Miksi muut laihtuvat ruokavaliomuutoksilla, mutta minä en?

Nro 237: "Kuten varmaan luit mun em vastauksestani 1. sijalla oli terveydelliset syyt minullakin. Myös nivelrikot lonkissa ja polvissa.

Silti tykkään myös pukeutua kauniisti ja nauttia siitä että vaatteet istuu päälle hyvin näin 65v:nä. Jos se on sinun mielestäsi turhamaisuutta niin onpa outoa??"

Anteeksi, että ilmaisin itseni huonosti. Olin nimittäin täsmälleen samaa mieltä siitä, mitä sinä aiemmassa kirjoitit. Mulla vaan erilaiset terveysongelmat kuin sulla eli mulla nivelreuma ja sulla mm uniapnea. Ja kuten itsekin kirjoitin, niin onhan se kiva, kun voi myös pukeutua nätisti. Eli se on just se lisäbonus. 

Syön tässä NYT aamupalaa. Kalkkunaleikkelettä suoraan paketista. Näköjään 40g proteiinia, 202 kaloria ja 4g rasvaa. Oon herännyt ennen kuutta ja käynyt pienellä lenkillä. Joo, tää ei todellakaan ole ihanteellinen "aamupala" tai "päivällinen" mutta kun ei ole nälkä. 

Toi puuro ja hiilari pitää sitä painoa ylhäällä.

Mäkin opettelin viime vuonna syömään esim leipää ja puuroa, vaikka en niistä välitäkään. Lihoin muutaman kilon ja nälkäkin oli useammin mutta kun ne on kuulema terveellisiä. Hoikempana pysyn tällä, omalla rytmillä ja ruualla syömällä kuten keho sanoo. Illalla tietenkin kunnolla ravitsevaa ruokaa, hiilarit enimmäkseen kasviksista, rasvaa ja protskua, liikuntamäärän mukaan jotain perunaa, riisiä tai leipää mukaan mutta ei ruokavalion perustaksi.

Oon tosin joskus kerännyt painoa myös syömällä niitä terveellisiä pähkinöitä päivittäin, lopetin niiden oston.

Sun pitää oikeasti vaihtaa sitä hiilaria proteiiniin.

Ja jos oot elämäs laihduttanut ja jojoillut niin sulla voi olla kroppa tosi sekaisin.

Kauraleivän tilalle ruis, laihdut jo sillä. Väärät luulot tosta asiasta sinulla. Pähkinöitäkään ei saa syödä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Syöt liikaa. Ei se paino vaan monilta lähde kuin kunnon kitukuurilla. Se on pakko vaan kestää. Tutkimusten mukaan laihdutustavalla ei ole merkittävää vaikutusta siihen, miten painoa pystyy ylläpitämään. Aina hoetaan, että laihduta näin ja näin ja maltilla jne. No, tietysti on järkevää yrittää syödä monipuolisesti ja saada kaikki ravintoaineet, mutta lopputulos (eli paino ei palaa) ei riipu juurikaan siitä, miten ne kilot sai pois. Tästä on tehty lukuisia tutkimuksia ja niin se vaan on. 

Eli vähennä syömistä. 50+ ikäinen nainen ei voi syödä kuin lintu ylläpitääkseen hoikan figuurin. Laihtuakseen pitää mennä todella pienelle kalorimäärälle. Tottakai joku voi olla suorasuoli jne. Mutta pääosin vanhemmiten hoikkana pysyvät syövät todella vähän. Itse olen ihan ok. BMI on 22-23. Ikää 55. Syön 1400kcal päivässä maksimissaan, laihtuakseni pitää kalorit mennä reilusti alle 1000. Jos syön joku 1600-2000, niin alan heti li

Totta. Ja on tosiaan ihan hyvä muistaa, että jos sunnuntaina on ne kummilapsen rippijuhlat, niin ei niitä kakkuja tarvitse syödä kaksin käsin vaan pienetkin viipaleet riittää. Ja maanantaina voi syödä sitten vähän kevyemmin taas. 

Mulla on yksi tuttu, joka on jo 69 v ja jojoilee jatkuvasti. On sairastanut jo yhden sydäninfarktin. Kerran vuodessa käy kardiologilla ja aina ennen sinne menoaan on kuukauden tai pari  jollain kituliaalla kaalikeittodieetillä, jotta paino on taas normaalilukemissa. Kun on käynyt lekurissa, alkaa taas mähkiä mahansa täyteen. Vetää kevyesti kokonaisen pizzan, vaikka on muakin lyhyempi ihminen. Ja kun taas vuosikontrolli alkaa lähestyä, taas se kitudieetti, jotta kardiologi on tyytyväinen.

Ystävä on syömishäiriöinen ja liian laiha. 

Hän käyttää proteiinijauheita ja siemeniä ja pähkinöitä painon lisäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun pitäisi noista bmi oikeastaan pudottakaan painoa? Hyvin lähellä 25.

Kahdesta syystä: en mahdu vanhoihin vaatteisiin. Toisekseen se painon nousu oli 50+ niin käsittämätöntä, että aloin pelkämään, että sama meno jatkuu, ellen tee jotain.

ap

Olen itse 51 v ja siro, pituus 149 cm, lihon jos syön yli 1400 kaloria /pvä. Jos haluan laihtua 0,5 kg /vko, saan syödä vain 900 kaloria/pvä. Valitettavasti aineenvaihdunta hidastunut, ja kun olen lapsen kokoinen, kulutan kuin lapsi. En voi syödä samanlaisia annoksia kuin pitkä, roteva nuori nainen

Vaihda hiilaripolttoisesta rasvapolttoiseen. Vain niin saat insuliiniresistenssin korjattua. Insuliiniresistenssin näkyvin oire (naisilla) on kun kävelet huoneeseen, niin meneekö kynnyksen yli ekana tissit vai napa. Jos napa, niin on insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssi saattaa kehittyä vuosia ennemmin kuin se alkaa näkyä verikokeissa.

Sen nyt ap:lle kuitenkin sanoisin, että kannattaa miettiä, miksi haluaisit laihtua. Jos pelkästään ulkonökösyistä ja tuntuu liian vaikealta, niin unohda ne ulkonäkösyyt. Jos taas syynä on terveys, niin sun iässä kyllä kannattaisi panostaa tuleviin vuosiin. Ellet sitten halua lähteä tästä elämästä hepskukkuu nopsasti. Tosin, jos sulla ei nyt ole juurikaan mitään elinikää lyhentäviä sairauksia, saatat elää tuon painoisena hyvinkin vielä 30 vuotta. Riippuen toki geeneistäsikin. Jos taas ainoa syy on se, ettei vanhat vaatteet mahdu enää päälle, niin käy ostamassa uusia, mutta huolehdi sitten, että et liho enää enempää. 

Yhdestä kommentistasi tässä ketjussa tuli mieleen, että vähän kuin tupakoitsija sanoisi haluavansa lopettaa tupakoinnin, mutta kokee elämänsä liian kurjaksi ilman tupakkaa, joten ei halua luopua tupakasta. Summa summarum...laihdutko vai et, on täysin sun oma päätöksesi. Koska et ole vielä sairaalloisen ylipainoinen, tuskin tulet saamaan lääkäreiltä mitään Ozempic-reseptiäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Nää nuoret jantterit ei vaan osaa ottaa huomioon ihmisten tavoitteita, ja ikää. Ne ei oikei tajua muuta kuntosalia, kuin bodaus tai voimailu. Eivät käsitä , että kaikkea ei mitata lihasten kasvulla, tai voiman määrällä. 

Lihaksien ja voiman takia mä kuntosalilla kävisin, jos kävisin. Mitä järkeä joillain kevyillä painoilla on mukaurheilla?

Tyydyn toistaiseksi 45 min pääasiassa vapaauintiin, vähän selkä- ja rintauintiin + 45 min tehokkaaseen vesijuoksuun 10-15 min tehovesijumppapyrähdyksellä puolivälissä juoksua. 1,5 tuntia yhteensä. Tämä 3 krt viikossa. Ja ilman vesijuoksu vyötä tietenkin. Lisänä porrastreeniä 1-2 krt viikossa, jos jaksan. Koiran kanssa lenkkeillyt päälle. 

Sain 20 kiloa vuodessa pois. Kesän jälkeen ei paino ole enää pudonnut ja vähän oon luovuttanut. Loppuvuoden harmaudessa suklaa on maistunut liian hyvin, mutta kunhan ei paino ei lähde nousuun niin saa toistaiseksi olla. 

Olisi tosiaan tarkkaa hommaa painonpudotus tässä vaiheessa. Mutta vähän armollisuutta kehiin nyt naiset. Täällä 50-60 kiloiset keskustelevat painonpudotuksesta. Älytöntä suorastaan, riittäisi kun huolehtivat, ettei paino nouse. Ja noista lukemista on varaa hieman noustakin. Skitsoilua. Miksi naisten pitää olla kokoajan laihdutuskuurilla? Onko se jokin naiseuden mitta? 

Olen 59-vuotias, en siis buumeri, vaikka laskettaisiin boomereiksi kaikki 1945-1964 syntyneet niin en osu siihenkään haarukkaan. 

Nro 249: Samaa mieltä. Tunnen kyllä sellaisiakin naisia, jotka vielä kuudenkympin korvilla pelkää kuollakseen, että ukko lähtee nuoremman matkaan. Siksi pitää tehdä kaikkensa, jotta oma ulkonäkö olisi mahdollisimman hyvä. Mutta sanonpa vaan, että jos ukko on lähteäkseen, niin se lähtee. Heti, kun löytää jonkun paremman. 

Se mikä on tärkeeä on, että pitää huolta omasta fyysisestä kunnostaan. En tarkoita, että pitäisi alkaa jotain maratoneja juoksemaan vaan se, että nivelet ja lihakset pelaa mahdollisimman hyvin mahdollisimman pitkään. Kun lakkaavat pelaamasta, oletkin sitten jo ulkopuolisen avun tarpeessa. Ja kun katsoo vanhustenhuollon tilannetta, niin eipä hyvältä näytä. Tietty sitten on monia sairauksia, joiden vuoksi olisi järkevää, ettei olisi ylipainoinenkaan. Sydän- ja verisuonitaudit, 2. tyypin diabetes jne. Mulla aikoinaan korkean verenpaineen ja sen myötä tulleen valtimorepeämän aiheutti työstressi (tein 80 tuntisia työviikkoja) eikä suinkaan ylipainoni. Kun lopulta palasin sairaslomalta ja lakkasin tekemästä ylitöitä, ihan ilman laihtumistakin mun verenpaineeni laskivat. Ainoa, mihin mun ylipainoni on vaikuttanut, on alaraajojen nivelet. Nivelreumani etenee, vaikka painaisin vain 35 kg, mutta on silti mukavampaa, kun en ainakaan ylipainolla aiheuta itselleni lisää kipuja. Nimittäin on niitä kipuja muissakin nivelissä kuin vain alaraajojen nivvelissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se idea niiden ruoka-ainesten vaihtamisessa toisiin on vaihtaa ainekset sellaisiin, että nälkä pysyy poissa pidempään tai ainekset vaihtuvat kaloreilta tosi kevyisiin (kuten kurkku tai kesäkurpitsa, mistä valtaosa on vettä). Se on karu totuus, että kaloreista se on kiinni. Jos ei mieti kaloreita, ei ole mitään väliä vaihtaako hiilarit proteiiniin.

Toinen tärkeä juttu on kärsivällisyys. Ne kilot eivät ole tulleet kahdessa kuukaudessa, niin eivät ne siinä ajassa näkyvästi tipukaan. Itsellä tuntui, että sain puoli vuotta "vahtia syömisiäni" ennen kuin tulokset alkoivat tuntua ja näkyä esimerkiksi vaatteissa. Vaatii itsepäisyyttä.

Olen ollut vuoden kärsivällinen. Nyt mietin, että lopetan tämän kaiken. En jaksa vääntää sitä tuorepuuroa, jos siitä ei ole mitään hyötyä.

Sitä tässä ihmettelenkin, että aina sanotaan, että kalori ja kalori ei ole s

no sun kaveris on oikeassa. Lisäksi, tai siis se syy, miksi et laihdu on että sulta puuttuu rasva siitä syömisestä. Niissä pähkinöissä on sitä rasvaa. Rupea sinäkin vetään sitä rasvaa ja katso, miten käy. Tee muutama kuukausi tätä. Vaikka sitten kermaa, voita, pähkinöitä. Syö kunnolla. 

Kokeile myös pätkäpaastoa. Eli syöt vaikka 5 tunnin aikaikkunassa kaiken, muulloin pelkkää vettä. 

N 54 ja 56 kg, bmi 20

Olisi tosi hyödyllistä tietää että kun listaatte syömisiä ja ikää ja painoa niin laittaisitte myös että oletteko käyttäneet hormonaalista ehkäisyä, millaista ja kuinka kauan ja onko yhä käytössä. Yleensä noissa ne ongelmat piilevät. Harvemmin ruoassa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosi hyödyllistä tietää että kun listaatte syömisiä ja ikää ja painoa niin laittaisitte myös että oletteko käyttäneet hormonaalista ehkäisyä, millaista ja kuinka kauan ja onko yhä käytössä. Yleensä noissa ne ongelmat piilevät. Harvemmin ruoassa.

Hyvä pointti!

Itse olen laihtunut puolessa vuodessa noin 13 kiloa.

aamupala/lounas: korkeintaan 500kcal

päivällinen: korkeintaan 500kcal

iltapala: korkeintaan 500kcal 

yhteensä noin1500kcal päivässä 

syönyt paljon 100%kauraleipää, kaurapuuroa (ei lisättyä sokeria) , marjoja ja perusruokaa päivällisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun pitäisi noista bmi oikeastaan pudottakaan painoa? Hyvin lähellä 25.

Kahdesta syystä: en mahdu vanhoihin vaatteisiin. Toisekseen se painon nousu oli 50+ niin käsittämätöntä, että aloin pelkämään, että sama meno jatkuu, ellen tee jotain.

ap

Olen itse 51 v ja siro, pituus 149 cm, lihon jos syön yli 1400 kaloria /pvä. Jos haluan laihtua 0,5 kg /vko, saan syödä vain 900 kaloria/pvä. Valitettavasti aineenvaihdunta hidastunut, ja kun olen lapsen kokoinen, kulutan kuin lapsi. En voi syödä samanlaisia annoksia kuin pitkä, roteva nuori nainen

Itse asiassa lapsi kuluttaa kokoonsa nähden enemmän kuin aikuinen, se lisäenergia kuluu kasvuun.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosi hyödyllistä tietää että kun listaatte syömisiä ja ikää ja painoa niin laittaisitte myös että oletteko käyttäneet hormonaalista ehkäisyä, millaista ja kuinka kauan ja onko yhä käytössä. Yleensä noissa ne ongelmat piilevät. Harvemmin ruoassa.

Yleensä ruoassa. 

Mielenkiintoinen ketju. Yksi juttu kuitenkin mietityttää. Täällä puhutaan paljon siitä miten vaihdevuosien jälkeen naisten paino pompsahtaa ihan väkisin nousuun, jos ei kiinnitä tarkkaa huomiota syömisiinsä, ja vähennä kalorien saantia reilusti. 

Nyt kuitenkin moni vähän varttuneempi leidi on suhteellisen ja varsinkin verraten varsin sutjakassa kunnossa. Vanhemmissa ikäluokissa ilmiö vain korostuu. Tuskin voi olla niin että tämä pääsääntöisesti johtuisi kaikkien kohdalla vain kalorien laskennasta, ja/tai ravintoarvojen tarkasta seuraamisesta? Oletan että pikemminkin on niin että valmisruoka-annokset, vanhanaikainen, konstailematon kotiruoka, voileivät, puurot, kahvi ja pulla maistuvat varttuneemmalle väelle. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Yksi juttu kuitenkin mietityttää. Täällä puhutaan paljon siitä miten vaihdevuosien jälkeen naisten paino pompsahtaa ihan väkisin nousuun, jos ei kiinnitä tarkkaa huomiota syömisiinsä, ja vähennä kalorien saantia reilusti. 

Nyt kuitenkin moni vähän varttuneempi leidi on suhteellisen ja varsinkin verraten varsin sutjakassa kunnossa. Vanhemmissa ikäluokissa ilmiö vain korostuu. Tuskin voi olla niin että tämä pääsääntöisesti johtuisi kaikkien kohdalla vain kalorien laskennasta, ja/tai ravintoarvojen tarkasta seuraamisesta? Oletan että pikemminkin on niin että valmisruoka-annokset, vanhanaikainen, konstailematon kotiruoka, voileivät, puurot, kahvi ja pulla maistuvat varttuneemmalle väelle. 

En tiedä, mitä tarkoitat varttuneemmalla väestöllä, mutta kyllä mä nyt työelämästä ulos hypänneenä huomaan, miten paljon helpompaa on elää terveellisesti kuin silloin, kun olin vielä työelämässä. Mulla ei ole koskaan heti herättyäni ollut nälkä, mutta 2-3 tuntia sen jälkeen alkaa tehdä mieli jotain muutakin kuin kahvia. Mutta jos herää klo 6 ja bussipysäkillä pitää olla klo 7, niin aamiainen jää syömättä. Sitten töissä yhden aikaan eli lounastauolla jo ihan sairas nälkä ja jos on loounasravintolassa buffet-pöytä, niin sitähän veti lautasen ihan kukkuroilleen. 

Nyt, kun olen työnikeestä vapaa, mulla 1300 kcal:in päivittäinen energiantarve täyttyy kutakuinkin niin, että lounas ja päivällinen kumpikin noin 500 kcal ja aamiainen sekä iltapala kumpikin noin 150 kcal. 

Sen kuitenkin voin sanoa, että mikään pulla tms ei pidä mulla nälkää. Ehkä joillain pitää, mutta mulla ei. Parhaiten mulla pitää nälkää proteiinit.  Dallaspulla (85g) 325 g versus paistettu broilerin rintafile (85 g)  142 kcal. 

Kyllä. Ja +/- eläkeiän alussa moni on aika tukevassa kunnossa. Mutta mitä vanhemmaksi siitä mennään, niin vaikkapa ne kahdeksankymppiset joita näkee ovat harvemmin mitenkään huomattavan lihavia. 

Olisiko sitten kuitenkin kyse geeneistä? Ymmärrän kyllä että runsas ylipaino korreloi kuolleisuuden kanssa, mutta ihan en menisi uskomaan että ne hoikemmat kahdeksankymppiset seurasivat kovin tarkasti nauttimaan kaloreita ja ravintoarvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikutko vähintään 4 kertaa viikossa tunnin verran siten, että tulee reilusti hiki?

Syötkö leipää ruoan kanssa? Montako palaa leipää syö päivässä?

En syö leipää ruoan kanssa. Syön leipää ehkä kahtena päivänä viikossa, jos en ehdi puuroa keittää, niin paistan leivän päälle kananmunia.

Ei lähdetä keskustelemaan liikunnasta, tämä ketju paisuu, ja haluan keskittää ketjun ruokavalioon. Todettakoonn vain sen, että liikun yhtä paljon ja samalla tavalla kuin aikana, kun paino nousi. 

ap

 

Sulla tuntuu vähän joka kommentissa vaihtelevan tuo, mitä syöt, koska ja kuinka paljon.

Aloituksessa syöt puuroa ja sit syötkin sitä vaan kolmena pä

Laihtuminen ei ole yksittäisistä ruoka-aineista kiinni vaan siitä, että syö pääasiassa terveellisesti (ravintosuositusten mukaisesti) ja mieluummin useita kertoja päivässä ja  kohtuullisia annoskokoja (lautasmalli). Liikunta polttaa jonkun verran  kaloreita jolloin voi syödäkin hiukan enemmän. Kokeilemalla löytää sen määrän mitä voi lihomatta syödä ja jos syö tätä vähemmän putoaa paino.  Kaikista herkuista totaalisesti kieltäytyminen voi johtaa helposti sortumisiin siksi on parempi sallia itselleen vaikka yksi päivä viikossa jolloin voi syödä kohtuullisesti jotain herkkuja jotka eivät muuten kuulu enää ruokavalioon.