Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan kalliita tavaroita, joilla ajatellaan saavutettavan ylemmän keskiluokan sivistyneisyyttä. Tavaroiden ostaminen on ollut perinteisesti työväenluokan keino osoittaa menestystä ja varallisuuden kerääntymistä. Ylempi keskiluokka taas ei ole osoittanut mitään tavaroilla, vaan koulutuksella ja lukeneisuudella. Tämä on oikeastaan kadonnut. Kodeissa ei edes ole kirjahyllyä eikä kukaan lue laajasti kirjoja - lukemisesen sijaan kuunnellaan samat bestsellerit, jos sitäkään.

Sivistyneisyys ei enää ole keskiluokan arvo lainkaan eli ylempi keskiluokka on pikkuhiljaa mennyt todella kauas alemmasta keskiluokasta arvomaailman suuntaan.

Kirjahylly(jä) täynnä kirjoja löytyy. Naapuruston kanssa meillä on oma kirjapiirikin. 

Näin ison kirjahyllyn täynnä halpoja rakkausromaaneja ihmisellä, joka mainosti lukuharrastustaan. 

Luin keskustelun osittain  viihteen vuoksi. 

En nyt ole muutenkaan välttämättä samaa mieltä, mutta tuosta liikunta/ulkonäkö jutusta:

Ulkonäön korostaminen: tästähän on varmasti vaikka kuinka paljon tutkimusta, mutta epäilen kauneuden olleen historiallisesti tärkeämpää keskiluokalle, koska a) oli mahdollista panostaa siihen ja b) sillä saattoi nainen ostaa vielä lisää luokkanousua ylempiin luokkiin tai ainakin rahakkaampiin naimisiin. Työväenluokassa tuo mahdollisuus oli melko vähäinen, ja fyysisen raatamisen parissa maaseudulla tai tehtaissa tuskin oli mahdollista tehdä luonnonluomalle kropalleen ja naamalleen yhtään mitään. Laihoja varmasti olivat kaikki. Kaupungistumisen ja työolojen jonkunlaisen paranemisen myötä edullisia mahdollisuuksia kaunistautumiseen avautui enemmän. Maaseudulla varmasti hyvä työihminen oli haluttua vaimomateriaalia siihen asti kunnes fyysinen työ muuttui pitkälti koneelliseksi.

Laihuus ja lihakset taas: kun laiha ja kiinteä kroppa tai kova kunto on se harvinainen juttu, se tulee arvokkaaksi. Eli laihuus on ollut rikkaiden huolenaihe aiemmin kun he olivat niitä joilla oli rahaa syödä liikaa. Jälleen kaupungistuminen ja elintason nousu ja ruokajärjestelmän muutos ovat johtaneet siihen, että hoikkuus on haasteellista kaikille ja siksi sen on haluttua. Kuntoa taas käytetään oman alfaurouden tai naarauden signaloimiseen: nykyisin se vaatii rahaa ja/tai merkkitävää panostusta jonkun muun aktiviteetin kustannuksella, ja lisäksi lahjoja ja niitä geenejä jaellaan yhtä niukalti kuin poikkeuksellista älykkyyttäkin. 

Ennen vanhaan tietyt nuorisoseurojen tms opettamat urheilulajit taisivat olla ainoa mahdollinen harrastus taviksille ja pakosta aktiivinen arkielämä jos jotain edesauttoi fyysistä kuntoa, ja erityisen vahvat ja kestävät ihmiset myös olivat näkyviä. Tosin rahaa sen viemiseen pidemmälle taisi olla harvoilla ja koko olympialiike taisi sitten taas olla yläluokkaisten miesten perustama jotka arvostivat nimenomaan vain amatööriurheilua. Sotilastaitoihin on aina tarvittu myös kuntoa ja britanniassa urheilu kuului ja kuuluu yksityiskoulujen ohjelmaan ja joskus maalaislinnoissa naisetkin kuten keisarinna Sissi saattoivat elää melko liikunnallisesti vaikka tietysti hyvin tiukoissa rajoissa ja vain yksityisen elämän piirissä (kuinka yleistä se oli, en tiedä, Sissi on vain esimerkki koska oli tunnettu tästä).

Kaikki tuntemani keskiluokkaiset angstaavat näistä mutta ei sillä minusta ole mitään tekemistä työväenluokalta kopioimisen kanssa, vaan yleisen elämäntyylin muutoksen. Harvinainen/vaikea asia on aina tapa signaloida statusta.

Mistä olet keksinyt että urheilu kuuluisi Britanniassa yksityiskoulujen ohjelmaan?

Ihan tavalliset liikuntatunnit ainakin meidän koulussa oli vuosituhannen vaihteessa, pari kertaa vuodessa joku liikuntapäivä.

Hyvää kuntoa on aina arvostettu. Se kertoo kurinalaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Ylempien luokkien miehet juoksevat, pyöräilevät, hiihtävät, mutteivat bodaa. Tikissä oleva vartalo verhotaan puvunpaitaan.

Statuksen esittämistä ja viestimistä on tutkittu paljon nettideittailun myötä. Nuorilla miehillä lihaksikkuutta arvostetaan, koska se viestii juuri kurinalaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä, potentiaalista. Heillä ei ole vielä ollut mahdollisuuksia ja aikaa nousta statushierarkiassa. Kolmekymppisen miehen peiliselfiet koetaan noloiksi, potentiaali on jäänyt lunastamatta, edelleen kilpaillaan pikkupoikien kanssa. Omaa ulkonäköään priorisoiva, paljon aikaa, rahaa ja resursseja itseensä käyttävä mies nähdään itsekkäänä ja feminiinisenä. Keski-ikäisen miehen lihaksikkuus koetaan myönteisesti vain työn kautta tulleina lihaksina; palomiehet, poliisit, raksamiehet... kaikki työväenluokkaisia ammatteja.

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

Isossa kuvassa voi hyvinkin pitää paikkansa. Harvassa ovat ihmiset, joiden kanssa voi keskustella esim. luetusta kaunokirjallisuudesta, joka on muuta kuin hömppää eikä äänikirjojen kuuntelua siivouksen lomassa. Tämä näkyvissä juuri koulutetun keskiluokan parissa. Perinteisen sivistyksen arvostus on kadonnut pienen eliitin harrastukseksi. Ns.korkealulttuuri elää +65 varassa. Näkyy hyvin teattereissa ja klassisen musiikin konserteissa sekä museoissa. 

Keskiluokkaisten naisten kulttuurinkulutus on muuttunut lähes täysin viihteen kuluttamiseksi. Korkeakulttuurin harrastaminen on nykyään niin harvinaista, että se koetaan elitistiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

kvg

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisten naisten kulttuurinkulutus on muuttunut lähes täysin viihteen kuluttamiseksi. Korkeakulttuurin harrastaminen on nykyään niin harvinaista, että se koetaan elitistiseksi.

Tai sitten nykyään ei enää puhuta korkeakulttuurista. Kun käydään teattereissa, museoissa, baletissa tai konserteissa, ei ajatella, että tässä nyt harrastetaan korkeakulttuuria, vaan ne käynnit vertautuu ihan tavalliseen tekemiseen. Omasta mielestäni on hyvä, että esimerkiksi teatterissa käyminen, museot ja konsertit kiinnostavat ihmisiä ihan sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

Niinpä, jotenkin outoa että ammatitkin pitäisi luokitella työväenluokkaisiksi tai ei. Mites terveydenhoitaja? Pankin työntekijä? Vakuutusvirkailija? Ja entä sitten vaikka opettaja tai rikostutkija?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

Kaikki akateemisen koulutuksen vaativat ammatit. 

Vierailija kirjoitti:

Iso osa nykyisesta keski-ikäisestä keskiluokasta tulee duunaritaustasta. Itse olen akateeminen ja ihan mukavasti tienaava, kuten osa lapsuuskavereistanikin. Meillä kaikilla on kuitenkin täysi työläisperhetausta, tulemme pieneltä tehdaspaikkakunnalta, vanhemmat töissä tehtaassa haalarihommissa ja sitä rataa. Ei sillä ole väliä mihin luokkaan nyt kuulun sosio-ekonomisesti, vaan olen taustaltani työväenluokkaa ja sieltä on tarttunut mukaan myös tapoja ja malleja, joita pidän oikein hyvinä. 

Sitten on myös työväenluokkaisia ihmisiä jotka tulevat keskiluokasta. Se onkin sosiologisesti paljon mielenkiintoisempi positio. Itse olen pitkäaikaistyötön, joka tulee keskiluokkaisesta perheestä. Luen paljon, olen kulttuuri-ihminen. Pohjimmiltaan olen keskiluokkainen, vaikka olen persaukinen pitkäaikaistyötön. Viihde ei kiinnosta minua pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

Kaikki akateemisen koulutuksen vaativat ammatit. 

Siis esimerkiksi opettaja ei ole työväenluokkaa mutta terveydenhoitaja on? Mikä logiikka tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisten naisten kulttuurinkulutus on muuttunut lähes täysin viihteen kuluttamiseksi. Korkeakulttuurin harrastaminen on nykyään niin harvinaista, että se koetaan elitistiseksi.

Tai sitten nykyään ei enää puhuta korkeakulttuurista. Kun käydään teattereissa, museoissa, baletissa tai konserteissa, ei ajatella, että tässä nyt harrastetaan korkeakulttuuria, vaan ne käynnit vertautuu ihan tavalliseen tekemiseen. Omasta mielestäni on hyvä, että esimerkiksi teatterissa käyminen, museot ja konsertit kiinnostavat ihmisiä ihan sellaisenaan.

Keskiluokkaan kuuluviakin ihmisiä on niin erilaisia. Esimerkiksi omassa lapsuudenperheessäni on aina käyty mm. konserteissa ja teattereissa, lastenteattereista ja harrastuksiin liittyvistä konserteista alkaen, ehkä siksi en osaa nähdä niitä sen kummempia juttuina. Yhdelle tuttavalle taas teatterissakin käyminen on selvästi suurempi asia, hän haluaa pukeutuakin juhlavammin, vaikka mentäisiin ihan tavalliseen näytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

Kaikki akateemisen koulutuksen vaativat ammatit. 

Siis esimerkiksi opettaja ei ole työväenluokkaa mutta terveydenhoitaja on? Mikä logiikka tässä on?

Varsinkaan kun näitä variaatiota on vaikka ja miten. Itse olen tehnyt takuulla siistimpää sisätyötä terveydenhoitajana kuin varhaiskasvatuksen opettajana. Myöskään esimerkiksi kaikilla opettajina toimivilla ei edes ole akateemista koulutusta. Tutkijana työskentelevä poliisikaan ei kovin työväenluokkaiselta kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

Niinpä, jotenkin outoa että ammatitkin pitäisi luokitella työväenluokkaisiksi tai ei. Mites terveydenhoitaja? Pankin työntekijä? Vakuutusvirkailija? Ja entä sitten vaikka opettaja tai rikostutkija?

Nuohan on tyypillisesti alemman keskiluokan ammatteja. Mutta ei pelkkä ammatti tietenkään määritä luokkaa.

Puhumme harrastamisen eri tasoista. Sunnuntaihölkkääjä ja maratonille harjoitteleva molemmat harrastavat juoksemista, mutta suhtautuvat juoksemiseen eri tavalla. Pitkäjänteinen ja tavoitteellinen harrastaminen on keskiluokkaista.

Korkeakulttuuri on hitaasti kuolemassa, koska asiantuntevat, dopamiinimyrskyjä ja omia rajojaan hakevat maratoonarit yleisössä ovat korvautumassa täysin mielenvirkistystä ja hyvää oloa hakevilla satunnaisilla sunnuntaihölkkääjillä.

Vähänkään vaikeammassa maastossa tapahtuva lenkki ei hölkkääjiä kiinnosta, osallistujamäärät ovat jyrkässä laskussa. Siksi jokaisen kulttuurialan onkin laskettava rimaa ja järjestettävä vuosittain naisten kymppi, jossa jokainen saa ruusun ja osanottotodistuksen, jonka turvin on hyvä kiillottaa statustaan taas vuodeksi eteenpäin korkeakulttuurin kuluttajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

Niinpä, jotenkin outoa että ammatitkin pitäisi luokitella työväenluokkaisiksi tai ei. Mites terveydenhoitaja? Pankin työntekijä? Vakuutusvirkailija? Ja entä sitten vaikka opettaja tai rikostutkija?

Nuohan on tyypillisesti alemman keskiluokan ammatteja. Mutta ei pelkkä ammatti tietenkään määritä luokkaa.

Mitkä sitten on keskiluokan tai ylemmän keskiluokan ammatteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten ei olisi työväenluokkainen ammatti?

Niinpä, jotenkin outoa että ammatitkin pitäisi luokitella työväenluokkaisiksi tai ei. Mites terveydenhoitaja? Pankin työntekijä? Vakuutusvirkailija? Ja entä sitten vaikka opettaja tai rikostutkija?

Nuohan on tyypillisesti alemman keskiluokan ammatteja. Mutta ei pelkkä ammatti tietenkään määritä luokkaa.

Mitkä sitten on keskiluokan tai ylemmän keskiluokan ammatteja?

Kai karusti voisi sanoa, että ammatit, jotka vaativat maisterintutkinnon tai vastaavan ennen kuin pääsee edes työhaastatteluun. Siitä vain katselemaan avoimien työpaikkojen sivustoilta, mitä on tarjolla. 

Toki harmaata aluetta on aina, ja mitä luovempiin asioihin mennään, sitä enemmän sitä on. Mutta JOS halutaan tai tarvitaan jotkut yleispätevät kategoriat, niin tuosta nyt ainakin voisi aloitella.