Lue keskustelun säännöt.
HS: Uhriutumisesta on tullut muotia
27.11.2025 |
Aiemmin ihmiset tapasivat mieltää itsensä ennemmin selviytyjinä tai vähintään tavallisina - sellaisena kuin kaikki muutkin. Nyt valuuttaa on uhriutuminen.
Osa nuorista haluaa diagnoosin osaksi identiteettiä ja suuttuu, jos lääkärin mielestä diagnoosikriteerit eivät täyty. Omalle haavoittuvuuden kokemukselle on tärkeää saada ulkoinen vahvistus.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Uhritutujat haluavat kieltää yksittäisiä sanoja tai lauseita. Vapaus on heille myrkkyä. Koska se vapaus paljastaisi heidän sanomansa onttouden,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
<
Ihanaa että Keltikangas-Järvinen asettuu auktoriteetillaan narsismin nousua vastaan. Hänen hallittu ilmaisunsa on kiinnostavasti kontrastinen minäminän-tunnevetoisuuteen nähden. Turvallisen tilan ideasta on tarkoitus tehdä totalitaristisen kaikenkattava hallinnan väline, jolla häiritsevä mielipideilmaisu tai ajattelu saadaan hyvin kätevästi poistettua näkyviltä. Emme kai oikeasti voi haluta tälläistä tulevaisuutta, jossa meidät kaikki sokeutetaan jotta olomme olisi mukavampi emmekä joutuisi ajattelemaan sitäkään vähää mitä nyt joudumme tai saamme.
Tätä meiltä nyt vaaditaan. Suostumista omaan mahdollisimman täydelliseen orjuuttamiseemme. Silmää räpäyttämättä.
Ihmisiä pidetään niin tyhminä (osa toki onkin) että tätä tekee pahaa katsoa. Kaikkihan perustuu juuri hitaaseen valmisteluun ja ymmärryskyvyn haurastuttanmiseen, jota on kestänyt todennäköisesti vuosikymmeniä. Ainakin viimeiset 15 vuotta.
Tämä on hyvin vaikea tilanne yhteiskunnallisesti. Vielä 15 vuoden takaiset arvot on heitetty romukoppaan. Olen itsekin koulutettuna ihmisenä huomannut, miten vaatimustaso laskee ja töissä faktojen ja asioiden hoitamisen tilalle tulee koko ajan enemmän jokaisen työntekijän minäbrändien välistä keskustelua. Facebook väijyy kaiken taustalla, tai jokin muu sosiaalinen media.
Ei ole enää sosiaalisesti palkitsevaa perehtyä asioihin, lukea ja pohtia. Siinä kokee vain yhä kasvavaa ulkopuolisuutta kun niin monessa paikassa asiat tehdään tunteella ja mutulla, kiireellä ja tehokkuusvaatimuksilla.
Hulluksi on mennyt ja minä sen mukana, kun ei saa pidettyä kiinni arvokkaista asioista sosiaalisena lampaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
<
Loistava kirjoitus!
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Pitää oikeasti kiittää jotain korkeampaa voimaa, etten ole serkkujen lapsi ja minun pää toimii satakertaa paremmin.
"Hulluksi on mennyt ja minä sen mukana, kun ei saa pidettyä kiinni arvokkaista asioista sosiaalisena lampaana."
Älä ole lammas, ryhdy hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Samaa diagnosoimatonta narsismia se on. In cel pahimmasta päästä.
Joku mielenterveyssairaus tuokin ainainen persuttelu on. Ei ole normaalia, jos jokainen asia johtuukin mahdollisista persuista tai heidän tekemisistään. Mulla on aika iso tuttavapiiri, ja kaikenlaisista asioista puhutaan, mutta ei ole esim. hyvän huomeneen toivotukseen esim työpaikalla lisätty, että paitsi persuille.
Tällä palstalla tietysti asuu kaikenlaista väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Pitää oikeasti kiittää jotain korkeampaa voimaa, etten ole serkkujen lapsi ja minun pää toimii satakertaa paremmin.
Ole hyvä! Vähempää en olisi odottanutkaan.👍
Ja mielestäsi on tosiaankin sama asia käyttääkö joku itse edustamaansa ryhmää kuvaavaa sanaa vai käyttääkö sitä joku ulkopuolinen?
Tuo nainen ei ole perimältään afrikkalainen eikä näin kuulu ko. viiteryhmään. Hän ei ole musta. Hänen perheensä on iranilainen. Hän loukkaa mustia ja afrikkalaistaustaisia räppäämisellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä artikkeli. Valitettavasti se on vain niin, että kaikki eivät millään voi olla joka tilanteissa niitä selviytyjiä ainakaan ilman ulkopuolista apua.
Käsittämätöntä että noin koulutettu ihminen iskee uhriutuja-leimaa niihin, jotka kokemistaan vaikeuksista yrittävät puhua.
Ei ihme, että moni vaikenee täysin ja vetäytyy omiin oloihinsa, koska toisin kuin väitetään ei sitä empatiaa todellakaan helpolla saa, vaan vaikeuksia kokenutta kohdellaan monesti todella tylysti.
Tietyntyyppiset ihmiset kulkevat silmät harallaan ja korvat höröllään etsimässä loukkaantumisen aiheita.
Palstalla lienee joitakin edellämainittuja tunnistettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveä artikkeli. Valitettavasti se on vain niin, että kaikki eivät millään voi olla joka tilanteissa niitä selviytyjiä ainakaan ilman ulkopuolista apua.
Käsittämätöntä että noin koulutettu ihminen iskee uhriutuja-leimaa niihin, jotka kokemistaan vaikeuksista yrittävät puhua.
Ei ihme, että moni vaikenee täysin ja vetäytyy omiin oloihinsa, koska toisin kuin väitetään ei sitä empatiaa todellakaan helpolla saa, vaan vaikeuksia kokenutta kohdellaan monesti todella tylysti.
No jos 'uhrina' oleminen on aseistettu niin kai siitä voi kolumnin tehdä. Lähtökohtaisesti viimeiset kymmenen vuotta on mennyt niin, että vähemmistöt ovat aina uhreja, kontekstista viis. Naisuhrejan auttamiseen varataan koko valtakunnan resurssit. Miesuhreille nauretaan ja sanotaan, että vedä itsesi ylös saappaan remmeistä.
Ei tällaista artikkelia olisi HS edes julkaissut vielä 2 vuotta sitten.
Toivottavasti postmoderni intersektionaalinen hulluus voisi jo hieman helpottaa. Syöpä on tosin levinnyt kaikkialle ja potilas taitaa olla jo pystyyn kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti postmoderni intersektionaalinen hulluus voisi jo hieman helpottaa. Syöpä on tosin levinnyt kaikkialle ja potilas taitaa olla jo pystyyn kuollut.
Saisiko saman suomena? Mennyt ajattelu nykyisyydestä on hullu? Miten sinulla menee nykyisyydessä?
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Eihän tuossa ole kysymys yksilöllisyydestä, vaan toksisesta yhteisöllisyydestä. Esim. uskonlahkoissa on tyypillistä, että kyylätään toisten tekemisiä ja sanomisia.
Myös poliittisissa puolueissa on vastaavanlainen kontrolli. Puolueet mielellään markkinoivat itseään suvaitsevina, mutta eivät ne oikeasti halua toisinajattelijoita jäsenikseen.
Jokaisen uskonnollisen ja poliittisen järjestön tärkein dogmi on "Hei, ollaan samiksia", vaikka sitä ei haluta julkisesti myöntää.
Purra uhriutui tänään hienosti. "Mutku Sanna niin jouduttiin tarkkailuluokalle".
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi myös ennen kaikkea olla valmis siihen, että kenenkään elämä ei ole eikä kuulukaan olla ikuisesti yhtä häpi häpi ihanaa. Vastoinkäymitsemättömyys se vasta vaarallista olisi. Silloin olisi vaara hajota pienimmästäkin risusta elämänsä tiellä. Shit happens, niin se vain on.
Ehkä jotkut julkku- pepujen paljastelijat punakirjainlehdissä aiheuttavat jopa kateutta, kun mulla ie ole tuollaista kroppaa tms. Ihan turhaa, ja näyttää draamaa heidänkin rakkaustarinoissa olevan.
Tutkimukset osoittavat, että jo pelkkä hymyileminen lisää onnellisuutta. Jopa tekohymy voi saada aikaan aitoja onnen tunteita.
Yleensä mielenterveys ei hajoa sen takia, että joku ensimmäistä kertaa elämässään kokee vaikeuksia, vaan koska niitä vaikeuksia on siihen mennessä kertynyt hurja määrä ja voimat loppuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti postmoderni intersektionaalinen hulluus voisi jo hieman helpottaa. Syöpä on tosin levinnyt kaikkialle ja potilas taitaa olla jo pystyyn kuollut.
Ollaan vasta alkuun päästy, vasuriagenda on pitkälti kollektiviseen kiveen hakattu, eikä sillä ole näkynyt minkäänlaisia haluja itsekritiikkiin tai keskustelunhaluisuuteen.
Samoin kuin tämän aatteen airueet voivat näennäisesti esittää joskus jotain itsereflektioon vivahtavaa julkisesti (kattokaa nyt, mä tajuun jotain!) ainoastaan jatkaakseen hetken päästä samaa puupäistä aivopesu-paasaustaan. Siis mitään johdonmukaista kehitystä ylös ja ulos suosta on turha odottaa. Olen kyynistynyt eräiden medioiden suhteen kun vaikuttaa että tehdään mitä tahansa ihisten päiden sotkemiseksi vaikutelmilla pelaten. Ja itsekriittisyyttäkin voidaan käyttää vaikutelmana, bluffina, hämäyksenä, kilpenä - mitään oikeasti aikomatta muuttaa. Ehkä jo siksi että ainoastaan jatkuva valehtelu saa palkan juoksemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori niin ei kukaan ollu raivolla vaatimassa mitään yhtään missään, varsinkaan lääkkeitä keksittyyn sairauteen. Narsismi kukoistaa.
Itse muistan opettajat jotka sanoivat ettei minusta ole mihinkään ja en tule ikinä olemaan mitään. Olen kuitenkin edelleen ja ne opettajat varmaan oli kauheasti jotain. Onneksi silloin ei syötetty mitään lääkkeitä, raahattiin niskasta rehtorin puhutteluun ja se oli siinä. Olisiko apulannan kavereiden pitänyt syödä jotain tasaavia lääkkeitä? Toiseksi eniten vituttaa ihmiset jotka eivät tajua terveen narsismin ja sairaan narsismin eroa?
Totta. Sairaan narsismin ilmentymä on uhriutuminen oman väkivaltaisen käytöksen johdosta saadun kritiikin edessä.
Et osunut lähellekään mitä tarkoitin, mutta se taisi olla sekavan kirjoituksesi tarkoitus? Sairas narsisti voi jotenkin tajuta että teki väärin, ja silti hän hakisi yleisöä joka pitäisi hänen tekoaan oikeana tai oikeutettuna. Sairas narsisti ei välitä kritiikistä, hän näkee vain ihailijat ja haluaa lisää ihailua. Sairas narsisti hakee kritiikistä syitä mikä sinussa on vikana. Sairas narsisti uhriutuu vain todella läheiselle piirille, joku ulkopuolinen voisi nähdä totuuden.
Narsismi on itserakkautta. Terveenä narsistina tiedän mihin pystyn, mitä osaan ja mitä en, enkä kaipaa sinun vahvistusta asialle. Sairas narsisti on kaikessa paras ja haluaa sinun vahvistuksen sille asialle, sairas narsisti janoaa hyväksyntää ja ihailua. Terve narsisti tietää jos hän osaa jotain ja ei kaipaa jatkuvaa arvostamista.