aikuisena on huonot välit heihin, harmi että tajusin kaiken vasta aikuisena. Kärsin toki koko lapsuuden mutta en osannut n
Olisin itse voinut kirjoittaa tämän. Tajusin juonen kuviot kunnolla vasta aikuisena ja oli kyllä melkoinen paljastus itselleni että en todellakaan ollut/ole yhtään sisaruksiani kummempi. Tällaisia kuvioita on olemassa perheissä joissa vanhemmalla/vanhemmilla on persoonallisuushäiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko itkuinen ja paha olo, ap? Kipuilet ja oireilet, ahdistaa ja masentaa eivätkä keholliset traumareaktiot jätä rauhaan? 😢
Kyllä, outoja kipuja ja sairastelua mille ei ole löytynyt syytä. Nyt ymmärtän mistä ne kumpuaa. Ongelma on siinä kun lapsi haluaa nähdä vanhemmassaan hyvää loppuun asti ja saada hyväksyntää. Äitini mm sanoi minulle lapsena humalassa että haluaisi pahoinpidellä minut niin että veri lentää. Että sellainen mukava mamma. Taitaa tulla vaan mahdollisimnan lyhyt visiitti jouluna.
Elämäsi loppuun asti kun meinasit syyllistää äitiäsi ja piehtaroida pahassa olossa?
Miksi et katkaise napanuoraa äitiisi? Äitisi on vaikuttanut sinuun lapsiuden ajan, ehkä 15-17v mutta sen jälkeen on sinun kannettava vastuu itsestäsi.
Eikä sitä kukaa muu tee puolestasi, ellet sinä itse. Sinun elämä, sinun päätösvalta.
Parodia mahdotonta, sillä ne tekevät sen itse.
- Paavo Haavikko