Onko tylyä, jos en halua tutustua isäni uuteen naisystävään?

Vierailija kirjoitti:

Oma asiasi, mutta täytyy sanoa että vaikutat ihan saatanan raskaalle tyypille.

Niinpä, koska kyllähän nainen joka antaa isälle pillua nyt on automaattisesti kiinnostava kaikille muillekin. Jos ei ole niin on vähintään hullu tai masentunut. Tööööh täääähj

Olen aikuinen nainen enkä minä en edes haluaisi esitellä miesystävääni suvulle enkä halua myöskään tulla esitellyksi miesystäväni suvulle. Minulla voi olla ihan hyvin kaksi erillistä elämää; se johon kuuluu lähipiiri ja toinen elämä mihin ei lähipiiri ja siitä aiheutuvat rasitteet ja velvollisuudet eivät kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tylyä, jos isäsi ei halua tutustua sinun  puolisoosi? Tai lapseesi?

 

 

                   On kuule ihan eri asia, oma jälkeläinen ja joku uusi naikkonen

Nyt puhuttiin aikuisista ihmisistä. Ja oman läheisen rakkaasta puolisosta. Ja kyllä, henkisesti terve aikuinen haluaa tavata läheisensä puolison. 

                 Edellisessä kommentissa viitattiin myös lapseen vertailuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sun pakko ole häneen tutustua. Nainen voi kuitenkin olla isällesi tärkeä. Etkö sinä haluaisi että isäsi haluaisi tutustua sinun rakkaaseesi? Omasta kokemuksesta ainakin sanon että tutustu. Jos ovat varsinkin vakavissaan. Suhteesi isäsi kanssa todennäköisesti saa positiivisen vaikutuksen ja mistäs sitä tietää vaikka tämä nainen olisi kiva tyyppikin! Saat kaivata äitiäsi samalla. Ei kukaan häntä korvaakkaan. 

"Katsokaa lapset, tässä on nainen joka antaa minulle vielä pillua ja on hengissä."

Ketä kiinnostaa? Kiinnostaa yhtä paljon kuin isän kalakaverit. Miksi lasten äiti ylipäätään kuoli? Eikö isä pitänyt hyvää huolta vaimostaan?

Niin siis olet mieleltäsi sairas naisvihaaja? Mene terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tylyä, jos isäsi ei halua tutustua sinun  puolisoosi? Tai lapseesi?

 

 

                   On kuule ihan eri asia, oma jälkeläinen ja joku uusi naikkonen

Nyt puhuttiin aikuisista ihmisistä. Ja oman läheisen rakkaasta puolisosta. Ja kyllä, henkisesti terve aikuinen haluaa tavata läheisensä puolison. 

 

                 Edellisessä kommentissa viitattiin myös lapseen vertailuna.

Niin. Henkisesti terve ihminen haluaa tuntea omien rakkaittensa muut rakkaat ihmiset. Se nyt on jo selvää, että tässä ketjussa kaikki eivät ole terveitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma asiasi, mutta täytyy sanoa että vaikutat ihan saatanan raskaalle tyypille.

Niinpä, koska kyllähän nainen joka antaa isälle pillua nyt on automaattisesti kiinnostava kaikille muillekin. Jos ei ole niin on vähintään hullu tai masentunut. Tööööh täääähj

Taidat olla päästäsi vialla, joten sun mielipiteellä ei ole väliä. Toivottavasti sulla on edes joku lääkitys ja muistat myös ottaa ne.

Eroperheessä kasvaneena se oli shokki, kun äitini löysi uuden miehen. Tiesin äitini onnesta, mutta kun yhtäkkiä taloon muutti täysin vieras mies ihmettelemään.. Se tuntui jotenkin väärältä. En oikein koskaan päässyt sisälle siihen juttuun. Tuntui koko loppuajan ennen aikuistumistani siltä, että kodissamme on joku kadulta napattu ulkopuolinen asutelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Eroperheessä kasvaneena se oli shokki, kun äitini löysi uuden miehen. Tiesin äitini onnesta, mutta kun yhtäkkiä taloon muutti täysin vieras mies ihmettelemään.. Se tuntui jotenkin väärältä. En oikein koskaan päässyt sisälle siihen juttuun. Tuntui koko loppuajan ennen aikuistumistani siltä, että kodissamme on joku kadulta napattu ulkopuolinen asutelemassa.

Shokki? Et siis ollut mitenkään varautunut siihen mahdollisuuteen, että äitisi ei hakua elää yksin loppuelämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma asiasi, mutta täytyy sanoa että vaikutat ihan saatanan raskaalle tyypille.

Niinpä, koska kyllähän nainen joka antaa isälle pillua nyt on automaattisesti kiinnostava kaikille muillekin. Jos ei ole niin on vähintään hullu tai masentunut. Tööööh täääähj

Minä ainakin olen onnellinen ettei isän tarvitse olla ilman. Saattaa tehdä isästäkin iloisemman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miten ap jatkossa aiot toimia, kun he ovat pariskunta ja nainen alkaa olla paikalla aina kun on joku tilaisuus?

Kun sinähän et sitä päätä ketä isäsi kutsuu tai kenen kanssa isäsi ilmaantuu sukujuhliin yms.

Etkö koskaan enää mene mihinkään missä nainen saattaisi olla?

Miksi miehet tuovat sukuun naisia sillä perusetella, kuka antaa heille pillua? Ja kuvittelevat, että sitten kaikki suvun naiset rakastavat tätä naista, jonka kanssa mies on vaan siksi, että antaa tälle pillua? Ei se nainen niille sukulaisnaisille pillua anna, niille tämä saattaa olla täysi hirviö. Mutta miestä ei kiinnosta kuin oma munansa, tietenkään

Onneksi et ole yhtään sekaisin ja vaikuta pipiltä. Höhö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se todella tylyä. Miksi et halua edes tavata häntä? Ei tarvitse pitää hänestä mutta käytöstavat on toki syytä olla hallussa. 

En tapaa isäni muitakaan ystäviä. En ole kiinnostunut hänen ihmissuhteistaan siinä mielessä, että minun pitäisi olla osa niitä. Ja he eivät asu yhdessä. 

Nyt on vähän lapsellista. On tylyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroperheessä kasvaneena se oli shokki, kun äitini löysi uuden miehen. Tiesin äitini onnesta, mutta kun yhtäkkiä taloon muutti täysin vieras mies ihmettelemään.. Se tuntui jotenkin väärältä. En oikein koskaan päässyt sisälle siihen juttuun. Tuntui koko loppuajan ennen aikuistumistani siltä, että kodissamme on joku kadulta napattu ulkopuolinen asutelemassa.

Shokki? Et siis ollut mitenkään varautunut siihen mahdollisuuteen, että äitisi ei hakua elää yksin loppuelämäänsä?

Äitini oli pohjustanut monta vuotta, ettei aio enää koskaan hankkia miestä. Lapsena tietenkin uskoin tätä mantraa. Oli se shokki, kun hän sitten toikin yhtäkkiä näytille miehen ja tokaisi, että tästä tulee teille uusi isäpuoli.

Neuvoisin reipastumaan hetkeksi, ottamaan niskasta itseäsi kiinni ja suorittamaan pikaisen nopean esittelykierroksen vaikka oven suussa tai nopeilla kahveilla. Sitten se on alta pois eikä asiaa tarvitse enää miettiä. 

On paljon kivempi olla kun asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä! Eihän sitä kumppania tarvi esittelyn jälkeen enää nähdä, mutta jos näkeekin, niin tilanne on iisimpi kun on jo sanottu kättäpäivää.

Olen sitä mieltä ettei kenenkään tarvitse tutustua tai solmia läheisempää ihmissuhdetta ihmiseen, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä tai pysyä kohteliaan etäisenä. Tämä tietenkin vaikuttaa myös muihin ihmissuhteisiin ja niissä tilanteissa, joissa kuitenkin tavataan noudatetaan tietenkin hyviä käytöstapoja.

Itse ihmettelen, miksi pitää sukulaisuussuhteen vuoksi änkeä kylää, jos ei pysty peittelemään halveksuntaansa isäntäväkeä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Niin miten ap jatkossa aiot toimia, kun he ovat pariskunta ja nainen alkaa olla paikalla aina kun on joku tilaisuus?

Kun sinähän et sitä päätä ketä isäsi kutsuu tai kenen kanssa isäsi ilmaantuu sukujuhliin yms.

Etkö koskaan enää mene mihinkään missä nainen saattaisi olla?

Miten on niin vaikea ymmärtää, että ihmisiä voi kohdella ystävällisesti, mutta silti ei tarvitse heitä kotiinsa kutsua tai tuppautua heidän kotiinsa.

Mistä ihmeestä tulee tämmöinen käsitys, että kun ei halua leikkiä jonkun ihmisen kanssa läheistä ja rakasta kaveria, niin sitten pitäisi vältellä tätä ihmistä kaikissa mahdollisissa tilanteissa? Tämähän osoittaa sitä lapsellista päättelyä ja käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen niin, että jos olen leskeksi jääneen/ilman kolmiodraamaa eronneen vanhempani kanssa hyvissä väleissä, niin on luonnollista tavata uusi, vakavan suhteen kumppani. 

Jos taas liittyisi kolmansia osapuolia, en luultavasti olisi sen vanhemman kanssa edes väleissä enää, joten en tapaisi puolisoakaan. Tai jos en muuten vaan ole kovin läheisissä väleissä vanhemman kanssa, niin eipä ne sen vamhwmman parisuhteetkaan mulle kuulu tai edes kiinnosta.

Olisit kyllä. Tähän ikään olen nähnyt kasoittain eronneita pariskuntia kolmannen osapuolen takia ja kyllä ne asiat tasaantuu. Lapset murjottaa hetken, mutta aina ne välit palaa, jos muuten kyse on hyvästä vanhemmasta. Ei maailma ole musta-valkoista ja en tiedä yhtään tapausta, jossa lapsi olisi jaksanut katkoa pitkän päälle välit toiseen vanhempaan toisen jättämisen (vaikka uusi kumppani) takia. Sopassa on aina

Olen eri, mutta en edelleenkään 20 vuoden jälkeen ole isäni kanssa missään tekemisissä, vaikka oli meille hyvä isä, niin törkeästi teki äidillemme ja meille lapsille, kun asia äidille ja minulle 15-vuotiaana selvisi. Isän "pitkät päivät haastavassa työssä" johtui kokonaan toisesta perheestä! En ole isän uusien lapsienkaan kanssa missään väleissä, enkä koskaan edes nähnyt isämme toista puolisoa, enkä siskopuoliani. Et voi puhua toisten suulla, että joku tulee varmasti vielä olemaan väleissä, kun et voi tietää tarinoita takana joiden perään itsekin käsket toista katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroperheessä kasvaneena se oli shokki, kun äitini löysi uuden miehen. Tiesin äitini onnesta, mutta kun yhtäkkiä taloon muutti täysin vieras mies ihmettelemään.. Se tuntui jotenkin väärältä. En oikein koskaan päässyt sisälle siihen juttuun. Tuntui koko loppuajan ennen aikuistumistani siltä, että kodissamme on joku kadulta napattu ulkopuolinen asutelemassa.

Shokki? Et siis ollut mitenkään varautunut siihen mahdollisuuteen, että äitisi ei hakua elää yksin loppuelämäänsä?

Äitini oli pohjustanut monta vuotta, ettei aio enää koskaan hankkia miestä. Lapsena tietenkin uskoin tätä mantraa. Oli se shokki, kun hän sitten toikin yhtäkkiä näytille miehen ja tokaisi, että tästä tulee teille uusi isäpuoli.

No sinä olit lapsi. Aloittaja on aikuinen. Ei lesken tarvitse elää loppuelämäänsä yksin aikuisen lapsen paheksunnan takia. 

No tållä hetkellä koet noin. Huomenna tilanne voi olla toisin.

Appiukko jäi leskeksi ennen kuin edes olemme nähneet. Hän alkoi seurustella eronneen (jätetyn) naisen kanssa josaain vaiheessa. En tiedä tapahtuiko tämä ennen vai jälkeen sen, kun olin tavannut appiukon ensimmäistä kertaa. Josaain vaiheessa kuitenkin tämä nainen ja appiukko alkoivat olla mukana kaikessa toistensa juhlissa yms tapaamisissa, eivät ole missään vaiheessa asuneet yhdessä, mutta näkevät lähes päivittäin. En pidä naista anoppinani, koska minulla ei sellaista ole koskaan ollut, en jaa naisen kanssa muuta kuin sen, mitä on normaaliin kohteliaaseen käytökseen kuuluu. Samoin appiukkoni on tekemisissä naisystävänsä exmiehen ja exän uuden vaimon kanssa kohteliaan etäisesti, kun ovat paikalla esimerkiksi appiukon naisystävän lasten/lastenlasten juhlissa mukana. Puolisoni on kyllä sinut sen kanssa, että isällään on uusi naisystävä, ei ole, alkujärkytyksen, jälkeen mitenkään osoittanut, ettei hyväksyisi/arvostaisi naista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sun pakko ole häneen tutustua. Nainen voi kuitenkin olla isällesi tärkeä. Etkö sinä haluaisi että isäsi haluaisi tutustua sinun rakkaaseesi? Omasta kokemuksesta ainakin sanon että tutustu. Jos ovat varsinkin vakavissaan. Suhteesi isäsi kanssa todennäköisesti saa positiivisen vaikutuksen ja mistäs sitä tietää vaikka tämä nainen olisi kiva tyyppikin! Saat kaivata äitiäsi samalla. Ei kukaan häntä korvaakkaan. 

"Katsokaa lapset, tässä on nainen joka antaa minulle vielä pillua ja on hengissä."

Ketä kiinnostaa? Kiinnostaa yhtä paljon kuin isän kalakaverit. Miksi lasten äiti ylipäätään kuoli? Eikö isä pitänyt hyvää huolta vaimostaan?

Niin siis olet mieleltäsi sairas naisvihaaja? Mene terapiaan. 

En vihaa naisia, siinähän olette ja elätte. Mutta se että miehet yrittävät rakennell jotain himmeleitä naisista joista he pitävät, joista yksi on antanut tissiä, toinen pillua ja kolmas on ehkä joku sisko tai tytär - elämä ei vaan toimi niin. Se että mies pitää jostain naisesta syystä x, y tai z ei tarkoita sitä, että nämä naiset haluavat olla jotain sisarvaimoja keskenään. Ja jos mies tekee näitä päätöksiä autonomisesti eli huomioimatta muiden mielipiteitä, niin sitten voi huomata jäävänsä yksin niiden päätöstensä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se todella tylyä. Miksi et halua edes tavata häntä? Ei tarvitse pitää hänestä mutta käytöstavat on toki syytä olla hallussa. 

Tuskin on käytöstavoista kyse, jos ei halua ventovierasta tavata. 

Siinä toinen huonokäytöksinen komppaamassa.