Lue keskustelun säännöt.
Äitini kieltäytyi kotihoidosta, mitäs nyt?
27.11.2025 |
Asun kaukana pääsen vain kerran viikossa käymään. Äidin syömiset ja lääkkeindenotto vaatisivat peräänkatsomista. Kokeiltiin kotihoitoa, mutta 3 päivän jälkeen äiti oli jo niin vihainen, että se lopetettiin.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Nämä hoidosta tai muuttamisesta kieltäytyvät mummot ja papat aiheuttaa ihan kohtuutonta huolta lapsilleen. Lapsilla pitäisi olla helpommat keinot pakottaa omaa parastaan ymmärtämättömät vanhukset muuttamaan palvelutaloon tms. tai vastaanottamaan apua. Lapsilla ei ole velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, mutta totta kai se aiheuttaa huolta kun nämä jääräpäät menettää hiljalleen järkensä ja alkaa panna kampoihin kaikkeen vähänkin järkevään millä heidän omasta hyvinvoinnistaan yritetään huolehtia.
Ei tuossa oikein muuta voi kun jättää kärsimään päätöstensä seurauksista.
Mun isä suostui ottamaan vastaan ulkopuolista apua vasta sitten, kun oli totaalisen kyllästynyt siivoamaan äidin pissoja lattioilta, matolta, sohvalta jne. Muistisairaan äitinikään mielestä mitään apua ei tarvittu, koska hänhän siivoaa ihan itse. Jep jep :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie yksityiselle geriatrille ja kerro ongelmat! Äitisi pitää saada apua sairauksiinsa, vaikka johtuisivat muisti tai mielen sairauksista. Yrittäkää ymmärtää, että sairauksia on monenlaisia.Heitteille jättö on rangaistavaa.
Ei ole kyse heitteillejätöstä, jos aikuinen, oikeustoimikelpoinen ihminen ei tahdo syödä lääkkeitä tai ruokaa.
Ap ei ole sanonut, että äitinsä olisi muistisairas. Pelkkä vanhuus ei tee kenestäkään kykenemätöntä päättämään omista asioistaan. Pelkkä vanhuus ei tee kenestäkään avutonta, jolle pitäisi selkokielellä asioita sanoittaa, kuten joku pari viestiä sitten esitti. Niin kauan kun ihminen on äänioikeutettu ja oikeustoimikelpoinen, siltä voi edellyttää asioiden ymmärtämistä myös itse.
Sitten kun se lakkaa ymmärtämästä, hommataan ulkopuolinen edunvalvoja hoitamaan asiat, ettei tarvitse tapella.
Mutta silloinkaan toisella paikkakunnalla oleva omainen ei ole oikein missään olosuhteissa syyllinen heitteillejättöön. Kas kun ei meillä ole mitään juridista velvollisuutta olla yhteydessä omaisiimme. Voit tänään vaihtaa liittymäsi prepaidiksi ja muuttaa Balille rantapummiksi ja olla koskaan enää ottamatta mitään yhteyttä dementtiin äitiisi, ja arvaa mitä? Se ei ole heitteillejättö, jos asutte eri osoitteissa etkä ole virallisesti sitoutunut mitään sen asioita hoitamaan.
Aikuinen ihminen äitisi on joten äitisi pärjää itsekseen kun niin haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie yksityiselle geriatrille ja kerro ongelmat! Äitisi pitää saada apua sairauksiinsa, vaikka johtuisivat muisti tai mielen sairauksista. Yrittäkää ymmärtää, että sairauksia on monenlaisia.Heitteille jättö on rangaistavaa.
Ei ole kyse heitteillejätöstä, jos aikuinen, oikeustoimikelpoinen ihminen ei tahdo syödä lääkkeitä tai ruokaa.
Ap ei ole sanonut, että äitinsä olisi muistisairas. Pelkkä vanhuus ei tee kenestäkään kykenemätöntä päättämään omista asioistaan. Pelkkä vanhuus ei tee kenestäkään avutonta, jolle pitäisi selkokielellä asioita sanoittaa, kuten joku pari viestiä sitten esitti. Niin kauan kun ihminen on äänioikeutettu ja oikeustoimikelpoinen, siltä voi edellyttää asioiden ymmärtämistä myös itse.
Sitten kun se lakkaa ymmärtämästä, hommataan ulkopuolinen edunvalvoja hoitamaan asiat, ettei tarvitse
Tuo on muuten todella tärkeää kaikkien tiedostaa, että niin kauan kun ei ala hoitaa sen vanhuksen asioita, ei sinua voida koskaan mistään "laiminlyönnistä" syyttää. Jos alkaa kovasti järjestellä, saati että rupeaa läheisensä edunvalvojaksi (älkää koskaan suostuko siihen), saati että ottaa sen luokseen asumaan, sitten voikin tulla heitteillejättösyyte, jos käykin niin että itse vaikka uupuu.
Mutta jos et koskaan tee muuta kuin käyt kahvittelemassa ja ehkä vähän tarjoat apua kännykän päivitykseen, ei yhteiskunta voi sinulta yhtään enempää vaatiakaan.
Katsokaa miehiä: ei ne hyysää vanhempiaan vaikka olisivat ainoita lapsia, eikä niiden vanhemmat jää yhtään sen huonommalle tolalle. Naiset vaan jostain ihme marttyyrisyyllisyyssyystä kokevat, että kaikki on niiden vastuulla. Yleensä tämä marttyyrisyyllisyys vielä naamioidaan rakkaudeksi. Pilataan hyvässä lykyssä oman elämän lisäksi kotona asuvien lasten ja oman puolison elämä, kun kaikki aika ja energia menee omien vanhempien hyysäämiseen ja kotona vaan rähjätään raivopäänä -oma äitini oli tällainen. Oli tosi helmeä sairastua pariin perussairauteen teininä, kun isovanhempieni sairaudet pyöritti äitiä ja sitä kautta meidän koko huushollia. (Todettakoon että isovanhempani eivät varmastikaan tajunneet tilannetta, he olivat hyviä ihmisiä eivätkä olisi tietenkään tahtoneet että meidän perhe kärsii niin suuresti siksi että äiti keskittyi heihin.)
Ja vaikka olisi lapsetonkin, mutta on puoliso, ihan Iso Kirjakin käskee asettamaan oman puolison vanhempien edelle. Vanhempia tulee kunnioittaa, mutta "mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa jne". Jos joku kaipaa vähän isompaa auktoriteettia kuin minä sille, että KYLLÄ, NE MUUT LÄHEISET JOIDEN KANSSA ASUT OVAT ENSISIJAINEN VELVOLLISUUTESI, EI VANHAT VANHEMMAT.
Onko tämä änkyryys boomereiden ominaisuus vai tuleeko meistä kaikista vanhana v*ttumaisia kaikesta valittajia? Muistelen omien mummojeni olleen niitä herttaisia lämpöisiä ja ihania vanhuksia, mutta sitä rotua ei ole tullut vastaan enää pariin vuosikymmeneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus. Kyllä se kotihoito käy sitten vaikka väkisin katsomassa, että lääkkeet on otettu. Ketään ei voi pakottaa syömään, jos ei halua syödä.
Eikä hei myöskään ottamaan lääkkeitä, ei mikään pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus. Kyllä se kotihoito käy sitten vaikka väkisin katsomassa, että lääkkeet on otettu. Ketään ei voi pakottaa syömään, jos ei halua syödä.
Eikä hei myöskään ottamaan lääkkeitä, ei mikään pakko.
Tämä. Jos lääkkeiden ottamattomuus on syy, ei kotihoitokaan voi siihen pakottaa. Eli se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä änkyryys boomereiden ominaisuus vai tuleeko meistä kaikista vanhana v*ttumaisia kaikesta valittajia? Muistelen omien mummojeni olleen niitä herttaisia lämpöisiä ja ihania vanhuksia, mutta sitä rotua ei ole tullut vastaan enää pariin vuosikymmeneen.
Mun vanhemmat syntyivät 1920-luvulla ja änkyröiksi muuttuivat hekin. Voisin kuitenkin kuvitella, että ihmiset, jotka ovat aikuiselämänsä saaneet elää vähemmän yhteisöllisesti ( = et ole velvollinen tekemään koko ajan jotain muiden hyväksi) ja voineet päättää enemmän omasta elämästään ja tekemisistään, eivät sitten vanhanakaan oikein halua, että joku muu alkaisi heitä määräämään tai holhoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus. Kyllä se kotihoito käy sitten vaikka väkisin katsomassa, että lääkkeet on otettu. Ketään ei voi pakottaa syömään, jos ei halua syödä.
Eikä hei myöskään ottamaan lääkkeitä, ei mikään pakko.
Tämä. Jos lääkkeiden ottamattomuus on syy, ei kotihoitokaan voi siihen pakottaa. Eli se siitä.
Eikä pakoteta ottamaan edes hoivakodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus. Kyllä se kotihoito käy sitten vaikka väkisin katsomassa, että lääkkeet on otettu. Ketään ei voi pakottaa syömään, jos ei halua syödä.
Ei voi myöskään pakottaa syömään lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä änkyryys boomereiden ominaisuus vai tuleeko meistä kaikista vanhana v*ttumaisia kaikesta valittajia? Muistelen omien mummojeni olleen niitä herttaisia lämpöisiä ja ihania vanhuksia, mutta sitä rotua ei ole tullut vastaan enää pariin vuosikymmeneen.
Minunkin mummoni oli aivan toista maata, kuin oma valittava ja ilkeä äitini. Mummoni oli lempeä, rauhallinen ja viisas. Äitini taas loputtoman itsekäs, ahne ja ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon boomereiden änkyröintiin voisi olla yksi syyllinen ihan se, että etenkin nämä sodan jälkeen syntyneet ihmiset on lapsesta saakka opetettu itsenäisiksi ja omillaan pärjääviksi. Toisaalta niin nämä samat sukupolvet on kyllä kasvattanut omankin jälkikasvunsa eli varmaan meillä nykyisillä keski-ikäisillä on sama änkyröintiasenne kun aika on. Ja ei se suomalaisittain ah niin normaali tunnekylmyyskään ainakaan jalosta ihmisen luonnetta parempaan suuntaan vaan kanssaihmiset nähdään helposti vain vihollisina.
Toisaalta myös yhteiskunta ajaa koko ajan vaan enemmän ja enemmän siihen omillaan pärjäämisen suuntaan kun kaikessa on tullut muotiin tämä itsepalvelu eli enää ei oikein mitään voi hoitaa niin, että ammatti-ihminen tekee asian x sun puolesta kun menet tiskille vaan kaikki pitää hoitaa itse netissä. Oma lisänsä sitten koronarajoitusten aikana oikein ryöpsähtänyt kylmyys kanssaihmisiä kohtaan eli enää ei ole minkäänlaista yhteisöllisyyttäkään jäljellä eli siinäkin mielessä jokainen saa pärjätä ja sietää kaiken yksin kuten parhaaksi taitaa.
Voipi olla, että nämä nykyänkyrät on varsinaisia päivänsäteitä kun vertaa seuraavaan sukupolveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä änkyryys boomereiden ominaisuus vai tuleeko meistä kaikista vanhana v*ttumaisia kaikesta valittajia? Muistelen omien mummojeni olleen niitä herttaisia lämpöisiä ja ihania vanhuksia, mutta sitä rotua ei ole tullut vastaan enää pariin vuosikymmeneen.
Minunkin mummoni oli aivan toista maata, kuin oma valittava ja ilkeä äitini. Mummoni oli lempeä, rauhallinen ja viisas. Äitini taas loputtoman itsekäs, ahne ja ilkeä.
Lisään vielä, että äitini ei millään tavalla auttanut omia vanhempiaan, kun nämä olivat vanhoja. Nyt kuitenkin itse vaati jatkuvaa palvelua omilta lapsiltaan. Kiitosta ei kuulu, mutta vttuilua sitäkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei me tosiaan väkisin käydä. Onhan näitä, jotka kieltäytyvät käynneistä, mutta eivät pärjää omillaan.
He sitten vain kuolevat pois. Ehkä tavallaan haluavatkin.
Ettekö käy, vaikka omaisen huoli-ilmoituksen perusteella todettaisiin että ihminen on ymmärrystä vailla? Annetaan kuolla pois? Mun mielestä jonkun pitäisi vahtia, että lääkkeet ostetaan apteekista ja ne syödään.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä änkyryys boomereiden ominaisuus vai tuleeko meistä kaikista vanhana v*ttumaisia kaikesta valittajia? Muistelen omien mummojeni olleen niitä herttaisia lämpöisiä ja ihania vanhuksia, mutta sitä rotua ei ole tullut vastaan enää pariin vuosikymmeneen.
Liian helppo elämä tekee änkyröitä vanhuksia, kun ensimmäiset todelliset vastoinkäymiset tulee vanhuuden vaivoista.
Omatkin isovanhempani, sodankäyneet, olivat viisaita ja lempeitä, ja tosiaan nykyhetken vanhuksissa sellaisia ei ole.
Luulen että sota opetti niille, joita ei traumatisoinut, hiukan asioiden suhteellisuudesta ja sen sellaisesta.
Tietysti sodan jälkeen syntyneilläkin on voinut olla henkilökohtaisesti vaikeuksia, mutta todella isolla osalla ei ole ollut. Kun katson vanhempiani ja niiden kavereita ja appivanhempia, niiden suurimmat "traumat" on se, että joutuivat ihan itse maksamaan hammaslääkärinsä (aikana, jona töihin pääsi osaamatta mitään) ja nuorena olivat joutuneet kitkemään OMAN KOTITILAN sokerijuurikasmaata -tai appiukko rahaa vastaan naapurin. Noista sitten jaksetaan valittaa, niin ja vanhanpiianverosta, kun kaikki muu on ilmeisesti ollut niin helppoa. Edes 90-luvun lamasta kukaan ei ottanut hittiä.
Käyhän se kiukuttamaan ja tuntee tulleensa petetyksi, kun koko elämä ei ollutkaan ruusuilla tanssimista vaan tuli vanhaksi ja raihnaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysellä, voiko saada soittomuistutuksen lääkkeenottoon. Samalla kysytään ehkä onko syönyt ym. kuulumisen. Jossain on tuollainenkin:
Niin mutta kun äiti ei halua holhoamista
Niin, silloin häntä ei pidä holhota. Aika simppeliä.
Minä tiedän jo nyt että tulen olemaan hankala vanhus. Kaikenlaisen avun vastaanottaminen on mulle kauhistus, olen tottunut tekemään kaiken itse. Apuja en halua enkä niihin suostu ennenkuin järki menee. Ajatus että vieraita ihmisiä ramppaa kotona, yök. Että joku edes pukisi minut, ei ja ei, kammottava ajatuskin. Antakaa minun olla mahdollisimman pitkälle itsekseni, kenenkään ei tarvitse sitä murehtia jos mulle huonosti käy. Se on mun valinta.
Meidän suvun 99-vuotias vanha rouva ei vielä tarvitse kotihoitoa. Siivooja käy 2 kertaa kuukaudessa ja ripustaa samalla pyykit ja joku omaisista käyttää häntä ruokakaupassa kerran viikossa ja peseejääkaapin ja huoltaa tiskikoneen. Rouva tekee itse ostolsensa. Hän käyttää rollaattoria vain ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä änkyryys boomereiden ominaisuus vai tuleeko meistä kaikista vanhana v*ttumaisia kaikesta valittajia? Muistelen omien mummojeni olleen niitä herttaisia lämpöisiä ja ihania vanhuksia, mutta sitä rotua ei ole tullut vastaan enää pariin vuosikymmeneen.
Minunkin mummoni oli aivan toista maata, kuin oma valittava ja ilkeä äitini. Mummoni oli lempeä, rauhallinen ja viisas. Äitini taas loputtoman itsekäs, ahne ja ilkeä.
Mä en omista isovanhemmistani osaa edes sanoa. Yksi kuoli jo ennenkuin mä synnyinkään ja kaksi ennenkuin olin täyttänyt 10 vuotta. Vain yksi isovanhemmistani eli pidempään, mutta hänkin aikana, kun oli vielä vanhainkodit ja niihin päästiin ihan vain sillä perusteella, että oli vanha. Mummu itse halusi sinne, koska kaikki hänen kaverinsa, jotka olivat vielä elossa, olivat myös siellä vanhainkodissa. Oli siis pienen paikkakunnan vanhainkoti.
Siinä on nopeasti lähimmäisenrakkaus koetuksella ja lopulta pakkasella mutta silti jopa yhteiskunta odottaa ja edellyttää että puolison / lasten on ikääntyneen läheisen asioita jaksettava ja haluttava hoitaa sekä toimia jopa perseenpyyhkijänä ja vaipanvaihtajana, koska onhan se perheenjäsen. Kiitosta ei tule keneltäkään eikä mistään suunnasta vaan vaatimuksia ja vi*tuilua vaan satelee ja sönkkäystä kuinka en minä voi millekään mitään enkä ole tätä sairautta tilannut. Juu et ole mutta ei ole kukaan muukaan. Silti vain läheisten pitää sopeutua ja mukautua kaikkeen ilman minkäänlaista sopeutumisaikaa tai tottumista eikä kukaan kysy miten voit/jaksat. No, se toki varmaan näkyy kysymättäkin aivan tarpeeksi hyvin mutta silti. Mitään apua ei ole kuitenkaan tarjolla.