Reilut 10 vuotta sitten psykologi Aku Kopakkala kritisoi julkisesti masennuksen hoidossa käytettyjä SSRI-lääkkeitä ja sai potkut.

Olen tällainen psykiatrinen raato. Siksi tätä keskustelua on vaikea lukea. Lääkitykset ovat jättäneet jälkensä. Surullisinta tässä on se, etten koskaan edes ollut mitenkään mielisairas. Olin arka ihmisparka ja varmasti moni nuori on ollut samassa tilanteessa. 

Itsemurhat ovat nykyään yleisiä enkä ihmettele miksi. Moni menettää läheisensä ja ihmettelee, kun mikään hoito ei tehonnut. Ei siinä voi sanoa surevalle omaiselle, että ehkä kyse olikin juuri siitä hoidosta.

Masentuneiden puheissa toistuu yhä useammin se, ettei mikään tunnu miltään. Voin sanoa, että kyllä tuntuu, jos oikeasti on suru. Ehkä sen takia itse olen vielä täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla todettiin pari vuotta sitten burnout ja masennus. Homma eskaloitui kun oli kolme päiväkoti-ikäistä lasta, talon rakennusprojekti, täysipäiväinen työ, 1,5h työmatka per suunta joka päivä ja opiskelut yhtäaikaa.

Lapsesta lähtien olen ollut suorituskeskeinen ihminen ja nelosluokkalalsesta lähtien miltei päivittäin miettinyt että päättäisin päiväni.

Ajatuksistani huolimatta olen ihan ok kouluttautunut (AMK ja yliopisto) ja töissäkin menee mukavasti, tuloluokka just ja just ylimmässä desiilissä. Perhekin on vuosikymmeniä kestäneessä parisuhteessa muodostunut, ym vakiintuneen elämän merkit löytyy.

Työterveydestä sain unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Unilääkkeet toimi ok, vuosia olin nukkunut vain muutaman tunnin yössä, se muuttui 9h yöuniksi.

Yhdestä ssri masislääkkeestä ei ollut muuta vaikutusta kuin suunnaton ruokahalu ja +20kg lisäpainoa.

Vaihdettiin merkkiä, siitä seurasi tot

Tai sitten lääkkeiden sijaan ihmisiä tulisi jo lapsuudesta saakka opettaa kunnioittamaan omia rajojaan ja voimavarojaan, kuuntelemaan omaa vointiaan ja toimimaan niiden suomilla rajoituksilla, jotta psyyken terveys ei romahda?

Meidän yhteiskunta ei ainakaan tämmöiseen kannusta. On halvempaa ja tuottoisampaa tyrkätä ihmisille pilleripurkit kouraan. 

.

psykedeelit toimii, mutta ei tässä maassa .

Jokainen alapeukuttaja vois ensin vähä lukea asiasta .

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000011624373.html

Näiden vaarat on olleet täysin tiedossa jo pari vuosikymmentä. Ihan oma syy jos ei ole varoituksia kuunnellut ja omahyväisimmät vielä pilkanneet varoittelijoita ties miksikä foliohatuiksi ja salaliittoteoreetikoiksi. Näitä ollut lähipiirissäkin jotka valitelleet miten hyötyjä ei ole, mutta epätoivottuja vaikutuksia senkin edestä, mutta silti pillereiden popsimista on jatkettu. 

Keskustelusta unohtuvat kokonaan ahdistuneet. Minulla SSRI on auttanut ahdistukseen ainakin näin hoidon aluksi. Seuraillaan, nyt ainakin tuntuu siltä, että pystyy taas tekemään töitä.

SSRI/SNRI-lääkkeet voi olla haitallisia, ei kai? Seuraavaksi varmaan kerrotaan miten ADHD-lääkkeidenkään ylimääräily on pahasta. Ihan sattumaa vaan että lääketeollisuus rahastaa aina läpi kaikki myrkyt ja tuo hetken päästä uudet ja uljaat täysin turvalliset tuotteensa edellisten tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen psykiatrinen raato. Siksi tätä keskustelua on vaikea lukea. Lääkitykset ovat jättäneet jälkensä. Surullisinta tässä on se, etten koskaan edes ollut mitenkään mielisairas. Olin arka ihmisparka ja varmasti moni nuori on ollut samassa tilanteessa. 

Itsemurhat ovat nykyään yleisiä enkä ihmettele miksi. Moni menettää läheisensä ja ihmettelee, kun mikään hoito ei tehonnut. Ei siinä voi sanoa surevalle omaiselle, että ehkä kyse olikin juuri siitä hoidosta.

Masentuneiden puheissa toistuu yhä useammin se, ettei mikään tunnu miltään. Voin sanoa, että kyllä tuntuu, jos oikeasti on suru. Ehkä sen takia itse olen vielä täällä. 

Onko sinulle väkisin syötetty lääkkeitä pakkohoidossa tms?

Vierailija kirjoitti:

psykedeelit toimii, mutta ei tässä maassa .

 

Jokainen alapeukuttaja vois ensin vähä lukea asiasta .

Voisit itse lukea miten Suomessa on jo pitkään tehty psykedeelitutkimusta ennen lapsellisia "Suomi prööt!"-juttujasi.

Vierailija kirjoitti:

SSRI/SNRI-lääkkeet voi olla haitallisia, ei kai? Seuraavaksi varmaan kerrotaan miten ADHD-lääkkeidenkään ylimääräily on pahasta. Ihan sattumaa vaan että lääketeollisuus rahastaa aina läpi kaikki myrkyt ja tuo hetken päästä uudet ja uljaat täysin turvalliset tuotteensa edellisten tilalle.

Suomessa ei määrät adhd-lääkkeitä liikaa. Masennuslääkkeet saat yhdellä tk-käynnillä, mutta adhd-lääkkeiden saamiseen menee keskimäärin vuosi. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta unohtuvat kokonaan ahdistuneet. Minulla SSRI on auttanut ahdistukseen ainakin näin hoidon aluksi. Seuraillaan, nyt ainakin tuntuu siltä, että pystyy taas tekemään töitä.

Ahdistukseen toimii minusta paremmin, koska ahdistunut käy liikakierroksilla. Oikeastaan ymmärrän senkin miksi näitä niin moni syö. Maailma on vaativa eikä herkemmille ihmisille ole muuta vaihtoehtoa kuin pyristellä mukana. Vaikka sitten lääkkeen voimalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mä niin vihaan tätä lääkekeskeistä maailmaa. Ihmiset on ihan sekaisin kun johonkin vaivaa määrätään yhtä lääkettä, ja kun siitä tulee oireena jotain niin lääkärin mielestä se ei ole lääkkeestä johtuvaa vaan toinen tauti kokonaan johon määrätään toista lääkettä jne.

Lopulta on liuta oireita ja niihin kasa lääkkeitä ja ihminen on vaan vielä huonommassa kunnossa.

Milloin aletaan hoitamaan ihmistä eikä oireita ja tauteja?

Kiinassa hoidetaan ihmistä ja juurisyytä. Ei pelkkiä oireita. Kiinalainen lääketiede on mielenkiintoista ja sillä on tuhatvuotiset perinteet.

Vierailija kirjoitti:

Näiden vaarat on olleet täysin tiedossa jo pari vuosikymmentä. Ihan oma syy jos ei ole varoituksia kuunnellut ja omahyväisimmät vielä pilkanneet varoittelijoita ties miksikä foliohatuiksi ja salaliittoteoreetikoiksi. Näitä ollut lähipiirissäkin jotka valitelleet miten hyötyjä ei ole, mutta epätoivottuja vaikutuksia senkin edestä, mutta silti pillereiden popsimista on jatkettu. 

Tämäpä se. Muistan kun tälläkin palstalla sain bännejä ja juuri tuota nimittelyä kun koitin alan ammattilaisena asiasta viritellä keskustelua. 1900-luvun lopulla on vielä voinut potilaatkin vedota tietämättömyyteen. 2008 julkaistiin jo dokumentti "Making a Killing: The Untold Story of Psychotropic Drugging" ja silloin viimeistään oli jo tieteellistä näyttöä enemmän kuin tarpeeksi uuden aallon psyykelääkkeiden ongelmallisuudesta. Suomessa tilanne on sikäli hankala, että ihmiset luottavat sokeammin "auktoriteetteihin" oli kyseessä lääkärit, media jne. kuin keskimäärin missään muualla.

Vierailija kirjoitti:

Aikuistyypin diabetes voi vaatia insuliinihoitoa alkuun mutta ilmankin voi pärjätä pitemmän päälle. Avainjuttu on laihtuminen jolloin insuliiniresistenssi korjaantuu ainakin jos tauti on alkuvaiheessa. Silloin myös verenpaine ja kolesteroliarvot korjaantuvat. 

Verenpainetauti on aika yleistä keski-ikäisissä ja lääkkeettömät hoitokeinot eivät aina riitä. Lääkitystä kannattaa käyttää jotta verisuonet eivät jäykisty ja ettei tule kohde-elinvaurioita kuten munuaisten vajaatoimintaa. 

Kuinka paljon vaatii laihtumista, että insuliiniresistenssi ja verenpaine korjaantuu? Tai missä mitoissa (esim. BMI) pitää olla, että nuo paranee?

Vierailija kirjoitti:

Näiden vaarat on olleet täysin tiedossa jo pari vuosikymmentä. Ihan oma syy jos ei ole varoituksia kuunnellut ja omahyväisimmät vielä pilkanneet varoittelijoita ties miksikä foliohatuiksi ja salaliittoteoreetikoiksi. Näitä ollut lähipiirissäkin jotka valitelleet miten hyötyjä ei ole, mutta epätoivottuja vaikutuksia senkin edestä, mutta silti pillereiden popsimista on jatkettu. 

Minä luin tuon Akun jutun 10 vuotta sitten ja jätin lääkkeet syömättä. Se oli raskasta, koska loppui kaikki tukikin. Jouduin kärsimään yksin, mutta tein kai oikean ratkaisun, koska sen jälkeen olen elänyt monta hyvää vuotta. 

Jos joku katuu lääkitystään, en lähtisi häntä siitä syyttämään. Lääkäreillä tulee olla vastuu ja lääkäreihin meidän tulisi voida luottaa. Masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia on todella räikeästi vähätelty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

psykedeelit toimii, mutta ei tässä maassa .

 

Jokainen alapeukuttaja vois ensin vähä lukea asiasta .

Voisit itse lukea miten Suomessa on jo pitkään tehty psykedeelitutkimusta ennen lapsellisia "Suomi prööt!"-juttujasi.

 

Hyvin vähän, tällä hetkellä ei varmaan ollenkaan...

Moni on yrittänyt saada lupaa tukimukseen,mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta unohtuvat kokonaan ahdistuneet. Minulla SSRI on auttanut ahdistukseen ainakin näin hoidon aluksi. Seuraillaan, nyt ainakin tuntuu siltä, että pystyy taas tekemään töitä.

Ahdistukseen toimii minusta paremmin, koska ahdistunut käy liikakierroksilla. Oikeastaan ymmärrän senkin miksi näitä niin moni syö. Maailma on vaativa eikä herkemmille ihmisille ole muuta vaihtoehtoa kuin pyristellä mukana. Vaikka sitten lääkkeen voimalla. 

Ehkä tässä yhteiskunnassakin on jotain pielessä, kun Suomen kokoisessa 5 miljoonan ihmisen maassa puolisen miljoonaa syö lääkkeitä ollakseen toimintakykyisiä? 

Itse en siis vastusta lääkkeiden käyttöä tarpeeseen, mutta tulisi olla ihan selkeä hoitosuunnitelma, pätevä ja oikea diagnoosi siinä taustalla ja ammattilaisen seuranta sen lääkkeen käytössä sekä lopetuksessa. Vai onko suunnitelmana se, että ihmiset omatoimisesti ja epämääräisesti popsii näitä pillereitä lopunikänsä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI/SNRI-lääkkeet voi olla haitallisia, ei kai? Seuraavaksi varmaan kerrotaan miten ADHD-lääkkeidenkään ylimääräily on pahasta. Ihan sattumaa vaan että lääketeollisuus rahastaa aina läpi kaikki myrkyt ja tuo hetken päästä uudet ja uljaat täysin turvalliset tuotteensa edellisten tilalle.

Suomessa ei määrät adhd-lääkkeitä liikaa. Masennuslääkkeet saat yhdellä tk-käynnillä, mutta adhd-lääkkeiden saamiseen menee keskimäärin vuosi. 

Kyllä määrätään ja ylidiagnosointi, sekä lääkkeiden ylimäärääminen esim. nuorille pojille on Itä-Suomessa myönnettykin jo ajat sitten. Todella suuri osa ADHD-oireista saadaan aisoihin elämäntapamuutoksilla. Metyylifenidaatin, deksamfetamiinin ja lisdeksamfetamiinin tasoisia stimulantteja ei tarvitse lääkitykseksi läheskään niin monet kuin niitä tällä hetkellä käyttää. No näistä puhutaan sitten taas parin vuoden päästä kriittisemmin ja kaikki näyttelee taas hämmästynyttä, että mites tämä näin menikään. 

Aku Kopakkala on psykologi ei psykiatri. Hänellä ei ole mitään lääketieteen koulutusta eikä kompetenssia lääke asioista. Nämä hänen puheensa ovat maallikon mielipiteitä eikä mitään tiedettä. Suutari pysyköön lestissään.