Reilut 10 vuotta sitten psykologi Aku Kopakkala kritisoi julkisesti masennuksen hoidossa käytettyjä SSRI-lääkkeitä ja sai potkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ssri-lääkkeiden pyhää lehmää saa kritisoida vasta, kun on kehitetty ja patentoitu uusi sukupolvi masennuslääkkeitä. 

On jo kehitetty ja saa kritisoida SSRI:lääkkeitä. Joillekin antavat jonkinlaista apua. Nuo SSRI:t siis. Ei tosiaankaan mikään psykiatriaa mullistava lääkeaineryhmä. Psyk.sh.

Vasta Brintellix on myynnissä Suomessa ja sen kutsuminen uuden sukupolven lääkkeeksi saattaa olla turhan optimistista. 

Miksi ei Suomessa anneta ketamiiniterapiaa?

Nuoruustyypin diabetes vaatii insuliinihoitoa koska muuten ihminen kuolee. Vain sata vuotta sitten keksittiin insuliini ja se oli sensaatio potilaiden hoidossa jotka aiemmin kuolivat viikoissa. 

Aikuistyypin diabetes voi vaatia insuliinihoitoa alkuun mutta ilmankin voi pärjätä pitemmän päälle. Avainjuttu on laihtuminen jolloin insuliiniresistenssi korjaantuu ainakin jos tauti on alkuvaiheessa. Silloin myös verenpaine ja kolesteroliarvot korjaantuvat. 

Verenpainetauti on aika yleistä keski-ikäisissä ja lääkkeettömät hoitokeinot eivät aina riitä. Lääkitystä kannattaa käyttää jotta verisuonet eivät jäykisty ja ettei tule kohde-elinvaurioita kuten munuaisten vajaatoimintaa. 

Kolesterolilääkkeet ovat tarpeen jos on ollut sydän- tai aivoinfarkti koska on näyttöä että uusintainfatkeja tulee harvemmin lääkettä käyttävälle. Hoitosuositus on nykyään aika tiukka (LDL 1,4 mmol/l) ja harva pääsee siihen ilman lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Kun kyse on ihmisen aivoista, niin minun mielestä pitäisi olla todella tarkka diagnoosi ennen kuin niitä lähdetään sorkkimaan. 

Tismalleen samaa mieltä. Minusta on aina ollut omituista ja jopa hälyyttävää, ettei näiden lääkkeiden määräämistä varten tehdä mitään mitattavissa olevia lääketieteellisiä tutkimuksia. Esim serotoniinin tasojen mittausta ja seurantaa, tai aivojen kuvantamista. Meille kerrotaan, että masennus tekee muutoksia aivokuviin, niin luulisi aivojen kuvantamisen olevan helppo tapa seurata näiden lääkkeiden tehoa ja toimivuutta. Oletettavasti niiden negatiivisten muutosten tulisi lähteä paranemaan näillä lääkkeillä?

Vierailija kirjoitti:

SSRI lääkkeet tuskin sopivat kaikille mutta ehkä joillekin. Jos on vaikeasti masentunut eli ihminen ei kykene edes huolehtimaan itsestään niin oikea ratkaisu on lääkkeet ja sähköhoito. Paremmassa vaiheessa lääkitys ja terapia voivat auttaa. Lievästi masentuneet tuskin hyötyvät lääkkestä pätkän vertaa.

Tiedetään että masennus pysyy paremmin poissa jos on ystäviä, elämäntilanne kunnossa, rahaa, harrastaa liikuntaa ja avantouintia sekä liikkuu luonnossa. Masennus ei parane kaikilla vaikka hoidettaisiin kaikilla mahdollisilla keinoilla. Jotkut päätyvät sitten suisidiin kun elämä ei ole minkään arvoista.

Matala-asteinen tulehdus ja masennus linkittyvät toisiinsa. Mielestäni lääkäreiden pitäisi vaikka jakaa lehtisiä aiheesta jokaiselle mielialaoireilijalle ja masentuneelle. 

Keskusteluterapia on vähintään yhtä tehokasta kuin SSRI- ja SNRI-lääkkeet lievästi ja keskivaikeasti masentuneille. Tänään Ylen artikkelissa jonkun toisen instanssin edustaja kritisoi Evlut-kirkkoa siitä, että he ovat mainostaneet sielunhoitoa nimellä walk in-terapia. Terapiassa ei ole suinkaan olla yhtä tiiviisti vuorovaikutuksessa kuin pappi sielunhoitotehtävissään. Terapeutin ja papin tarjoamat maailmankuvat eroavat jo radikaalisti toisistaan. Siitä ei ole tietoa, kuinka paljon sillä on merkitystä henkilölle joka haluaa avautua jollekulle tuntemattomalle ja neutraalille taholle? Kuvitellaan tilanne, jossa juttelemaan/sielunhoitoa saamaan tullut henkilö kysyy, miten hänen tulisi jatkaa elämäänsä kaiken tapahtuneen jälkeen? Terapeutin pitäisi saada henkilö itse ymmärtämään että vastaus pitää löytää ihan itse. Pappi neuvoisi puolestaan kristillisestä maailmankuvastaan ja kristinuskosta lähtöisin olevalla tavalla. Hän voisi käyttää vertauskuvana Raamatun tapahtumia tai vaikka jotain kymmenestä käskystä. Kummasta on sitten loppujen lopuksi enemmän hyötyä tai haittaa keskustelemaan tulleelle henkilölle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistista olettaa, että masennuslääkkeet parantaisivat masennuksen, tai korjaisivat ihmisen elämän. Kumpaakaan ne eivät todennäköisesti tule tekemään. Kyseessä ei ole lääke, joka parantaa, vaan joka turruttaa. 

Puolimiljoonaa ihmistä suomessa syö näitä lääkkeitä nykyään. Se on viiden miljoonan ihmisen maassa aivan valtavan suuri osuus väestöstä. 

Kuinka monella näistä ihmisistä on jonkinlainen hoitosuunnitelma olemassa ja tavoite parantua, elää lääkkeetöntä elämää ilman masennusta, pääseekö siihen olotilaan kukaan näillä lääkkeillä? 

Todennäköisesti moni syö sen takia, että vieroitus on liian hankalaa. Se kyllä erittäin surullinen syy syödä lääkettä. 

Vuosikausia on myös kerrottu, ettei nämä lääkkeet nimenomaan ole riippuvuutta aiheuttavia. Bentsot ja rauhoittavat on monen kohdalla vaihdettu masennuslääkkeisiin juuri sen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoruustyypin diabetes vaatii insuliinihoitoa koska muuten ihminen kuolee. Vain sata vuotta sitten keksittiin insuliini ja se oli sensaatio potilaiden hoidossa jotka aiemmin kuolivat viikoissa. 

Aikuistyypin diabetes voi vaatia insuliinihoitoa alkuun mutta ilmankin voi pärjätä pitemmän päälle. Avainjuttu on laihtuminen jolloin insuliiniresistenssi korjaantuu ainakin jos tauti on alkuvaiheessa. Silloin myös verenpaine ja kolesteroliarvot korjaantuvat. 

Verenpainetauti on aika yleistä keski-ikäisissä ja lääkkeettömät hoitokeinot eivät aina riitä. Lääkitystä kannattaa käyttää jotta verisuonet eivät jäykisty ja ettei tule kohde-elinvaurioita kuten munuaisten vajaatoimintaa. 

Kolesterolilääkkeet ovat tarpeen jos on ollut sydän- tai aivoinfarkti koska on näyttöä että uusintainfatkeja tulee harvemmin lääkettä käyttävälle. Hoitosuositus on nykyään aika tiukka (LDL 1,4 mmol/l) ja harva pääsee siihen ilman l

Nykyään ihmiset vannovat piikkien ja pillereiden nimeen, koska on liian vaikeaa syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei Suomessa anneta ketamiiniterapiaa?

Kyllä ketamiinihoitoa annetaan ainakin yliopistosairaalassa infuusiona. On olemassa myös nenään annettava sumute mutta se on kallis. Ketamiini on anestesia-aine joka on myös suosittu viihdekäytössä. Vaikea uskoa että lääkitys yleistyisi ihan heti.

Aku oli aikoinaan oikeassa. SSRI  ei todellakaan edes sovi kaikille. Eikä masennuksen syy tai aivokemiat ole kaikilla samat, se serotoniini ei ole ainoa vaikuttava asia. Harvoille SSRI toimii hyvin ja vastaavasti toiselle osalle ne ovat täysin sopimattomia. Itse kuuluin niihin joille SSRI ei sovi ollenkaan. Hengissä kuitenkin selvisin, nippa nappa.

Masennuslääkkeen määrääminen on aivan liian yleistä ja usein turhaa. Itselleni se oikea resepti olisi ollut nukkuminen. Jatkuva työmatkailu esti riittävän unen. Onneksi lopulta löytyi Alun kolleega joka tajusi tilanteen ja lopetti lääkityksen. Tuloksena taas työkykyinen duunari, joka tosin välissä meinasi kuolla lääkkeiden sivuvaikutukseen, psykoosiin.

Psykiatria pitäisi uudistaa muutenkin kokonaan. Tosiaan monet mielen sairaudet eivät parane, vaan niiden kanssa pitää oppia elämään. Potilas tarvitsee tukea. Lääkitykset pitäisi pitää mahdollisimman rajoitettuina. Jos potilas pärjää ilman, niin ei mitään. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta lopulta tämä olisi ihmisen parhaaksi. 

Elämä sattuu joskus ja sen kuuluukin sattua. Kahlasin nuorena terapioissa, mutta tätä kukaan ei muistanut kertoa. Pohdittiin vaan miten minut voisi muuttaa toiseksi ihmiseksi eikä kukaan sanonut sitäkään, että voisin olla ihan hyvä myös omana itsenäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kyse on ihmisen aivoista, niin minun mielestä pitäisi olla todella tarkka diagnoosi ennen kuin niitä lähdetään sorkkimaan. 

Tismalleen samaa mieltä. Minusta on aina ollut omituista ja jopa hälyyttävää, ettei näiden lääkkeiden määräämistä varten tehdä mitään mitattavissa olevia lääketieteellisiä tutkimuksia. Esim serotoniinin tasojen mittausta ja seurantaa, tai aivojen kuvantamista. Meille kerrotaan, että masennus tekee muutoksia aivokuviin, niin luulisi aivojen kuvantamisen olevan helppo tapa seurata näiden lääkkeiden tehoa ja toimivuutta. Oletettavasti niiden negatiivisten muutosten tulisi lähteä paranemaan näillä lääkkeillä?

Ei taida yhteiskunnan resurssit riittää parin sadan tuhannen masentuneen noin tarkkaan tutkimiseen nyt eikä tulevaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen juurisyy pitäisi ensin poistaa. Se ei lääkkeillä häviä. Itsetuhoisuuteen lääke paikallaan mutta ei ihmisen koko hoitoa voi lääkityksen varaan sysätä. Masennusta ylläpitävät olosuhteet pitäisi muuttaa. 

 

 

Entä jos juurisyytä ei pysty hoitamaan pois ? Mikä hoitomuoto sitten ?

Mikä olisi mielestäsi sellainen juurisyy mitä ei pystyisi hoitamaan pois?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Hengellinen juurisyy ei poistu lääkkeellä.

Niin mutta mikä olisi sellainen masennuksen juurisyy, mitä ei voisi hoitaa pois muulla tavalla, kuin hoitamalla masennusta niillä lääkkeillä?

 

Vaikka epäonnistuminen elämässä.  

Miten korjaat sen ?   aina voi yrittää uudelleen,niinkö?,  ei voi loputtomiin jos ei tiedä edes miten ,tai yksinkertaisesti ikää on jo liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistista olettaa, että masennuslääkkeet parantaisivat masennuksen, tai korjaisivat ihmisen elämän. Kumpaakaan ne eivät todennäköisesti tule tekemään. Kyseessä ei ole lääke, joka parantaa, vaan joka turruttaa. 

Puolimiljoonaa ihmistä suomessa syö näitä lääkkeitä nykyään. Se on viiden miljoonan ihmisen maassa aivan valtavan suuri osuus väestöstä. 

Kuinka monella näistä ihmisistä on jonkinlainen hoitosuunnitelma olemassa ja tavoite parantua, elää lääkkeetöntä elämää ilman masennusta, pääseekö siihen olotilaan kukaan näillä lääkkeillä? 

Todennäköisesti moni syö sen takia, että vieroitus on liian hankalaa. Se kyllä erittäin surullinen syy syödä lääkettä. 

Vuosikausia on myös kerrottu, ettei nämä lääkkeet nimenomaan ole riippuvuutt

Bentsodiatsepiinejä voi käyttää tarpeeseen, jolloin ei kehity riippuvuutta jos käyttää harvoin. Ssri-lääkkeitä on pakko käyttää päivittäin, jolloin lähes kaikki potilaat tulevat riippuvaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kyse on ihmisen aivoista, niin minun mielestä pitäisi olla todella tarkka diagnoosi ennen kuin niitä lähdetään sorkkimaan. 

Tismalleen samaa mieltä. Minusta on aina ollut omituista ja jopa hälyyttävää, ettei näiden lääkkeiden määräämistä varten tehdä mitään mitattavissa olevia lääketieteellisiä tutkimuksia. Esim serotoniinin tasojen mittausta ja seurantaa, tai aivojen kuvantamista. Meille kerrotaan, että masennus tekee muutoksia aivokuviin, niin luulisi aivojen kuvantamisen olevan helppo tapa seurata näiden lääkkeiden tehoa ja toimivuutta. Oletettavasti niiden negatiivisten muutosten tulisi lähteä paranemaan näillä lääkkeillä?

Ei taida yhteiskunnan resurssit riittää parin sadan tuhannen masentuneen noin tarkkaan tutkimiseen nyt eikä tulevaisuudessa. 

Jos resurssit eivät riitä asianmukaisiin tutkimuksiin ja potilaan kuntoon hoitamiseen, niin mitä me oikein ollaan tekemässä? Mikä tarkoitus tällä oikein on? Moni saa haittoja näistä lääkkeistä ja osasta tulee niihin riippuvaisia. 

En olisi uskonut jos joku olisi aikanaan sanonut, että vuonna 2025 Suomessa on yli 600 000 nistiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistista olettaa, että masennuslääkkeet parantaisivat masennuksen, tai korjaisivat ihmisen elämän. Kumpaakaan ne eivät todennäköisesti tule tekemään. Kyseessä ei ole lääke, joka parantaa, vaan joka turruttaa. 

Puolimiljoonaa ihmistä suomessa syö näitä lääkkeitä nykyään. Se on viiden miljoonan ihmisen maassa aivan valtavan suuri osuus väestöstä. 

Kuinka monella näistä ihmisistä on jonkinlainen hoitosuunnitelma olemassa ja tavoite parantua, elää lääkkeetöntä elämää ilman masennusta, pääseekö siihen olotilaan kukaan näillä lääkkeillä? 

Todennäköisesti moni syö sen takia, että vieroitus on liian hankalaa. Se kyllä erittäin surullinen syy syödä lääkettä. 

Vuosikausia on myös kerrottu

Itselläni oli joskus vuosikausia sitten lääke, jossa oli bentsoa mukana. Voin kertoa, etten koskaan saanut siitä mitään hyviä kicksejä ja se oli muutenkin määrätty satunnaiseen käyttöön. Se purkki oli lääkekaapin hyllyllä vuosikausia, ehkä käytin yhden tabletin kuukaudessa, tai viikossa, tilanteesta riippuen. En saanut sitä lääkereseptiä enkä purkkia edes käytettyä kokonaan. 

Sitten menin eri lääkärille, joka suorastaan kauhisteli tätä lääkitystäni, jossa bentsoa, ja loi käsityksen, että olisin sillä lääkityksellä muuttumassa narkomaaniksi ja se pitää heti vaihtaa mirtazapiiniin, jota olen joskus vuosikausia sitten ennen bentsolääkkeen kokeilua kokeillut ja se on aivan kauhea mömmö. En todellakaan ollut toimintakykyinen enkä kuntoinen seuraavana päivänä mirtazapiinin ottamisen jälkeen. Lopetin sen bentsolääkkeen ilman mitään ongelmia, tai vieroitusoireita. Samaa en todellakaan voi sanoa masennuslääkkeistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistista olettaa, että masennuslääkkeet parantaisivat masennuksen, tai korjaisivat ihmisen elämän. Kumpaakaan ne eivät todennäköisesti tule tekemään. Kyseessä ei ole lääke, joka parantaa, vaan joka turruttaa. 

Puolimiljoonaa ihmistä suomessa syö näitä lääkkeitä nykyään. Se on viiden miljoonan ihmisen maassa aivan valtavan suuri osuus väestöstä. 

Kuinka monella näistä ihmisistä on jonkinlainen hoitosuunnitelma olemassa ja tavoite parantua, elää lääkkeetöntä elämää ilman masennusta, pääseekö siihen olotilaan kukaan näillä lääkkeillä? 

Todennäköisesti moni syö sen takia, että vieroitus on liian hankalaa. Se kyllä erittäin surullinen syy syödä lääkettä. 

Vuosikausia on myös kerrottu

Jos lääke pitää "ajaa sisään", niin minulla nousee aina karvat pystyyn. Kun ihmisen keho hylkii jotakin, niin ehkä sillä on tarkoituksensa. 

Mulla todettiin pari vuotta sitten burnout ja masennus. Homma eskaloitui kun oli kolme päiväkoti-ikäistä lasta, talon rakennusprojekti, täysipäiväinen työ, 1,5h työmatka per suunta joka päivä ja opiskelut yhtäaikaa.

Lapsesta lähtien olen ollut suorituskeskeinen ihminen ja nelosluokkalalsesta lähtien miltei päivittäin miettinyt että päättäisin päiväni.

Ajatuksistani huolimatta olen ihan ok kouluttautunut (AMK ja yliopisto) ja töissäkin menee mukavasti, tuloluokka just ja just ylimmässä desiilissä. Perhekin on vuosikymmeniä kestäneessä parisuhteessa muodostunut, ym vakiintuneen elämän merkit löytyy.

Työterveydestä sain unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Unilääkkeet toimi ok, vuosia olin nukkunut vain muutaman tunnin yössä, se muuttui 9h yöuniksi.

Yhdestä ssri masislääkkeestä ei ollut muuta vaikutusta kuin suunnaton ruokahalu ja +20kg lisäpainoa.

Vaihdettiin merkkiä, siitä seurasi totaalinen seksuaalisen halun ja kyvyn loppuminen ja tunteiden latistuminen. Teki mieli joutua vaikka puukkotappeluun että tuntisi edes jotain.

Kolmannella merkillä ei normiannoksella ollut vaikutusta, tuplattiin annos. Ei voi sanoa että tuo hirveästi olisi vaikuttanut, pinna palaa nopeammin mutta toisaalta ei ketuta ihan koko aikaa joka päivä niinkuin ennen. Onhan tuo tyhjää parempi.

Janne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistista olettaa, että masennuslääkkeet parantaisivat masennuksen, tai korjaisivat ihmisen elämän. Kumpaakaan ne eivät todennäköisesti tule tekemään. Kyseessä ei ole lääke, joka parantaa, vaan joka turruttaa. 

Puolimiljoonaa ihmistä suomessa syö näitä lääkkeitä nykyään. Se on viiden miljoonan ihmisen maassa aivan valtavan suuri osuus väestöstä. 

Kuinka monella näistä ihmisistä on jonkinlainen hoitosuunnitelma olemassa ja tavoite parantua, elää lääkkeetöntä elämää ilman masennusta, pääseekö siihen olotilaan kukaan näillä lääkkeillä? 

Todennäköisesti moni syö sen takia, että vieroitus on liian hankalaa. Se kyllä erittäin surullinen syy syödä lääkettä. 

Niin. Lääkitys pitää ajaa sisään ja ajaa alas. Jos sitä ei voi vaan lopettaa seinään, niin oletettavasti siihen on fysiologinen ja psyykkinen riippuvuus jo syntynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ssri-lääkkeiden pyhää lehmää saa kritisoida vasta, kun on kehitetty ja patentoitu uusi sukupolvi masennuslääkkeitä. 

On jo kehitetty ja saa kritisoida SSRI:lääkkeitä. Joillekin antavat jonkinlaista apua. Nuo SSRI:t siis. Ei tosiaankaan mikään psykiatriaa mullistava lääkeaineryhmä. Psyk.sh.

Vasta Brintellix on myynnissä Suomessa ja sen kutsuminen uuden sukupolven lääkkeeksi saattaa olla turhan optimistista. 

Voxra, brintellix, escitalopram kokeiltu. Omalla kohdalla ihan höpöhöpöä puhua mistään uuden sukupolven läpimurrosta.