Äitini kieltäytyi kotihoidosta, mitäs nyt?

"Ei. Se että jokin sairaus on tavallaan jotain, ei vielä ole peruste. Meillä on Suomessa aika tiukka lainsäädäntö siihen, milloin ihmistä voidaan pakkolääkitä. Ja hyvä niin."

Dementia pitäisi rinnastaa vakavaan aivovammaan. Sellainenhan se on. Sairauden aiheuttama vakava aivovamma. 

Ja tämän perusteella voisi pakkolääkitä henkilön omaksi parhaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ohis: Mun äidille oli 2 eri lääkäriä antanut 2 eri verenpainetta alentavaa lääkettä, jotka tietenkin tehosivat liikaa. 

Mun äiti vajosi kotona lattialle. Vietiin ambulanssilla sairaalaan. Sairaalassa havaittiin tuo virhe ja sairaalan lääkäri kirjoitti kotihoitoa varten lapulle, että toinen lääke pitää ottaa heti doseteista pois. Laittoi allekirjoituksen ja leiman, kun tiesi, että kirjaus ei näy (jostain syystä) heti. 

Voitteko kuvitella: kotihoidon sh ei suostunut tuon lääkärin allekirjoittaman paperin nähtyään poistamaan toista lääkettä "kun se ei näy tietokoneella". 

Mun äiti olisi joutunut sairaalaan jälleen, jollei sitten olisi osannut tunnistaa todella monen lääkkeen joukosta sitä poistettavaa ja poisti itse. 

Hoitovirhevalitus olisi ollut paikallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 113: "Mielisairaalassakin pakkolääkitään ja mielisairaalajakson jälkeen vielä pakkopiikitetään, vaikka onkin jo kotona. "

Totta ja jopa tuberkuloosiakin voidaan lain mukaan pakkolääkitä. Mutta vanhuus, sydänsairaudet, korkea kolesteroli, kilpirauhasen vajaatoiminta,  virtsatieinfektiot, keuhkokuumeet jne jne eivät ole sellaisia sairauksia, joiden perusteella laki sallisi pakkolääkitsemisen. 

Onhan se väärin. Vanhus pitäisi kerran vuodessa päästä laboratoriokokeisiin ja sen jälkeen lääkemääräykset pitäisi tarkistaa lääkärin vastaanotolla. 

Itse varasin ajan laboratorioon ja lääkäriin, kun olin ollut 8kk eläkkeellä. Minusta siinä kohtaa oli jo hyvä tarkistaa onko joku lääke turha. Yksi lääke jäi kokonaan pois ja kahden lääkkeen annostus puolittui. Tarkoitus on jatkossa toimia samoin.

Mun äitini käytti ennen muistisairauttaan lähes aina yksityisiä lääkäriasemia. Koskaan ei ollut asioinut terveyskeskuksessa. Jos päätä särki, varasi ajan neurologille. Jos oli vatsakipuja, varasi ajan gastroenterologille. Jos lonkkaa särki, varasi ajan ortopedille. Jos silmissä hämärsi, varasi ajan silmälääkärille. Jos rintaan pisti, niin kardiologille. Jne jne. Äiti oli jo yli 90, kun aloin ihmetellä jatkuvaa eri lääkäreillä ravaamista. Ehdotin,  että varaa ajan yleislääkärille ja että mä tulisin mukaan. Niin kävi ja äidin lääkkeistä lopetettiin yli puolet. Ihan vain siksi, että suurin osa lääkkeistä oli määrätty jonkun toisen lääkkeen sivuvaikutusten vuoksi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittua on että naiset katkeroituvat miehiä herkemmin. Meidän taloyhtiössä on paljon yksin asuvia katkeria mummoja. Välillä hermot meinaa mennä heidän kanssa. Onneksi pikkuhiljaa nukkuvat pois yksi toisensa jälkeen.

Meidän taloyhtiössä taas pahimmat jäärät on vanhoja miehiä. Onneksi valtaosa asukkaista on silti ihan tavallisia ja haluavat asua tässä taloyhtiössä vielä senkin jälkeen, kun jäärät puskevat jo horsmaa. Tarkoitan tällä sitä, että nuo jäärät vastustaa kaikkia remontteja, koska eivät haluaisi maksaa enää mitään ja heille on yhdentekevää, vaikka koko taloyhtiö olisi purkukunnossa, kun heidät pistetään monttuun. 

Aivan ymmärrettävää. Eläkkeet on pienempiä kuin palkat. 

Jos joku mummeli syö kymmentä eri lääkettä niin eikö sellaiseen coctailiin jo kuole?

Mitä ihmeen väliä elääkö joku sekava muistisairas vai ei?

Toivon vain, että mun äiti kuolee.  Ikää on 91 ja täysin poissa tästä maailmasta henkisesti.  Valitettavasti fyysisesti on hyvinkin terve ikäisekseen.

Vierailija kirjoitti:

"Ei. Se että jokin sairaus on tavallaan jotain, ei vielä ole peruste. Meillä on Suomessa aika tiukka lainsäädäntö siihen, milloin ihmistä voidaan pakkolääkitä. Ja hyvä niin."

Dementia pitäisi rinnastaa vakavaan aivovammaan. Sellainenhan se on. Sairauden aiheuttama vakava aivovamma. 

Ja tämän perusteella voisi pakkolääkitä henkilön omaksi parhaaksi. 

Aivovammakaan ei ole kuitenkaan sellainen psykiatrinen sairaus, jonka vuoksi lain mukaan voitaisiin pakkolääkitä. Eikä läheskään kaikilla dementikoilla ole mitään harhaluuloisuutta sen enempää kuin joku höppänyys siitä, että mikä päivä tänään on tai otinko jo tänään lääkkeeni vai en. Meillä psykiatriassa pakkolääkitys on mahdollista yleensä vain silloin, jos henkilö on vaarallinen itsensä lisäksi myös muille. Vielä toistaiseksi ei kuitenkaan ole katsottu pakkolääkittäväksi, jos unohtaa hellan päälle ja kämppä syttyy tuleen, vaikka siitä siis aiheutuu vaaraa myös muillekin. Ei masentunuttakaan pakkolääkitä, jos masentunut on vaarallinen vain itselleen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei. Se että jokin sairaus on tavallaan jotain, ei vielä ole peruste. Meillä on Suomessa aika tiukka lainsäädäntö siihen, milloin ihmistä voidaan pakkolääkitä. Ja hyvä niin."

Dementia pitäisi rinnastaa vakavaan aivovammaan. Sellainenhan se on. Sairauden aiheuttama vakava aivovamma. 

Ja tämän perusteella voisi pakkolääkitä henkilön omaksi parhaaksi. 

Aivovammakaan ei ole kuitenkaan sellainen psykiatrinen sairaus, jonka vuoksi lain mukaan voitaisiin pakkolääkitä. Eikä läheskään kaikilla dementikoilla ole mitään harhaluuloisuutta sen enempää kuin joku höppänyys siitä, että mikä päivä tänään on tai otinko jo tänään lääkkeeni vai en. Meillä psykiatriassa pakkolääkitys on mahdollista yleensä vain silloin, jos henkilö on vaarallinen itsensä lisäksi myös muille. Vielä toistaiseksi ei kuitenkaan ole katsottu pakkolääkittäväksi, j

Lisään vielä tähän, että jos dementikon katsotaan tarvitsevan pakkolääkitystä, niin se koskee vain psyykenlääkkeitä. Eli millä se dementikko pidetään vaarattomana ympäristölleen. Edelleenkään se ei koskisi verenpainelääkkeitä yms. 

Tuollaisia änkyröitä on kotihoidossa vaikka kuinka paljon. Väkisin ei voi hoitaa, mutta voit toki yrittää puhua äidillesi järkeä jos uskot että siitä on mitään apua. Tee huoli-ilmoitus äidistäsi ja jos sosiaalityöntekijä tai vastaava sinulle soittaa ja alkaa ehdottamaan että otat enemmän vastuuta, niin kieltäydyt jyrkästi ja niin suoraan kuin voit. Jotenkin se hoito järjestetään, heitteillekään ei voi täysin jättää ilman seuraamuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku mummeli syö kymmentä eri lääkettä niin eikö sellaiseen coctailiin jo kuole?

Ei, jos lääkkeet on tarpeeseen ja yhteisvaikutukset huomioitu. Toki mummelin elämä ehkä helpottuisi ilman pillereitä, mutta sitten pitää hyväksyä että sairaudet vie aiemmin hautaan. 

 

'Palstamammat, f*ck yeah! 😃 Mätänevät joissain hikisissä hirsimökissä rottien sekä torakoiden kanssa. 🤭'

'Toivottavasti sulla käy kotipalvelu tiheästi ja valvoo lääkkeidenoton.'

Minulta ei kumpikaan.

Savolainen röökilähäri trollaa.

terv. C-PTSD-hlö, joka tilaa

ostokset ovelleen toistaiseksi,

ei loppuelämää kuitenkaan..

Vierailija kirjoitti:

"Ei. Se että jokin sairaus on tavallaan jotain, ei vielä ole peruste. Meillä on Suomessa aika tiukka lainsäädäntö siihen, milloin ihmistä voidaan pakkolääkitä. Ja hyvä niin."

Dementia pitäisi rinnastaa vakavaan aivovammaan. Sellainenhan se on. Sairauden aiheuttama vakava aivovamma. 

Ja tämän perusteella voisi pakkolääkitä henkilön omaksi parhaaksi. 

Kuten millä? Muistisairauslääkkeet hyvässä lykyssä hidastavat taudinkulkua, mutta eivät paranna sitä millään muotoa. Käytännössä koko tautiin ei ole olemassakaan toimivaa lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen väliä elääkö joku sekava muistisairas vai ei?

Toivon vain, että mun äiti kuolee.  Ikää on 91 ja täysin poissa tästä maailmasta henkisesti.  Valitettavasti fyysisesti on hyvinkin terve ikäisekseen.

Mä lupasin mun äidilleni jo 1980-luvulla, että se ei joudu kokemaan sellaista loppua kuin mitä sitten koki. Isä kun ei halunnut päästää äidistä irti eikä mulla ollut mitään valtuuksia, niin jouduin syömään sanani. Onneksi nyt sain sen verran taisteltua, että äiti sai toiveidensa mukaan kuolla kotonaan omassa sängyssään. Mutta paljon kipua ja kärsimystä kipuherkkä äitini joutui viimeisinä kuukausinaan kokemaan ja olisi kokenut vielä pidempäänkin, jos neljännellä kerralla kolmen kuukauden sisällä  Peijaksen päivystyksessä joku ihana lääkäri ei olisi tehnyt saattohoitopäätöstä. Ja mua oikeasti suututtaa, että äidin kuoleman jälkeen isä näytti äidin jo 1990-luvulla tekemän hoitotahdon, jossa nimenomaan äiti ei halunnut sitä, mitä hänelle tapahtui. En osaa sanoa, oliko se isältä taas yksi vittuilu mulle eli tyyliin ähäkutti, minäpäs voitin taas. Mulla on oma hoitotahtoni sekä paperilla että Omakannassa. Äidillä on nyt rauha ja isä saa pärjätä miten kykenee. 

Jos hän on sitä mieltä, että pärjää itse, niin pärjää sitten myös.

Tarpeeksi kun sekoilee, niin pääsee holhottavaksi ja sen jälkeen ei sitten itse päätäkään.

Toisaalla valitellaan eläkeläisten määrän suurta kasvua ja toisaalla haluttaisiin pitää ne hengissä väen väkisin. 

Antaa vain kuolla, jos eivät hoitoa ota vastaan.

Vähentäkääpä ihmiset botuliinia

ikuista nuoruutta tavoitellessanne.

Löytäkää muita keinoja

ylläpitää freesiä ulkonäköänne.

Hermomyrkky säännöllisesti injektoituna

etenkin otsan alueelle

on yksi neurological issue factor,

vaikkakaan kukaan 

massia takova estetiikkatohtori

ei sitä sulle toki kerro. Tutk. muk.

botuliininkäyttäjä alkaa muistuttaa 

psykåpaattia empatikyvyltään.

(Minulla on ko. tutkimus tallennettuna).

Aika varmasti varhaistaa muistisair. puhk.

myös pitkällä juoksulla. Injektiohoidot

ovat vielä kovin uusia innovaatioita, älkää

olko naiiveja hölmöjä. Kaikesta maksamme

hinnan. No free lunches.

Pärjäilkööt miten pärjää. Itse en ole puhunut äidilleni kuukausiin. Soittakoot jos on asiaa.

Äitisi on hoitanut sinut..nyt on sinun vuorosi..ota äiti luoksesi asumaan..kanna vastuusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei. Se että jokin sairaus on tavallaan jotain, ei vielä ole peruste. Meillä on Suomessa aika tiukka lainsäädäntö siihen, milloin ihmistä voidaan pakkolääkitä. Ja hyvä niin."

Dementia pitäisi rinnastaa vakavaan aivovammaan. Sellainenhan se on. Sairauden aiheuttama vakava aivovamma. 

Ja tämän perusteella voisi pakkolääkitä henkilön omaksi parhaaksi. 

Kuten millä? Muistisairauslääkkeet hyvässä lykyssä hidastavat taudinkulkua, mutta eivät paranna sitä millään muotoa. Käytännössä koko tautiin ei ole olemassakaan toimivaa lääkitystä.

Tämä! Minun äitini meni lääkkeestä tosi huonoon kuntoon, eikä mikään lääke käynyt hänelle. 

Jos uudella paikkakunnalla turvallisessa

ympäristössä vielä kauppakäynti ahdistaa,

niin ilman muuta minäkin harkitsen 

avustajahlön suorittamaa kauppakeikkaa. 

Mutta en usko, kaikki muuttuu hyväksi,

aivan varmasti. 🙂