Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin ammatilla ON todella paljon väliä
27.11.2025 |
Tällä palstalla moni on väittänyt, että on pinnallista välittää kumppanin ammatista. Päinvastoin se on kaikkea muuta kuin pinnallista ja hyvin tärkeää suhteen onnistumisen kannalta.
Ensinnäkin ammatti vaikuttaa todella paljon siihen, millaista yhteiselämä kumppanin kanssa on. Esim. vuorotyö tai matkatyö voivat vaikeuttaa yhteisen ajan löytymistä, ja toisaalta hyvin vaativa tai jopa vaarallinen työ voi aiheuttaa huolta ja stressiä myös parisuhteessa. Palkkataso vaikuttaa siihen, millaista elämää on varaa elää. Se määrittää esimerkiksi sen, millaisessa kodissa pystytte asumaan, asutteko kaupungin huonommalla vai parhaimmalla alueella, mitä teillä on varaa harrastaa ja tehdä vapaa-ajalla sekä millaisia lomia voitte viettää. Mahdollisesti toinen osapuoli joutuu jatkuvasti maksumieheksi, jos sillä toisella on minimitulot. Tutkimusten mukaan suurin osa parisuhteiden riidoista on rahankäytöstä.
Tärkeintä on kuitenkin se, että se, mitä ihminen valitsee tehdä suurimman osan ajastaan, kertoo paljon hänen arvomaailmastaan, unelmistaan ja kiinnostuksen kohteistaan ja sitä kautta myös hänestä ihmisenä. Myös se, että tekee työtä, joka ei heijasta näitä asioita, voi kertoa paljon. Toki esimerkiksi opiskelujen ohella voi väliaikaisesti tehdä työtä, joka ei ole täysin linjassa omien uratavoitteiden kanssa, jolloin kannattaa ottaa huomioon kumppania valitessa myös pitkän aikavälin tavoitteet.
Kommentit (154)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein 30 vuotta naimisissa, enkä edes tiedä mitä mieheni tekee.
Ammatti joka ei työllistä ei vaikuta asiaan..
Olen ollut suhteessa lääkärin, palomiehen, timpurin, putkiasentajan kanssa. Pahin oli lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut suhteessa lääkärin, palomiehen, timpurin, putkiasentajan kanssa. Pahin oli lääkäri
Oliko pahin siksi, että oli lääkäri vai jostain muusta syystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Sekin riippuu missä olet esimiehenä. Applen tai Amazonin toimitusjohtajalla todennäköisesti erilainen ajatusmaailma uran ja kumppanin valinnan suhteen kun vaikkapa Maken Moottorin toimarilla.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Surkeita asioita parisuhteen, ainakin yhteisessä kodissa tapahtuvan ja/tai perheeseen tähtäävän kannalta:
- matala palkka
- epäsäännölliset työajat 8-16 alueen ulkopuolellaNuo kaksi yhdistyvät jo esim. menemällä kimppaan kaupan alalla työskentelevän perustason työntekijän kanssa. Perässä saa vetää, rahallisesti saa tukea läpi elämän ja työt usein iltapainotteisia eli perheen ja kodin pyörittäminen illoissa on sitten pääosin puolison vastuulla. Ei pysty kantamaan vastuupuolikastaan millään rintamalla.
Aivan perseestä! Kunpa olisin käyttänyt järkeä nuorempana.
Täällä aika lailla samat fiilikset. Olisi pitänyt jättää yhteen muutto ja perheytyminen tämmöisen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Moni nainen kuvittelee mahdollistaneensa miehelle sitä ja tätä, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei itse ole jaksanut kouluttautua ja hakeutua haastavampiin hommiin.
Sivusta.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa.
Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä.
Yksikään kunnollinen mies ei odota, että nainen on matalapalkka-alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Moni nainen kuvittelee mahdollistaneensa miehelle sitä ja tätä, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei itse ole jaksanut kouluttautua ja hakeutua haastavampiin hommiin.
Sivusta.
Mitä siinä on kuvittelemista? Itse kieltäyduin töistä, joissa olisi pitänyt reissata ja osallistua jatkuvasti joihinkin kissanristiäisiin kun lapset olivat pieniä. Mies teki uraa, oli tosi paljon maailmalla työn vuoksi ja eteni. Minä taas tein työtä, joka mahdollisti mm. etätyöt jo 2000-luvun alusta, olin illat kotona lasten kanssa, hoidin harrastukset jne. Ei olisi onnistunut jos kumpikin olisi ollut koko ajan menossa. Nyt mulla on aikaa itselläni edetä urallani ja näin olen tehnytkin.
n49
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset vaan "menevät töihin" kun omalla alalla ei ole töitä, joten työllä jota tekee ei todennäköisimmin ole mitään tekemistä kiinnostuksen tai arvojen kanssa.
Toisekseen, monet miehet ovat todella tarkkoja, että nainen on matalapalkkaisessa naistyössä.
Osaksi totta, osaltaan vanhaa tietoa! Monissa perheissä on tosiasia että vaimo hankkii paremmin, tosin, ei sekään tule ilmaiseksi! Mies tekee enemmän töitä siellä, mitkä ennen on tehty yhdessä, myös työstressi on asia, minkä laukaisuun ei viikonloppu aina riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän naisille raha, status ja ammatti on tärkeintä. Harmi, että av-mammat ovat rupsahtaneita keski-ikäisiä naisia, jotka eivät kelpaa enää edes halveksimilleen duunareille :). Elämässä on kyllä parasta naisten vanheneminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkimmäinenhän pitää paikkansa lähinnä jos ihminen on valinnut arvojaan vastaavan työn. Itse en arvosta omaa alaani pätkääkään, mutta minkäs sitä nuoruuden valinnalle mahtaa.
Mutta kertoohan sekin paljon sinusta, että olet päättänyt jäädä työhön, joka ei vastaa arvojasi, sen sijaan että tavoittelisit sinua enemmän kiinnostavaa alaa. Joku toinen olisi samassa tilanteessa kouluttautunut uudelleen.
Miten kouluttaudut uudelleen korkeasti, kun on lapsia? Ei ole varaa luopua työstä ja mennä Mäkkäriin osa-aikaiseksi opintojen ohella.
Osa-aikaiset opinnot, verkko-opiskelu, etäkurssit tai työn ohessa tehtävä lisäkoulutus. Helppoahan tuo ei ole, mutta täysin mahdollisista ja moni on onnistunut t
Mä olen tehnyt noita kaikkia ja tälläkin hetkellä opiskelen monimuoto-opintoina insinööriksi, mutta kaikkia alojahan ei ole mahdollista opiskella osa-aikaisena, verkossa tai työn ohessa. Onnistuu, jos haluat sairaanhoitajaksi, insinööriksi tai tradenomiksi. Ei onnistu, jos haluat lääkäriksi.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Moni nainen kuvittelee mahdollistaneensa miehelle sitä ja tätä, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei itse ole jaksanut kouluttautua ja hakeutua haastavampiin hommiin.
Sivusta.
Niinhän sinä kuvittelet "tietäväsi". Minä nyt kuitenkin olen aikuisena lukenut korkeakoulututkinnon, saanut hyvän asiantuntijatyön ja kieltäytynyt tarjotuista esimiespaikoista, koska en vain halua ylimääräistä stressiä enkä halua tehdä töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin, mitä se meidän alalla olisi. Saan nyt hyvää palkkaa vastuuseen nähden ja viihdyn. Plus että olen saanut hoidettua lapset ja kodin, mies tekee uraa ja se sopii minulle. Hänellä on siihen palo, itselläni ei.
Tässä lamassa ei liiemmin valita. Otat sitä mitä saat. On mullakin korkeakoulututkinto mut en päässy muualle ku k-kaupan kassalle. Työkokemusta ei ollu ni en kelvannu muuallekkaan
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se vaikuttaa ja saakin vaikuttaa. Minulle ei esimerkiksi tule enää hoitsua puolisoksi, jos ei satu olemaan aivan erityisen loistopakkaus.
M46
Miksi sä ottaisit koskaan puolisoksi jotain vähempää kuin loistopakkauksen..?
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uransa suhteen määrätietoinen ja intohimoinen toivoo yleensä samaa myös kumppaniltaan.
Tai päinvastoin. Uraa tekevälle voi olla hyväksi, ettei puoliso ole samanlainen. Meilläkin minä haluan vain perusduunin, en halua olla esimies (vaikka minulle on sitä tehtävää tarjottu useastikin), enkä saada mitään järjetöntä vastuuta. SE on mahdollistanut sen että mies voi kouluttautua lisää, edetä, ylentyä, antaa työlle paljon, kun minä hoidin kodin ja perheen.
Moni nainen kuvittelee mahdollistaneensa miehelle sitä ja tätä, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, ettei itse ole jaksanut kouluttautua ja hakeutua haastavampiin hommiin.
Sivusta.
Miten se ei ole mahdollistamista, jos ei ole kouluttautunut, jos se kerta on mahdollistamista? Ei se naisen koulutuksen puute poista sitä, että miehellä on mahdollisuuksia.
Hyviä pointteja. Toiset meistä ovat varhaiskypsempiä ja ylipäätänsä pohtivat asioita enemmän. Myös itseluottamuksen suhteen on selkeitä eroja. Silti uravalintojen tekemistä vaaditaan kaikilta varsin nuorena.