Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan ole koskaan lukenut sen kummemmin sivistyäkseni. Olen lukenut aina ihan vaan siksi, että tykkään lukea, lukeminen on hyvää viihdettä. 

Viihteeksihän ne alunperin 1800-luvulla kirjoitetut klassikothan onkin yleensä tarkoitettukin

Mitenköhän perustelisit tuon väitteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan ole koskaan lukenut sen kummemmin sivistyäkseni. Olen lukenut aina ihan vaan siksi, että tykkään lukea, lukeminen on hyvää viihdettä. 

Viihteeksihän ne alunperin 1800-luvulla kirjoitetut klassikothan onkin yleensä tarkoitettukin

Siltä ajalta luetaan enää vain sitä ihan parasta. Kun aikaa on kulunut ja jälkikäteen pystymme jaottelemaan jyvät akanoista. Klassikko on klassikko, koska se edelleen puhuttelee lukijaa.

Lisäksi 1800-luvulla (ellei aiemminkin) monet teokset kirjoitettiin poliittisiksi pamfleteiksi (esim. Dostojevski: Riivaajat, Zola: Nana) tai yhteiskuntaelämän kuvaajiksi, ikään kuin dokumenteiksi omista ajoistaan, joko suoraan poliittisin tai muin motiivein (esim. Dickens). Tai Suureksi Taiteeksi ja Suuren Nero-Yksilön Tunteiden Kuvaajaksi (romanttinen runous, esim. Byron). Tai historian selventämiseksi (esim. Tolstoi: Sota ja rauha). Tai yhteiskunnan murroksen satumaiseksi tulkiksi (esim. Shelley: Frankenstein tai Stoker: Dracula).

Kun teoksia lukee ja selvittää vähänkään taustoja ja kontekstia - mikä nykyään on tolkuttoman helppoa verrattuna aiempaan, koska Wikipedia antaa kaikista asioista lähtökohtaiset perustiedot - ymmärtää teoksiakin paremmin. 

Myös hyvän popularisoidun tieteen (tietokirjat) sekä hyvin kirjoitetun oman alan ammattikirjallisuuden (tiedekirjat) avulla voi "viihtyä". Merkitys on kuitenkin huomattavan erilainen kuin television mainostamalla "viihteellä", joka ei vaadi katsojalta välttämättä yhtään mitään.

Viihteelle on tietenkin paikkansa - rentoutuminen, ajatusten narikkaan laittaminen, eskapismi - mutta on huolestuttavaa, missä määrin viihde on syönyt hapen ja monin paikoin ja liian monien ihmisten elämässä korvannut kaiken muun tekemisen. Tämä etenkin, jos otetaan mukaan sosiaalinen media, lyhytvideot ynnä muut, jotka harvoin edistävät niitä kuluttavan yksittäisen ihmisen elämässä yhtään mitään - mutta syövät aikaa ja energiaa kaikelta sellaiselta, joka voisi esimerkiksi ihmisen itselleen asettamia tavoitteita edistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kirjojen lukeminen on aivan oma maailmansa, aivojen aktivointi on eri tasolla, kuin esim. elokuvien katselu."

Kirjojen lukeminen on kuitenkin passiivista tekemistä verrattuna uuden luomiseen. Tämän takia en oikein jaksa ymmärtää tuota järjetöntä kirjojen lukemisen hehkuttamista.

Lukemalla pääsee nauttimaan ihmiskunnan parhaiden aivojen ja mielten ajatuksista, kypsyneinä ja paperille ikuistettuna. Siinä voi saada monen ihmiselämän opit ja viisaudet ilmaiseksi. Tietysti jos on niin kovin viisas ja kokenut ja taitava että ammentaa kaiken tämän omasta mielestään, kirjoja ei tarvita.

Aika typerä kommentti. Etkö ole lukenut yhtään kirjaa? Todellisuus on kuitenkin että ihminen muistaa rajallisesti asioita. Osa enemmän, osa vähemmän. Vielä vähemmä

Lisäksi tutkimukset ovat jo osoittaneet, että muistia monin tavoin ja paljon käyttäneet ihmiset - esimerkiksi juuri paljon lukeneet ja useita vieraita kieliä sujuvasti osaavat ihmiset - ovat suojassa aivoja rappeuttavilta sairauksilta (alzheimer, dementia) huomattavasti "laiskempia" ikätovereitaan pidempään. 

Vieraiden kielten taito jos mikä vaatii aivotoimintaa ja muistamista, ja kielitaidon ylläpito myös jatkuvaa muistin käyttöä ja virkistämistä. 

Onkin hyvin huolestuttavaa, kun suomalaisten vieraiden kielten taito on typistynyt pelkkään puolitaitoiseen englantiin vain parissa vuosikymmenessä. Nykyiset 10-30-vuotiaat tulevat täyttämään muistisairaiden hoitokodit huomattavasti nykyisiä 50-70-vuotiaita aiemmin.

Voisivat poliitikot ajatella kielitaidon lääketieteellisiäkin hyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

Palaan muutamia sivuja sitten olleeseen teemaan työnteon ja ahkeruuden arvostamisesta. Sivistyksen hankkiminen ei siis ollut ennen työtä, vaan huvia erityisesti yläluokalle. Nyt koulutus ja sivistyneisyys nähdään vaivannäkönä ja ahkeruutena, koska ahkeruus ja työnteko ovat keskiluokalle keskeisiä arvoja. 

Täällä on säännöllisesti kotirouvakeskusteluja ja niissä myös näkyy selkeästi keskiluokan arvostus työntekoa ja ahkeruutta koskien. Kotirouvia moititaan siitä, etteivät he hanki omaa elantoaan, se on keskeinen ihmisyyden mitta Suomessa. Omassa suvussani ei ole milloinkaan ollut tällaista arvoa. Olin aivan hämmästynyt, kun osallistuin ensimmäistä kertaa kotirouvakeskusteluun ja huomasin, millaisilla argumentteja käytetään. Koulutuksen arvostaminen tuntuu liittyvän myös siihen, että se on hankittu suurella vaivalla. Itse taas olen kokenut opinnot (minulla on useampi tutkinto ja ammatipätevyys) hauskana ja helppona. Yksi tutkinnoista

Oli hyvä kirjoitus, kiitos!

Joutilaisuus saisi kokea uuden arvonnousun - ja nimenomaan niin, että lukeminen, musiikin soittaminen ja kuuntelu, sivistyneet keskustelut ja ihmisen omatoiminen itsensä kehittäminen nousisivat keskiöön. Ei raha ja sen ansaitseminen - eikä varsinkaan kuluttaminen. 

Nimittäin kurja totuus on se, että todella monesta "ahkerasta aktiivisuudesta" seuraa enemmän haittaa kuin hyötyä niin kutsutussa isossa kuvassa. Otetaan vaikkapa kiinalainen verkkokauppatilailu yhdeksi esimerkiksi. Ihminen saadaan mainoksin doupattua ajattelemaan, että hän tarvitsee jotakin, ja hän ryhtyy tekemään vertailua tuon "tarpeellisen" tavaran hinnasta. Siitä seuraa pahimmillaan käyttökelvottoman tai ainakin kelvottoman huonolaatuisen tavaran kuljettaminen ympäri maapalloa, ja vielä tuplasti tai triplasti, jos ihminen palauttaa vaikkapa huonolaatuisen vaatteen (lähde: HS:n juttu joitakin päiviä sitten). 

Kyllä siinä ulkomaan kauppavaihtotase kasvaa, ja tulee bruttokansantuotetta, mutta ovatko suomalaiset nyt onnellisempia ja tyytyväisempiä yksilöinä ja kansakuntana, näiden kahden viimeisen vuoden aikana, kun halpaverkkokauppatilausten määrä on kasvanut suorastaan eksponentiaalista vauhtia? 

Jos nuokin lähes 30 miljoonaa Temu-pakettia viime vuonna Kiinasta tilanneet suomalaiset olisivat käyttäneet shoppailuun ja shoppausten noutoihin käytetyn ajan ja vaivannäön vaikkapa romaanien lukemiseen, siis perinteiseen joutilaaseen toimintaan, olisi Suomi ja maailma todennäköisesti tämänhetkistä parempi ja myös mukavampi paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys käytetyistä tavaroista tuntuu jostain syystä olevan tämän ketjun keskeisiä asioita. Kokemusasiantuntija voin sanoa, ettei keskiluokka ei ole ostanut käytettyjä tavaroita kovinkaan pitkään, ehkä 10-20 vuotta. Tuttavilta ja sukulaisilta on tietysti voitu saada ilmaiseksi aina, mutta nimenomaan käytetyn tavaran ostaminen on melko uutta.

Kiitos tästä kommentista. Muutama kommentoija jaksaa väittää, että keskiluokka olisi aina kulkenut kirpparivaatteissa ja ostanut paljonkin käytettynä. Nämä kommentoijat eivät ole mielestäni eläneet keskiluokkaista lapsuutta, vaikka niin väittävätkin.

AP

Miten niin sinun mielestäsi? Tuskinpa sinä sitä

Ehkä AP:n tarkoittamaa "alaluokkaisuutta" on se, että keskiluokka on omaksunut mainosmiesten (tai -naisten) kehittelemän "se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa"-ajattelun ja yrittää entisen ja nykyisen köyhälistön tavoin saada kaiken mahdollisimman halvalla.

Kyse onkin siis konsumerismista ja siitä, että "halvalla saamisesta" on tullut jonkunlaisen kilpajuoksun kaltainen harrastus, jossa voittaja on mahdollisimman halvalla jotain - mitä tahansa - saanut yksilö tai perhe.

Myös ylempään keskiluokkaan ja "ylhäisöön" (aatelisiin, eliittiin jne.) on varmasti 1900-luvun myötä tullut mukaan säästäväisyyttä ("ostetaan kaikkein halvimpia tulitikkuja mutta kuohuviinin sijaan juodaan aina shampanjaa"), mutta tuollaista nykyisenkaltaista kilpajuoksua pohjalle ei varmasti ole ylemmässä keskiluokassa edelleenkään. 

Keskiluokasta, joka aiemmin pyrki ns. ylöspäin, on nyt tullut Tokmanni-kansaa. Sitä ehkä perustellaan sillä, että "kaikki on kallistunut", mutta ei kyseenalaisteta koskaan sitä, tarvitaanko kaikkea ostettua todellakaan kotiin tai varastoon. 

Sillä ei olisi mitään väliä, että asiat ovat kallistuneet, jos niitä asioita ei tarvitsisi koko ajan vain ostaa lisää ja lisää. 

Oopiumia kansalle - nykyään ei uskonto vaan tavarat ja suorananainen krääsä. Koukutus saadaan aikaiseksi, kun tehdään hintavertailuja. 

"Älykkyytenä" ja "järkevyytenä" pidetään nykyään sitä, ettei maksa tavaroista "liikaa". 

Se jos mikä on alaluokkaista, työväenluokkaista, perinteisesti ilmaistuna: luokatonta.

Edellinen kirjoittaja osasi kuvailla täydellisesti keskiluokan arvomaailman muutoksen, jota AP:kin varmaan aloituksessaan tavoitteli. Halpa hinta on nykyisin keskiluokallekin tärkein arvo. Halvalla ostamista pidetään älykkyyden mittarina.

Halpuus ja hinta/laatusuhteen arviointi on hyvin ymmärrettävää työväenluokan viitekehyksestä katsottaessa. Omat keskiluokkaiset isovanhempani ovat opettaneet minut ostamaan "niin hyvää kuin on varaa." Eli olemme ostaneet huippulaatua, joka kestää aikaa ja käyttöä, usein yli sukupolvien. Vaikka se ostohetkellä on hieman kirpaissut.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1990-luvulla 30 vuotta sitten sai ansiosidonnaista 2 vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. 1990-luvulla oli myös jo toimeentulotuki ja työmarkkinatuki ja omistusasuntoon sai asumistukea. Ja asuntolainan korot sai vähentää verotuksessa ja oli perheverotus. 

 

 

 

Ihana 1990 luku. 

Vuonna 1975 syntyneet ovat Suomen koulutetuin ikävuosiluokka.

Vuonna 1990 he olivat 15-vuotiaita. 

1990-luvulla panostettiin koulutukseen. Silloin äänessä mediassa ja kansakunnan henkistä tilaa luotaamassa ja muovaamassa olivat Ilkka Niiniluodon kaltaiset filosofit, eivät Jorma Ollilan kaltaiset 2010-luvun nerot varoittamassa liiallisesta lukemisesta (tapahtui vuonna 2014). 

Oliko Suomi paremmassa taloudellisessa tilanteessa vuonna 1999 vaiko 2023?

Voivatko suomalaiset keskimääräisesti ("tilastollisesti") tai yksilöä tarkastellen paremmin vuonna 1999 vaiko 2023?

Entä millaiset olivat suomalaisten koululaisten taito- ja tietotasoa mittaavat Pisa-tulokset vuosituhannen vaihteessa versus neljännesvuosisata myöhemmin eli tänään? 

Voitaisiinko jo tehdä johtopäätöksiä kansakuntana, kulttuurisesti, poliittisesti ym. jne. etc. ja aloittaa keskustelu, kumpi on parempi henkisen tilan suuntaviiva: ihmistieteet vaiko insinööri- ja taloustieteet?

Lainaus ei toimi kunnolla, mutta mielestäni erinomainen kommentti. Juuri humanistisia tieteitä ja sivistystä nykyajan arvotyhjiössä kaivattaisiin kipeästi. Toki myös koville tieteille on tarve, mutta ne eivät saisi ainoina määrittää päätöksentekoa ja yhteiskunnan suuntaa. Tosin pidän itse taloustieteitä samanlaisena ihmistieteenä kuin humanistisia aloja (olen opiskellut molempia), taloustieteet on vain osattu markkinoida paremmin.  

Tässä pitääkin nyt ymmärtää laadun ero nykyajassa ja isovanhempiesi ajassa. On ihan yleisessä tiedossa oleva fakta, että tavaroiden laatu on yleisesti laskenut ihan huimasti viime vuosikymmenten aikana. Säästetään materiaalikuluissa, esimerkiksi tekstiilit on ihan erilaisia nykyään kuin aiemmin, on siirretty tuotantoa halpamaihin ja halutaan yrittää maksimoida voittoja.

Ennen ei myöskään ollut edes samanlailla saatavilla tavaroille vaihtoehtoisia halpatuotteita, vaan joka kodissa oli ne samat, lähinnä kotimaista tuotantoa olevat, tavarat, astiat, huonekalut, kodinkoneet, kodintekstiilit, vaatteet, harrastusvälineet jne.

Edelleen myydään myös laatua. Duunareiden pikamuoti on halpaa ja huonolaatuista. Pikamuodin voitto tehdään volyymilla, ei 10€ t-paidassa ole juuri katetta. Ennen pikamuotia pärjättiin vähemmällä, kehdattiin mennä töihin samalla vaatteella uudelleen samalla viikolla.

AP

Vierailija kirjoitti:

Edelleen myydään myös laatua. Duunareiden pikamuoti on halpaa ja huonolaatuista. Pikamuodin voitto tehdään volyymilla, ei 10€ t-paidassa ole juuri katetta. Ennen pikamuotia pärjättiin vähemmällä, kehdattiin mennä töihin samalla vaatteella uudelleen samalla viikolla.

AP

Laitapa muutama esimerkki siitä laadukkaasta tavarasta, tuote ja valmistaja. Eli siis tavara joka on edelleen laadukas ja kestävä, eikä materiaaleista ole tingitty eikä tavaran tuotantoa siirretty halpamaihin.

Ihanan fiksu ketju palstalla. Kiitos osallistuville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen myydään myös laatua. Duunareiden pikamuoti on halpaa ja huonolaatuista. Pikamuodin voitto tehdään volyymilla, ei 10€ t-paidassa ole juuri katetta. Ennen pikamuotia pärjättiin vähemmällä, kehdattiin mennä töihin samalla vaatteella uudelleen samalla viikolla.

AP

Laitapa muutama esimerkki siitä laadukkaasta tavarasta, tuote ja valmistaja. Eli siis tavara joka on edelleen laadukas ja kestävä, eikä materiaaleista ole tingitty eikä tavaran tuotantoa siirretty halpamaihin.

Viime viikolla ostin Sauson käsineet ja Christian Wijnants:n neuleen, ovat laadukkaita. En osta suurilta brändeiltä. Alkusyksystä olin työmatkalla Hong Kongissa ja Peninsula-hotellissa on maailmankuulu räätälipalvelu, teetätin jälleen t-paitoja ja kahdet kopiot mukanani olleista housuista. Kallista, kankaat ja räätälintyö huippulaatua. Ei halpamaa välttämättä tarkoita H&M:n rättejä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja osasi kuvailla täydellisesti keskiluokan arvomaailman muutoksen, jota AP:kin varmaan aloituksessaan tavoitteli. Halpa hinta on nykyisin keskiluokallekin tärkein arvo. Halvalla ostamista pidetään älykkyyden mittarina.

 

Mitä ihmettä te puhutte. Keskiluokan tunnistaa juuri laadukkaiden tuotteiden käytöstä. Keskiluokka ostaa Haglöfsin ulkoiluasut, keskiluokka valitsee vähän paremman hotellin, varaa vähän paremmasta ravintolasta pöydän, sisustaa kotinsa Artekilla. Keskiluokan lomamatkat ovat vähintään heidän kuukausipalkkansa verran. Ei tämä mihinkään ole muuttunut. Persaukiset eivät ole keskiluokkaa koskaan olleetkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitääkin nyt ymmärtää laadun ero nykyajassa ja isovanhempiesi ajassa. On ihan yleisessä tiedossa oleva fakta, että tavaroiden laatu on yleisesti laskenut ihan huimasti viime vuosikymmenten aikana. Säästetään materiaalikuluissa, esimerkiksi tekstiilit on ihan erilaisia nykyään kuin aiemmin, on siirretty tuotantoa halpamaihin ja halutaan yrittää maksimoida voittoja.

 

Ennen ei myöskään ollut edes samanlailla saatavilla tavaroille vaihtoehtoisia halpatuotteita, vaan joka kodissa oli ne samat, lähinnä kotimaista tuotantoa olevat, tavarat, astiat, huonekalut, kodinkoneet, kodintekstiilit, vaatteet, harrastusvälineet jne.

Mulla on edelleen käytössä mun isoäitien ( syntyneet 1900-l alussa) ostamia kodinkoneita, esim yleiskone. Se toimii aina vain kuin uusi ja olen perinyt sen jo 1993. Laatu on ihan muuta kyin nykyään. Tähän asti mulla on ollut käytössä myös heidän kapiolakanoitaan ja pellavapyyhkeitään. Mutta nyt ne on alkaneet hapertua n 70 vuoden käytön jälkeen. Olen ostanut kirppareilta lisää vastaavia lakanoita, koska uusina ei saa samanlaista laatua. En tiedä onko ostokäyttäytymiseni keskiluokkaista vai ei, aivan sama minulle. 

Uudisrakennushuumassa ja nollakorkoaikaan moni lipsahti tähän ansaan. https://yle.fi/a/74-20200031 

Kun kaupungissa asumista pidetään jollain tasolla myös luokkamittarina. 

Nyt sitten heillä on vahvaa kipuilua koska ympäristö ei tue heidän yhteiskuntaluokkaan liitettyjä normeja. Ja pois on vaikea päästä kun omaisuus on sidottu työväen- ja jopa alaluokan asuinalueeseen. 

Mikä avuksi jos noin on käynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Uudisrakennushuumassa ja nollakorkoaikaan moni lipsahti tähän ansaan. https://yle.fi/a/74-20200031 

 

Kun kaupungissa asumista pidetään jollain tasolla myös luokkamittarina. 

 

Nyt sitten heillä on vahvaa kipuilua koska ympäristö ei tue heidän yhteiskuntaluokkaan liitettyjä normeja. Ja pois on vaikea päästä kun omaisuus on sidottu työväen- ja jopa alaluokan asuinalueeseen. 

 

Mikä avuksi jos noin on käynyt? 

 

https://yle.fi/a/74-20200031 ? siis tuo

Hyvä! Kyllä sitä ylikuluttamista kestikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen myydään myös laatua. Duunareiden pikamuoti on halpaa ja huonolaatuista. Pikamuodin voitto tehdään volyymilla, ei 10€ t-paidassa ole juuri katetta. Ennen pikamuotia pärjättiin vähemmällä, kehdattiin mennä töihin samalla vaatteella uudelleen samalla viikolla.

AP

Laitapa muutama esimerkki siitä laadukkaasta tavarasta, tuote ja valmistaja. Eli siis tavara joka on edelleen laadukas ja kestävä, eikä materiaaleista ole tingitty eikä tavaran tuotantoa siirretty halpamaihin.

 

Viime viikolla ostin Sauson käsineet ja Christian Wijnants:n neuleen, ovat laadukkaita. En osta suurilta brändeiltä. Alkusyksystä olin työmatkalla Hong Kongissa ja Peninsula-hotellissa on maailmankuulu räätälipalvelu, teetätin jälleen t-paitoja ja kahdet kopiot mukanani olleista housuista. Kallista, kankaat ja rää

Entä miten vertailet noiden tuotteiden laatua nykyisin suhteessa isovanhempiesi aikaan? Mistä se laatu siis näissä tulee?

Pakko todeta, että eipä nuo neuleet niin laadukkaita ole. Hintaahan niissä on, mutta valitettavasti se ei näy laadussa eikä hinta takaa sitä laatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitääkin nyt ymmärtää laadun ero nykyajassa ja isovanhempiesi ajassa. On ihan yleisessä tiedossa oleva fakta, että tavaroiden laatu on yleisesti laskenut ihan huimasti viime vuosikymmenten aikana. Säästetään materiaalikuluissa, esimerkiksi tekstiilit on ihan erilaisia nykyään kuin aiemmin, on siirretty tuotantoa halpamaihin ja halutaan yrittää maksimoida voittoja.

 

Ennen ei myöskään ollut edes samanlailla saatavilla tavaroille vaihtoehtoisia halpatuotteita, vaan joka kodissa oli ne samat, lähinnä kotimaista tuotantoa olevat, tavarat, astiat, huonekalut, kodinkoneet, kodintekstiilit, vaatteet, harrastusvälineet jne.

 

Mulla on edelleen käytössä mun isoäitien ( syntyneet 1900-l alussa) ostamia kodinkoneita, esim yleiskone. Se toimii aina vain kuin uusi ja olen perinyt sen jo 1993. Laatu on ihan muuta kyin nykyään. Tähän asti mulla on ollut käyt

Sama homma, edelleen käytössä isovanhempien vanhoja lakanoita. Mummo kuoli 2007, joten ne on ostettu viimeistään 90-luvulla tai 2000-luvun alussa.

Samoin on vanhoja Marimekon laukkuja 70-luvulta, kangas on selkeästi paksumpaa kuin nykyisissä, sekä huolellisemmin tehty.

Meillä on mökillä myös vuosituhannen vaihteessa, todennäköisesti 90-luvulla, hankittu tiskikone, toimii sekin. Veljen mummolla oli ikivanha pesukone, se roudattiin jäteasemalle joitain vuosia sitten. Vaikka pesukone oli pieni, se painoi niin paljon, että neljällä tai viidellä aikuisella ihmisellä oli täysi työ siirrellä sitä, ilmeisesti muoviosien sijaan oli metallia.