Lue keskustelun säännöt.
HS: Uhriutumisesta on tullut muotia
27.11.2025 |
Aiemmin ihmiset tapasivat mieltää itsensä ennemmin selviytyjinä tai vähintään tavallisina - sellaisena kuin kaikki muutkin. Nyt valuuttaa on uhriutuminen.
Osa nuorista haluaa diagnoosin osaksi identiteettiä ja suuttuu, jos lääkärin mielestä diagnoosikriteerit eivät täyty. Omalle haavoittuvuuden kokemukselle on tärkeää saada ulkoinen vahvistus.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
<No ei randomien kanssa pitäisikään joutua puhumaan vaikkapa yksityisasioistaan, tai seksielämästään. Edes viranomaisen
Häh? Mistä oikein puhut. Et tainnut ymmärtää artikkelia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty.
Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?
Ei ole kyse mistään rikoksen uhrista vaan uhriutumisesta
Uhri on se jota on tavalla tai toisella kohdeltu väärin. Kyseessä voi olla rikoksen tai kaltoinkohtelun uhri.
Empatian puutteesta on tullut muotia ja kovistelusta. Joka on moukkamaista. Ei vaivauduta muita ymmärtämään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä
Ei toisia saakaan loukata. Ihan yhtä lailla kun et saa lyödä toista nyrkillä niin et saa vahingoittaa tätä sanoillasikaan. Kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty.
Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?
Ainakin ptsd ja usein myös dissosiaatiohöiriö
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
<
Miksi uhriutujat siis kertovat kysymättäkin avoimesti seksiasioistaan ja yksityiselämästään ja sitten kauhistuvat, kun jonkun mielestä moinen puhe ei ole sopivaa randomien kuullen.
Se kuka osaa näytellä parhaiten uhria ja loukkaantunutta, saa eniten ääniä. Vahvuus, terveellinen ylpeys ja oikeudenmukaisuus on unohdettu kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttava menetti läheisiään tsunamissa ja uhriutuu aina sen vuoksi. Porukassa haluaa vetää huomion itseensä alkaamalla jankata miten hänellä on ollut rankempi elämä kuin meillä kenelläkään, ja että kyllä me muut ollaan onnekkaita kun saadaan viettää joulua toisin kuin hän jolle joulu on raskasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"voimakkaimmin uhriutuvissa on havaittu narsismin, psykopatian ja machiavellismin eli häikäilemättömän vallanhalun piirteitä"
Tätä kyllä havaitsee monien somettajien käytöksessä.
Entä sormettajien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä pojot hesarilla. Todellakin.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty.
Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?
Ainakin ptsd ja usein myös dissosiaatiohöiriö
Jos on joutunut rikoksen uhriksi niin hyvin todennäköisesti käytös muuttuu tavalla tai toisella. Mutta mitä siitä diagnoosista hyötyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä
Tosiaan tällaiselle käytökselle pitäisi laittaa raja ja todeta, että k18 sisältö ei kuulu tähän tilaan.
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty.
Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?
Ei ole kyse mistään rikoksen uhrista vaan uhriutumisesta
Uhri on se jota on tavalla tai toisella kohdeltu väärin. Kyseessä voi olla rikoksen tai kaltoinkohtelun uhri.
Artikkelissa puhuttiin mm. poliitikoista. Miten heidän uhriutumisestaan on tullut muotia.
Perussuomalaiset toivat uhriutumisen Suomeen ja tekivät siitä arkipäiväistä.
Ärsyttää tämä keskustelu, koska joka kerta kun tästä puhutaan joutuu miettimään, pitäisikö minun ymmärtää olevani jollain lailla sairas ja häiriintynyt macchiavellisti, kun raiskauksen kohteeksi joutuneena menen edelleen sekaisin tietyissä paikoissa ja tarvitsen silloin tukea, sekoan tietynnäköisellä tavalla pukeutuneen ihmisen nähdessäni, joka kerta raiskaajan nähdessäni, vaikka olen sijoittanut itseni oviaukon viereen, jotta pääsen nopeasti karkuun jos hän tulee samaan tilaan.
Tällä nykyisellä uhripuheella ei ole mitään tekemistä oikeiden traumojen ja ptsd:n kaltaisten tilojen kanssa. Tekisi hyvää jokaiselle yhteiskunnallisen keskustelun uhriuttamalle perusvalkoiselle miettiä mitä se uhrina oleminen on. Sitä kun ei voi kääntää päälle ja pois. Neuroepätyypillinen ei ole uhri, kuten ei allergikko, lasten uuvuttama perheen äiti tai miesasiamieskään. Jokainen ei kerta kaikkiaan voi olla uhri.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
Tästä on paljon havaintoja. Ihan kun somen avaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttava menetti läheisiään tsunamissa ja uhriutuu aina sen vuoksi. Porukassa haluaa vetää huomion itseensä alkaamalla jankata miten hänellä on ollut rankempi elämä kuin meillä kenelläkään, ja että kyllä me muut ollaan onnekkaita kun saadaan viettää joulua toisin kuin hän jolle joulu on raskasta aikaa.
No ehkä hänelle on. Joulun yksin viettäminen on todella suuri mullistus monelle ja erittäin harva pystyy omaksumaan sen ilman ongelmia. Tiedän kyllä keissejä, jotka ovat siihen onnistuneet, mutta moni sitä suree ja kamppailee asian kanssa joka vuosi.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
City-saamelaiset?
Suomessa ei ymmärretä että osa ihmisistä on oikeasti heikossa tilassa ja ahdistuneita. Väsyneitä roskaan. Eivät leiki mitään selviydy saarella ilman mitään -leikkiä.