Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku vihdoin kertoa, että mikä siinä, että ostaa tavaroita käytettynä on niin epäkeskiluokkaista?

Kun se tavara on juuri keskiluokan hylkäämää ja siksi päätynyt kirpputorille ja osto- ja myyntiliikkeisiin. Tämä ylimääräinen, vääränlainen, vanhentunut hylkytavara ei kelpaa enää takaisin keskiluokkaiseen kotiin. Duunarit ja köyhät ne sieltä edullisina laadukkaina löytöinä ostavat itselleen..

Kyllä juuri näin. Olen tainnut ostaa erään isännän nyrkkeilysäkin, jossa oli kierrepotkun mentävä kolo kyljessä. Oli hyvin asiantuntevasti paikattu ja teipattu säkki, niin päätin nostaa olohuoneen nurkkaan kevyempään käyttöön. Halvalla lähti usean neljänsadan arvoinen säkki kympillä. Sen verran olen perehtynyt hommaan, ettei ideana ole rikkoa tahallisesti välineitä ja voimaa voi säädellä, mutta kukin tyylillään vetelee menemään. Ihan kuin olisi turvakengillä rikottu. Samassa erässä oli laatikollinen laatuviskejä myynnissä. Jokaisessa pullossa näytti olevan pohjassa desi tai parikin ruskeaa nektariinia. Ensimmäinen kerta kun olen alkoholia ostanut kirpputorilta. Kympin maksoi kymmenen pulloa jälkijättöä. Vähän yli litra maistiaisia. Pidin kaikki erillisissä pulloissa ja join nautinnolla. Tämä on varmasti niitä kultahippuja mitä rikkaat vähäosaisille jättää. Tämän takia on hyvä olla pienempi veroitus, niin saa rikkailta halvalla romua ja jämäviinoja. Yhden pullon viskit maistui ihan hajuvedeltä, mutta toimi erinomaisesti.

Lahti-Riksu-Hyvinkää-Kerava-Vantaa-Espoo sano se.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, jos joku on jo tuonut tämän näkökulman esiin. Mutta sota-aikana kulttuuri aina viihteellistyy, ja jollakin tavallahan olemme sodassa jo.

Tuntemani keski-ikäiset hyväpalkkaiset naiset ovat vaihtaneet kirjat äänikirjoihin ja teatterin kuntosaliin. Jokin ajan hengessä siihen ajaa.

Varmasti isossa kuvassa näin, mutta toisaalta omassa elämässä ja lähipiirissä trendi näyttää olevan melkeinpä päinvastainen. Itse ainakin koen, että vaikeina aikoina kulttuurin ja taiteen merkitys korostuu, sillä se muistuttaa että elämä on paljon ja ennen kaikkea muutakin kuin sotaa, pahuutta ja kärsimystä. Omista käyttörahoista valtaosa, useita satoja kuussa, menee tällä hetkellä taiteen tukemiseen mm. harrastusmaksujen, konsertti- ja muiden tapahtumalippujen sekä taide- ja kirjahankintojen kautta. Paitsi että ne ovat minulle henkilökohtaisesti kiinnostavia ja tärkeitä, on myös arvovalinta tukea taidealaa, kun siihen kerran on taloudellinen mahdollisuus. Aina näin ei ole ollut, ja ymmärrän hyvin, ettei vaikka opiskelijoilla tai muuten pienituloisilla ole samaa mahdollisuutta.

Voisiko olla niin, että nykyinen maailmantilanne saa ihmiset pitäytymään aidosti itseään kiinnostavissa asioissa, koska muuhun ei ole voimavaroja? Kulttuuria rakastavat haluavat kokea sitä entistä enemmän, mutta sitä sosiaalisen paineen tai statuksen takia harrastaneet haluavat viettää aikaansa mieluummin itseään todella kiinnostavien asioiden parissa, oli se sitten kuntosalilla tai vaikka tosi-TV:n ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Luokkaretken alaspäin tehnyt on hankalassa asemassa. Kotoa lapsuudessa omaksuttu keskiluokkaisuus ja sivistys ei katoa arvomaailmasta mihinkään, mutta rahaa ei ole ja muut ihmiset pitävät junttina työväenluokkaisena. Ns. hyvästä kodista tulevan on ihan turha yrittää kaveereta työväenluokkaisten kanssa, se ei toimi. Ei ole katu-uskottavuutta ja ajattelu on ihan liian "hienoa". 

Omasta asenteesta riippuu enemmän kuin luokkataustasta. Olen ylemmän keskiluokan porvarisuvusta, mutta ystäväpiiriin kuuluu ihmisiä laidasta laitaan elämäntapatyöttämistä professoreihin. Duunarikavereiden kanssa olen auttamatta vähän pihalla joistain jutuista, varsinkin julkkisjuoruista, tosi-TV:stä ja urheilusta, mutta ei se ole koskaan menoa haitannut. Mutta suhtaudun itse ihmisiin uteliaasti ja minua kiinnostaa henkilön persoona, ei pukeutuminen, röökinkatku tai silloin tällöin puheeseen lipsahtava kirosana. Jokaisesta luokasta löytyy huikean hienoja ihmisiä, ja toisaalta myös sellaisia, joiden kanssa ei niin välitä olla tekemisissä, mutta ne syyt liittyvät henkilön luonteeseen, eivät sosiaaliluokkaan tai varallisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkaretken alaspäin tehnyt on hankalassa asemassa. Kotoa lapsuudessa omaksuttu keskiluokkaisuus ja sivistys ei katoa arvomaailmasta mihinkään, mutta rahaa ei ole ja muut ihmiset pitävät junttina työväenluokkaisena. Ns. hyvästä kodista tulevan on ihan turha yrittää kaveereta työväenluokkaisten kanssa, se ei toimi. Ei ole katu-uskottavuutta ja ajattelu on ihan liian "hienoa". 

Minulla ongelmaksi tuli etten halunnut sekaantua ongelmiin. Keskiluokkaista ja sivistynyttä pidetään katutasolla siistinä juttuna ja diippinä timanttina. Se vain ettei halua pyöriä ongelmissa, kun ongelmat tarttuu ja maine likaantuu liikaa, sitten perhe ja suku voi mennä mukana. Olet kuitenkin kahlittu keskiluokkaan, koska sun omaiset ja suku on edelleen toisessa ulottuvuudessa ikään. Niin hommat haluaa pitää kliininä. Katu-uskottavuus tulee oikeastaan automaattisesti kampauksella ja nahkatakilla, kun suljet silmäsi ja kuuntelet omaa miestäsi sisälläsi. Ajattelu voi olla liian hienoa edelleen, mutta se miten sä sen sieltä räkäset ulos kadulla. Ulosanti pitää olla vähemmän autistinen ja kömpelö, kun keskiluokassa on totuttu. Ööh- äänteen sijaan voit sanoa: "Stana, vtu, hjlauta". Tohon pitää lisätä pään nyökyttely Robert de Niromaisesti, Joe Pexi käy myös hyvin, mutta ei ihan Yksin kotona tyylillä. Pitää taidokkaasti rytmittää puhe kirosanoin ja painottaa tavuja erilaisin tavoin. Eroaa muuten paikkakunnittain paljon. Tästähän räppääminen syntyi. Se kehitettiin Lahdessa aikoinaan ja nyt kaikki räppää, myös keskiluokka kaulatatuoi itsensä korviin asti. Keskiluokkainen sopeutuu erittäin hyvin katutasolle, mutta se ottaa veronsa. Erityisesti romanien kanssa tulee hyvin toimeen, koska heistä keskiluokkaisempaa ja hyväkäytöksisempää kansaa Suomessa ei enää ole aidoimmillaan, paitsi todella uskovaiset perheet erikseen, jossa on säilytetty perinteet. Sanoisin että näissä piireissä konservatiivisyys on tehty omaksi taiteen muodoksi. Ihailen aina naisia, jotka lähtee aamusta tamppaamaan mattoja ja vie pyykkitupaan pyykkiä ,kun kantis väki työttömänä raapii ahteriaan sängyssä. Aamupalat on tehty valmiiksi ennen muiden heräämistä. Miehenä en sellaista naisilta vaadi tai halua, mutta arvostan niitä jotka jaksaa ylläpitää keskiluokkaisia perinteitä yllä alemmalla tasollakin kerrostalolähiöissä. Naisethan sen tekee. Miesten rooli on aina ollut helpompi. Nainen on keskiluokassa peruskivi. Ilman naista ei ole perhettä, lapsia ja keskiluokkaa ja mitään minkä päälle rakentaa koko homman. Suomessa on myös naiset aina joutuneet tekemään työtä, mutta ihan katutasollakin on miehiä, jotka ei onnensa peittää ja tulot on hyvin suuria, eikä naisen tai mummonkaan tarvitse kuin käydä pyykillä ja tehdä aamupalat. Keskiluokka on piilossa ja keskiluokka on se mitä vähiten osaisit keskiluokkaiseksi arpoa.

Muslimiperheissä on myös hyvin keskiluokkainen tunnelma ja tavat kunnossa. Arvostan tosi paljon. Suomessa jostain syystä mustaanmaalataan molempia hyvin keskiluokkaisia ryhmiä tai ihmismassoja -ööääääh, öööh, miksi? 

Kokeeko maallistunut ja työväenluokkaistunut keskiluokka alemmuutta esimerkiksi hyvin konservatiivisa ja keskiluokkaisia muslimeja ja romaneja kohtaan? Koska he ovat aidoimmillaan säilyttäneet perinteet keskiluokasta. HE ovat keskiluokan museo ja esimerkki säilyvyydestä vuosisatojen takaa. Molempia löytyy työväenluokasta ja alempaakin. Keskiluokka on piilossa, eikä rahaan sidottu Suomessa. Joulun vietto ihan kohta ja muut pyhät. He kokoontuu viettämään vanhoja rituaalejaan kuten aina on tehty. Meitsi menee jouluna baariin istumaan, kun keskiluokka tekee juttujaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaisuuttahan viestii myös epäyhteensopiva ja trenditön sisustus, selvästi vanhempi ja huonompi auto kuin mihin olisi varaa, ikivanhat rönttävaatteet mökkikäytössä ja niin edelleen. Tietysti kaikkia noita voi olla myös alimmissa luokissa. Keskiluokkaisuutta viestii tarve pitää kulissit kunnossa sisustuksen, auton ja matkustelun suhteen, vaikka siihen ei oikein olisi varaa. työväenluokkaisuutta viestii ainakin todella iso ja hieno telkkari ja vihamielinen suhtautuminen yliopistokoulutukseen. 

Mutta kertokaapas, mitä viestii se, jos ihminen hanakasti syyttelee muita hienostelusta? Tunnen ihmisiä, jotka käyttävät nimenomaan tuota sanaa, mutta en ihan saa kiinni sen viboista.

Mieheni on duunaritaustasta keskiluokkaan kivunnut ja minä ylemmästä keskiluokasta, ja saan joskus riitojen yhteydessä kuulla olevani hienostelija tai snobi :D Veikkaan taustaksi sitä, että meillä on aivan erilainen maku tietyissä asioissa, erityisesti kulttuurin suhteen. Siinä, missä itse rakastan klassista musiikkia ja taidetta, mies kokee konsertit ja galleriat vähän pönöttämisenä ja menee mieluummin tekniikkaan tai historiaan keskittyneeseen museoon. Myös kirjallisuudessa ero näkyy, vaikka molemmat lukevat, eikä mieskään välitä viihdekirjallisuudesta. Mutta siinä missä itse kaipaan sisällöltä syvempää pohdiskelua ja paneutumista, mies ei jaksa raskaampia filosofisia näkökulmia, vaan tylsistyy aika äkkiä. Huvittavaa sinänsä, että anoppi on kuitenkin vienyt miestä lapsena teatteriin ja käy ihan mielellään silloin tällöin konsertissa tai oopperassa, mutta selvästi lapsuudesta ei ole tarttunut sen suhteen mitään mukaan.

Toisaalta ehkä pelkkä maku ei selitä tätä, vaan myös tietynlainen asenne. Itselläni on jonkinlainen huoleton varmuus siitä, että tiede, taide, kulttuuri ja sivistys ovat tärkeimmät asiat, joita elämässä voi saavuttaa tai tavoitella. Raha ei ole kovinkaan tärkeää, koska sitä on aina ollut riittävästi ja enemmänkin, mutta pidän ihan älyttömänä sitä, että jostain pallonpotkimisesta ja jääkiekon pelaamisesta maksetaan moninkertaisesti verrattuna vaikka muusikoiden palkkoihin. Viihdettä pidän laadusta riippuen joko kulutustuotteena tai roskana. En tietenkään ikimaailmassa menisi laukomaan mielipiteitäni päin naamaa penkkiurheilun intohimoisesti suhtautuvalle tai Uuno Turhapuro -fanille, mutta olemme miehen kanssa olleet riittävän kauan yhdessä, että hän tietää mielipiteeni.

Omasta mielestäni hienosteluun käsitteenä liittyy jonkinlaista teennäisyyttä ja pyrkyryyttä, enkä niistä tunnista itseäni ollenkaan.  Mutta ehkä sellaiselle, joka ei itse arvosta taidetta eikä itse saa siitä mitään irti, taideharrastukset voivat näyttää yritykselle olla hienompi tai parempi kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaisuuttahan viestii myös epäyhteensopiva ja trenditön sisustus, selvästi vanhempi ja huonompi auto kuin mihin olisi varaa, ikivanhat rönttävaatteet mökkikäytössä ja niin edelleen. Tietysti kaikkia noita voi olla myös alimmissa luokissa. Keskiluokkaisuutta viestii tarve pitää kulissit kunnossa sisustuksen, auton ja matkustelun suhteen, vaikka siihen ei oikein olisi varaa. työväenluokkaisuutta viestii ainakin todella iso ja hieno telkkari ja vihamielinen suhtautuminen yliopistokoulutukseen. 

Mutta kertokaapas, mitä viestii se, jos ihminen hanakasti syyttelee muita hienostelusta? Tunnen ihmisiä, jotka käyttävät nimenomaan tuota sanaa, mutta en ihan saa kiinni sen viboista.

Mieheni on duunaritaustasta keskiluokkaan kivunnut ja minä ylemmästä keskiluokasta, ja saan joskus riitojen yhteydessä kuulla olevani hienostelija tai snobi :D Veikkaan taustaksi sitä, että m

Suomessa miehet yleisesti on työväenluokkaisella vivahteella kuorrutettuja ja odotetaan työväenluokan käytöstä.

Olet epäilyttävä kaappihomo, jos harrastat tai osallistut keskiluokkaisiin juttuihin uroksena. Aina pitää olla kädet autonrasvassa ja paidan helmat roikkua tai napit auki. Miehiltä odotetaan Suomessa että on vähän rillumarei. 

Naiset voi aina katsoa alemmas miestä leikkisästi ja mies myös pääsee helpolla. Antaa naisen nostaa julkiskuvaa.

Siksi aidoimmillaan keskiluokka on vähemmistöjen hallussa. Ap on ihan oikeassa ettei varsinainen keskiluokka ole aitoa keskiluokkaa. Nykyinen versio on lähinnä pihakoivua potkunyrkkeilevä tapaus liekkishortseissa. Ei lainkaan surkuhupaisa, se vain on tatuoitu mies nykyään. Parasta a-luokkaa ja DI-insinööri kaupan päälle.

Pitää muistaa että tällaisessa asetelmassa se nainen on ulkopuolisin silmin hienostelija Hyacinth Bouquet. Antaa muiden nauraa. Olet mitä olet. Miehesi kyllä arvostaa sinua ja nostat hänen tasoaan hienostelemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku vihdoin kertoa, että mikä siinä, että ostaa tavaroita käytettynä on niin epäkeskiluokkaista?

Todellisuudessa ei mikään. Toki ne joiden mielestä tavaroiden ostaminen uutena on niin paljon hienompaa saattaa olla eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokan antiikki, arvodesign ja taide myydään antiikkiliikkeiden ja huutokauppojen kautta. Näiden tavaroiden kulttuurinen arvo ja harvinaisuus nostavat hinnan yli duunareiden maksukyvyn.

Kuulun keskiluokkaan ja ainoa, mitä ostan "käytettynä"on taide ja antiikki, valikoidusti myös vintage ja design. Eivät duunarit tai nousukkaat niistä tavaroista ole kiinnostuneita, niille on aivan oma keskiluokkainen ostajakuntansa. Sinänsä kannatan kyllä tarpeettoman tavaran kierrättämistä myyntiin, mutta ei minulla ole tarvetta eikä kiinnostusta etsiä kaikkea haluamaani käytettynä. 

"Irtisanomisten helpottamista kaavaillaan myös virkasuhteisiin"

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/irtisanomisten-helpottamista-kaavailla…

Vierailija kirjoitti:

50-vuotiaana ei pääse enää työhaastatteluun. Hakijoita on satoja jopa tuhansia. 

Tämä on ikävän usein totta, mutta poikkeuksiakin on. Ainakin omalla työpaikallani, palkkasin nimittäin juuri tiimiini lähes kuusikymppisen, koska hänellä oli paras osaaminen tehtävään. Enkä ole ainoa, meillä kokemusta osataan onneksi arvostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaikille tavallista. Keskiluokkaisuus on oma kuplansa, jossa nähtävästi luullaan, että kaikilla on samoin. 

Kyllä keskiluokkaisuudelle on kriteerinsä, eri tieteenalat tätä tutkivat. Jos kriteerit eivät kohdallasi toteudu, et kuulu keskiluokkaan. 

Niin mitkä ne tieteelliset kriteerit sitten on? 

Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ranskassa vaikkapa yhteiskuntaluokista puhuminen on täysin normaalia.

Meillä on nykyään Suomessa tämä äärioikeistolainen sosiologinen fobia normaaleja termejä kohtaan,

Koko ajanhan tässä puhutaan. Mutta mitkä ne tieteelliset kriteerit eri luokille sitten on? Kertokaas te sosiologit ketkä tiedätte.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan lähde etsimään käytettyä hyväkuntoista kirpputoreilta, selaamaan tori.fi ja muita sivustoja, jos mahdollisuus ostaa helposti uutta. Herää todellisuuteen.

Totta kai ensisijaisesti ostetaan käytettyä, jos ollaan ympäristötietoisia. Se on kuitenkin myös sukupolvikysymys. Ylemmän keskiluokan lapsuudenkodissa ympäristöarvot olivat tärkeitä ja mm. kirjoja ostettiin antikvariaatista, mutta vaatteet ja käyttötavara käytännössä aina uutena. Itse sen sijaan katson lähes jokaisen tarpeen kohdalla ensin kierrätysvaihtoehdon, ja vasta jos sitä ei löydy, ostan uutena. Vuositulot yli 70 000€ ja puolisolla saman verran, joten ei ole kiinni rahasta, vaan puhtaasti arvovalinnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus on tyypillisesti sitä, että kaikessa puhutaan rahasta. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että se riittäisi kaikkeen mitä kokee ansainneensa. Rahan puute sitten naamioidaan kaikenlaisiksi rationaalisiksi argumenteiksi sille, että ostaa käytettynä. Meidän viisikymppisten lapsuudessa ei ollut kirppareita ja jos olikin, niin ei niistä ostettu kuin ehkä sarjakuvalehtiä. Tultiin toimeen paljon vähemmällä.

 

Minä olen tulkinnut keskiluokkaisuuden toisin. Meillä ei ikinä puhuttu rahasta. Sitä pidettiin rahvaanomaisena. Samoin kaikkea elintason tavoittelua. Koulutusta ja kulttuuria arvostettiin. Matkustettiin, mutta ei rantalomille, vaan kierrettiin Euroopan kulttuurikaupunkien museoita. Kirjallisuus, klassinen musiikki, ja jazz. Ne olivat hyviä asioita. Asterix, koska siitä oppi latinaa, ja Aku Ankka, koska siinä oli hyvää suomea. Ja muuten luettiin Heminwayta ja Dostojevski

Joo elintason tavoittelu on ainakin tietyissä piireissä epähienoa, näin opetetaan varsinkin tytöille. Pojatkin oppivat sanomaan, että heitä palavasti kiinnostaa tuotantotalous tai juridiikka. Myöhemmin myös opettajiksi höynäytetyt tytön tajuavat, että ei se diplomi-insinöörikoulutus kiinnostanut poikia sisältönsä vaan tulevaisuudennäkymien vuoksi. Poikia nimittäin vaivihkaa kumminkin kannustetaan tavoittelemaan oikeasti elintasoa ja hyvätuloisuutta, samalla annetaan ymmärtää, ettei sitä ihan suoraan sovi myöntää. Tyttöjä taas painostetaankin pienituloisille tyttöjen aloille ohjaamalla kiinnostusta siihen suuntaan ja kehumalla tyttöjä, kun he onnistuvat jossain naistyypillisessä asiassa, joka johtaa pienipalkkaiseen työhön. Osa tytöistä näkee nykyään tämän asetelman läpi ja tähtää hyvätuloisiin ammatteihin sanoen kirkkain silmin, että tämä kiinnostaa.

Ei meillä ainakaan näin, vaan kotona ylemmän keskiluokan varakkaassa perheessä kannustettiin sukupuolesta riippumatta akateemisiin opintoihin oman kiinnostuksen mukaan. Rahasta ei puhuttu ja sitä pidettiin rahvaanomaisena, mikä johti siihen, ettei itsellä ollut minkäänlaisia rahataitoja nuorena aikuisena. Olisin jälkikäteen ajateltuna kaivannut paljon parempaa ymmärrystä rahasta, ja omille lapsille olen opettanut pienestä saakka säästämisen tärkeyttä sekä omien ala- ja muiden valintojen vaikutusta tulotasoon, rahvaanomaisuudesta huolimatta.

Huvittavaa kyllä, että kun nuorempana vaihdoin pienipalkkaisen akateemisen työni paremmin palkattuun suorittavaan työhön, sukulaiset alkoivat kysellä, milloin aion palata oikeisiin töihin. Eli toimii se näköjään näinkin päin :D Nykyään olen akateemisessa ja hyväpalkkaisessa työssä, joten utelut ovat loppuneet. 

Etsin asioita nimenomaan käytettynä, vaikka olen ylempää keskiluokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaikille tavallista. Keskiluokkaisuus on oma kuplansa, jossa nähtävästi luullaan, että kaikilla on samoin. 

Keskiluokkaisuuden suurin ongelma on se keskiluokkaisten keskinäinen perseennuolenta. Keskiluokkaiseksi tullaan olemalla 100% samaa mieltä kaikessa kuin keskiluokkaiset. Keskiluokkaisuus on sellainen hive mind-tila, tiukan konformistinen keskinäinen mielipidekuri, sekä etenkin pohjaton kaksinaismoralismi. 

Persut on rasseja, mutta mulla on oikeus laittaa omat lapseni hyvään kouluun!

Laughing out loud.

 

Pätee ehkä alempaan/keskimmäiseen keskiluokkaan ja nousukkaisiin. Ylemmässä keskiluokassa on paljon boheemimpaa, ainakin meillä, joiden suku on pudonnut sinne aikojen saatossa yläluokasta.

Sama kokemus tuosta, että ylemmän keskiluokan lapsuudenperheessä tiedostettiin kuluttamisen ympäristövaikutukset, sekin puolsi käytettynä ostamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus on tyypillisesti sitä, että kaikessa puhutaan rahasta. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että se riittäisi kaikkeen mitä kokee ansainneensa. Rahan puute sitten naamioidaan kaikenlaisiksi rationaalisiksi argumenteiksi sille, että ostaa käytettynä. Meidän viisikymppisten lapsuudessa ei ollut kirppareita ja jos olikin, niin ei niistä ostettu kuin ehkä sarjakuvalehtiä. Tultiin toimeen paljon vähemmällä.

 

Minä olen tulkinnut keskiluokkaisuuden toisin. Meillä ei ikinä puhuttu rahasta. Sitä pidettiin rahvaanomaisena. Samoin kaikkea elintason tavoittelua. Koulutusta ja kulttuuria arvostettiin. Matkustettiin, mutta ei rantalomille, vaan kierrettiin Euroopan kulttuurikaupunkien museoita. Kirjallisuus, klassinen musiikki, ja jazz. Ne olivat hyviä asioita. Asterix, koska siitä oppi latinaa, ja Aku Ankka, koska siinä oli hyvää

Sama täällä. Hassasin vanhempien perinnön aika nopeesti. En omistanut itse autoa vaan mulla oli kuski jolle maksoin hyvin palkkaa. Inhoan ihmisiä jotka maksaa huonosti palkkaa alaisilleen. Maksan aina hyvin. 

Makselin kakskyt vuotta ja kaikki meni. Noin se pitäisi mennäkin että rahat saadaan yhteiskuntaan jakoon, muuten niistä rahoista ei kukaan hyödy tilillä lojumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, perustutlosta unohdin vielä kirjoittaa, että kokoomuksella ei ole ohjelmassaan vielä perustuloa, sillä kokoomus on ainakin toistaiseksi keskustaoikeistolainen puolue. Itse asiassa keskustalla kanta on epäselvämpi, heillä on ollut ideoita kansalaispalkan suuntaan. Se on sataprosenttisen varmaa, että kun oikeistopuolueen talousliberaali siipi saa perustulon puolueohjelmaan, seuraa siitä kylmää kyytiä sosiaaliturvan varassa eläville. Perustulo tulee olemaan vain muutamia satasia ja kaikki muu pois. Tarvitaan vain yksi fiksu oikeistopoliiitikko, joka osaa esitellä tämän kansalle. Sillä kyllähän se oikeasti kuulostaa hyvälle. Pidän itsekin ajatuksesta, että olet oman onnesi seppä ja vapaa. Käytännössä se vain toimii tiettyjen ihmisryhmien kohdalla heikosti, niiden kaikkein haavoittuvaisempien.

Tämä ja aiempi, pidempi viesti olivat hyvin selkeitä ja täynnä ajattelemisen arvoista asiaa. Kiitos niistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat jotenkin katkeralta siitä, että duunari voi menestyä rahallisesti.

Mullakin tuli vähän sellanen klangi tosta tekstistä, että pitäisi tukiakin maksaa enemmän, jos osaa nuotit ja ruotsin kielestä on kirjoittanut ällän. 

Emmä oikein ymmärrä tollasta asennetta.  

Onhan se nuotit opetellut ja ällän ruotsista kirjoittanut tehnyt satoja ellei tuhansia tunteja enemmän töitä taitojensa eteen kuin seiskan musiikista ja hylätyn ruotsista saanut. Kyse on siitä, mitä tämä jälkimmäinen henkilö on tehnyt sillä aikaa kun toinen on opetellut nuotit ja ruotsin. Onko hän kenties tehnyt jotakin hyödyllistä työtä (tai muunlaista itsensä sivistämistä kuin musiikkia ja ruotsia) vai onko hän katsonut tosi-tv:tä ja vetänyt pilistä kaupungilla? 

Vierailija kirjoitti:

"eilu vuosi sitten iltapäivälehdissä julkaistiin uutinen tutkimuksesta, joka oli tehty Pohjois-Suomen pitkäaikaistyöttömistä. Kävi ilmi, että suuri osa heistä oli lievästi kehitysvammaisia - seikka, joka olisi pitänyt peruskoulussa huomata ja ottaa huomioon, mutta kas vain, oli päästetty peruskoulusta läpi. "

Olen eri kuin tämän keskustelun osapuolet, kommentoin tätä perustulon näkökulmasta. Tämäntyyppiset  ongelmat tulisivat lisääntymään ja olemme jo osin tässä tilanteesssa eli vankiloihin päätyy diagnosoimattomia ja kehitysvammaisia ihmisiä kuten USAssa. Tästä ovat puhuneet psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärit jo ainakin viisi vuotta.

Perustulohan on USAn malli, mekaaninen sosiaaliturva ja silloin kaikki jää vanhempien, naapureiden, opettajien ym. varaan tehdäänkö ilmoituksia, jos perhe itse ei hae apua tai huomaa olevansa avun tarpeessa. Esimerkiksi hyvin alhainen äo saattaa periytyä vakavista päihdeongelmis

Edelleenkin kysymys on siitä, millainen perustulo järjestetään. Onko se pakko järjestää oikeistolaisen, kuvailujesi mukaan käytännössä heitteille jättävän eli olemattoman sosiaalipolitiikan kautta, vai voisiko sosiaalituen siirtää kokonaan perustulosta irralliseksi asiaksi? Onhan meillä nytkin "sote" eli sosiaali- JA terveysasiat ainakin nimellisesti samassa köntässä. 

Kuvailtu perustulo on tietenkin perinteiseen suomalaiseen hyvinvointimalliin tottuneelle kauhistus ensi silmäyksellä, mutta toisaalta jos asiaa katsoo toisesta vinkkelistä, on jo pitkälti päässyt käymään tuo sama horror-kuvio ilman perustuloa ja "perinteisellä sosiaaliturvalla". 

Mielestäni se, että Suomessa on tiettyjä asuinalueita ja tiettyjä perheitä/sukuja, jotka ovat jo kolmannessa polvessa "syrjäytyneitä", köyhiä, näköalattomia, ihmisiä, kertoo siitä, että "amerikkalainen perustulo" on jo totta Suomessa - ilman että mitään perustuloa on lainkaan. Ihmiset on jätetty syrjäytymään sillä, että heille maksetaan eläminen yhteiskunnan varoista kokonaan - ilmeisesti ilman, että ihmisen tarvitsee olla missään tekemisissä sosiaalitoimen kanssa. (Kertokaa, jos olen tässä väärässä.) 

Se, mitä edeltävä kirjoittaja kirjoittaa perustulon kauhukuvana, on oikeasti tapahtunut jo. Kuitenkin niin, että ne kuuluisat ja itsestään kovaa ääntä pitävät "nettoveronmaksajat" ovat närkästyneitä ja haukkuvat tuilla eläviä, jotka puolestaan syrjäytyvät haukkujen vuoksi entisestään (siis ne, jotka vielä edes periaatteessa voisivat olla "yhteiskuntakelpoisia"). 

Eli mikä pakko perustulon olisi olla "USA:n malli, mekaaninen sosiaaliturva"? Onhan meillä neuvolat lapsiperheille ja 9v  peruskoulu ja oppivelvollisuus 18 vuoteen asti, lisäksi armeijan kutsunnat (todennäköisesti kohta myös naisiin ulottuvat), ja kaikissa näissä lasta ja nuorta tarkastellaan yhteiskunnan puolesta ammattimaisesti niin terveyden kuin sosiaalipuolenkin osalta. 

Miksi ei voisi tarjota perustuloa JA käyttää Kela-byrokratiasta säästyvät varat sosiaalipuolen palvelujen lisäämiseen niitä tarvitseville?