Reilut 10 vuotta sitten psykologi Aku Kopakkala kritisoi julkisesti masennuksen hoidossa käytettyjä SSRI-lääkkeitä ja sai potkut.

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun on pesitynyt lääketieteen vihaajia, joiden mielestä masennuslääkkeet ovat saatanasta ja lääkärit tyhmiä puoskareita. Miksi vain huonoista kokemuksista uutisoidaan? Monet ovat saaneet apua, mutta eivät kirjoittele lehdissä. 

Kylläpä sinä nyt vääristelet kovasti. Miksi? Onhan tässäkin ketjussa ihmisiä, jotka kertovat saaneensa avun lääkkeistä ja sitten on myös niitä, joita ne eivät auttaneet ja niitä, joille on aiheutunut haittoja. 

Muistan miten noilla oikein kiristettiin muitakin hoitoja tyyliin: "et pääse terapiaan, jos et syö näitä lääkkeitä". Siis lääkkeitä joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ollut mitään tietoa vielä kellään kun olivat vasta tulleet markkinoille. No eipä siinä, nopeastihan sen juonen tajusi että katsotaan onko lääkkeet haettu apteekista ja jätetäänkö reseptit uusittavaksi. Siinä tuli ikävä kyllä Kela:n tukemana rahoitettua lääkefirmoja kun haki lääkkeet kiltisti ja laittoi täydet purkit saman tien lääkejätteisiin. Terapiaan pääsin kun en sitten ollut "lääkevastainen" ja siitä avun sainkin. Varmasti kallista hommaa se lääkkeidenkin ongelmajätekäsittely, mutta kalliimpia ovat oma mieleni ja kehoni kumminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen juurisyy pitäisi ensin poistaa. Se ei lääkkeillä häviä. Itsetuhoisuuteen lääke paikallaan mutta ei ihmisen koko hoitoa voi lääkityksen varaan sysätä. Masennusta ylläpitävät olosuhteet pitäisi muuttaa. 

 

 

Entä jos juurisyytä ei pysty hoitamaan pois ? Mikä hoitomuoto sitten ?

Mikä olisi mielestäsi sellainen juurisyy mitä ei pystyisi hoitamaan pois?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Hengellinen juurisyy ei poistu lääkkeellä.

Niin mutta mikä olisi sellainen masennuksen juurisyy, mitä ei voisi hoitaa pois muulla tavalla, kuin hoitamalla masennusta niillä lääkkeillä?

AIna ei sitä juurisyytä edes ole. Aivot ovat fyysinen elin, joka voi sairastua siinä missä mikä tahansa muukin elin.

Jutun loppukaneetissa ilmeisesti puhutaan lääkkeiden turvallisuuden puolesta, mutta minulle lause "vuosikymmenten mittaan masennuslääkkeitä käyttäneiden ihmisten lukumäärä lasketaan sadoissa miljoonissa." kuulostaa erikoiselta.

Sadat miljoonat ihmiset elävät arkeaan lääkittynä ja tämä on normaali asianlaita nykyään? Miksi? Mikä saa niin monet ihmiset masentumaan ja oireilemaan psyykkisesti?

Ainahan mielenterveyden häiriöitä varmasti on ollut, mutta tuskin on ollut tämmöistä ilmiötä, että ihan tavalliset ihmiset ilman akuuttia psykiatrista sairautta hakeutuvat yleislääkärin vastaanotolle ja saavat lopuniän mielialalääkityksen, josta ei ole olemassa mitään selkeää hoitosuunnitelmaa, kuinka kauan hoito kestää, mikä sen tavoite ja tarkoitus on ja koska lääkitys ajetaan alas? Minkä takia yleislääkäreillä ylipäätään on valtuus jaella näitä lääkkeitä? Omasta mielestäni se pitäisi olla vain psykiatrilla, selkeällä diagnoosilla ja tavoittellisella hoitosuunnitelmalla. Nykyisellään näitä lääkkeitä jaellaan kuin karkkia ihmisille etkä välttämättä koskaan enää edes tapaa sen lääkkeen alunperin määrännyttä lääkäriä eikä kukaan seuraa, tai vastaa hoidon sujumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen juurisyy pitäisi ensin poistaa. Se ei lääkkeillä häviä. Itsetuhoisuuteen lääke paikallaan mutta ei ihmisen koko hoitoa voi lääkityksen varaan sysätä. Masennusta ylläpitävät olosuhteet pitäisi muuttaa. 

 

 

Entä jos juurisyytä ei pysty hoitamaan pois ? Mikä hoitomuoto sitten ?

Mikä olisi mielestäsi sellainen juurisyy mitä ei pystyisi hoitamaan pois?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Hengellinen juurisyy ei poistu lääkkeellä.

Niin mutta mikä olisi sellainen masennuksen juurisyy, mitä ei voisi hoitaa pois muulla tavalla, kuin hoitamalla masennusta niillä

Onko masennuksessa siis kyse aivosairaudesta? Millä testillä se todetaan?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisen, joka tämän lääkityksen jälkeen kertoi, että mikään ei tunnu enää miltään. Se ei tunne rakkautta, myötätuntoa, kiukkua, ei mitään. Olisi mielummin sanojensa mukaan vaikka edelleen masentunut, nyt on vaan zombie.

Syön masennuslääkettä, joka on vienyt kaikki tunteet. Psykiatrin mukaan lääkkeen vaste on hyvä joten ei lopeteta. 

Lääkefirmojen korruptiota. Paljonkohan se irtisanoja asiasta nettosi?

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun on pesitynyt lääketieteen vihaajia, joiden mielestä masennuslääkkeet ovat saatanasta ja lääkärit tyhmiä puoskareita. Miksi vain huonoista kokemuksista uutisoidaan? Monet ovat saaneet apua, mutta eivät kirjoittele lehdissä. 

Ketjuun on pesiytynyt lääketeollisuuden lobbareita jotka yrittävät vetää yhtäläisyysmerkin lääketieteen ja lääketeollisuuden välille. Hyvä yritys ja lisäksi lapsikin tajuaa miten asiat eivät ole muutenkaan mustavalkoisia. Kyllä, osa lääkäreistä on oikeasti tyhmiä, sekä varsinkin ylimielisiä ja hippokrateen vala pitäisi ottaa uudestaan käyttöön välityömästi. Onneksi on myös hyvinkin päteviä lääkäreitä joten lopeta niputusyrityksesi. SSRI-lääkkeistä on myös monille hyötyä, mutta onko 600.000:lle niitä syövälle suomalaiselle. Epäilen vahvasti.

Kommentoin ajatusta, että lääketeollisuus ei ole hyväntekeväisyyttä vaan voittoa tavoittelevaa, kuten muukin teollisuus. Ja tällä perusteltiin sitä, että psyykelääkkeet on kehitelty vain rahankiilto silmissä ja siksi ne ovat käärmeöljyä. Miksi sitten somatiikanlääkkeet ovat täysin luotettavia ja niitä ei sitten ole tehty yhtä lailla pelkästä ahneudesta? Eikö se ole epäloogista? 

Vierailija kirjoitti:

Muistan miten noilla oikein kiristettiin muitakin hoitoja tyyliin: "et pääse terapiaan, jos et syö näitä lääkkeitä". Siis lääkkeitä joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ollut mitään tietoa vielä kellään kun olivat vasta tulleet markkinoille. No eipä siinä, nopeastihan sen juonen tajusi että katsotaan onko lääkkeet haettu apteekista ja jätetäänkö reseptit uusittavaksi. Siinä tuli ikävä kyllä Kela:n tukemana rahoitettua lääkefirmoja kun haki lääkkeet kiltisti ja laittoi täydet purkit saman tien lääkejätteisiin. Terapiaan pääsin kun en sitten ollut "lääkevastainen" ja siitä avun sainkin. Varmasti kallista hommaa se lääkkeidenkin ongelmajätekäsittely, mutta kalliimpia ovat oma mieleni ja kehoni kumminkin.

Tuo kiristys oli ihan sairasta! Vaaditaanko vieläkin terapiatuen saamiseksi?

Suomessa mielenterveyspotilaat ovat täysin heitteillä. On järkyttävää, että apua ei saa. Ainoa tarjottava apu ovat juuri SSRI-lääkeet, joilla on järkyttäviä sivuoireita ja eroon pääseminen voi olla mahdotonta. Lääkärit ovat täysin vastuuttomia, ja siinä vaiheessa, kun lääkitys aloitetaan, niin haitoista ei kerrota vaan sanotaan, että se on helppo lopettaa.

Nykyaikaisia uudempia hoitomuotoja eivät saa muuta kuin harvat ja valitut. Se ei paljon auta enää itsemurhan jälkeen. Yksi itsemurha maksaa järkyttävän määrän ihan riihikuivaa rahaa ja pilaa yleensä monen ihmisen elämän. Tämäkään ei kiinnosta ketään. 

Suomi on täysi takapajula, jossa ei mennä potilas ja hänen parantumisensa keskiössä vaan lähinnä yritetään keksiä, miten potilas voidaan pitää mahdollisimman kaukana terveydenhuollosta. Nykyaikaisia hoitomuotoja on jo olemassa, mutta täällä niitä ei ole saatavilla. Jos jaksaa ja on rahaa, niin ei muuta kuin lentokoneeseen. 

Hyvinvointialuekin on jo terminä oksettava, kun se on täyttä valetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ssri-lääkkeiden pyhää lehmää saa kritisoida vasta, kun on kehitetty ja patentoitu uusi sukupolvi masennuslääkkeitä. 

Syömääni geneeristä essitalopraamia saa kolmen kuukauden satsin kympillä, että Burana on lääkeyhtiöille huomattavasti parempi lypsylehmä. Voin kertoa, että "mene lenkille" on aika paska ohje, jos ei edes kykene nousemaan sängystä.

Maksaa kympin kelakorvauksen jälkeen. Verorahoista maksetaan sitten huomattavasti enemmän.

On ollut pitkään tiedossa, että serotoniinitarina, mitä meille syötetään, ei pidä paikkansa. Tähän päivään mennessä ei ole tutkimusta, joka mittaisi ihmisen serotoniinipitoisuuden. Uskoin serotoniinitarinaan kaksikymppisenä ja menetin seksuaalisen halukkuuteni ym. Olisin tarvinnut vain psykososiaalista tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen juurisyy pitäisi ensin poistaa. Se ei lääkkeillä häviä. Itsetuhoisuuteen lääke paikallaan mutta ei ihmisen koko hoitoa voi lääkityksen varaan sysätä. Masennusta ylläpitävät olosuhteet pitäisi muuttaa. 

 

 

Entä jos juurisyytä ei pysty hoitamaan pois ? Mikä hoitomuoto sitten ?

Mikä olisi mielestäsi sellainen juurisyy mitä ei pystyisi hoitamaan pois?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Hengellinen juurisyy ei poistu lääkkeellä.

Niin mutta mikä olisi sellainen masennuksen juurisyy, mitä ei voisi hoitaa pois

 

No ainakin traumatisoituminen aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, muunmuassa. Ja traumatisoituminen pystytään havaitsemaan ihan aivokuvantamismenetelmillä. Aivokuvista näkyy, että traumatisoituneet ihmisen aivot ovat erilaiset kuin ns. normaalin ja nämä erilaiset alueet selittävät reagoinnin ja oireet, koska eri aivoalueet säätelevät eri osia kehossa ja mielessä sekä hormonitoiminnossa ja aivoalueiden toiminta vaikuttaa toisiin aivoalueisiin. Samalla tapaa esimerkiksi psykopatia nähdään ihan vain aivokuvista, psykopaatin aivot ovat erilaiset mitä muiden (ja noudattaa samanlaista aivokuvaa kaikilla psykopaateilla, vaurio tai muutos näkyy samoissa osissa aivoja).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun on pesitynyt lääketieteen vihaajia, joiden mielestä masennuslääkkeet ovat saatanasta ja lääkärit tyhmiä puoskareita. Miksi vain huonoista kokemuksista uutisoidaan? Monet ovat saaneet apua, mutta eivät kirjoittele lehdissä. 

Ketjuun on pesiytynyt lääketeollisuuden lobbareita jotka yrittävät vetää yhtäläisyysmerkin lääketieteen ja lääketeollisuuden välille. Hyvä yritys ja lisäksi lapsikin tajuaa miten asiat eivät ole muutenkaan mustavalkoisia. Kyllä, osa lääkäreistä on oikeasti tyhmiä, sekä varsinkin ylimielisiä ja hippokrateen vala pitäisi ottaa uudestaan käyttöön välityömästi. Onneksi on myös hyvinkin päteviä lääkäreitä joten lopeta niputusyrityksesi. SSRI-lääkkeistä on myös monille hyötyä, mutta onko 600.000:lle niitä syövälle suomalaiselle. Epäilen vahvasti.

Ilman lääketeollisuutta ei olisi lääkkeitä myöskään niitä tarpeellisia. Sen lapsikin tajuaa. Lääkkeet ovat merkittävä osa lääketiedettä ja jonkun ne on tehtävä. Ennen niitä teki apteekkari nyt lääketeollisuus. Tämän tunnustaminen ei ole mitään lobbausta. Asiat eivät ole mustavalkoisia. 

Onhan mielialalääkkeitä muutkin asiantuntijat, kuten psykiatrit, kritisoineet. Yleensä eläkkeeltä käsin vasta uskaltavat. On varoitettu vieroitusoireista ja aggressiivisuuden lisääntymisestä jne. Silti yhä edelleen nämä yleisesti kielletään ja oireet laitetaan sairauden piikkiin. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille Jenny Rostainin kirjaa Irti masennuslääkkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin ajatusta, että lääketeollisuus ei ole hyväntekeväisyyttä vaan voittoa tavoittelevaa, kuten muukin teollisuus. Ja tällä perusteltiin sitä, että psyykelääkkeet on kehitelty vain rahankiilto silmissä ja siksi ne ovat käärmeöljyä. Miksi sitten somatiikanlääkkeet ovat täysin luotettavia ja niitä ei sitten ole tehty yhtä lailla pelkästä ahneudesta? Eikö se ole epäloogista? 

Somatiikanlääkkeiden tehokkuus on helppo tutkia ja tehottomat, tai jopa vaaralliset valmisteet pysyvät markkinoilla kuinka kauan? Psyykelääkepuoli sitävastoin on ihan poppamiesosastoa. Kuinka monen somantiikanlääkkeen kuvittelet pysyvän markkinoilla joiden vaikuttavuus ei ylitä kalkkitabletteja? Psyykelääkepuolellahan tuo on arkipäivää. Voi sitä ahneutta tietysti toteuttaa tehokkaillakin lääkkeillä kuten Amerikassa tehtiin oksikodonilla. Ihan kultakaivoshan tuo on, että yli puoli miljoonaa suomalaistakin syö kyseisiä lääkkeitä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa mielenterveyspotilaat ovat täysin heitteillä. On järkyttävää, että apua ei saa. Ainoa tarjottava apu ovat juuri SSRI-lääkeet, joilla on järkyttäviä sivuoireita ja eroon pääseminen voi olla mahdotonta. Lääkärit ovat täysin vastuuttomia, ja siinä vaiheessa, kun lääkitys aloitetaan, niin haitoista ei kerrota vaan sanotaan, että se on helppo lopettaa.

Nykyaikaisia uudempia hoitomuotoja eivät saa muuta kuin harvat ja valitut. Se ei paljon auta enää itsemurhan jälkeen. Yksi itsemurha maksaa järkyttävän määrän ihan riihikuivaa rahaa ja pilaa yleensä monen ihmisen elämän. Tämäkään ei kiinnosta ketään. 

Suomi on täysi takapajula, jossa ei mennä potilas ja hänen parantumisensa keskiössä vaan lähinnä yritetään keksiä, miten potilas voidaan pitää mahdollisimman kaukana terveydenhuollosta. Nykyaikaisia hoitomuotoja on jo olemassa, mutta täällä niitä ei ole saatavilla. Jos jaksaa ja on rahaa, niin ei muuta

Omasta mielestäni nämä lääkekokeilut yksin kotona voivat olla myös vaarallisia. Entä jos lääke laukaisee manian (yleinen haittavaikutus), psykoosin (tämäkin voi tapahtua) tai saa serotoniinimyrkytyksen? Tai potilas nauttii lääkkeen kanssa alkoholia, tai jotain toista lääkettä tms.?

Vierailija kirjoitti:

Muistan miten noilla oikein kiristettiin muitakin hoitoja tyyliin: "et pääse terapiaan, jos et syö näitä lääkkeitä". Siis lääkkeitä joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ollut mitään tietoa vielä kellään kun olivat vasta tulleet markkinoille. No eipä siinä, nopeastihan sen juonen tajusi että katsotaan onko lääkkeet haettu apteekista ja jätetäänkö reseptit uusittavaksi. Siinä tuli ikävä kyllä Kela:n tukemana rahoitettua lääkefirmoja kun haki lääkkeet kiltisti ja laittoi täydet purkit saman tien lääkejätteisiin. Terapiaan pääsin kun en sitten ollut "lääkevastainen" ja siitä avun sainkin. Varmasti kallista hommaa se lääkkeidenkin ongelmajätekäsittely, mutta kalliimpia ovat oma mieleni ja kehoni kumminkin.

Joo, mä kans popsin seronileja ja seroxateja ja kävin terapiassa. Olisin tarvinnut  rakkautta enkä pillereitä. Onneksi tapasin miehen, joka sanoi, että heitä lääkkeet roskikseen. Niin tein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ssri-lääkkeiden pyhää lehmää saa kritisoida vasta, kun on kehitetty ja patentoitu uusi sukupolvi masennuslääkkeitä. 

Syömääni geneeristä essitalopraamia saa kolmen kuukauden satsin kympillä, että Burana on lääkeyhtiöille huomattavasti parempi lypsylehmä. Voin kertoa, että "mene lenkille" on aika paska ohje, jos ei edes kykene nousemaan sängystä.

Maksaa kympin kelakorvauksen jälkeen. Verorahoista maksetaan sitten huomattavasti enemmän.

Ei se kelakorvauskaan ole mikään suuri. Nämä lääkkeet ovat olleet kauan markkinoilla, patentit eivät ole voimassa ja kilpailun vuoksi hinnat ovat alhaiset.