Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömän työväenluokan yleisin harrastus on nykyaikana nettifoorumeilla trollaaminen.

Tämä.  Totta on, että varsinkin ylempi ja akateemisesti kouluttautunut keskiluokka erottautuu yhä enemmän alemmasta keskiluokasta ja työväenluokasta.  Suurin erottava tekijä on sivistys ja sen puute alemmalla keskiluokalla ja erit. työväenluokalla.

Mitäs tämä sivistys sitten konkreettisesti sisältää tai miten se tulee ilmi keskiluokalla, alemmalla keskiluokalla ja työväenluokalla?

Asiasta lienee useita eri mielipiteitä ja näkökulmia, mutta lonkalta heittelisin seuraavia tekijöitä.

Lukeminen harrastuksena, klassikkoromaanit tuttuja, tietokirjo

"Laske vähän rimaa. Tuo on utooppinen näkemys uudenlaisesta renesanssi-ihmisen paluusta. 

Missään luokassa ei ole tuollaista aivokapasiteettia, korkeintaan feikkauksen tasolla. Yksilöissä noita löytyy ihan linnakundeistakin, jotka on itse oppineet ihan ajan kanssa lukemalla, kun ei muutakaan heille ole suotu."

Ok. Selvä. Taidan sitten elää aikamoisessa utopiassa, kun valtaosa lähimmistä ystävistäni, tuttavistani ja myös puoliso täyttävät tuon määritelmän. Sukulaiset ja tuttavat ja lapsuudenkaverit ym. ympäri Suomea ovat asia erikseen, mutta nuo nyt on aika lailla perusjuttuja tuntemieni ihmisten keskuudessa. Siksi tuon listan tein juuri tuollaiseksi, ja siitä varmasti puuttuu monta asiaa, mutta oman kokemuksen ja arjen pohjalta noita listailin. 

Ja tiedän myös sen, että etenkin aiemmassa työväenluokassa ja uskon, että nykyisissä linnakundeissakin on vastaavanlaiset kiinnostuksenkohteet ja niistä kumpuavan sivistyksen itselleen hankkineita ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Luen paljon ja kirjallisuuden klassikot on aika tuttuja, käyn usein kirjastossa ja kotoakin löytyy kirjoja. Hyvin harvoin silti tulee kenenkään kanssa puhuttua kirjoista, paitsi lasten kanssa. Mutta siis toisten aikuisten. En ole varma, kiinnostaisiko minua edes keskustella kirjoista tai kirjallisuudesta, tai lukemisesta yleensä. Lukeminen on lähinnä huvia ja ajanvietettä itselleni.

Eihän sitä nykypäivänä edes kehtaa kertoa, että lukee best seller -listojen ulkopuolelta mitään, heti ajatellaan, että olet itseään korostava kyldyrelli snobi. Surullista. Aina pitää muistuttaa, että lukeminen on huvia ja ajanvietettä itselle, älkää kukaan loukkaantuko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta kyllä, mutta ristiriidan tuottaa se, että kaikki yllä mainitut asiat on ainakin periaatteessa opiskeltavissa olevia asioita. Esimerkiksi taidehistoriasta valmistunut saa usein epäilemättä hyvät valmiudet visuaalisiin taiteisiin ja designiin liittyvän kulttuuripääoman hallintaan. Mutta paradoksi onkin se, että esimerkiksi suoraan työttömäksi taidehistoria pääaineenaan valmistunut henkilö ei kulttuuripääomastaan huolimatta kuulu lainkaan keskiluokkaan."

 

Ei kuulukkaan! Vaan hän kuuluu sivistyneistöön ja ns. asiantuntijaluokkaan. Hänen taustastaan puolestaan kertoo paljon sukulaisten ja lähipiirin suhtautuminen hänen opiskeluvalintaansa ja tilanteeseensa. 

Mihin luokkaan nälkätaiteilijat kuuluu? Eli siis kaikki taiteilijat ja kirjailijat lukuunottamatta muutamia Satu Rämöjä? 

Ylimpään luokkaan et kuitenkaan pääse millään koulutuksella tai sivistyksellä, koska sinne pitää syntyä.

En keksi tuollaisia satuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistys on laajempaa kuin valmiiksi jauhetun kirjatiedon tai kulttuurin seuraamista. Mikä tahansa oma-aloitteinen ajattelu on merkittävämpää.

Oma-aloitteinen ajattelu on ensiarvoisen tärkeää. Mutta ajattelu ei kehity, ellei sitä ruoki. Ja kuten tiedetään, ihminen on sitä, mitä hän syö. 

Eli mitä syöttää aivoilleen ja ajattelulleen, ratkaisee myös sen oma-aloitteisen ajattelun laadun. 

Ja nykymaailmassa netin kautta on hyvät mahdollisuudet saada "valmiiksi jauhetun kirjatiedon tai kulttuurin" ohella ja lisäksi tietoa aivan toisenlaisten kulttuurien ajattelusta, jos esimerkiksi suomalaiskansallinen "valmiiksi jauhettu" kyllästyttää. Mutta siinäkin pitää ruokkia sitä omaa ajattelua aktiivisesti. 

En tiedä mistä olet tuollaista ostanut. En osta tuota ja en todellakaan a

"En tiedä mistä olet tuollaista ostanut. En osta tuota ja en todellakaan ajattele noin. Ajatuksia ei ruokita mitenkään. Ajatuksia ei myöskään voi hallita mitenkään. Siksi varmasti syötät tuota pakkosyöttöä muille ja uskot sen totena."

Kiinnostava näkökulma. Myös anglismi ostamisesta on tässä yhteydessä ehkä kuvaava. 

Kyllä ajatukset ja ajattelu tarvitsevat ravintoa, muutakin siis kuin glukoosia polttoaineeksi. 

Kaikki keskittymiskyvyn käyttö on oikeastaan ajattelun ja ajatusten hallintaa. Mikään oppiminen ei olisi kenellekään mahdollista, ei mikään mieleenpainaminen eikä muistaminen ylipäätään, mikäli omia ajatuksiaan ei voisi hallita. 

Syötän pakkosyöttöä.. Tautologiaa. 

Ehkäpä käytämme eri "aineita" ajatustemme ja aivojemme ruokkimiseksi, ja puhumme siksi eri asioista. Minä ajattelen, että jos osaa lukea saksaksi saksankielisiä lehtiä ja vaikkapa bulgariaksi wikipediaa heidän muinaisuskostaan, siinä saa erityyppistä ajattelun mallia kuin vaikkapa suomalaisen kirjallisuuden kaanonista. 

Enkä siis tarkoittanut internätin syvemmän päädyn ihmisten "tee omat tutkimuksesi"-tyyppistä netin käyttöä vaan sitä, että pienelläkin kielitaidolla (englanti) on aika paljon erilaista ajattelua löydettävissä eri maanosista, jos/kun tuntuu että peruskoulun ja myöhempi kotimainen opetus on "valmiiksi jauhettua kirjatietoa tai kulttuuria". 

Jotain siellä päässä pitää kuitenkin olla, että sitä pystyy työstämään.

Luulenpa, että keskustelemme aika eri sfääreissä olevista asioista siis.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kavereina 2 rehtorin lasta. Onhan ne erot meidän lapsuudessa olleet valtavat. Noissa kodeissa tulotaso oli hyvä ja vakaa, ei vaatinut sellaista äärirajoilla yrittämistä kuten meidän perheessä. Me matkustettiin lapsena lomilla Ruotsiin, he Afrikkaan. Heillä luettiin, meillä urheiltiin. He kävivät taidekouluja, minä tein itsekseni savitöitä pellolla. Ja kun heillä lapsi joutui ongelmiin, heidän iskänsä maksoivat asianajajat sunmuut, meillä selviydyttiin itse. Tulihan musta tietenkin sisukkaampi ja pärjäävämpi, mutta mun elämä on ollut ainaista taistelua ja työntekoa, heidän yllättäviä onnenpotkuja ja onnistumisia. Ainoa missä mua onnisti enemmän oli terveemmät jälkeläiset.

Olen itse rehtorin lapsi ja en tunnista tuossa ainakaan omaa lapsuuttani. Toki tiedän että olin monen asian suhteen etuoikeutettu, sai harrasta mitä halusi, kävin pianotunneilla ja ratsastustunneilla, mutta toisaalta meillä harrastettiin myös liikuntaa, käytiin hiihtämässä, laskettelemassa ja luistelemassa. Taloudellinen tilanne oli ok, ja lapsille hankittiin asialliset ulkoilu- ja harrastuskamat, joskus myös käytettynä. Kotitöihin osallistuminen taas oli ihan itsestäänselvyys eikä saatu edes viikkorahaa. Tehtiin lomamatkoja perheen kanssa, mutta useammin just sinne Ruotsiin. Ongelmatilanteet ratkaistiin ikätasoisesti eikä meitä sen kummemmin niistä päästetty kuin toisiakaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten maailmassa se näkyy siinä että keskiluokkainen mies on hillitty ja ei tappele, koska pelkää nöyryytystä. Jos mies alentuu tappelemaan, niin hän paljastaa oikean nahkansa ja luokkatasonsa.

Alemassa luokassa tappelu otetaan kunnialla vastaan ja tappelun jälkeen tiedetään se kuka on toista ylempi.

Ennen sitä ei kunnioitusta alaluokassa tipu. Joissain tapauksissa tämän voi nähdä ihan habituksen perusteella kuka no kyseisessä tilassa "kingi". Keskiluokkaiset miehet ei ole kingejä miesten maailmassa ilman todistetta. Heillä ei ole ns. Balls. Naisilla se näkyy sillä että kun miehellä on status, niin hänkin nousee ja jos naisella on statusta, niin ne nousee.

 

Alaluokan silmissä he ei silti ole mitään. Koska käytännön elämä on sitä mitä tällä hetkellä tapahtuu Ukrainassa.

Jos et osaa tapella, et ole oikeasti mitään.

Perinteiseen akateemiseen sivistykseen on kai aina kuulunut miekkailu. 

Varmasti jotkin muutkin lajit. Oxbridgessä soutavat.

268. Olepa hyvä, mielestäni tässä keskustelussa on paljon hyviä, pohdittuja kommentteja ja niitä on tullut siihen tahtiin, etten ole ehtinyt kommentoidakaan.

Olen lukenut Arto Salmisen koko tuotannon jo silloin kun se ilmestyi, mutta en osaa pitää häntä niin uniikkina työläiskirjailijana, sillä olen lukenut samoihin aikoihin niin paljon muutakin suomalaista työläiskirjallisuutta, jossa yleensä on ronskia kielenkäyttöä, juopottelua ja nuoren miehen pyristelyä aikuisuuteen naisseikkailujen kera. Tuon tyyppinen kirjallisuus tuntui tuohon aikaan tosi tunkkaiselta ja sitä oli kasarin kirjallisuudessa valtavasti. En siis täysin edes ymmärrä mihin se perustuu, että suomalaisesta kirjallisuudesta puuttuisivat työläiskuvaukset, kun suomalainen kirjallisuus mielestäni koostuu pääosin sen tyyppisestä kirjallisuudesta, kaanonkin.

Nykyajassa on koko ajan ilmestynyt kirjoja kurjasta lähiöelämästä, kasarilta alkaen, tosin mielestäni osa ei ole kovin onnistunutta, esimerkiksi Mari Mörön kirja Kiltin yön lahjat oli äärimmäisen epäuskottava siitä näkökulmasta mitä työelämässä olen nähnyt noiden asioiden tiimoilta. On vaikea kirjoittaa uskottavasti elämästä jota ei tunne. Sikäli suomalaisen kirjallisuuden keskiluokkaistuminen pitää kutinsa. Mutta kirjoja alaluokasta ja työväenluokasta on kuitenkin jonkun verran koko ajan ilmestynyt.

Vierailija kirjoitti:

"Totta kyllä, mutta ristiriidan tuottaa se, että kaikki yllä mainitut asiat on ainakin periaatteessa opiskeltavissa olevia asioita. Esimerkiksi taidehistoriasta valmistunut saa usein epäilemättä hyvät valmiudet visuaalisiin taiteisiin ja designiin liittyvän kulttuuripääoman hallintaan. Mutta paradoksi onkin se, että esimerkiksi suoraan työttömäksi taidehistoria pääaineenaan valmistunut henkilö ei kulttuuripääomastaan huolimatta kuulu lainkaan keskiluokkaan."

 

Ei kuulukkaan! Vaan hän kuuluu sivistyneistöön ja ns. asiantuntijaluokkaan. Hänen taustastaan puolestaan kertoo paljon sukulaisten ja lähipiirin suhtautuminen hänen opiskeluvalintaansa ja tilanteeseensa. 

Hyvin määritelty! Sekä "luokkamääritelmä" että taustan paljastuminen.

Tässä keskustelussa on paljon hyviä oivalluksia ja kiteytyksiä. 

Heitän vielä yhden termin: "luova luokka". Se on ehkä sivistyneistöä ja ns. asiantuntijaluokkaa vähän laajempi porukka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen paljon ja kirjallisuuden klassikot on aika tuttuja, käyn usein kirjastossa ja kotoakin löytyy kirjoja. Hyvin harvoin silti tulee kenenkään kanssa puhuttua kirjoista, paitsi lasten kanssa. Mutta siis toisten aikuisten. En ole varma, kiinnostaisiko minua edes keskustella kirjoista tai kirjallisuudesta, tai lukemisesta yleensä. Lukeminen on lähinnä huvia ja ajanvietettä itselleni.

Eihän sitä nykypäivänä edes kehtaa kertoa, että lukee best seller -listojen ulkopuolelta mitään, heti ajatellaan, että olet itseään korostava kyldyrelli snobi. Surullista. Aina pitää muistuttaa, että lukeminen on huvia ja ajanvietettä itselle, älkää kukaan loukkaantuko!

Ainakin itse löysin Vernet, Austenit, Dickensit ja Melvillet nimenomaan isovanhempien kirjahyllystä, kumpikaan isovanhemmista ei olleet snobeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen paljon ja kirjallisuuden klassikot on aika tuttuja, käyn usein kirjastossa ja kotoakin löytyy kirjoja. Hyvin harvoin silti tulee kenenkään kanssa puhuttua kirjoista, paitsi lasten kanssa. Mutta siis toisten aikuisten. En ole varma, kiinnostaisiko minua edes keskustella kirjoista tai kirjallisuudesta, tai lukemisesta yleensä. Lukeminen on lähinnä huvia ja ajanvietettä itselleni.

Eihän sitä nykypäivänä edes kehtaa kertoa, että lukee best seller -listojen ulkopuolelta mitään, heti ajatellaan, että olet itseään korostava kyldyrelli snobi. Surullista. Aina pitää muistuttaa, että lukeminen on huvia ja ajanvietettä itselle, älkää kukaan loukkaantuko!

Missä piireissä liikut? Meillä kyllä esim töissä lukemista arvostetaan, kirjoja lainaillaan toisillemme ja puhumme kirjoista. Monenlaisista. Niin niistä kevyemmistä uutuuksista kuin klassikoista ja nobelvoittajistakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten mitkä alueet pk-seudulla?"

Otetaan esimerkkipareiksi vaikkapa Westend ja Järvenpää tai Kontula. Ensirakkauteni asui muistaakseni Järvenpäässä radan varressa, hänen äitinsä oli alkoholisoitunut yksinhuoltaja ja asunto oli todella kulahtanut pieni vuokrakämppä. Ero oli ihan samanlainen luokkaero kehitysmaassa tai vaikka Britanniassa kohtaamani luokkaero.

Eihän kukaan voi mitään sille minkälaiseen perheeseen on syntynyt

Ei tietenkään voi. Eikä se ole ihmisyydessä olennaista, kulttuurieroa on kuitenkin paljon. Esimerkkini jonka kerroin pyydettäessä vain kertoo sen, miten suuri ero voi olla jo asumisen tavoissakin. 

En itse koskaan vienyt tuota poikaystävääni vanhempieni kotiin, koska asuin jo tuolloin omillani. Asunnossa, jonka olin perinyt jo alaikäisenä ja joka oli ns. arvoa

Yllättävän moni asuu ns arvoasunnoissa vuokralla tai velkaisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten mitkä alueet pk-seudulla?"

Otetaan esimerkkipareiksi vaikkapa Westend ja Järvenpää tai Kontula. Ensirakkauteni asui muistaakseni Järvenpäässä radan varressa, hänen äitinsä oli alkoholisoitunut yksinhuoltaja ja asunto oli todella kulahtanut pieni vuokrakämppä. Ero oli ihan samanlainen luokkaero kehitysmaassa tai vaikka Britanniassa kohtaamani luokkaero.

Eihän kukaan voi mitään sille minkälaiseen perheeseen on syntynyt

Ei. Eikä tausta miestä pahenna. Tuossakin tapauksessa hienostoalueen neiti on päätynyt suhteeseen kivan duunaripojan kanssa. Tarina ei kuitenkaan jatkunut ilmeisesti niin pitkälle, että saisimme kuulla konkreettisista eriluokkaisuuden aiheuttamista ongelmista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sydämen sivistymättömyys paistaa tämmöisistä aloituksista.

Uhriudu ihan yksinäsi. Ei ole kysymys arvotuksista, vain trendin havaitsemisesta.

On oikeastaan kiinnostava ilmiö, että samantyyppinen vastareaktio herää näissä luokkaa koskevien ilmiöiden pohtimisesta kuin älykkyyttä koskevissa keskusteluissa. Ikään kuin luokka ja älykkyys olisivat viimeinen koskematon tabu suomalaisessa yhteiskunnassa. Aihe, josta ei saa sanoa sanakaan. Hys hys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten mitkä alueet pk-seudulla?"

Otetaan esimerkkipareiksi vaikkapa Westend ja Järvenpää tai Kontula. Ensirakkauteni asui muistaakseni Järvenpäässä radan varressa, hänen äitinsä oli alkoholisoitunut yksinhuoltaja ja asunto oli todella kulahtanut pieni vuokrakämppä. Ero oli ihan samanlainen luokkaero kehitysmaassa tai vaikka Britanniassa kohtaamani luokkaero.

Eihän kukaan voi mitään sille minkälaiseen perheeseen on syntynyt

Ei tietenkään voi. Eikä se ole ihmisyydessä olennaista, kulttuurieroa on kuitenkin paljon. Esimerkkini jonka kerroin pyydettäessä vain kertoo sen, miten suuri ero voi olla jo asumisen tavoissakin. 

En itse koskaan vienyt tuota poikaystävääni vanhempieni kotiin, koska asuin jo tuolloin omillani. Asunnossa, jonka olin perinyt jo alaikäisenä ja joka oli ns. arvoa

Eipä se perintö ketään ihmistä määrittele eikä tee mihinkään tiettyyn luokkaan kuuluvaksi. Isäni ja äitipuoleni kuolivat kun olin teini, siskoni jäi orvoksi ja sen myötä perimme yhdessä vanhempien omaisuuden. Lastensuojelun sosiaaliviranomaiset sijoitti siskon sukulaisperheeseen samalla niin sanotusti paremmalle alueelle, missä asuntojen hinnat on huipussaan, minä asuin äidin kanssa tavallisemmalla alueella. Koen että minun ja siskon elämät ja arvot on hyvin erilaisia.

"Tuli mieleeni Juha Sipilän pääministeriys, Suomi oy ab ja toki jo Sipilää edeltänyt kaiken, aivan kaiken mittaaminen rahassa ja exceleissä."

Kommentoin tätä pitkää viestiä ja ajatusta siitä, että poliitikot olisivat työväenluokkaistuneet. Minusta tuossa ei ole kyse mistään sellaisesta, vaan keskiluokan skientismistä, insinööriuskosta, jota persut pitävät nykyään eniten esillä. 

Tarkoitan siis ajatusta siitä, että ainostaan rahaa tuottava insinööriakateemisuus on arvokasta. Se kertoo sivistyksen ohuudesta, mutta myös agraari-Suomesta, ei mielestäni niinkään työväestä ja duunariudesta. Toisaalta kyse on myös luokkanousijoista, jollaisia suomalainen elinkeinoelämä on täynnä, sillä täällä on niin vähän ihmisiä, jotka ovat syntyneet bisnessukuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen paljon ja kirjallisuuden klassikot on aika tuttuja, käyn usein kirjastossa ja kotoakin löytyy kirjoja. Hyvin harvoin silti tulee kenenkään kanssa puhuttua kirjoista, paitsi lasten kanssa. Mutta siis toisten aikuisten. En ole varma, kiinnostaisiko minua edes keskustella kirjoista tai kirjallisuudesta, tai lukemisesta yleensä. Lukeminen on lähinnä huvia ja ajanvietettä itselleni.

Eihän sitä nykypäivänä edes kehtaa kertoa, että lukee best seller -listojen ulkopuolelta mitään, heti ajatellaan, että olet itseään korostava kyldyrelli snobi. Surullista. Aina pitää muistuttaa, että lukeminen on huvia ja ajanvietettä itselle, älkää kukaan loukkaantuko!

Niin surullista. Tähänkö on siis tultu?

Jos vastaus on: "Tähän", niin siinä samalla tulee selitys Suomen 18 vuotta kestäneelle olemattomalle talouskasvulle, tämänhetkiselle taloudelliselle lamalle - puhumattakaan henkisestä lamasta ja Pisa-tulosten romahtamisesta. 

Voisivat tutkijat jalkautua lukemaan ja analysoimaan näitäkin keskusteluja, joissa ihmiset kertovat omista kokemuksistaan. Ei tarvitsisi ihmetellä, mistä eri osa-alueiden romahdukset johtuvat.

Se ei vaan riitä, että tekee kaiken opiskelun, lukemisen, sivistämisen vain saadakseen tutkinnon ja työpaikan ja rahaa ja tavaraa. Jos ei nauti kulttuurista, tieteestä, taiteesta eikä kehitä itsessään näitä piirteitä, ihminen ei oikeasti pysty luomaan mitään uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta kyllä, mutta ristiriidan tuottaa se, että kaikki yllä mainitut asiat on ainakin periaatteessa opiskeltavissa olevia asioita. Esimerkiksi taidehistoriasta valmistunut saa usein epäilemättä hyvät valmiudet visuaalisiin taiteisiin ja designiin liittyvän kulttuuripääoman hallintaan. Mutta paradoksi onkin se, että esimerkiksi suoraan työttömäksi taidehistoria pääaineenaan valmistunut henkilö ei kulttuuripääomastaan huolimatta kuulu lainkaan keskiluokkaan."

 

Ei kuulukkaan! Vaan hän kuuluu sivistyneistöön ja ns. asiantuntijaluokkaan. Hänen taustastaan puolestaan kertoo paljon sukulaisten ja lähipiirin suhtautuminen hänen opiskeluvalintaansa ja tilanteeseensa. 

Mihin luokkaan nälkätaiteilijat kuuluu? Eli siis kaikki taiteilijat ja kirjailijat lukuun

"Ylimpään luokkaan et kuitenkaan pääse millään koulutuksella tai sivistyksellä, koska sinne pitää syntyä."

Ylin luokka eli aatelisto/aristokratia ei ole välttämättä millään tavalla pyrkimisen arvoinen asema. Suomessa aateliset viljelevät maata, Britanniassa he ovat maabrändin kiiltokuvia, toki poliittisiakin tehtäviä heillä vielä on. 

Aiempaan kysymykseen voisi vastata, että nälkätaiteilijat kuuluvat todennäköisesti niin kutsuttuun luovaan luokkaan.

Olen lukenut paljon, nykyään vähemmän. Lihaksia yritän saada tai pitää edes yllä, koska olen 59 vuotias ja nykytiedon mukaan ikäihmiset pärjäävät sitä paremmin kotona, mitä paremmassa kunnossa ovat. Etenkin juuri tuo lihaskunto on tärkeää. Itse tehty terveellinen ruoka tukee hyvinvointia ja olen onnellinen siitä, että painoni on normaali. Pyrin siihen, että kuormittaisin terveydenhoitoa mahdollisimman vähän omilla terveellisillä valinnoillani. Suuri osa tuttavistani käy säännöllisesti kuntosalilla, niin nuoret kuin vanhat. Kukaan ei ole mikään lihaskimppu, bodari. Pidän näitä ihan fiksuina valintoina

Kulttuurin merkitys väheni koronavuosina, kun tajusin mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Maalaan itse harrastusmielessä ja kuuntelen paljon musiikkia samalla. Käyn harvakseltaan konserteissa tms., nämä riittäkööt.

Pidän itseäni sivistyneenä, vaikka korkeakulttuurin kuluttaminen onkin vähäistä nykyään. 

"Yllättävän moni asuu ns arvoasunnoissa vuokralla tai velkaisina."

Kyllä, kyllä tuonkin asuntoni ostamiseen oli aikoinaan lainaa otettu. En ole upporikkaasta suvusta, vaan äidin puolella on aloitettu uudelleen lähes nollasta, kun koko omaisuus jäi Venäjälle.