Äitini kieltäytyi kotihoidosta, mitäs nyt?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silmäilin keskustelua.  Nyt ei vielä ole boomerivanhemmat niitä hankalia.  Hehän ovat vasta 75-80.  Eivät avun tarpeessa.

Miksi nämä kaikki vanhukset ovat muka boomereita, eräshän vastasi äitinsä olevan 89.

Hyvä pointti. Mun vanhempani muuttuivat jääriksi vasta yli 90-vuotiana, mutta toisaalta siihen asti eivät mitään apuja tarvinneetkaan. Toisaalta kyllähän tuossa boomereidenkin ikäpolvessa voi olla jo niitäkin, joiden kunto on huono ja tarvitsisivat apua. 

Ihan varmaan on heitäkin, onhan ihmisten terveys erilainen.  Kuitenkin olen 80 enkä tiedä ketään tutuissa ja sukulaisissa tai iäkkäissä naapureissa edes 85+ ketkä tarvisivat mitään "hoitoa."   Toki kuolleita ikätovereitani tiedän.  

Joka keskusteluun tulee nuo boomerin hokijat kuin jostain pussista.  Heille ei ole olemassa kuin kuysi ikäluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee huoli-ilmoitus. Kyllä se kotihoito käy sitten vaikka väkisin katsomassa, että lääkkeet on otettu. Ketään ei voi pakottaa syömään, jos ei halua syödä.

Ovela vanhus kyllä jättää ne lääkkeet siitä katsomisesta huolimatta ottamatta. Eikä kotihoito voi niitä pakottaa ottaamaan, dementoituneella vanhuksellakin on oikeus kieltäytyä lääkkeistä.

Nimimerkillä "kokemusta on", kun iso lapsenlapsi sattui näkemään kuinka vanhus tunki muovipussukassa "syötyjä" lääkkeitään kaupungilla roskiksiin, kun olivat yhdessä liikkeellä

Juuri näin. Mun äitini aikoinaan kieltyätyi ottamasta lääkkeitään. Oli aivan varma, että häntä yritetään myrkyttää. Isä soitti turhautuneena mulle, että tule auttamaan. Menin sinne ja yritin 2 tuntia maanitella ottamaan lääkkeensä. Mulla kuitenkin on taustalla sairaanhoitajan koulutus ja olen ollut aikoinaan töissä niin kotisairaanhoidossa kuin vanhainkodissakin, mutta en mäkään nyt voinut pidellä äitiä väkisin kiinni ja tunkea ne lääkkeet hänen kurkkuunsa. Isä suuttui mulle, kun mäkään en saanut äitiä ottamaan lääkkeitään. No kun ei ole pakko ottaa, jos ei halua. 

Yks kerta äiti kiikutettiin päivystykseen. Siellä tutkittiin ja todettiin bakteeri-infektio. Sai ensin suonensisäisesti antibiootin ja sitten vaihdettiin tablettimuotoon, kun siirsivät äidin akuuttipaikalle hoivakotiin. Siis siirsivät siksi, että isällä olisi aikaa järjestää kotiin apua. Kun soitin hoivakotiin ja kyselin äidin vointia, niin sanoivat, että eivät saa suostuteltua äitiä ottamaan niitä antibiootteja. Eikä muitakaan lääkkeitään. Äiti palasi kotiin (isä ei tietenkään ollut hankkinut sinne mitään apuja) ja meni pari päivää, kun äiti oli taas bumerangina päivystyksessä. Joten jos nyt joku kuvittelee, että vanhuksille syötetään kotihoidossa tai edes hoivakodissa väkisin lääkkeitä, niin erehtyy. Suostuttelemalla ja huijaamallakin (esim sekoittamalla jauhetun tabletin johonkin sellaiseen ruokaa, mistä vanhus tykkää) voi yrittää, mutta jos on kovin epäluuloinen muistisairas, niin sehän ei pistä suuhunsa yhtään mitään. 

PS. Joudun jemmaamaan mun koirallenikin lääkkeen maksamakkaran sisään. Nyt se on jo oppinut, että kannattaa sylkäistä aina se tabletti ulos ja syödä vain maksamakkara. Saa nimittäin lisää maksamakkaraa, kun yritän tunkea syljetyn tabletin uuteen maksamakkaranpalaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me tosiaan väkisin käydä. Onhan näitä,  jotka kieltäytyvät käynneistä,  mutta eivät pärjää omillaan. 

He sitten vain kuolevat pois. Ehkä tavallaan haluavatkin. 

Ettekö käy, vaikka omaisen huoli-ilmoituksen perusteella todettaisiin että ihminen on ymmärrystä vailla? Annetaan kuolla pois? Mun mielestä jonkun pitäisi vahtia, että lääkkeet ostetaan apteekista ja ne syödään.

Jos lääkkeitä pitää ottaa kolme kertaa päivässä, niin kukaan ei ehdi vahtimaan niiden ottamista. Jonkun pitäisi huolehtia resepteistä, niiden uusimisesta sekä lääkkeiden ostamisesta. Se on yllättävän työlästä ja aikaa vievää.

Ja varsinkin kun on useampi lääkäri sitä reseptisoppaa hämmentämässä. Omalääkäri, joka sekin vaihtuu alvariinsa kielipuolesta toiseen, määrää lääkkeitä ja sitten geriatrian polilla muutellaan annostuksia ja vaihdetaan toiseen lääkkeeseen tai jätetään joku pois ja otetaan uusi tilalle. Täysin joutavaa ja sellaista minäpäs tiedän paremmin kuin se toinen lääkäri eikä mikään säätäminen vaikuta kuitenkaan siihen kokonaiskuvaan hevonhuttua. Siihen itse ongelmaan eli ikääntymiseen ei toki parannuskeinoa olekaan, mutta tuollainen näprääminen lääkkeiden kanssa on aivan älytöntä. Pahinta on kun nämä ei edes aina kirjaa näitä annostusmuutoksiaan mihinkään vaan ainoastaan kertovat puhelimessa, että nyt seuraava kk otetaan vain puolikas pilleri lääkkeestä x ja sitten seuraava lääkäri kummastelee, että miksi tätä on nyt otettu puolikas kun pitää ottaa kokonainen..

Tuossa touhussa on oikeasti järki karannut muiltakin kuin vain ikääntyneiltä potilailta.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silmäilin keskustelua.  Nyt ei vielä ole boomerivanhemmat niitä hankalia.  Hehän ovat vasta 75-80.  Eivät avun tarpeessa.

Miksi nämä kaikki vanhukset ovat muka boomereita, eräshän vastasi äitinsä olevan 89.

Hyvä pointti. Mun vanhempani muuttuivat jääriksi vasta yli 90-vuotiana, mutta toisaalta siihen asti eivät mitään apuja tarvinneetkaan. Toisaalta kyllähän tuossa boomereidenkin ikäpolvessa voi olla jo niitäkin, joiden kunto on huono ja tarvitsisivat apua. 

Ihan varmaan on heitäkin, onhan ihmisten terveys erilainen.  Kuitenkin olen 80 enkä tiedä ketään tutuissa ja sukulaisissa tai iäkkäissä naapureissa edes 85+ ketkä tarvisivat mitään "hoitoa."   Toki kuolleita ikätovereitani tiedän.  

Mä tunnen sellaisen, joka 50-vuotiaana sairastui Alzheimerin tautiin. Kuului just suuriin ikäluokkiin. Nyt on toki jo  kuollut. Lisäksi tunnen esimerkiksi Parkinsonin tautiin sairastuneita. Yksi 79v Parkinsonin tautia sairastava tuttu kuoli pari kuukautta sitten. 2 viimeistä vuottaan oli hoivakodissa, sitä ennen kävi kotihoito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me tosiaan väkisin käydä. Onhan näitä,  jotka kieltäytyvät käynneistä,  mutta eivät pärjää omillaan. 

He sitten vain kuolevat pois. Ehkä tavallaan haluavatkin. 

Ettekö käy, vaikka omaisen huoli-ilmoituksen perusteella todettaisiin että ihminen on ymmärrystä vailla? Annetaan kuolla pois? Mun mielestä jonkun pitäisi vahtia, että lääkkeet ostetaan apteekista ja ne syödään.

Jos lääkkeitä pitää ottaa kolme kertaa päivässä, niin kukaan ei ehdi vahtimaan niiden ottamista. Jonkun pitäisi huolehtia resepteistä, niiden uusimisesta sekä lääkkeiden ostamisesta. Se on yllättävän työlästä ja aikaa vievää.

Ja varsinkin kun on useampi lääkäri sitä reseptisoppaa hämmentämässä. Omalää

Mä sanoisin tähän vielä sen, että kun on monta lääkäriä, jotka ei toistensa touhuista mitään perusta, niin vanhuksella voi olla lääkkeitä, jotka on määrätty vain toisen lääkkeen sivuvaikutuksen takia. 

Niin miksi se on joillekin niin kauhea asia, jos vanhus ei suostu ottamaan lääkkeitään? Kun niitä ei väkivalloin pysty heille kurkusta alas tunkemaan. On hyväksyttävä, että nyt tilanne on tämä, ettei vanhus ota lääkkeitään ja sillä mennään. No menee huonompaan kuntoon, mutta sitten menee. Joka tapauksessa pelkkää alaspäin menoa se elohan tuossa vaiheessa on. Kuolema saattaa korjata vanhuksen sitten nopeammin, mikä monessa tapauksessa on kaikille osapuolille parempi. 

Ei niitä itsepäisiä vanhuksia kannata jäädä suremaan, jos he kuolevat typeryytensä seurauksena. Itsepähän ovat kohtalonsa valinneet!

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi se on joillekin niin kauhea asia, jos vanhus ei suostu ottamaan lääkkeitään? Kun niitä ei väkivalloin pysty heille kurkusta alas tunkemaan. On hyväksyttävä, että nyt tilanne on tämä, ettei vanhus ota lääkkeitään ja sillä mennään. No menee huonompaan kuntoon, mutta sitten menee. Joka tapauksessa pelkkää alaspäin menoa se elohan tuossa vaiheessa on. Kuolema saattaa korjata vanhuksen sitten nopeammin, mikä monessa tapauksessa on kaikille osapuolille parempi. 

Tavallisin syy on omaisten tuska. Se luopumisen ja surun pelko. Omaiset haluavat, että vanhus pidetään hengissä keinolla millä hyvänsä. Vaikka väkisin lääkitsemällä. Omaiset kuitenkin harvemmin ovat halukkaita käymään itse väkisin lääkitsemässä. Ei se nimittäin mene niin, että vanhus kääritään huopaan, ruutataan suuhun lääke ja rapsutellaan leuan alta kunne snielaisee kuten kissojen kanssa voidaan toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvun 99-vuotias vanha rouva ei vielä tarvitse kotihoitoa. Siivooja käy 2 kertaa kuukaudessa ja ripustaa samalla pyykit ja joku omaisista käyttää häntä ruokakaupassa kerran viikossa ja peseejääkaapin ja huoltaa tiskikoneen. Rouva tekee itse ostolsensa. Hän käyttää rollaattoria vain ulkona.

Noin minunkin isäni teki 99-vuotiaana ja hoiti vaimonsa asiat myös. 

101-vuotiaana alkoi tarvita aika paljon apua ja niinpä autoin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi se on joillekin niin kauhea asia, jos vanhus ei suostu ottamaan lääkkeitään? Kun niitä ei väkivalloin pysty heille kurkusta alas tunkemaan. On hyväksyttävä, että nyt tilanne on tämä, ettei vanhus ota lääkkeitään ja sillä mennään. No menee huonompaan kuntoon, mutta sitten menee. Joka tapauksessa pelkkää alaspäin menoa se elohan tuossa vaiheessa on. Kuolema saattaa korjata vanhuksen sitten nopeammin, mikä monessa tapauksessa on kaikille osapuolille parempi. 

Tavallisin syy on omaisten tuska. Se luopumisen ja surun pelko. Omaiset haluavat, että vanhus pidetään hengissä keinolla millä hyvänsä. Vaikka väkisin lääkitsemällä. Omaiset kuitenkin harvemmin ovat halukkaita käymään itse väkisin lääkitsemässä. Ei se nimittäin mene niin, että vanhus kääritään huopaan, ruutataan suuhun lääke ja rapsutellaan leuan alta kunne snielaisee kuten kissojen kanssa

Mielisairaalassakin pakkolääkitään ja mielisairaalajakson jälkeen vielä pakkopiikitetään, vaikka onkin jo kotona. 

Se on muuten oikeasti tosi nopeaa kun ikääntyminen alkaa monilla vaikuttamaan juurikin tuossa kahdeksankympin korvilla. Siinä puhutaan helposti vain kuukausista kun se vointi muuttuu melko radikaalisti ja se vielä keväällä päivittäin kävelylenkkejä tehnyt vireä seniori onkin seuraavana jouluna rollaattorin tukemana kulkeva kumara vanhus. Ihan ilman mitään sairauskohtausta tai muutakaan flunssaa kummempaa sairautta.

Yhdellä lähipiiriin kuuluneella meni jotenkin jalka tai siis akillesjänne/pohje aivan kummaksi kesken lenkin niin ettei askelta kärsinyt yhtäkkiä ottaa eikä siitä mitään löytynyt vaikka useampaan otteeseen sitä tutkittiin useammankin lääkärin voimin. Tuo vaiva hävisi ja palasi, hävisi ja palasi eikä ikinä tiennyt koska se taas oireilee joten lenkit sitten lyheni ja vaikka sinällään kunto olikin hyvä ja edelleen liikkui (ja taas seuraavana keväänä pyörälläkin) niin tuo oli se lopun alku.

Sitten alkoi tulla muutakin vaivaisuutta ja ikä vaan teki tehtävänsä ja toki silläkin oli oma vaikutuksensa, että tuo äkkinäisesti alkanut iän painaminen veti mieltä matalaksi, koska yllättäen niitä sitku-suunnitelmia oli vaikka ja kuinka. Yhtäkkiä ne oli mennyttä iäksi vaikka vain vuotta aiemmin oli vähintään yhtä hyvässä kunnossa mitä eläkkeelle jäädessä. Hänkin oli viimeisinä aikoinaan varsin äreä ja katkera vaikka pää oli ihan skarppi.

Nro 113: "Mielisairaalassakin pakkolääkitään ja mielisairaalajakson jälkeen vielä pakkopiikitetään, vaikka onkin jo kotona. "

Totta ja jopa tuberkuloosiakin voidaan lain mukaan pakkolääkitä. Mutta vanhuus, sydänsairaudet, korkea kolesteroli, kilpirauhasen vajaatoiminta,  virtsatieinfektiot, keuhkokuumeet jne jne eivät ole sellaisia sairauksia, joiden perusteella laki sallisi pakkolääkitsemisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me tosiaan väkisin käydä. Onhan näitä,  jotka kieltäytyvät käynneistä,  mutta eivät pärjää omillaan. 

He sitten vain kuolevat pois. Ehkä tavallaan haluavatkin. 

Ettekö käy, vaikka omaisen huoli-ilmoituksen perusteella todettaisiin että ihminen on ymmärrystä vailla? Annetaan kuolla pois? Mun mielestä jonkun pitäisi vahtia, että lääkkeet ostetaan apteekista ja ne syödään.

Jos lääkkeitä pitää ottaa kolme kertaa päivässä, niin kukaan ei ehdi vahtimaan niiden ottamista. Jonkun pitäisi huolehtia resepteistä, niiden uusimisesta sekä lääkkeiden ostamisesta. Se on yllättävän työlästä ja aikaa vievää.

Ainakin naapurissamme kotihoito kävi ne lääkkeet antamassa kun 78-vuotias mies ei niitä muuten syönyt, eikä hakenut apteekista. Ehkä resursseja on kaupungissamme enemmän ja hän sopi sijaintinsa puolesta hoitorinkiin.

Antakaa nyt ihmeessä vanhuksen päättää , syökö lääkkensä vai ei.  Moni haluaa nopeuttaa vanhuuden vaivoista pääsemistä eikä pitkittää kärsimystä ja huonoutta.   Aika törkeää piilottaa lääkkeet salaa johonkin ruokaan vanhuksen tietämättä. Ainakin jos ei ole muistisairaista kyse.

Ohis: Mun äidille oli 2 eri lääkäriä antanut 2 eri verenpainetta alentavaa lääkettä, jotka tietenkin tehosivat liikaa. 

Mun äiti vajosi kotona lattialle. Vietiin ambulanssilla sairaalaan. Sairaalassa havaittiin tuo virhe ja sairaalan lääkäri kirjoitti kotihoitoa varten lapulle, että toinen lääke pitää ottaa heti doseteista pois. Laittoi allekirjoituksen ja leiman, kun tiesi, että kirjaus ei näy (jostain syystä) heti. 

Voitteko kuvitella: kotihoidon sh ei suostunut tuon lääkärin allekirjoittaman paperin nähtyään poistamaan toista lääkettä "kun se ei näy tietokoneella". 

Mun äiti olisi joutunut sairaalaan jälleen, jollei sitten olisi osannut tunnistaa todella monen lääkkeen joukosta sitä poistettavaa ja poisti itse. 

Vierailija kirjoitti:

Joka keskusteluun tulee nuo boomerin hokijat kuin jostain pussista.  Heille ei ole olemassa kuin kuysi ikäluokkaa.

Varmaan se yksi ja sama boomerihullu täällä pyörii ja iskee aina joka ketjuun, jossa vänkin on mahdollista päteä.😅

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 113: "Mielisairaalassakin pakkolääkitään ja mielisairaalajakson jälkeen vielä pakkopiikitetään, vaikka onkin jo kotona. "

Totta ja jopa tuberkuloosiakin voidaan lain mukaan pakkolääkitä. Mutta vanhuus, sydänsairaudet, korkea kolesteroli, kilpirauhasen vajaatoiminta,  virtsatieinfektiot, keuhkokuumeet jne jne eivät ole sellaisia sairauksia, joiden perusteella laki sallisi pakkolääkitsemisen. 

Eikö, vaikka dementia tekisi harhaluuloiseksi. Sehän on tavallaan myös mielisairaus. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 113: "Mielisairaalassakin pakkolääkitään ja mielisairaalajakson jälkeen vielä pakkopiikitetään, vaikka onkin jo kotona. "

Totta ja jopa tuberkuloosiakin voidaan lain mukaan pakkolääkitä. Mutta vanhuus, sydänsairaudet, korkea kolesteroli, kilpirauhasen vajaatoiminta,  virtsatieinfektiot, keuhkokuumeet jne jne eivät ole sellaisia sairauksia, joiden perusteella laki sallisi pakkolääkitsemisen. 

Onhan se väärin. Vanhus pitäisi kerran vuodessa päästä laboratoriokokeisiin ja sen jälkeen lääkemääräykset pitäisi tarkistaa lääkärin vastaanotolla. 

Itse varasin ajan laboratorioon ja lääkäriin, kun olin ollut 8kk eläkkeellä. Minusta siinä kohtaa oli jo hyvä tarkistaa onko joku lääke turha. Yksi lääke jäi kokonaan pois ja kahden lääkkeen annostus puolittui. Tarkoitus on jatkossa toimia samoin.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 113: "Mielisairaalassakin pakkolääkitään ja mielisairaalajakson jälkeen vielä pakkopiikitetään, vaikka onkin jo kotona. "

Totta ja jopa tuberkuloosiakin voidaan lain mukaan pakkolääkitä. Mutta vanhuus, sydänsairaudet, korkea kolesteroli, kilpirauhasen vajaatoiminta,  virtsatieinfektiot, keuhkokuumeet jne jne eivät ole sellaisia sairauksia, joiden perusteella laki sallisi pakkolääkitsemisen. 

Eikö, vaikka dementia tekisi harhaluuloiseksi. Sehän on tavallaan myös mielisairaus. 

Ei. Se että jokin sairaus on tavallaan jotain, ei vielä ole peruste. Meillä on Suomessa aika tiukka lainsäädäntö siihen, milloin ihmistä voidaan pakkolääkitä. Ja hyvä niin.