Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se nimenomaan snobeilua oli, että torpparin tytärtä pidettiin vain torpantyttönä, joka ei missään nimessä sovellu menemään naimisiin kartanonpojan kanssa.

Ehkä tästä syystä kartanonväki lisääntyi usein esimerkiksi serkkujensa kanssa.

Ja sitten kun alkoi tulla liikaa sisäsiiton ongelmia, niin otettiin ulkolainen puoliso. Tämähän oli Suomessa helppoa, kun ekaksi oli ruotsalaiset valloittajat, ja sitten venäläiset.

Moniko suomalainen aatelinen on ottanut venäläisen puolison? Ihan sama tapahtuiko se 1800- vaiko 1900-luvulla. Kiinnostaisi tietää!

Eikös just aateliset olleet hyvin sisäsiittoisia kuten hoveissakin oltiin? Johtuen just siitä, että tuohon aikaan ei tunnettu sukulaisten kesken lisääntymisen ongelmia vaan sitä saatettiin pitää jopa voimistavana. Hah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkajako ei ole mikään yksiselitteinen että joo tämä kuuluu tähän ja tuo tuohon luokkaan, vaan kokonaisuus vaikuttaa. Koska nykyään taustat on vaihtelevempia kuin ennen, on luokittelukin vaikeampaa.

Toisaalta, luokkajaon erot ovat kokonaisuudessaan yhä häilyvämpiä, veteen piirrettyjä viivoja.

Me emme ole niin uniikkeja kuin haluat uskoa. Me valitettavasti solahdamme lokeroihin niin luokkaerojen kuin taustojemme osalta.

Meidän suvussa ei ole ikinä noteerattu luokkaeroja mitenkään. Opin, että kaikkiin ihmisiin tulee suhtautua samalla lailla, taustasta riippumatta. 

Suvussa on ylipistokoulutusta ainakin 4-5 sukupolvea taaksepäin, mutta mitään rikkaita emme ole. 

Tuossa voi olla yksi avain näiden keskustelujen vaikeuden hahmottamiseen. 

On tietenkin "nousukkaita", jotka snobbailevat, ja kaikissa luokissa on ilkeitä ihmisiä. Mutta Suomessa vaikuttaa siltä, että ainakin sivistyksestä/sivistyneisyydestä/sivistyneistöstä puhuttaessa "luokkaviha" alhaalta ylöspäin on huomattavasti suurempaa kuin ylhäältä alaspäin. Hyvin harvat akateemisten sukujen jälkeläiset halveksivat työväenluokkaa tai alempaa keskiluokkaa, kun taas noissa luokissa on edelleen paljon "herravihaa" ja juurikin esimerkiksi tutkijoiden ja taiteilijoiden halveksuntaa. 

Uutena asiana voisi sanoa tulleen tässä 90-luvun laman jälkeen taloudessa tavalla tai toisella menestyneet, jotka halveksivat valikoivasti tutkijoita: kovien luonnontieteiden, kauppa-, lääke- ja oikeustieteiden tutkijoita arvostetaan, kaikkia muita halveksutaan avoimesti ja myös muita vihapuheeseen lietsoen. Tämä koskee erityisesti humanistisia ja yhteiskuntatieteitä, ja ehkä tämä asetelma on syntynyt juuri siksi, että humanistit yrittävät kontekstualisoida nykyistä toimintaa historiallisiin kehyksiin ja osaltaan piipittää, että ihmiselämässä on muitakin arvoja kuin raha ja rahan tekeminen, ja yhteiskuntatieteilijät puolestaan osoittaa, millaiset rakenteelliset prosessit ovat johtaneet siihen, että taloustiede on noussut jumalalliseen asemaan tieteiden joukossa. 

Jos siis on yliopistokoulutusta suvussa 4-5 sukupolvea, ei siinä tarvitse enää todistaa kenellekään mitään, eikä myöskään hyökätä muiden kimppuun. 

Pahinta tieteen, taiteen ja kulttuurinvastaisuutta tulee (raa'asti kategorisoiden) työväenluokalta (tai työttömien alaluokalta), alemmalta keskiluokalta sekä talouden saralla toimivilta ihmisiltä - sekä poliitikoilta, jotka edustavat näitä ryhmiä. 

Tällaisia ajatuksia herätti tämän ketjun aiheen ja kommenttien pohtiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit syntynyt keskiluokkaan, niin et tule todennäköisesti sitä koskaan itse saavuttamaan. Tästä johtuu myös se, että ihmisillä ei ole varaa käydä oopperassa, teattereissa yms. kalliimpia kulttuuriharrastuksia, saatika itse jonkun viulunsoiton opettelu, joka on jo sellaisissa hinnoissa ja vaatii puitteet, joita harvoissa kerrostaloissa on. 

 

Tämä on tavallista akateemisen keskiluokan elämää. Lapset ovat edelleen piano- ja viulutunneilla viikottain ja teattereissa käydään pari kertaa ainakin vuodessa. Jos sinulla ei tälä taviskeskiluokkaan ole varaa, kannattaa katsoa peiliin, että katsooko sielä keskiluokka vai duunari. 

Niin, ja lisättäköön sivusta, että kaikki joutuvat tekemään priorisointeja. Ja ne prioriteetit kertovat paremmin kuin mitkääns sanat siitä, mitkä ovat omat arvot ja - tämän keskustelun puitteissa - mikä on sivistystaso. 

Jos on varaa sisustaa kalliilla, tai on varaa käydä rantalomilla useamman kerran vuodessa, tai on varaa pitää x hintaista autoa, mistä se raha on pois? 

Jos on rahaa noihin, mutta ei oopperaan tai soittotunteihin, niin kyllähän se jostakin jotakin kertoo. 

Mihin käytät rahasi - olipa sitä paljon tai vähän - kertoo hyvin konkreettisesti siitä, mitä olet ja mitä arvostat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ajattomat klassikot ja laatua löytyy todennäköisemmin second handina. Pikamuotia sitten taas löytyy helposti kaupoista.

Laatua tehdään edelleen, se on vain hinnaltaan keskiluokan ulottumattomissa. Siksi second hand, eikä uusien taiteilijoiden tukeminen.

Yritäpä löytää esim. Myrskyloudon Maija kirjasarjaa. Divareista ympäri maata löytyi tai ruotsinkielinen painos uutena.

Kirjaa lukiessa menettää Mårtensonin säveltämän musiikin. Siksi originaali tv-sarja.

Nettikirjoja kirjoittaessa saa hyvin siihen kohdille linkin ja saa musakokemuksen samalla. Harvat ajattelee että kirjat voi olla tuollaisia, mutta ne voi olla. 

Kun kirjoittelen itselleni kirjoja, niin niissä on musalinkit, jotka liittyy kohtaukseen tai henkilön mielialaan. Saadaan moniulotteisempi tunnelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit syntynyt keskiluokkaan, niin et tule todennäköisesti sitä koskaan itse saavuttamaan. Tästä johtuu myös se, että ihmisillä ei ole varaa käydä oopperassa, teattereissa yms. kalliimpia kulttuuriharrastuksia, saatika itse jonkun viulunsoiton opettelu, joka on jo sellaisissa hinnoissa ja vaatii puitteet, joita harvoissa kerrostaloissa on. 

 

Tämä on tavallista akateemisen keskiluokan elämää. Lapset ovat edelleen piano- ja viulutunneilla viikottain ja teattereissa käydään pari kertaa ainakin vuodessa. Jos sinulla ei tälä taviskeskiluokkaan ole varaa, kannattaa katsoa peiliin, että katsooko sielä keskiluokka vai duunari. 

Niin, ja lisättäköön sivusta, että kaikki joutuvat tekemään priorisointeja. Ja ne prioriteetit kertovat paremmin kuin mitkääns sanat siitä, mitkä ovat omat arvot ja - tämän keskustelun puitteissa - mikä on sivist

Olet aivan täysin pihalla jos kuvittelet että ihmiset joille ei ole varaa soittotunteihin, sen sijaan ostavat rantalomia ja designia. He kuules ostavat ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Nälkätaiteilijoista etc: keskiluokkainen ei ole sama kuin keskituloinen, työväenluokan ei tarvitse tarkoittaa köyhyyttä ja akateemisuuden rikkautta. Kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma on se jolla mitataan mihin luokkaan kukin kuuluu, tuloista tai varallisuudesta riippumatta.

Niin. Se sivistys. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös just aateliset olleet hyvin sisäsiittoisia kuten hoveissakin oltiin? Johtuen just siitä, että tuohon aikaan ei tunnettu sukulaisten kesken lisääntymisen ongelmia vaan sitä saatettiin pitää jopa voimistavana. Hah.

Kyllä insestiä on aina paheksuttu eivätkä sisarusten tai vanhempien ja lasten väliset avioliitot olleet sallittuja. Systeemi oli oikeastaan sama kuin nykyäänkin Suomessa eli serkusten väliset avioliitot olivat sallittuja. Ne olivat myös tavallisia.  Serkuksilla on 12,5 prosenttia samoja geenejä. 

Soveliaan puolison löytäminen oli konstikasta, koska piirit olivat hoveissa loppujen lopuksi aika pienet soveliaiden osalta, sikäli tilanne vertautuu jonkun pienen kylän sisäsiittoisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava näkökulma. Myös anglismi ostamisesta on tässä yhteydessä ehkä kuvaava. 

Kyllä ajatukset ja ajattelu tarvitsevat ravintoa, muutakin siis kuin glukoosia polttoaineeksi. 

Kaikki keskittymiskyvyn käyttö on oikeastaan ajattelun ja ajatusten hallintaa. Mikään oppiminen ei olisi kenellekään mahdollista, ei mikään mieleenpainaminen eikä muistaminen ylipäätään, mikäli omia ajatuksiaan ei voisi hallita. 

Syötän pakkosyöttöä.. Tautologiaa. 

Ehkäpä käytämme eri "aineita" ajatustemme ja aivojemme ruokkimiseksi, ja puhumme siksi eri asioista. Minä ajattelen, että jos osaa lukea saksaksi saksankielisiä lehtiä ja vaikkapa bulgariaksi wikipediaa heidän muinaisuskostaan, siinä saa erityyppistä ajattelun mallia kuin vaikkapa suomalaisen kirjallisuuden kaanonista. 

Enkä siis tarkoittanut internätin syvemmän päädyn ihmisten "tee omat tutkimuksesi"-tyyppistä netin käyttöä vaan sitä, että pienelläkin kielitaidolla (englanti) on aika paljon erilaista ajattelua löydettävissä eri maanosista, jos/kun tuntuu että peruskoulun ja myöhempi kotimainen opetus on "valmiiksi jauhettua kirjatietoa tai kulttuuria". 

Jotain siellä päässä pitää kuitenkin olla, että sitä pystyy työstämään.

Luulenpa, että keskustelemme aika eri sfääreissä olevista asioista siis.

Suomi ei ole mun yköskieli ja en osaa englantia juuri yhtään. Sanastoa on hallussa. 

Keskustellaan ihan samoissa svääreissä olevista asioista. Mun näkemyksen mukaan ajatukset on ajatuksia. 

Esität että ajatukset on kuin maanviljely. Mun mielestä toi on ihan hulvatonta luettavaa, että ajattelet että sun ajatukset on ruokittavissa. Kun eikö ne pitäisi olla nälkäisiä, jos mennään sun myymälä tai ostamalla logiikalla?

Kun olet elänyt yli viiskytvuotta ja sun näkökulmalla olet elänyt vartalossasi ajatuksena tai erillisenä olentona? 

Niin en minä ole kyennyt omia ajatuksiani ruokkimaan tai kokenut niitä nälkäiseksi koskaan. 

Ajatukset on kuin pilvet taivaalla. Ne menee ja tulee. 

Se että ajattelen ajatukseni olevan minun tai minä, se on hyvä herrasväki leija.

Sinä edustat vapaata tahtoa, joka tulee kristinuskosta. Siksi olen eri mieltä asioista. Sulla on luterilainen usko taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten mitkä alueet pk-seudulla?"

Otetaan esimerkkipareiksi vaikkapa Westend ja Järvenpää tai Kontula. Ensirakkauteni asui muistaakseni Järvenpäässä radan varressa, hänen äitinsä oli alkoholisoitunut yksinhuoltaja ja asunto oli todella kulahtanut pieni vuokrakämppä. Ero oli ihan samanlainen luokkaero kehitysmaassa tai vaikka Britanniassa kohtaamani luokkaero.

Eihän kukaan voi mitään sille minkälaiseen perheeseen on syntynyt

Ei tietenkään voi. Eikä se ole ihmisyydessä olennaista, kulttuurieroa on kuitenkin paljon. Esimerkkini jonka kerroin pyydettäessä vain kertoo sen, miten suuri ero voi olla jo asumisen tavoissakin. 

En itse koskaan vienyt tuota poikaystävääni vanhempieni kotiin, koska asuin jo tuolloin omillani. Asunnossa, jonka

Eipä se perintö ketään ihmistä määrittele eikä tee mihinkään tiettyyn luokkaan kuuluvaksi. Isäni ja äitipuoleni kuolivat kun olin teini, siskoni jäi orvoksi ja sen myötä perimme yhdessä vanhempien omaisuuden. Lastensuojelun sosiaaliviranomaiset sijoitti siskon sukulaisperheeseen samalla niin sanotusti paremmalle alueelle, missä asuntojen hinnat on huipussaan, minä asuin äidin kanssa tavallisemmalla alueella. Koen että minun ja siskon elämät ja arvot on hyvin erilaisia.

Vaikuttaako yhteiskuntaluokkaan jos jää orvoksi ja joutuu tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?

 

Minäkin tunnen paljon näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta työväenluokkaan. Silloin koko Suomi näyttää yhdeltä isolta keskiluokalta. Olen itse työväenluokasta keskiluokkaan tehnyt luokkaretkeläinen. 

 

Suomessa on paljon työväenluokkataustaista varakasta keskiluokkaa ja ylempää keskiluokkaa. Varallisuutta on kyllä, mutta Sivistys vaihtelee. Suhtautuminen tieteeseen ja taiteeseen, sekä tutkijan ja taiteilijan koulutukseen on mielestäni selkein indikaattori.

Työväenluokkataustaisissa suvuissa suhtaudutaan vähätellen oman suvun tutkijan tai tai

"Mielestäni he eivät ole itse työväenluokkaistuneet, vaan kaikki tuo retoriikka on sitä, että normalisoidaan kansan keskuudessa tietynlaista kurjuutta, jota oikeisto yrittää meille luoda. He eivät halua isoa keskiluokkaa, vaan ison, epätoivoisen ja epäterveen matalapalkkaluokan, ja tuollainen retoriikka luo siitä kuvaa tavoiteltavana ja hienona asiana. Nämä tyypit kyllä nimittäin itse ihan varmasti kuluttavat kulttuuria ja opiskelevat, lukevat jne."

Periaatteessa noin, mutta en lähtisi purematta nielemään tuollaista väitettä. Se ensinnäkin kuulostaa ainakin pintapuolisesti aika salaliittoteoreettiselta mallilta. "Ilkeä oikeisto yrittää vallata maailman, tai ainakin yhteiskunnan." Oikeistoa äänestää aika moni suomalainen, noin puolet äänestämään vaivautuneista viime kannatuksenmittauskierroksella, niin tuo ajattelu edellyttäisi, että noin puolet haluaisi tuota kurjuutta. 

Lisäksi väittäisin (enemmän mutulla kuin millään tiedolla), että sivistystä arvostava keskiluokka on kaventunut ns. talousoikeiston tai taloutta korostavan keskiluokan tieltä.

Kun samaan syssyyn on tapahtunut kulttuurituotteiden megalomaaninen arvonalennus erilaisten alustatalouksien läpilyönnin vuoksi (siis arvonalennus alkutuotannon tekijöiden näkökulmasta; äänikirjoista ei juuri mitään korvausta kirjailijoille, uusimpana tämä Spotify-case) ja johtavien, jopa kansallismielisinä itseään pitävien poliitikkojen vierastus suomalaista kulttuuria kohtaan, ollaan tilanteessa, jossa suomalaista kulttuuria tehdään ("tuotetaan") nälkätaiteilijoiden voimin, joille yhtäältä (korkea)koulutus toisaalta oma intohimo ovat syyt taiteen/kulttuurin tekemiseen mutta joille valtio eivätkä markkinat halua maksaa heidän työstään mitään. 

Niinpä se aiemmin taidetta kuluttanut keskiluokka on myös tottunut siihen, että taidetta saa kuluttaa lähestulkoon ilmaiseksi mutta heillä ei ole ymmärrystä siitä, että ellei kulttuuria tueta (useamman eri mekanismin kautta), kohta ei taidetta ole tässä maassa. Jossain kohtaa ne kultakauden edelfeltit ja scherfbeckit alkavat kyllästyttää, jos ei mitään uutta ole tulossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös just aateliset olleet hyvin sisäsiittoisia kuten hoveissakin oltiin? Johtuen just siitä, että tuohon aikaan ei tunnettu sukulaisten kesken lisääntymisen ongelmia vaan sitä saatettiin pitää jopa voimistavana. Hah.

Kyllä insestiä on aina paheksuttu eivätkä sisarusten tai vanhempien ja lasten väliset avioliitot olleet sallittuja. Systeemi oli oikeastaan sama kuin nykyäänkin Suomessa eli serkusten väliset avioliitot olivat sallittuja. Ne olivat myös tavallisia.  Serkuksilla on 12,5 prosenttia samoja geenejä. 

Soveliaan puolison löytäminen oli konstikasta, koska piirit olivat hoveissa loppujen lopuksi aika pienet soveliaiden osalta, sikäli tilanne vertautuu jonkun pienen kylän sisäsiittoisuuteen.

Ei kai mistään insestistä ollutkaan kyse vaan sisäsiittoisuudesta.

Ja kyllä vaan se sisäsiittoisuus oli yleisempää hoveissa ja aatelisilla kuin pienissä kylissä.

En osaa määrittää itseäni tai sisaruksiani mihinkään tiettyyn luokkaan. Onneksi ei kai tarvitsekaan. Vai tarvitaanko elämässä välttämättä tietoa siitä mihin luokkaan kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki keskittymiskyvyn käyttö on oikeastaan ajattelun ja ajatusten hallintaa. Mikään oppiminen ei olisi kenellekään mahdollista, ei mikään mieleenpainaminen eikä muistaminen ylipäätään, mikäli omia ajatuksiaan ei voisi hallita. 

Syötän pakkosyöttöä.. Tautologiaa. 

 

Tilastollisesti suomalaiset ei kuitenkaan ole oppineet pakollakaan ruotsin kieltä. 

Parempia tuloksia näkyy Belgiassa, mutta jostain syystä ei sieläkään ranskaa puhuva porukka oikein mielellään tuntuisi imeltävän flaamia itseensä. Paremmin kuitenkin kuin suomalaiset ruotsin kieltä.

Näyttäisi ettei ajatuksia voi hallita siinä suhteessa kuin sinä uskot niin tapahtuvan. Ainakin kyseessä on lähes sirkustemppuihin verrattava suoritus. Toista kieltä puhuvien toinen kieli ei koskaan ole samalla tasolla kuin natiiveilla on. Näin kaksikielisissä perheissä. Nyt mennään tilastollisilla faktoilla ja realismin säännöillä. 

Suomessa on keskiluokka omaksunut marsxilaiset arvot. Herra ja arvostettu herra Marx uskoi että kuka tahansa voi oppia mitä tahansa. Tämä tarkoittaa että kaikista olisi  lentäjiksi tai lääkäreiksi. 

Myös lievästi kehitysvammaisesta ihmisestä. Monissa sosialistisissa maissa tehtiin tällä päätöksellä ammatinvaihdoksia. Peltotyöläisiä ja maanviljelijöitä siirrettiin tiedemiesten tilalle tekemään heidän hommia. Kenraalien tilalle laitettiin postimiehiä ja kenraalit sikafarmereiksi. 

Tulokset oli karmaisevia. Jokainen voi löytää arkistoista tarinoita.

Toinen kysymys on että onko ok, jos henkilö on älykäs ja kouluttautunut korkealle, niin pitääkö henkilöä myös palkita erikseen taloudellisesti korkeammalla tulolla kuin esimerkiksi lievästi kehitysvammaista ihmistä, jotka rakentelee mölkkyjä mölkkytehtaalla eläkkeensä varassa. Pitääkö geneettisestä ominaisuuksista erikseen palkita reilusti isommalla palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta kyllä, mutta ristiriidan tuottaa se, että kaikki yllä mainitut asiat on ainakin periaatteessa opiskeltavissa olevia asioita. Esimerkiksi taidehistoriasta valmistunut saa usein epäilemättä hyvät valmiudet visuaalisiin taiteisiin ja designiin liittyvän kulttuuripääoman hallintaan. Mutta paradoksi onkin se, että esimerkiksi suoraan työttömäksi taidehistoria pääaineenaan valmistunut henkilö ei kulttuuripääomastaan huolimatta kuulu lainkaan keskiluokkaan."

 

Ei kuulukkaan! Vaan hän kuuluu sivistyneistöön ja ns. asiantuntijaluokkaan. Hänen taustastaan puolestaan kertoo paljon sukulaisten ja lähipiirin suhtautuminen hänen opiskeluvalintaansa ja tilanteeseensa. 

Mihin luokkaan nälkätaiteilijat kuuluu? Eli siis kaikki taiteilijat ja kirjailijat lukuun

"Unohdit tuosta vanhat bisnessuvut. Suomi on hyvin vahvasti luokkayhteiskunta vieläkin. Köyhät - keskiluokka - rikkaat. Kaikki elävät omissa ympyröissään, vaikka yksittäisiä ihmisiä voikin tuntea eri yhteiskuntaluokista. Ei tämä sun mutulla muuksi muutu. On aatelissukuja vieläkin."

On toki erilaisia "vanhoja sukuja" Suomessakin, mutta ei niin paljon eikä niin rikkaita kuin esim. Ruotsissa. Eikä välttämättä niin vaikutusvaltaisia. 

Suomen hyvin erikoinen tilanne on se, että etenkin II maailmansodan jälkeen vanhat luokkayhteiskunnan rakenteet murrettiin. Sitä oli muuallakin, esim Isossa-Britanniassa, mutta siellä esim. puhetapa edelleenkin paljastaa luokan. Meillä on ollut tasa-arvoisempaa ylipäätään, ja puhetyylin suhteen murteet ovat olleet erottava tekijä. Savolaisia pilkattiin Helsingissä aiemmin, mutta Stadin slangi ei ole koskaan ollut sivistyneistön puhetta sekään vaan katuporukoiden kieltä. Siinä mielessä savoa viäntänyt on saattanut olla yhteiskuntaluokaltaan huomattavasti korkeammalla Helsinkiin tullessaan kuin stadia puhunut. Kun joskus (milloin? 80-luvulla? 90-luvulla?) murteista tuli muotia, ja kun pk-seutu oli jo vuosikymmeniä täyttynyt junantuomilla, ei tuota kielierotteluakaan enää ole ollut. 

Yhteiskuntaluokat ovat siis myös sekoittuneet, osittain sen "luokkaretken" avulla. Bisnesihmiset ovat nousseet, ja suorastaan huvittavalla tavalla finanssikuvioilla rahansa tehnyt (toki pankkiirin poika) nallewahlroos on sitten halunnut ruveta esittämään aatelista kartanoineen ja tupsutohveleineen. 

Aateliset, kuten todettua, viljelevät maata - samoin kuin yksi Suomen rikkaimmista bisnesihmisistä Herlin - ja saattavat olla aivan tavallisissa palkkatöissä. Käyvät ehkä kerran vuodessa jossain Ritarihuoneen tapahtumassa, ja that's it. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen paljon ja kirjallisuuden klassikot on aika tuttuja, käyn usein kirjastossa ja kotoakin löytyy kirjoja. Hyvin harvoin silti tulee kenenkään kanssa puhuttua kirjoista, paitsi lasten kanssa. Mutta siis toisten aikuisten. En ole varma, kiinnostaisiko minua edes keskustella kirjoista tai kirjallisuudesta, tai lukemisesta yleensä. Lukeminen on lähinnä huvia ja ajanvietettä itselleni.

Eihän sitä nykypäivänä edes kehtaa kertoa, että lukee best seller -listojen ulkopuolelta mitään, heti ajatellaan, että olet itseään korostava kyldyrelli snobi. Surullista. Aina pitää muistuttaa, että lukeminen on huvia ja ajanvietettä itselle, älkää kukaan loukkaantuko!

Missä piireissä liikut? Meillä kyllä esim töissä lukemista arvostetaan, kirjoja lainaillaan toisillemme ja puhumme kirjoista. Monenlaisista. Niin niistä

Satutäti olet. Valehtelet. Kirjallisuudesta ei puhuta työpaikan kahvihuoneessa. Ehkä somejulkkiksista, nyt Satu Rämöstä. Suomeen mahtuu yksi kirjallinen julkkis kerrallaan, muut ovat tuntemattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Perinteiseen akateemiseen sivistykseen on kai aina kuulunut miekkailu. 

 

Kaksintaistelun voitti oikeamielinen ihminen. Uskottiin että voittaja oli Jumalalle suosiollisempi. Siksi väkivallalla ratkaistiin riidat. Samasta syystä otetaan hattu pois edelleen sisätiloissa, koska hattu estää Jumalaa näkemästä ihmisen ajatuksiin.

Edelleen monissa kouluissa pojat pakotetaan ottamaan hattun pois. Rakennuksen katto on jo yksi Jumalan röntgennäköä haittaava tekijä. Hattua päässä pitävällä on salattavaa. 

Vanhoissa tavoissa on paljon taikauskoa ja niitä ei ole päivitetty moderniin aikaan.

Siksi hyvät opettajat. Antakaa miesten pitää päähineitä sisätiloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulunut keskiluokkaan, mutta olen päässyt aina kurkistamaan sinne työni kautta. Onhan se porvarillinen elämä ihanan huoletonta, mutta jotenkin tykkään rosoisesta luonteestani enemmän. Olen hauska, aito ja rehellinen, enkä tekopyhä pyrkyri, joka on valmis hankkimaan kyynärpäillä ja röyhkeydellä sen, mikä hänelle kuuluu.

Eihän keskiluokkaan syntyneen tarvitse kyynärpäillä ja röyhkeydellä hankkia sitä mikä hänellä jo on. Nyt sinäkin toteat että muut kuin työväenluokkaan kuuluvat eivät olisi aitoja tai luonteeltaan mukavia ja rehellisiä. Aikamoista yleistämistä ja itsensä ylentämistä! Olisiko sitten tiedostamatonta(?) herravihaa kumminkin..

Lisäksi jos puhutaan ylemmästä keskiluokasta, niin harvalla on (ainakaan esim. akateemisen maailman kilpailtujen professorinpestien ulkopuolella) minkäänlaista tarvetta käyttää kyynärpäitään yhtään mihinkään. Luotetaan koulutuksen, lukeneisuuden ja ammattitaidon voimaan. Verkostoja unohtamatta. 

Se on se alempi keskiluokka sitten, joka sitä kyynärpäätaktiikkaa ja röyhkeyttä saattaa käyttää - se sama "hienostelun" tai snobbailun porukka. 

Jos nyt vähän kärjistetään. 

Kuten edellinen totesi, ei tarvitse hankkia kyynärpäillä sitä, mikä itsellä jo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulunut keskiluokkaan, mutta olen päässyt aina kurkistamaan sinne työni kautta. Onhan se porvarillinen elämä ihanan huoletonta, mutta jotenkin tykkään rosoisesta luonteestani enemmän. Olen hauska, aito ja rehellinen, enkä tekopyhä pyrkyri, joka on valmis hankkimaan kyynärpäillä ja röyhkeydellä sen, mikä hänelle kuuluu.

Eihän keskiluokkaan syntyneen tarvitse kyynärpäillä ja röyhkeydellä hankkia sitä mikä hänellä jo on. Nyt sinäkin toteat että muut kuin työväenluokkaan kuuluvat eivät olisi aitoja tai luonteeltaan mukavia ja rehellisiä. Aikamoista yleistämistä ja itsensä ylentämistä! Olisiko sitten tiedostamatonta(?) herravihaa kumminkin..

Lisäksi jos puhutaan ylemmästä keskiluokasta, niin harvalla on (ainakaan esim. akateemisen maailman kilpailtujen professorinpestien ulkopuolella) minkäänlaista tarvetta käyttää kyynärpäitään yhtään mihinkään. Luotetaan koulutuksen, lukeneisuuden ja ammattitaidon voimaan. Verkostoja unohtamatta. 

Se on se alempi keskiluokka sitten, joka sitä kyynärpäätaktiikkaa ja röyhkeyttä saattaa käyttää - se sama "hienostelun" tai snobbailun porukka. 

Jos nyt vähän kärjistetään. 

Kuten edellinen totesi, ei tarvitse hankkia kyynärpäillä sitä, mikä itsellä jo on.

Vierailija kirjoitti:

Äly voittaa muskelin, on voittanut ja vuosisatoja.

 

Sodat ja kehä on sille älykkyystesti. 

Turhaa sinä totuudelle itket. 

Kaksi menee kehään ja älykkäin poistuu. Usein se älykäs on hankkinut itselleen lihaa ympärilleen. Antiikin ajoista asti on ajateltu näin.