HS: Uhriutumisesta on tullut muotia
Aiemmin ihmiset tapasivat mieltää itsensä ennemmin selviytyjinä tai vähintään tavallisina - sellaisena kuin kaikki muutkin. Nyt valuuttaa on uhriutuminen.
Osa nuorista haluaa diagnoosin osaksi identiteettiä ja suuttuu, jos lääkärin mielestä diagnoosikriteerit eivät täyty. Omalle haavoittuvuuden kokemukselle on tärkeää saada ulkoinen vahvistus.
Kommentit (232)
Se on joku kieroutunut tapa erottautua ja hakea identiteettiä. Luullaan että joku neuroepätyypillisyys on sama kuin persoonallisuus. Tai että poikkeava seksuaalisuus on persoonallisuutta.
Mutta valitettavasti jos olet tylsä tyyppi niin olet sitä edelleen noista huolimatta. Persoonallisuus on ihan itse hankittava tutkiskelemalla sitä että kuka olet ihan ytimeltäsi ja luonteeltasi ja sitten olemalla rohkeasti sitä.
Sosialidemokratia ihannoi heikkoutta, laiskuutta, pelkuruutta ja sitä ettei uskalla tapella.
Sen miesihanne on just päinvastanen ku John Rambo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
City-saamelaiset?
Ei tässä viitsi mainita nimiä mutta tämä kyllä kuulostaa tutulta: "Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Junan Lappin tuomat?
Vai joku muu?
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/teuvomoisa/valkoiset-heteromiehet-ovat…
Vierailija kirjoitti:
Niin, jännä juttu, että diagnooseista haetaan identiteettiä ja yritetään sen avulla oikeuttaa olemassaoloaan ja paikkaansa täällä sen jälkeen, kun ensin yhteiskunnallisesti kaikki on laitettu aina yksilön itsensä ongelmaksi.
Yhteiskunta on muuttunut ihan valtavasti todella lyhyessä ajassa. Länsimaista on tullut todella individualistisia, ihmiset eivät löydä enää turvallisia yhteisöjä mihin kiinnittyä, talous- ja turvallisuustilanne ovat epävarmoja ja työt katoavat samassa suhteessa kun kaikki kallistuu. Sitten jos et heti onnistu löytämään paikkaasi tässä kaaoksessa, olet heikko ja huono yksilö. Onko siis yhtään ihme, että diagnooseista haetaan epätoivoisesti selitystä sille miksi ei pysy tässä sekopäisessä kelkassa? Tähän vielä lisätään se, että palvelurakenne on sellainen, ettet saa mitään apua ennen kuin sinulla on joku "sisäänheittodiagnoosi".
Eihän tuo oikein tietenkään ole, mutta tässä asiassa kaikki s
Kilpailu kaikessa ja kaikkialla kaikenaikaa on lisääntynyt 2000-luvulla todella paljon ....
Vierailija kirjoitti:
On tullut huomattua ja auta armias jos meinaa sanoa että maailmassa on muitakin ihmisiä ja että ei noi sun "ongelmat" ja "traumat" nyt välttämättä oikeuta ihan kaikkea.
Itse olen kokenut seksuaaliväkivaltaa ja teko oli sen verran moitittava, että oikeuslaitos lätkäisi viisi vuotta linnaa tekijälle (tyyppirangaistus on 2 vuotta). Olin kyllä ihan sekaisin sen jälkeen ja oireilin paljon. Olen myös pyytänyt anteeksi omia sekoilujani lähimmäisiltäni, ei se ollut heidän vika mitä tapahtui. Psykologi oli aika varma että täytän PTSD:n kriteeristön ja neuvoi hakemaan diagnoosin. No en hakenut, en tarvitse mitään kirjainyhdistelmää itselleni. Masennusdg oli pakko ottaa että saa lääkkeet ja toimintakyvyn, mutta enpä mä sitä porukalle huutele, toki lähimmäiset tietää. Lääkitys on sittemmin purettu ja vietän ihan kohtuullisen normaalia elämää. En myöskään koe uhri-identiteettiä omakseni, en halua olla mikään säälin kohde vaan minä o
Ptsd ei kyllä ole mikään pysyvä diagnoosi. Itselläni on ollut tosin johtuen ihan toisenlaisesta traumaattisesta tapauksesta.
Vierailija kirjoitti:
On tullut huomattua ja auta armias jos meinaa sanoa että maailmassa on muitakin ihmisiä ja että ei noi sun "ongelmat" ja "traumat" nyt välttämättä oikeuta ihan kaikkea.
Itse olen kokenut seksuaaliväkivaltaa ja teko oli sen verran moitittava, että oikeuslaitos lätkäisi viisi vuotta linnaa tekijälle (tyyppirangaistus on 2 vuotta). Olin kyllä ihan sekaisin sen jälkeen ja oireilin paljon. Olen myös pyytänyt anteeksi omia sekoilujani lähimmäisiltäni, ei se ollut heidän vika mitä tapahtui. Psykologi oli aika varma että täytän PTSD:n kriteeristön ja neuvoi hakemaan diagnoosin. No en hakenut, en tarvitse mitään kirjainyhdistelmää itselleni. Masennusdg oli pakko ottaa että saa lääkkeet ja toimintakyvyn, mutta enpä mä sitä porukalle huutele, toki lähimmäiset tietää. Lääkitys on sittemmin purettu ja vietän ihan kohtuullisen normaalia elämää. En myöskään koe uhri-identiteettiä omakseni, en halua olla mikään säälin kohde vaan minä olen aikuinen ja toimelias ihminen, jolle on joskus käynyt paska munkki. Toki tällä tarinalla saisi varmasti paljon sääliä haettua somesta, mutta ei se nyt ole kovin tervettä eikä tarvettakaan ole.
Voi sisko mutta etkö sä huomaa, että muodostat nyt jonkun ihmeellisen kilpailuasetelman, kuka on kovimmin raiskattu, montako vuotta kenenkin raiskaaja sai ja kuka selvisi parhaiten. Ei sellainen ole ok. Ei ole kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
Sukupuolen itsemäärittelystä tulee ainakin tällainen mieleen, että osalla lienee ollut ensisijaisesti tavoite saada konservatiivit pahoittamaan mielensä. En millään muotoa ole transihmisiä vastaan, mutta tuntuu melkoiselta itsepetokselta väittää, että heidän elämänlaatunsa muuttuisi mihinkään suuntaan sen perusteella mitä paperissa lukee. Korjausleikkaukset tietysti muuttavat tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Sosialidemokratia ihannoi heikkoutta, laiskuutta, pelkuruutta ja sitä ettei uskalla tapella.
Sen miesihanne on just päinvastanen ku John Rambo.
Korjaus: Perussuomalaisuus ihannoi heikkoutta, laiskuutta, pelkuruutta ja sitä ettei uskalla tapella.
Sen miesihanne on just päinvastanen ku John Rambo.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttava menetti läheisiään tsunamissa ja uhriutuu aina sen vuoksi. Porukassa haluaa vetää huomion itseensä alkaamalla jankata miten hänellä on ollut rankempi elämä kuin meillä kenelläkään, ja että kyllä me muut ollaan onnekkaita kun saadaan viettää joulua toisin kuin hän jolle joulu on raskasta aikaa.
No tossa on sentään ihan oikea syy. Usein on niin, että uhriudutaan siitä, kun ympäröivä yhteiskunta ei taivu omiin oikkuihin
Daikadaikaduu daikaduuduu...
https://x.com/shellenberger/status/1584981077172817920
#historianväärälläpuolella
Vierailija kirjoitti:
"Uhriutumalla voi kontrolloida muiden puhetta ja näyttäytyä itse parempana, tiedostavampana ihmisenä.
On suorastaan odotus sanoittaa koko ajan kaikki tunteensa ja ajatuksensa ja myös oikeus vastuuttaa muita omasta pahasta olosta.
Tällainen tunneilmaisu on rajatonta kuin pienellä lapsella, jolla hämärtyy se, mitkä ovat omia ja mitkä toisten tunteita, Keltikangas-Järvinen vertaa
Kiva tuomita muut lapseksi tai uhriutujaksi..
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttava menetti läheisiään tsunamissa ja uhriutuu aina sen vuoksi. Porukassa haluaa vetää huomion itseensä alkaamalla jankata miten hänellä on ollut rankempi elämä kuin meillä kenelläkään, ja että kyllä me muut ollaan onnekkaita kun saadaan viettää joulua toisin kuin hän jolle joulu on raskasta aikaa.
Kuulostaa siskoltani.
Ainoastaan pieni lapsi voi olla viaton. Kun lapsi kasvaa tiettyyn ikään hän alkaa ymmärtää miten vanhempiaan voi kiristää ja käyttää hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
Sukupuolen itsemäärittelystä tulee ainakin tällainen mieleen, että osalla lienee ollut ensisijaisesti tavoite saada konservatiivit pahoittamaan mielensä. En millään muotoa ole transihmisiä vastaan, mutta tuntuu melkoiselta itsepetokselta väittää, että heidän elämänlaatunsa muuttuisi mihinkään suuntaan sen perusteella mitä paperissa lukee. Korjausleikkaukset tietysti muuttavat tilannetta.
Ihan totta, esim Suomessa persut uhriutuvat joukolla sukupuolen istemäärittelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
Sukupuolen itsemäärittelystä tulee ainakin tällainen mieleen, että osalla lienee ollut ensisijaisesti tavoite saada konservatiivit pahoittamaan mielensä. En millään muotoa ole transihmisiä vastaan, mutta tuntuu melkoiselta itsepetokselta väittää, että heidän elämänlaatunsa muuttuisi mihinkään suuntaan sen perusteella mitä paperissa lukee. Korjausleikkaukset tietysti muuttavat tilannetta.
Kiinnostava väite. Julistavatko konservatiivit sitten vastaavasti homouden syntisyyttä pahoittaakseen homojen mielen?
Vierailija kirjoitti:
Sosialidemokratia ihannoi heikkoutta, laiskuutta, pelkuruutta ja sitä ettei uskalla tapella.
Sen miesihanne on just päinvastanen ku John Rambo.
Nyt olet väärässä. Maamme itsenäisyys pelastettin demareiden ja Kokoomuksen aseveliakselilla vaaran vuosina ja kylmän sodan aikana.
Miesihanne perustui vakauteen, kestävyyteen ja työntekoon. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttava menetti läheisiään tsunamissa ja uhriutuu aina sen vuoksi. Porukassa haluaa vetää huomion itseensä alkaamalla jankata miten hänellä on ollut rankempi elämä kuin meillä kenelläkään, ja että kyllä me muut ollaan onnekkaita kun saadaan viettää joulua toisin kuin hän jolle joulu on raskasta aikaa.
No tossa on sentään ihan oikea syy. Usein on niin, että uhriudutaan siitä, kun ympäröivä yhteiskunta ei taivu omiin oikkuihin
Ei omat vaikeat kokemukset ole syy olla ikävä toisille ihmisille. Jokaisella on omansa.
Minusta mikään tausta ei oikeuta huonoa käytöstä. Se voi selittää sen, mutta ei oikeuta.
"Liisa Keltikangas-Järvinen on pohtinut näitä kysymyksiä paljon. Hänen mukaansa koko kulttuurissamme on tätä nykyä hyvin vähän sellaista, mikä vahvistaisi resilienssiä, eikä sitä edes pidetä arvossa.
Selviytyjän käsite on muuttunut. Aiemmin sillä viitattiin ihmiseen, joka selviytyy tunnemyrskyistä huolimatta. Nyt selviytyjä on se, joka ongelmien ratkaisun sijasta jää analysoimaan ja pyörittämään tunteitaan."
Jopa päiväkodeissa on tätä ällöttävä tunteiden sanottamista ja tunteissa vellomista. Lapsille ei enää saa sanoa: ei hätää, jatketaanpa leikkiä.... Ja ilmankos nuoriso alkaa olla ihan sekaisin ja ahdistuneita kun koko ajan pitää tunnustella että miltä tämä nyt tuntuu.