Pakko suostua oman vanhemman edunvalvontavaltuutetuksi?

 Olettaa voi mitä vaan, mutta ei tarvitse suostua

Niin, kauheasti painostettiin ja ihmeteltiin, kun ei (ainakaan vielä) heti suostuttu allekirjoittamaan. Ja asiaa vähäteltiin varotoimenpiteenä, mutta minusta siinä on iso vastuu ja huolehtiminen, jos asia konkretisoituu. En tykkää, että asioista annetaan epärealistinen kuva. Pitää tietää mihin sitoutuu ja pystyä myös hoitamaan ne asiat sitten.

Ei ole pakko suostua.

No eihän tuo paljon poikkea firman pyörittämisestä. Kirjapitohommaa, lippua ja lappua joka päivälle.

Niinpä ja kun kaikkia ei yrittäjäluonteisuus houkuta, elämässä on muitakin vastuita.

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuo paljon poikkea firman pyörittämisestä. Kirjapitohommaa, lippua ja lappua joka päivälle.

Paitsi että tässä on kyse ihmisestä...

Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.

Kyllä sillä edunvalvontavaltuutuksella on yleensä tarkoitus nimenomaan välttää edunvalvojan tarve. Ei sellaisia edunvalvontavaltuutuksia käytännössä edes tehdä, joiden oheen tarvitsisi sitten kuitenkin edunvalvonnan. Vai minkä ajattelet edunvalvontavaltuutetun tehtäväksi, jos kuitenkin tarvitaan edunvalvoja lisäksi? 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.

Miksi minun pitäisi hoitaa toisen asioita? Ei kai voi olettaa, että lapset ovat velvollisia automaattisesti hoitamaan vanhempiensa asioita. Monella on työt, oma perhe ja muut vastuut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko suostua.

Eikä kannata, jos yhtään epäilee. Jos edunvalvontavaltuutetuksi ryhtyy, niin sitten ne hommat pitää myös hoitaa, oikein ja ajallaan. 

t. sosiaalityöntekijä, joka on näiden kanssa paljon tekemisissä

Ei ole pakko suostua. Kasvata selkäranka ja opettele sanomaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.

Kyllä sillä edunvalvontavaltuutuksella on yleensä tarkoitus nimenomaan välttää edunvalvojan tarve. Ei sellaisia edunvalvontavaltuutuksia käytännössä edes tehdä, joiden oheen tarvitsisi sitten kuitenkin edunvalvonnan. Vai minkä ajattelet edunvalvontavaltuutetun tehtäväksi, jos kuitenkin tarvitaan edunvalvoja lisäksi? 

Se, että julkisen edunvalvojan saaminen kestää monta kuukautta ja jonkun (eli valtuutetun) pitää hoitaa asioita sitä odotellessa.

Olen itse edunvalvoja ja tiedän varsin hyvin miten nämä kuviot toimii.

Lähinnä olen hämmentynyt, miten järkyttyneelle vanhemmat vaikuttivat siitä, ettei heti suostunut. Ihan kuin kyseessä olisi pikkuasia, joka on vain muodollisuus. Aiheutti selvästi pahaa mieltä ja voi vaikuttaa väleihin jatkossakin.

Jos ei itse suostu, vanhukselle määrätään yleinen edunvalvoja. Joka saattaa tehdä jänniä asioita. Tämä on maksumuuri takana, mutta kommentit ei. Aika monelta vanhukselta on asunto tyhennetty vähin äänin. https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000011641539.html 

Ei voi. Siihen tarvitaan suostumus myös siltä, jota pyydetään edunvalvojaksi. Vaikka puhutaan omaisen "määräämisestä" ednvalvojaksi, niin silti siihen tavitaan myös henkilön oma suostumus. Ja edellytyksetkin on sellaiseen täytyttävä. Jos ei pysty hoitaman toisen asioita, ei voi ruveta edunvalvojaksi. Omillakin vanhemmilla yksi sisaruksista on vanhempien edunvalvoja, minä en heidän asioitaan edes pystyisi hoitamaan. Joskus sitä tyrkyttivät minulle, mutta oma tilanteeni on sellainen, ettei se onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.

Kyllä sillä edunvalvontavaltuutuksella on yleensä tarkoitus nimenomaan välttää edunvalvojan tarve. Ei sellaisia edunvalvontavaltuutuksia käytännössä edes tehdä, joiden oheen tarvitsisi sitten kuitenkin edunvalvonnan. Vai minkä ajattelet edunvalvontavaltuutetun tehtäväksi, jos kuitenkin tarvitaan edunvalvoja lisäksi? 

Se, että julkisen edunvalvojan saaminen kestää monta kuukautta ja jonkun (eli valtuutetun) pitää hoitaa asioita sitä odotellessa.

Olen itse edunvalvoja ja tiedän varsin hyvin miten nämä kuviot toimii.

Edunvalvontavaltuutus on lain näkökulmasta ensisijainen, ja jos asiat tulevat sillä hoidetuksi, voi DVV kovasti kyseenalaistaa, miksi pitäisi edunvalvoja saada. 

Osaisitteko avata sitä työtä ja riskejä, mitä edunvalvontavaltuutettuna toimimiseen liittyy?

Ymmärrän, että julkinen edunvalvoja voi myös tavallaan toimia omaisen näkökulmasta huonommin kuin vastuullinen läheinen.

Tämä vanhempi vain mielestäni silotteli kaikkea ja piti asiaa ihan helppona juttuna. Haluaisin pystyä perustelemaan hänelle, että kyseessä on ikävimmässä tilanteessa vastuullinen tehtävä, johon voi sisältyä paljon haasteita. Jos se hetkisessä elämässä on muitakin vastuita, tämä voi oikeasti olla rankkaa puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko suostua. Kasvata selkäranka ja opettele sanomaan ei.

Suomi on ainakin vielä toistaiseksi tähän saakka ollut sellainen hyvinvointivaltio että järjestelmä on toiminut vaikkei suostuisikaan. Tietty on aina välillä niitä petollisia ja kavaltavia valvojia ja valtuutettuja, niin vieraissa kuin omissa lapsissakin. 

Minusta on jotenkin itsekästä olettaa, että omat lapset hoitaa vanhempansa asioita. Vielä erikoisemman tilanteesta tekee se, jos ei edes ole kovin aktiivisesti tekemisissä lapsiinsa, vaan nähdään joitakin kertoja vuodessa.

Ei ole pakko suostua. Mutta kannattaa ottaa huomioon se, että jos vanhukselle määrätään julkinen edunvalvoja, niin sen jälkeen omaisilla ei ole mitään sananvaltaa vanhuksen raha-asioihin eivätkä he edes saa tietoa niistä (edunvalvoja on vaitiolovelvollinen päämiehensä asioista). Voi käydä esim. niin, että aikuisten lasten mielestä vanhuksen rahoilla voisi hyvin ostaa vanhukselle niitä ja näitä palveluja, mutta julkinen edunvalvoja ei siihen suostu.

Olen itse toiminut omaiseni edunvalvojana yli 10 vuotta, ja mieheni toimi isänsä edunvalvontavaltuutettuna monta vuotta. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että homma ei ole mitenkään erityisen rasittava, jos vanhuksella ei ole esim. yritystä tai sijoitusasuntoja, joita pitäisi pyörittää. Alussa on vähän enemmän työtä, kun pitää käydä hoitamassa oikeudet pankkitileille kuntoon ja tehdä luettelo vanhuksen omaisuudesta, mutta sen jälkeen tyypillinen edunvalvojan/valtuutetun homma vie aikaa 0-2 tuntia kuukaudessa. Edunvalvojan pitää lisäksi tehdä DVV:lle vuositili, mihin minulta menee aikaa muutama tunti kerran vuodessa. Valtuutetun ei tarvitse tätä tehdä, ellei valtuutuksessa ole siihen velvoitettu.

Aika usein tilanne on se, että vanhuksen kunnon heikentyessä aikuinen lapsi joutuu joka tapauksessa hoitamaan vanhuksen raha-asiat. Edunvalvontavaltuutetun asema antaa lisää valtuutuksia niiden hoitoon eli monet asiat hoituvat helpommin, kun voi näyttää olevansa edunvalvontavaltuutettu eikä vanhukselta tarvitse erillisiä valtakirjoja eri asioiden hoitoon.