Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Sinähän tuossa vahvistat aiemman kommentoijan näkemyksen. Akateeminen koulutus = ylempi keskiluokka. Jonka arvomaailma kirjoineen ja kirjahyllyineen on mennyt hyvin kauas alemmasta keskiluokasta, joka joko on muuttunut työväenluokkaiseksi tai - jonkun ketjuun kirjoittaneen näkemyksen mukaisesti - paljastanut työväenluokkaiset juurensa. 

Jossain vaiheessa meillä työväenluokka alkoi mieltää itsensä keskiluokaksi. Osittain kyse oli varmaan ymmärtämättömyydestä, että keskiluokka ja keskituloinen ovat eri asia, mutta kyse on varmaan koko länsimaisia kiusanneesta työväenluokan kriisistä. Kun niillä aiemmin rahakkailla tehdastöillä, kaivostöillä, paperimiehinä jne ei enää tehtykään omakotitaloa, kesämökkiä ja kahta autoa. Työväenluokan työt muuttuivat tarjoilijan töiksi, asiakaspalvelutöiksi, putkimiehiksi ja bussikuskeiksi. Kuitenkin haluttiin tehdä distinktiota porukkaan, jolla ei ole yhtikäs koulutusta eikä edes ammattitaitoa tai työtä. Nämä ihmiset mielsivät itsensä keskiluokkaan. Kun tienaahan se bussikuskikin päälle kolmetonnia kuussa puhumattakaan lähihoitajasta. Lähihoitajan ja lääkärin arvot, elämäntapa, asema tai vapaus ovat kuitenkin hyvin erilaisia eikä lääkäri koskaan ajatellut, että lähärikin olisi keskiluokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

 Kaikki vauvasta asti kiroilee ja esittää kovaa ja tyhmää. Ei tietenkään joka ikinen, mutta ihan todella huolestuttavan suuri osuus ihailee ja tavoittelee alimman luokan/rikollisten statussymboleita viis veisaten kirjallisuudesta ja kauniista käytöksestä.

Joo. Tulen sellaisilta alueilta jossa oli huumeiden käyttöä ihan pihoilla ysärn lama-aikana. Kännääminen oli normaalia ja että ihmisiä oli nurmikoilla sammuneina kun tulin koulusta. Sen verran hölmö olin että en ajatellut peruskoulun olevan tavallaan vapaaehtoista. Menin sinne kiltisti kun oli pakko. Myöhemmin tajusin että olisi pitänyt jättää menemättä. Tyhmä tottelee ja menee minne käsketään. 

Vanhemmat ei päästäneet ulos, vaikka kyllähän sielä olin ja tutustuin ihmisiin ja huumeidenkäyttöön jo kolmetoistavanhana. Kaikki sitä teki ja kokeili. 

Tykkäsin kuitenkin kirjoista ja sarjakuvista enemmän. Vanhemmat myös sanoi että ole sinä sisällä vain ja lue.

Tykkäsin lukea niin paljon, että kun lukioon olisi pitänyt mennä, niin kiipesin lukiopaikkakunnan hyppytorniin ja luin sielä kirjoja koko päivän. En välittänyt koulusta. Meni kolme vuotta kun kahlasin kaikki klassikot. Siinä vaiheessa tuli kutsu armeijaan. Se oli kauheaa. Selvisin siitä joten kuten. Ajattelin että armeijan jälkeen en kyllä tee yhtään mitään muuta kuin lue kirjoja. Jotenkin mut painostettiin yhteishakuun työkkärissä. 

En ymmärrä miten ne onnistui siinäkin. Sinä vuonna tuli pakolliseksi hakea yhteishaussa, jos ei ollut koulutusta taustalla. Laitoin johonkin amikseen haut, niitä piti olla kolme pakollista. 

Ajattelin että amiksessa saa lukea enemmän. Amikselle kävi kuin lukiolle. Menin päiväksi kirjastoon oleilemaan kirjojen pariin. Luin 5oo sivuisen teoksen päivässä. Sitten kävin marketista hakemassa nuudelin. Kirjat toimii mulle keinona kestää todellisuutta. Pakenen niihin. Kirjojen ansiosta on todennäköistä että lukiot ja amikset on käymättä ja nolla tuntia työelämää taustalla. Tykkään niin paljon kirjoista. Kaikki alkoi Tarzan kirjasarjasta.

Pidän itseäni luokattomana ihmisenä. Te olette varmasti samaa mieltä. 

Tehdään perustulosta totta jo tänään. Annetaan ihmisille oikeus tutustua kirjoihin täyspäiväisesti. Niitä on monet työtunnit miljoonat kirjailijat kirjoittaneet satojen vuosien ajan näihin päiviin asti. 

Manybooks.net  muuta et tarvitse elämässä kuin tuon, nuudelipaketin ja perustulon.

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnasta

https://www.aamulehti.fi/kirjat/art-2000011661128.html

Kiitos! Olipa hieno puhe! Asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Sinähän tuossa vahvistat aiemman kommentoijan näkemyksen. Akateeminen koulutus = ylempi keskiluokka. Jonka arvomaailma kirjoineen ja kirjahyllyineen on mennyt hyvin kauas alemmasta keskiluokasta, joka joko on muuttunut työväenluokkaiseksi tai - jonkun ketjuun kirjoittaneen näkemyksen mukaisesti - paljastanut työväenluokkaiset juurensa. 

 

Jossain vaiheessa meillä työväenluokka alkoi mieltää itsensä keskiluokaksi. Osittain kyse oli varmaan ymmärtämättömyydestä, että keskiluokka ja keskituloinen ovat eri asia, mutta kyse on varmaan koko länsimaisia kiusanneesta työväenluokan kriisistä. Kun niillä aiemmin rahakkailla tehdastöillä, kaivostöillä, paperimiehinä jne ei enää tehtykään omakotitaloa, kesämökkiä ja kahta autoa. Työväenluokan työt muuttuivat tarjoilijan töiksi, asiakaspalvelutöiksi, putkimiehiksi ja bussikuskeiksi. Kuitenkin haluttiin tehdä distinktiota porukkaan, jolla ei ole yhtikäs koulutusta eikä ede

Olen eri, mutta sitä ei voi itse määritellä mihin luokkaan kuuluu. Lähihoitaja, bussikuski tai putkimies ovat aivan perinteisia duunariammatteja. Voivathan he mieltää itsensä noin, mutta sillä ei juuri ole merkitystä, jos ajatellaan sitä miten asiaa tutkitaan tai miten yhteiskuntaluokista puhutaan. He eivät ole olleet eivätkä tule olemaan keskiluokkaa määritelmän tasolla. Muutenhan koko aihe muuttuisi aivan mielivaltaiseksi, jos kaikki määrittelisivät itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Miten teatteri ja konsertti on enemmän kulttuuria kuin dekkarin lukeminen?

Riippuu dekkarin sisällöstä. 

Lisäksi tutkimusta on tehty siitä, että kulttuurin pariin LÄHTEMINEN - siis lähteminen pois kotoa - virkistää ihmistä paljon enemmän kuin kulttuurin kuluttaminen kotona. Jos tuohon tutkimukseen on uskominen, tällöin kannattaisi ottaa se dekkari kainaloon ja mennä vaikka kahvilaan lukemaan, jos ei kirjastossa halua istua. 

Dekkareita on monenlaisia. Dan Brownin jännitysromaanit voinee lukea jossain määrin dekkarikategoriaan, ja ainakin uusimmassa teoksessa häiritsevää on sen näennäiskultturelli tyyli, joka aliarvioi lukijaa aika pahasti. 

Dekkareiden arvostuksesta käydään kädenvääntöä edelleen. Vielä 1980-luvulla ne eivät kelvanneet kirjallisuudentutkimuksen kohteiksi, nykyään kelpaavat. 

Nykyisessä tilanteessa, jossa lukeminen vähenee koko ajan ja muuttuu myös kuuntelemiseksi, lienee jo erävoitto kirjallisuuden ja kulttuurin puolestapuhujille, jos ihminen lukee edes sitä dekkaria. Aivojumppaa saa, jos lukee dekkarinsa muulla kuin äidinkielellä. 

Lisäksi tässäkin ketjussa on tullut esille, että ihmiset eivät välttämättä pääse keskustelemaan lukemistaan kirjoista kenenkään kanssa. Teatterissa ja konsertissa on lähtökohtaisesti muita ihmisiä, ja vaikka menisi kulttuuritapahtumaan yksin, on ihan luontevaa ryhtyä keskustelemaan nähdystä/kuullusta myös tuntemattoman ihmisen kanssa väliajalla, kun kaikki läsnäolleet ovat kokeneet saman kulttuurielämyksen. Sekin voi vaikuttaa kotoa kulttuurin äärelle lähtemisen todennettuihin terveysvaikutuksiin. 

Olen eri, mutta sitä ei voi itse määritellä mihin luokkaan kuuluu. Lähihoitaja, bussikuski tai putkimies ovat aivan perinteisia duunariammatteja. Voivathan he mieltää itsensä noin, mutta sillä ei juuri ole merkitystä, jos ajatellaan sitä miten asiaa tutkitaan tai miten yhteiskuntaluokista puhutaan. He eivät ole olleet eivätkä tule olemaan keskiluokkaa määritelmän tasolla. Muutenhan koko aihe muuttuisi aivan mielivaltaiseksi, jos kaikki määrittelisivät itse itsensä.

Kuitenkin kun seuraat keskusteluja siellä ollaan täysin selkesti työväenluokkaisina valittamassa miten ei ole varaa kuitenkaan elää keskiluokkaisesti tai oikeastaan ei niistä artekeista edes pidetä. 

331 ja 335 (toivottavasti nrot menivat oikein) olivat fiksuja kommentteja. Toivotonta tämä keskustelu, kun lainaussysteemi ei toimi...

Minusta se, ettei ymmärretä, että erityisesti suomalainen, ei-elistitinen taide loppuu Suomesta, jos tekijät eivät saa rahaa, liittyy myös sivistymättömyyteen, sen lisäksi, että on totuttu saamaan kaikki ilmaiseksi. Eli ei lueta lehtiä eikä olla tietoisia miten asiat menevät. Tätä menoa kirjailjoita ja taiteilijoita ovat ne varakkaat ihmiset, joita homma kiinnostaa. Kuten kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on niin, että ne jotka oikeasti lukevat niitä kirjoja (eivätkä vain keskustele lukemisesta vaan niistä sisällöistä) eivät välitä hamuta materiaa niin paljon. Ei ole mitään tarvetta esittää mitään, parempaa kuin onkaan. Johtunee siitä, että kirjojen avulla saa uudenlaista maailmankuvaa ja ymmärtää paremmin asioita. Jos siis verrataan ihmiseen, joka on ehkä lukenut pakolliset kirjat ja tenttikirjat koulussa/opinnoissa ja menee sitten töihin ja lukee sanomalehteä ja ehkä joskus dekkareita tai nk. viihdekirjallisuutta. Ehkä he kokevat, että heitä haastetaan, tai että heidän täytyy haastaa muita toimimalla, kuten nousukkaat aina toimivat. 

On ihmisiä, joiden sisäinen maailma on sellainen, että heidän ei tarvitse esittää mitään. Usein tällaiset ihmiset ovat heitä, jotka ovat niin sanotusti lukeneet aina ja lukeneet paljon.

Sellaiset ihmiset lukevat usein myös dekkareita. Mistä tämän ketjun dekkariaylenkatse oikein on saanut alkunsa, mihin se pohjautuu? Luulo että sivistyneet, koulutetut ihmiset eivät lukisi kuin ns korkeakirjallisuutta (tieteellisten julkaisujen lisäksi).

He voivat katsoa myös elokuvia ja joskus jopa ihan poskettomia komedioita, eivät he mitään paperinukkia ole jotka ovat yhdestä ahtaasta muotista thetdyt.

Terveisiä täältä duunariluokasta. Ei todellakaan ole timmejä vartaloita ympärillä vaan ylipainoisia. Kukaan ei lue yhtään mitään vaan Tiktokista katsellaan videoita. Nuorempi polvi ei edes osaa kunnolla lukea. Hyötyliikunta yök eikä täällä kerrostalossa paljon halkojakaan ole hakattavaksi. Työ vie kaikki mehut, ei todellakaan ole aikaa kirppistellä tai kierrättää. Tilataan Temusta. 

Kilpailu on ikuista, siitä voin olla samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teatteri ja konsertti on enemmän kulttuuria kuin dekkarin lukeminen?

Riippuu dekkarin sisällöstä. 

Lisäksi tutkimusta on tehty siitä, että kulttuurin pariin LÄHTEMINEN - siis lähteminen pois kotoa - virkistää ihmistä paljon enemmän kuin kulttuurin kuluttaminen kotona. Jos tuohon tutkimukseen on uskominen, tällöin kannattaisi ottaa se dekkari kainaloon ja mennä vaikka kahvilaan lukemaan, jos ei kirjastossa halua istua. 

Dekkareita on monenlaisia. Dan Brownin jännitysromaanit voinee lukea jossain määrin dekkarikategoriaan, ja ainakin uusimmassa teoksessa häiritsevää on sen näennäiskultturelli tyyli, joka aliarvioi lukijaa aika pahasti. 

Dekkareiden arvostuksesta käydään kädenvääntöä edelleen. Vielä 1980-luvulla ne eivät kelvanneet kirjallisuudentutkimuksen kohteiksi, nykyään kelpaavat. 

Nykyisessä tilanteess

Ohiksena. Kyllä kasarilla dekkarit kelpasivat kirjallisuudentutkimuksen aiheiksi kuten muukin genre-kirjallisuus. Moni ei ehkä tiedä, että Leena Lehtolainen on kirjallisuudentutkija ja tutkinut dekkarikirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän tuossa vahvistat aiemman kommentoijan näkemyksen. Akateeminen koulutus = ylempi keskiluokka. Jonka arvomaailma kirjoineen ja kirjahyllyineen on mennyt hyvin kauas alemmasta keskiluokasta, joka joko on muuttunut työväenluokkaiseksi tai - jonkun ketjuun kirjoittaneen näkemyksen mukaisesti - paljastanut työväenluokkaiset juurensa. 

 

Jossain vaiheessa meillä työväenluokka alkoi mieltää itsensä keskiluokaksi. Osittain kyse oli varmaan ymmärtämättömyydestä, että keskiluokka ja keskituloinen ovat eri asia, mutta kyse on varmaan koko länsimaisia kiusanneesta työväenluokan kriisistä. Kun niillä aiemmin rahakkailla tehdastöillä, kaivostöillä, paperimiehinä jne ei enää tehtykään omakotitaloa, kesämökkiä ja kahta autoa. Työväenluokan työt muuttuivat tarjoilijan töiksi, asiakaspalvelutöiksi, putkimiehiksi ja bussikuskeiksi. Kuitenkin haluttiin tehdä distinktiota p

Olen eri, mutta sitä ei voi itse määritellä mihin luokkaan kuuluu. Lähihoitaja, bussikuski tai putkimies ovat aivan perinteisia duunariammatteja. Voivathan he mieltää itsensä noin, mutta sillä ei juuri ole merkitystä, jos ajatellaan sitä miten asiaa tutkitaan tai miten yhteiskuntaluokista puhutaan. He eivät ole olleet eivätkä tule olemaan keskiluokkaa määritelmän tasolla. Muutenhan koko aihe muuttuisi aivan mielivaltaiseksi, jos kaikki määrittelisivät itse itsensä.

Kenellä sitten on oikeus määrittää se, että mihin yhteiskuntaluokkaan kukakin kuuluu?

Teatterissa ja konsertissa on lähtökohtaisesti muita ihmisiä, ja vaikka menisi kulttuuritapahtumaan yksin, on ihan luontevaa ryhtyä keskustelemaan nähdystä/kuullusta myös tuntemattoman ihmisen kanssa väliajalla, kun kaikki läsnäolleet ovat kokeneet saman kulttuurielämyksen. Sekin voi vaikuttaa kotoa kulttuurin äärelle lähtemisen todennettuihin terveysvaikutuksiin. 

Olen käynyt jonkin verran klassisen musiikin konserteissa ja pannut merkille vieraskielisten katsojien ison osuuden. Suhteettoman paljon oikeastaan, joka alleviivaa sitä, että konserteissa käyminen on suomalaisille suhteellisen harvinaista. Keskusteluseuraa ei suomeksi välttämättä löydy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteiseen akateemiseen sivistykseen on kai aina kuulunut miekkailu. 

 

Kaksintaistelun voitti oikeamielinen ihminen. Uskottiin että voittaja oli Jumalalle suosiollisempi. Siksi väkivallalla ratkaistiin riidat. Samasta syystä otetaan hattu pois edelleen sisätiloissa, koska hattu estää Jumalaa näkemästä ihmisen ajatuksiin.

Edelleen monissa kouluissa pojat pakotetaan ottamaan hattun pois. Rakennuksen katto on jo yksi Jumalan röntgennäköä haittaava tekijä. Hattua päässä pitävällä on salattavaa. 

 

Vanhoissa tavoissa on paljon taikauskoa ja niitä ei ole päivitetty moderniin aikaan.

Siksi hyvät opettajat. Antakaa miesten pitää päähineitä sisätiloissa. 

Hatun päästä ottaminen sisätiloissa ja lipun edessä on tosi keskiluokkaista ja opettajat on alistaneet siihen monia muun luokan lapsia. Myös huomentaa on lypsetty lapsilta, joiden kultuuriin ei ole kuulunut joutavat tervehdykset. 

Omaa lastani painostettiin käytämään haarukkaa ja veistä lusikan sijaan. Meidän perheessä ja suvussa on aina käytetty vain lusikkaa. Tätä alistamista tapahtuu edelleen. 

Jos ei ole kristitty, niin miksi se hattu pitää ottaa pois päästä ja etenkään jos ei kuulu keskiluokkaan?

Me tullaan syvältä metsistä idästä. Ylpeinä ollaan pidetty kuitenkin selvä ero hienostoon ja juuri keskiluokkaan, joka tuputtaa tapoja meille tavallisille hyville immeisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on niin, että ne jotka oikeasti lukevat niitä kirjoja (eivätkä vain keskustele lukemisesta vaan niistä sisällöistä) eivät välitä hamuta materiaa niin paljon. Ei ole mitään tarvetta esittää mitään, parempaa kuin onkaan. Johtunee siitä, että kirjojen avulla saa uudenlaista maailmankuvaa ja ymmärtää paremmin asioita. Jos siis verrataan ihmiseen, joka on ehkä lukenut pakolliset kirjat ja tenttikirjat koulussa/opinnoissa ja menee sitten töihin ja lukee sanomalehteä ja ehkä joskus dekkareita tai nk. viihdekirjallisuutta. Ehkä he kokevat, että heitä haastetaan, tai että heidän täytyy haastaa muita toimimalla, kuten nousukkaat aina toimivat. 

On ihmisiä, joiden sisäinen maailma on sellainen, että heidän ei tarvitse esittää mitään. Usein tällaiset ihmiset ovat heitä, jotka ovat niin sanotusti lukeneet aina ja lukeneet paljon.

Sellaiset ihmiset lukevat

Käsittääkseni tuo kirjoittaja puhui ihmisistä, jotka eivät lue mitään muuta kuin korkeintaan dekkarikirjallisuutta. Sen jo oikaisin, että genre-kirjallisuutta ei oltaisi tutkittu kirjallisuudentutkimuksen saralla kasarilla tai aiemmin. Siinä hän on täysin ja totaalisen väärässä. Olen itsekin julkaissut aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly voittaa muskelin, on voittanut ja vuosisatoja.

 

Sodat ja kehä on sille älykkyystesti. 

Turhaa sinä totuudelle itket. 

Kaksi menee kehään ja älykkäin poistuu. Usein se älykäs on hankkinut itselleen lihaa ympärilleen. Antiikin ajoista asti on ajateltu näin. 

Köyhä työväenluokka on ollut tykinruokana valtaapitävien sodissa antiikin ajoista asti. Lukisit, oppisit jotain.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän tuossa vahvistat aiemman kommentoijan näkemyksen. Akateeminen koulutus = ylempi keskiluokka. Jonka arvomaailma kirjoineen ja kirjahyllyineen on mennyt hyvin kauas alemmasta keskiluokasta, joka joko on muuttunut työväenluokkaiseksi tai - jonkun ketjuun kirjoittaneen näkemyksen mukaisesti - paljastanut työväenluokkaiset juurensa. 

 

Jossain vaiheessa meillä työväenluokka alkoi mieltää itsensä keskiluokaksi. Osittain kyse oli varmaan ymmärtämättömyydestä, että keskiluokka ja keskituloinen ovat eri asia, mutta kyse on varmaan koko länsimaisia kiusanneesta työväenluokan kriisistä. Kun niillä aiemmin rahakkailla tehdastöillä, kaivostöillä, paperimiehinä jne ei enää tehtykään omakotitaloa, kesämökkiä ja kahta autoa. Työväenluokan työt muuttuivat tarjoilijan töiksi, asiakaspalvelutöiksi, putkimiehiksi ja bussikuskeiksi. Kuitenkin haluttiin tehdä distinktiota porukkaan, jolla ei ole yhtikäs koulutusta eikä ede

Mitkä itkeä siitä että toiset eivät muka kuuluisi keskiluokkaan? Ihme meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Teatterissa ja konsertissa on lähtökohtaisesti muita ihmisiä, ja vaikka menisi kulttuuritapahtumaan yksin, on ihan luontevaa ryhtyä keskustelemaan nähdystä/kuullusta myös tuntemattoman ihmisen kanssa väliajalla, kun kaikki läsnäolleet ovat kokeneet saman kulttuurielämyksen. Sekin voi vaikuttaa kotoa kulttuurin äärelle lähtemisen todennettuihin terveysvaikutuksiin. 

 

Olen käynyt jonkin verran klassisen musiikin konserteissa ja pannut merkille vieraskielisten katsojien ison osuuden. Suhteettoman paljon oikeastaan, joka alleviivaa sitä, että konserteissa käyminen on suomalaisille suhteellisen harvinaista. Keskusteluseuraa ei suomeksi välttämättä löydy. 

Anteeksi mitä! Et kyllä ole kovin ahkerasti klasarikonserteissa vieraillut.

Missä luokassa keskustellaan eniten siitä mihin luokkaan kuulutaan ja mihin ne muut kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös just aateliset olleet hyvin sisäsiittoisia kuten hoveissakin oltiin? Johtuen just siitä, että tuohon aikaan ei tunnettu sukulaisten kesken lisääntymisen ongelmia vaan sitä saatettiin pitää jopa voimistavana. Hah.

Kyllä insestiä on aina paheksuttu eivätkä sisarusten tai vanhempien ja lasten väliset avioliitot olleet sallittuja. Systeemi oli oikeastaan sama kuin nykyäänkin Suomessa eli serkusten väliset avioliitot olivat sallittuja. Ne olivat myös tavallisia.  Serkuksilla on 12,5 prosenttia samoja geenejä. 

Soveliaan puolison löytäminen oli konstikasta, koska piirit olivat hoveissa loppujen lopuksi aika pienet soveliaiden osalta, sikäli tilanne vertautuu jonkun pienen kylän sisäsiittoisuuteen.

Riippuu tietysti kuinka kauas historiassa mennään mutta on sitä "noissa piireissä" avioituneet sisarukset tai eno ja siskontytär keskenään.

Varjelkaa vaan kehojanne kulttuurilta.