Lue keskustelun säännöt.
Äitini kieltäytyi kotihoidosta, mitäs nyt?
27.11.2025 |
Asun kaukana pääsen vain kerran viikossa käymään. Äidin syömiset ja lääkkeindenotto vaatisivat peräänkatsomista. Kokeiltiin kotihoitoa, mutta 3 päivän jälkeen äiti oli jo niin vihainen, että se lopetettiin.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä änkyryys boomereiden ominaisuus vai tuleeko meistä kaikista vanhana v*ttumaisia kaikesta valittajia? Muistelen omien mummojeni olleen niitä herttaisia lämpöisiä ja ihania vanhuksia, mutta sitä rotua ei ole tullut vastaan enää pariin vuosikymmeneen.
Aika harvoin isovanhemmilla on syytä olla lapsenlapsilleen ikävä tai häijy, siksi ehkä sinäkin muistat omien mummojesi olleen lämpöisiä ja ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat ei ehkä ala huolehtimaan vanhemmistaan yhtä herkästi mitä tyttäret, mutta lähipiirini perusteella se on nimenomaan miehet jotka joutuu huolehtimaan ikääntyneistä vaimoistaan huomattavasti useammin mitä vaimot miehistään.
Itsekin olisin valmisottamaan apua vastaan vasta kun olisin totaalisen uupunut. Pienet kotityöt pitävät fyysisesti kunnossa ja päihteettömyys toivottavasti pitävät aivot virkeinä. 100-vuotiaiden salaisuus on että he käyvät joka päivä lenkillä kykyjensä mukaan.
Sukulaisvanhus lopetti syömisen ja kielsi ehdottomasti ensiapuun tai mihinkään sairaalaan viemisen. Oli täysissä sielun ja järjen voimissa. Sai kuolla, kuten halusikin.
Montako tuntia kotihoito ehti kolmen päivän aikana läsnä olemaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie yksityiselle geriatrille ja kerro ongelmat! Äitisi pitää saada apua sairauksiinsa, vaikka johtuisivat muisti tai mielen sairauksista. Yrittäkää ymmärtää, että sairauksia on monenlaisia.Heitteille jättö on rangaistavaa.
Ei ole kyse heitteillejätöstä, jos aikuinen, oikeustoimikelpoinen ihminen ei tahdo syödä lääkkeitä tai ruokaa.
Ap ei ole sanonut, että äitinsä olisi muistisairas. Pelkkä vanhuus ei tee kenestäkään kykenemätöntä päättämään omista asioistaan. Pelkkä vanhuus ei tee kenestäkään avutonta, jolle pitäisi selkokielellä asioita sanoittaa, kuten joku pari viestiä sitten esitti. Niin kauan kun ihminen on äänioikeutettu ja oikeustoimikelpoinen, siltä voi edellyttää asioiden ymmärtämistä myös itse.
Sitten kun se lakkaa ymmärtämästä, hommataan ulkop
Tämä, lopeta ap se äitisi luona ramppaaminen joka viikko.Oma ja oman perheesi hyvinvointi nyt etusijalle.Äitisi selvästi nyt odottaa että sinä hoidat viikonloppuisin asiat ,lopeta se uhrautuminen ja olet nyt siellä käymättä vähään aikaan.Ei ole sinun vastuulla eikä sinua siitä syytetä, jos vaikka kupsahtaa sinne.
Antoiko kotihoito vilkuttaessaan mitään vinkkiä tyttärelle, miten jatkossa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Montako tuntia kotihoito ehti kolmen päivän aikana läsnä olemaan ?
Riippuu ihan siitä, onko kotihoito hankittu hyvinvointialueelta vai yksityiseltä. Oletan sun kuitenkin tarkoittavan hyvinvontialueen kotihoitoa. Käyntiaika riippuu ihan siitä, millaista apua asiakas tarvitsee. Jos vain lääkeiden jaon dosettiin, niin riittää hyvin kerta viikkoon ja kerralla max puoli tuntia. Suihkussa käyttämiseen pitääkin sitten varata jo 45 minuuttia. Haavanhoidot yms sitten oma juttunsa. Yksityisellä sitten ostetaan aikaa. Eli jos maksat tunnista, niin hoitaja on tunnin sun luonasi. Jos homma hoituu puolessa tunnissa, hoitaja sitten vaikka lopun ajan juttelee sun kanssa, katsoo kanssasi vanhoja valokuvia tms.
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö äitisi käyttämään puhelinta, jos niin silloin puhelimeen voisi laittaa joka päivä toistuvat muistutukset; ota lääkkeet, lämmitä ruoka ja syö jne. Toinen vaihtoehto jos pystyt soittamaan tai lähettämään tekstarin, tässä on vain huonona puolena että sitoudut liikaa äitisi hoitamiseen ja hän kohta olettaa että hoidat kaiken. Muuten joku yksityinen "ystävä" joka käy, ystäväksi nimeäminen voisi auttaa sopeutumaan käynteihin.
Yhteiskunnan kotihoidosta ei tule aina sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkittua on että naiset katkeroituvat miehiä herkemmin. Meidän taloyhtiössä on paljon yksin asuvia katkeria mummoja. Välillä hermot meinaa mennä heidän kanssa. Onneksi pikkuhiljaa nukkuvat pois yksi toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän jo nyt että tulen olemaan hankala vanhus. Kaikenlaisen avun vastaanottaminen on mulle kauhistus, olen tottunut tekemään kaiken itse. Apuja en halua enkä niihin suostu ennenkuin järki menee. Ajatus että vieraita ihmisiä ramppaa kotona, yök. Että joku edes pukisi minut, ei ja ei, kammottava ajatuskin. Antakaa minun olla mahdollisimman pitkälle itsekseni, kenenkään ei tarvitse sitä murehtia jos mulle huonosti käy. Se on mun valinta.
Mulle taas erilaisten palveluiden käyttö on jo nyt ihan normaalia, vaikka en ole vielä eläkkeelläkään. Johtuu ihan siitä, että mulal ei ole koskaan ollut autoa eikä ajokorttiakaan. Jos jotain en saanut kuskattua bussilla enkä edes taksilla, oli pakko tilata ostos kotiinkuljetuksella. Jo silloin 1980-luvulla. Mitä tulee vieraiden ihmisten ramppaamiseen kotona, niin tässä parin viimeisen vuoden aikana täällä on rampannut jos jonkinlaista ukkoa. Ensin meillä oli vesivahinko, heti sen perään taloyhtiössä vaihdettiin kaikkiin asuntoihin ikkunat ja nyt on alkanut taloyhtiössä ilmanvaihtokoneiden uusimiset. Mä olen lyhyt enkä tykkää itse räveltää mitään sähkölaitteita, niin täällä on käynyt niin hellan, tiskikoneen kuin pyykinpesukoneen asentajatkin. Niin ja maksoin kesällä yhdelle firmalle, että tuli laittamaan mun tuulikaappiin sekä kylpyhuoneisiin uudet valaisimet. Mieluummin mä maksan jollekin ammattilaiselle kuin keikun tikkailla itse. Niin joo ja loppukesästä kävi yks puutarhuri karsimassa omenapuuta ja pähkinäpensasta pihallani sekä teki mulle pihasuunnitelman, jonka toteutuksen aloitan keväällä. Enkä todellakaan kanna itse mitään painavia multasäkkejä tai ala kääntää maata vaan siihenkin hommaan taas palkkaan jonkun. Mulle on pelkästään mukavaa, että nykyisin on vaikka minkälaisia "handyman" -palveluita tarjoavia yrityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet huoli-ilmoituksen.
Jos äitisi kieltäytyy kotihoidosta, niin se ei velvoita sinua ryhtymään omaishoitajaksi.
Hänelle ilmeisesti tehtiin hoidontarpeen kartoitus etukäteen?
Onko tietoa, että miksi hän tuli vihaiseksi kotihoidosta? Onko muistisairaus mahdollinen? Onko kuulo tutkittu?
Vierailija kirjoitti:
Tutkittua on että naiset katkeroituvat miehiä herkemmin. Meidän taloyhtiössä on paljon yksin asuvia katkeria mummoja. Välillä hermot meinaa mennä heidän kanssa. Onneksi pikkuhiljaa nukkuvat pois yksi toisensa jälkeen.
Meidän taloyhtiössä taas pahimmat jäärät on vanhoja miehiä. Onneksi valtaosa asukkaista on silti ihan tavallisia ja haluavat asua tässä taloyhtiössä vielä senkin jälkeen, kun jäärät puskevat jo horsmaa. Tarkoitan tällä sitä, että nuo jäärät vastustaa kaikkia remontteja, koska eivät haluaisi maksaa enää mitään ja heille on yhdentekevää, vaikka koko taloyhtiö olisi purkukunnossa, kun heidät pistetään monttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmäilin keskustelua. Nyt ei vielä ole boomerivanhemmat niitä hankalia. Hehän ovat vasta 75-80. Eivät avun tarpeessa.
Miksi nämä kaikki vanhukset ovat muka boomereita, eräshän vastasi äitinsä olevan 89.
Vierailija kirjoitti:
Silmäilin keskustelua. Nyt ei vielä ole boomerivanhemmat niitä hankalia. Hehän ovat vasta 75-80. Eivät avun tarpeessa.
Miksi nämä kaikki vanhukset ovat muka boomereita, eräshän vastasi äitinsä olevan 89.
Hyvä pointti. Mun vanhempani muuttuivat jääriksi vasta yli 90-vuotiana, mutta toisaalta siihen asti eivät mitään apuja tarvinneetkaan. Toisaalta kyllähän tuossa boomereidenkin ikäpolvessa voi olla jo niitäkin, joiden kunto on huono ja tarvitsisivat apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me tosiaan väkisin käydä. Onhan näitä, jotka kieltäytyvät käynneistä, mutta eivät pärjää omillaan.
He sitten vain kuolevat pois. Ehkä tavallaan haluavatkin.
Ettekö käy, vaikka omaisen huoli-ilmoituksen perusteella todettaisiin että ihminen on ymmärrystä vailla? Annetaan kuolla pois? Mun mielestä jonkun pitäisi vahtia, että lääkkeet ostetaan apteekista ja ne syödään.
Jos lääkkeitä pitää ottaa kolme kertaa päivässä, niin kukaan ei ehdi vahtimaan niiden ottamista. Jonkun pitäisi huolehtia resepteistä, niiden uusimisesta sekä lääkkeiden ostamisesta. Se on yllättävän työlästä ja aikaa vievää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me tosiaan väkisin käydä. Onhan näitä, jotka kieltäytyvät käynneistä, mutta eivät pärjää omillaan.
He sitten vain kuolevat pois. Ehkä tavallaan haluavatkin.
Ettekö käy, vaikka omaisen huoli-ilmoituksen perusteella todettaisiin että ihminen on ymmärrystä vailla? Annetaan kuolla pois? Mun mielestä jonkun pitäisi vahtia, että lääkkeet ostetaan apteekista ja ne syödään.
Emme käy! Kyllä jokainen saa päättää, ketä kotiinsa päästää.
Ihan se muistisairaskin.
Tuollaisia vanhanaikaisia vanhainkoteja pitäisi olla edelleen. Mikä ketun älynväläys on ollut edes luopua niistä kun eläkeläisiä tiedettiin olevan tulevina vuosina (eli esim nyt) aivan julmetusti enemmän kuin vaikka kasarilla-ysärillä? Sama pätee myös niihin terkkareiden vuodeosastoihin ja ylipäätään terkkareihin labroineen, että niitähän olisi nimenomaan pitänyt kehittää paikallisina lähipalveluina eikä rakennella näitä jättikomplekseja mihin sairaat ja muut raihnaiset joutuu kulkemaan kuka mitenkin. Siihen omaan terkkariin voisi könkätä vaikka jalkapuolena ainakin rollaattorin avustamana.
Tässä maassa on tehty kyllä niin järjenvastaista politiikkaa että hirvittää. Ja siltikään tällä maalla ei mene hyvin vaan kaikki on enemmän tai vähemmän päin sitä itteään.
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus. Kyllä se kotihoito käy sitten vaikka väkisin katsomassa, että lääkkeet on otettu. Ketään ei voi pakottaa syömään, jos ei halua syödä.
Ovela vanhus kyllä jättää ne lääkkeet siitä katsomisesta huolimatta ottamatta. Eikä kotihoito voi niitä pakottaa ottaamaan, dementoituneella vanhuksellakin on oikeus kieltäytyä lääkkeistä.
Nimimerkillä "kokemusta on", kun iso lapsenlapsi sattui näkemään kuinka vanhus tunki muovipussukassa "syötyjä" lääkkeitään kaupungilla roskiksiin, kun olivat yhdessä liikkeellä
Mulla taas oli mummo hirveän ilkeä mutta äitini aina lempeä, mutta kumpikin oli suoraan sanottuna ihmishirviöitä ikääntyessään eli mummo muuttui aiempaakin hirveämmäksi ja äidistäni tuli kuin toinen ihminen. Lisäksi tuo muutos oli äidilläni käsittämättömän nopea eikä siihen edes ollut mitään selittävää syytä kuten vaikka joku tukos aivoissa tmv vaan se kaikki tuli ihan naps vaan ihminen oli hyvin pisteliäs ja pahapäinen
Joskus mietin, että onkohan tuo jokin luonnon keino tehdä siitä luopumisesta helpompaa kun enää ei ole jäljellä sitä ihanaa, rakasta ihmistä vaan ainoastaan se kuori. Sitä en kyllä tiedä kuinka armollista tuo on sairastuneelle itselleen koska ei ainakaan mun äiti mitenkään ihan tyystin kuutamolla missään vaiheessa ollut vaan sinällään oli tässä maailmassa jutellen ihan järkeviäkin, mutta käsittämättömän ilkeänä versiona itsestään. Tosin jokin katkeruuskin kaikesta ja kaikkia kohtaan hänessä tuli esiin hirveän selkeästi eli ei viimeiset ajat mitenkään onnellisia olleet kenellekään.