Onko tylyä, jos en halua tutustua isäni uuteen naisystävään?

Sinun mielestäsi isäsi olisi siis pitänyt olla sinun mieliksesi loppuelämänsä yksin?

Anteeksi, mutta olet tosi itsekäs.

Päätös on tietenkin ihan omasi. Mutta elämä on opettanut, että välillä ne ihmiset, jotka sinut hädän tullen pelastavat, eivät olekaan verisukulaisia vaan juuri näitä varamummoja tai bonuslapsenlapsia. Sanotaan, että erityisesti jos jokin iso kriisi kuten sota tulee, selviytyjiä eivät ole vahvimmat vaan ne, jotka tuntevat paljon ihmisiä ja ovat olleet näille ystävällisiä.

Oleellista on aikuisen lapsen ja isän suhde. Jos se on jo huono johtuen siitä, että isä ei ole luonut lapseen hyvään suhdetta. Miksi lapsen silloin, vaikkakin aikuisen, pitäisi altistua isänsä oikuille? Saattaahan olla, että isä vaihtaa naisystävää kuin rukkasta? Isä saattaa olla narsistinen ja haluaa esitellä naisystävälleen lapsensa, jotta ei vaikuta ihan oudolta tapaukselta, kun ei suhde lapseen toimi jne. Paljon asioita, joita emme tiedä.

Lapsi saa pitää aikuisena rajoistaan kiinni ja toimia niiden puitteissa. Lapsen ei kannata Vauva-palstalla kysellä muiden mielipiteitä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten vingu, jos välit isään katkeaa

Sehän kertoo sitten isästä kaiken. 

Isä vaikka kutsuu joulunviettoon ja aikuinen lapsi ei halua tulla uuden naisen takia. Monta kertaa isä kutsuu? 

Loppuelämän, jos on rakastava isä. 

Onneksi tämä ei ole minun perheeni ongelma. Mutta jos lapseni kieltäytyisi tapaamasta puolisoani, kunnioittaisin toki hänen valintaansa, mutta kyllä se silloin tarkoittaisi sitä että lapsi jäisi pois niistä juhlista joihin puolisoni osallistuisi, eikä toisin päin. Jos hän ei haluaisi viettää joulua luonamme niin sitten kävisin hänen kanssaan syömässä ennen joulua. 

 

vaikuttaisi ihan varmasti jotenkin väleihimme.

Mielestäni ei. Ei muakaan kiinnostaisi jos äiti jonkun hoidon ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei. Ei muakaan kiinnostaisi jos äiti jonkun hoidon ottaisi.

Luin lisää kommentteja, ja jotkut sanoivat että "miltä sinusta tuntuisi, jos isäsi ei haluaisi tutustua puolisoosi". En ole 40 vuoden aikana esitellyt yhtäkään miestä perheelleni. Mä haluan pitää oman elämän ja lapsuudenperheen erillään, joten meillä on ihan luontevaa, ettei edes pitempiaikaisia seurustelukumppaneita esitellä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Mikäli äitisi on kuollut vain muutama vuosi sitten ja isäsi hehkuttaa uutta onneaan eli ajattelee vain itseään, niin ehkä ei kannata tavata isää ja uutta puolisoa yhdessä toistaiseksi. Olette niin eri tilanteessa. Mikäli isäsi kykenee hienosti ottamaan sinutkin huomioon, niin kannattaisi mennä. 

Oletko todella sitä mieltä että lesken tulee odottaa muutama vuosi ennen kuin saa etsiä uutta kumppania? 

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi isäsi olisi siis pitänyt olla sinun mieliksesi loppuelämänsä yksin?

Anteeksi, mutta olet tosi itsekäs.

Ei, vaan ei vaan halua tavata tätä uutta naista. Terveitä rajoja, ei itsekkyyttä. Eihän ap sanonut, että käskee isänsä olla seurustelematta?

Oma valintasi, mutta kannattaa muistaa, että jälkeenpäin suhteen muodostaminen on entistä vaikeampaa, jos muutat mielesi ja naisystävä on pysyvä osa isäsi elämää. Itse en ole halunnut tutustua sisaruspuoleeni, koska elämillämme ei ole mitään luonnollista tapaa kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rakastuneilla on sellainen käsitys, että se rakas on maailman ihanin ihminen ja tottakai kaikki läheiset haluavat hänet tavata. Eivät välytämättä halua ja siihen on monia syitä. 

Kyllä minä kohteliasuudesta tapaan läheisten uusia kumppaneita. Miksi aiheuttaisin turhaa mielipahaa läheisille? Eron jälkeen löysin uuden kumppanin ja kyllä minä esittelin hänet läheisille suhteen vakiinnuttua. Kutsuin läheisiä kotiin syömään, kuten aiemminkin olen tehnyt muuten vaan. Olisi ollut kamalaa, jos kutsusta kieltäydyttiin uuden kumppanin takia, kun ei vaan haluta tutustua uusiin ihmisiin. 

Onko äitipuoli nuorempi kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei. Ei muakaan kiinnostaisi jos äiti jonkun hoidon ottaisi.

Luin lisää kommentteja, ja jotkut sanoivat että "miltä sinusta tuntuisi, jos isäsi ei haluaisi tutustua puolisoosi". En ole 40 vuoden aikana esitellyt yhtäkään miestä perheelleni. Mä haluan pitää oman elämän ja lapsuudenperheen erillään, joten meillä on ihan luontevaa, ettei edes pitempiaikaisia seurustelukumppaneita esitellä.

Sinä varmasti ymmärrät että tilanteesi on täysin normista poikkeava? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi isäsi olisi siis pitänyt olla sinun mieliksesi loppuelämänsä yksin?

Anteeksi, mutta olet tosi itsekäs.

Ei, vaan ei vaan halua tavata tätä uutta naista. Terveitä rajoja, ei itsekkyyttä. Eihän ap sanonut, että käskee isänsä olla seurustelematta?

Kyllä tuollaisessa tulee vahvasti se paheksunta esiin. Mietitäänpä jos ap kirjoittaisi esim olevansa menossa naimisiin, ja isänsä kieltäytyisi tulemasta häihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei. Ei muakaan kiinnostaisi jos äiti jonkun hoidon ottaisi.

Luin lisää kommentteja, ja jotkut sanoivat että "miltä sinusta tuntuisi, jos isäsi ei haluaisi tutustua puolisoosi". En ole 40 vuoden aikana esitellyt yhtäkään miestä perheelleni. Mä haluan pitää oman elämän ja lapsuudenperheen erillään, joten meillä on ihan luontevaa, ettei edes pitempiaikaisia seurustelukumppaneita esitellä.

Miltä sinun lapsuudenperheestä tuntuu, kun he eivät ole esittelemisen arvoisia tai vielä enemmän miltä sinun puolisostasi tuntuu, kun häntä ei haluta esitellä lapsuudenperheelle? Minä en uskaltaisi seurustella sinunlaisesi kanssa vaan miettisin taustalla olevan jotain outoa. Nyt ei ole kaikki palikat kohdillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tietenkään ole pakko tavata ketään, jota et halua tavata. 

Mutta ihan sinun itsesi kannalta sinun kannattaisi miettiä mikä sinua ahdistaa siinä, että isälläsi on naisystävä. Isäsi on aikuinen ja hänelläkin on oikeus parisuhteeseen, se ei tarkoita, että hän pettäisi sinua tai äitisi muistoa.

Joskus lyhytkin terapia auttaa. Tässä on kyse sinun tunteistasi ja hyvinvoinnista ei isäsi seurustelusta tai hänen naisystävästään.

 

Minua ei ahdista isäni naisystävä vaan se, että minun pitäisi tavata tämä. Selvyyden vuoksi: en tutustu koskaan muihinkaan ihmisiin enkä tapaa muita ihmisiä kuin just lähisukulaisia. Ihmisten kanssa oleminen aiheuttaa minulle ahdistusta ja olen tosi huono näyttelemään että viihtyisin tilanteessa. En yleisesti pidä ihmisten kanssa olemisesta ja ihmiset eivät pidä minusta. Ihmiset ovat ilkeitä, pahoja ja epämiellyttäviä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se todella tylyä. Miksi et halua edes tavata häntä? Ei tarvitse pitää hänestä mutta käytöstavat on toki syytä olla hallussa. 

En tapaa isäni muitakaan ystäviä. En ole kiinnostunut hänen ihmissuhteistaan siinä mielessä, että minun pitäisi olla osa niitä. Ja he eivät asu yhdessä. 

Samoin on ihan ok, kun vanhempasi eivät suostu tapamaan sinun kumppaniasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tietenkään ole pakko tavata ketään, jota et halua tavata. 

Mutta ihan sinun itsesi kannalta sinun kannattaisi miettiä mikä sinua ahdistaa siinä, että isälläsi on naisystävä. Isäsi on aikuinen ja hänelläkin on oikeus parisuhteeseen, se ei tarkoita, että hän pettäisi sinua tai äitisi muistoa.

Joskus lyhytkin terapia auttaa. Tässä on kyse sinun tunteistasi ja hyvinvoinnista ei isäsi seurustelusta tai hänen naisystävästään.

 

Minua ei ahdista isäni naisystävä vaan se, että minun pitäisi tavata tämä. Selvyyden vuoksi: en tutustu koskaan muihinkaan ihmisiin enkä tapaa muita ihmisiä kuin just lähisukulaisia. Ihmisten kanssa oleminen aiheuttaa minulle ahdistusta ja olen tosi huono näyttelemään että viihtyisin tilanteessa. En yleisesti pidä ihmisten kanssa olemisesta ja ihmiset eivät pidä minusta. Ihmiset ovat ilkeitä, paho

Taisit kuvailla juuri itsesi. 

Äitini löysi uuden miehen noin vuosi isäni kuolemasta. Meillä ei ole ikinä ollut mitenkään läheiset tai lämpimät välit äitini kanssa, mutta silti olin vaan iloinen, kun hän löysi uuden kumppanin. Oli selkeästi hyvin yksinäinen ja surullinen isän kuoleman jälkeen, mutta palautui jotenkin omaksi itsekseen kun uusi mies tuli kuvioihin. 

Nuorempana en varmasti olisi ilahtunut asiasta, mutta nelikymppisenä näkee asiat vähän eri tavalla. Ikäviä asioita sattuu, mutta elämä jatkuu. Ja se elämä on oikeasti paljon kivempaa, jos ei katkeroidu, jumiudu suruun ja oleta ihmisistä pelkkää pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tylyä, jos isäsi ei halua tutustua sinun  puolisoosi? Tai lapseesi?

Ei tietenkään ole. Miksi heitä kiinnostaisi tavata ventovieraita ihmisiä. Ap ymmärtää sen tietenkin oikein hyvin. 

Pystytkö suhteeseen kenenkään kanssa?