HS: Uhriutumisesta on tullut muotia
Aiemmin ihmiset tapasivat mieltää itsensä ennemmin selviytyjinä tai vähintään tavallisina - sellaisena kuin kaikki muutkin. Nyt valuuttaa on uhriutuminen.
Osa nuorista haluaa diagnoosin osaksi identiteettiä ja suuttuu, jos lääkärin mielestä diagnoosikriteerit eivät täyty. Omalle haavoittuvuuden kokemukselle on tärkeää saada ulkoinen vahvistus.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori niin ei kukaan ollu raivolla vaatimassa mitään yhtään missään, varsinkaan lääkkeitä keksittyyn sairauteen. Narsismi kukoistaa.
Itse muistan opettajat jotka sanoivat ettei minusta ole mihinkään ja en tule ikinä olemaan mitään. Olen kuitenkin edelleen ja ne opettajat varmaan oli kauheasti jotain. Onneksi silloin ei syötetty mitään lääkkeitä, raahattiin niskasta rehtorin puhutteluun ja se oli siinä. Olisiko apulannan kavereiden pitänyt syödä jotain tasaavia lääkkeitä? Toiseksi eniten vituttaa ihmiset jotka eivät tajua terveen narsismin ja sairaan narsismin eroa?
Totta. Sairaan narsismin ilmentymä on uhriutuminen oman väkivaltaisen käytöksen johdosta saadun kritiikin edessä.
Häpeättömyys, josta sairaassa psykop.kulttuurissa on tehty ihailtava ominaisuus. Jota perustellaan vaikka sitten että koska vihollinen on psyko myös minun on oltava. Siis aivan kaikki hirveys kyetään perustelemaan oikeutettuna vaikka itsepuolustuksena. Että tämä on ainoa vaihtoehto!
Ja mitään kritiikkiä nämä mediankin hehkuttamat ja ihailtavaksi nostamat, usein ulkoisesti aloillaan menestyneet leveästi hymyilevät ihmiskoneet eivät ota vastaan. He kun ovat kaiken rahvaan rutinan yläpuolella.
Mitä "uhri kortteja" on käytössä, joilla saadaan asia sivuraiteelle ja keskustelu tyrehtymään vaikka olisi aihetta keskusteluun ja kritiikkiin.
R-kortti, nuori nainen- kortti ym
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori niin ei kukaan ollu raivolla vaatimassa mitään yhtään missään, varsinkaan lääkkeitä keksittyyn sairauteen. Narsismi kukoistaa.
Itse muistan opettajat jotka sanoivat ettei minusta ole mihinkään ja en tule ikinä olemaan mitään. Olen kuitenkin edelleen ja ne opettajat varmaan oli kauheasti jotain. Onneksi silloin ei syötetty mitään lääkkeitä, raahattiin niskasta rehtorin puhutteluun ja se oli siinä. Olisiko apulannan kavereiden pitänyt syödä jotain tasaavia lääkkeitä? Toiseksi eniten vituttaa ihmiset jotka eivät tajua terveen narsismin ja sairaan narsismin eroa?
Totta. Sairaan narsismin ilmentymä on uhriutuminen oman väkivaltaisen käytöksen johdosta saadun kritiikin edessä.
Häpeättömyys, jost
Sen yksi ilmentymä on kirjoittaa elämäkertakirja tai autofiktioteos jossa jatketaan uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä "uhri kortteja" on käytössä, joilla saadaan asia sivuraiteelle ja keskustelu tyrehtymään vaikka olisi aihetta keskusteluun ja kritiikkiin.
R-kortti, nuori nainen- kortti ym
Kaikki vasemmiston kortit, koko perkeleen pakka.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Tätä on intersektionalismi, tämän ideologian mukaan yhteiskuntaa on rakennettu.
Helppoa välttää, kun ei kuuntele sellaisia, joiden syntymävuosi alkaa kakkosella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori niin ei kukaan ollu raivolla vaatimassa mitään yhtään missään, varsinkaan lääkkeitä keksittyyn sairauteen. Narsismi kukoistaa.
Itse muistan opettajat jotka sanoivat ettei minusta ole mihinkään ja en tule ikinä olemaan mitään. Olen kuitenkin edelleen ja ne opettajat varmaan oli kauheasti jotain. Onneksi silloin ei syötetty mitään lääkkeitä, raahattiin niskasta rehtorin puhutteluun ja se oli siinä. Olisiko apulannan kavereiden pitänyt syödä jotain tasaavia lääkkeitä? Toiseksi eniten vituttaa ihmiset jotka eivät tajua terveen narsismin ja sairaan narsismin eroa?
No kerro sitten että mitä eroa niillä on, kun niin vtuttaa?
Narsismi on itserakkautta. Terveenä narsistina tiedän mihin pystyn, mitä osaan ja mitä en, enkä kaipaa sinun vahvistusta asialle. Sairas narsisti on kaikessa paras ja haluaa sinun vahvistuksen sille asialle, sairas narsisti janoaa hyväksyntää ja ihailua. Terve narsisti tietää jos hän osaa jotain ja ei kaipaa jatkuvaa arvostamista.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Uhritutujat haluavat kieltää yksittäisiä sanoja tai lauseita. Vapaus on heille myrkkyä. Koska se vapaus paljastaisi heidän sanomansa onttouden,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
<
Ihanaa että Keltikangas-Järvinen asettuu auktoriteetillaan narsismin nousua vastaan. Hänen hallittu ilmaisunsa on kiinnostavasti kontrastinen minäminän-tunnevetoisuuteen nähden. Turvallisen tilan ideasta on tarkoitus tehdä totalitaristisen kaikenkattava hallinnan väline, jolla häiritsevä mielipideilmaisu tai ajattelu saadaan hyvin kätevästi poistettua näkyviltä. Emme kai oikeasti voi haluta tälläistä tulevaisuutta, jossa meidät kaikki sokeutetaan jotta olomme olisi mukavampi emmekä joutuisi ajattelemaan sitäkään vähää mitä nyt joudumme tai saamme.
Tätä meiltä nyt vaaditaan. Suostumista omaan mahdollisimman täydelliseen orjuuttamiseemme. Silmää räpäyttämättä.
Ihmisiä pidetään niin tyhminä (osa toki onkin) että tätä tekee pahaa katsoa. Kaikkihan perustuu juuri hitaaseen valmisteluun ja ymmärryskyvyn haurastuttanmiseen, jota on kestänyt todennäköisesti vuosikymmeniä. Ainakin viimeiset 15 vuotta.
Tämä on hyvin vaikea tilanne yhteiskunnallisesti. Vielä 15 vuoden takaiset arvot on heitetty romukoppaan. Olen itsekin koulutettuna ihmisenä huomannut, miten vaatimustaso laskee ja töissä faktojen ja asioiden hoitamisen tilalle tulee koko ajan enemmän jokaisen työntekijän minäbrändien välistä keskustelua. Facebook väijyy kaiken taustalla, tai jokin muu sosiaalinen media.
Ei ole enää sosiaalisesti palkitsevaa perehtyä asioihin, lukea ja pohtia. Siinä kokee vain yhä kasvavaa ulkopuolisuutta kun niin monessa paikassa asiat tehdään tunteella ja mutulla, kiireellä ja tehokkuusvaatimuksilla.
Hulluksi on mennyt ja minä sen mukana, kun ei saa pidettyä kiinni arvokkaista asioista sosiaalisena lampaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
<
Loistava kirjoitus!
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Pitää oikeasti kiittää jotain korkeampaa voimaa, etten ole serkkujen lapsi ja minun pää toimii satakertaa paremmin.
"Hulluksi on mennyt ja minä sen mukana, kun ei saa pidettyä kiinni arvokkaista asioista sosiaalisena lampaana."
Älä ole lammas, ryhdy hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Samaa diagnosoimatonta narsismia se on. In cel pahimmasta päästä.
Joku mielenterveyssairaus tuokin ainainen persuttelu on. Ei ole normaalia, jos jokainen asia johtuukin mahdollisista persuista tai heidän tekemisistään. Mulla on aika iso tuttavapiiri, ja kaikenlaisista asioista puhutaan, mutta ei ole esim. hyvän huomeneen toivotukseen esim työpaikalla lisätty, että paitsi persuille.
Tällä palstalla tietysti asuu kaikenlaista väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaankin uhrivallasta. Termi joka on jyrkästi kiistetty ja osin myös kielletty. Uhreilla on myös oma hierarkiansa. Korkeimmalla tasolla lienee musta lesbo. Valkoinen heteromies alimpana.
Pitää oikeasti kiittää jotain korkeampaa voimaa, etten ole serkkujen lapsi ja minun pää toimii satakertaa paremmin.
Ole hyvä! Vähempää en olisi odottanutkaan.👍
Ja mielestäsi on tosiaankin sama asia käyttääkö joku itse edustamaansa ryhmää kuvaavaa sanaa vai käyttääkö sitä joku ulkopuolinen?
Tuo nainen ei ole perimältään afrikkalainen eikä näin kuulu ko. viiteryhmään. Hän ei ole musta. Hänen perheensä on iranilainen. Hän loukkaa mustia ja afrikkalaistaustaisia räppäämisellään.
Hirveä artikkeli. Valitettavasti se on vain niin, että kaikki eivät millään voi olla joka tilanteissa niitä selviytyjiä ainakaan ilman ulkopuolista apua.
Käsittämätöntä että noin koulutettu ihminen iskee uhriutuja-leimaa niihin, jotka kokemistaan vaikeuksista yrittävät puhua.
Ei ihme, että moni vaikenee täysin ja vetäytyy omiin oloihinsa, koska toisin kuin väitetään ei sitä empatiaa todellakaan helpolla saa, vaan vaikeuksia kokenutta kohdellaan monesti todella tylysti.
Tietyntyyppiset ihmiset kulkevat silmät harallaan ja korvat höröllään etsimässä loukkaantumisen aiheita.
Palstalla lienee joitakin edellämainittuja tunnistettavissa.
Tätähän se aikanaan edesmenneen Rudi Dutschken tavoite oli. Pitkä marssi läpi instituutioiden. Jolla ihmisten itsenäinen ajattelu ja sen ohella sananvapaus saadaan tuhottua.