Miksi ihmiset päästävät itsensä lihomaan?

Omalla kohdallani varmaan monen tekijän summa. Sain geenit ja lapsuuden joka aiheutti ahdistusta. Söin siihen sitten lääkkeitä, että pärjäisin töissä jotenkin. Lääke lisäsi ruokahalua, ja siitä se lihominen alkoi. Lopetin lääkkeet, paino on pudonnut 4-5 kg, mutta varmaankin liikunnan ja järkevämmän syömisen takia, ei lääkkeen lopettamisen takia. Kuvittelen edelleen olevani laiha kun vien vaatteita sovituskoppiin, sitten totean, ettei mahdu ja masennun. No ehkä pikku hiljaa paino putoaa. Ja ahdistus ei ole hävinnyt minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska syövät toistuvasti yli kulutuksensa. Miksi sitten näin tehdään? Joku turruttaa sillä tunteitaan, jollekin syöminen on viihdettä, tavalla tai toisella siellä on aina syömishäiriö taustalla. Toistuva ylensyöminen ei ole normaalia - vaikka sitä puolet kansasta tekeekin.

Mua niin ärsyttää toi tunnesyöminen !!! Ei siinä ole mitään tunnetta. Syön koska ruoka on hyvää. Siinä se.

Pelkkä tunnesyömisestä mainitseminen menee jo tunteisiin ja aiheuttaa ärtymystä, mutta ruokaa syöt ilman tunnelatausta vain koska se on hyvää. LOL

Pidän ruuasta ja juomasta, en pidä liikunnasta ja hikoilusta. Voisin laihduttaa syömällä vähemmän, mutta ei maksa vaivaa. Sota tässä tulee kuitenkin ja tappavat dronet saavuttaa meidät kaikki. Nautin elämästä siihen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ketjut ovat turhia. Suuri enemmistö läskeistä on epärehellisiä nilviäisiä, joilta et tule saamaan rehellistä vastausta miksi ovat nykyisessä tilassaan. 

Totta. Lähes aina ihmiset, jotka jumittuvat johonkin epäsuotuisaan tilanteeseen (ylipaino, yhteiskunnallinen heikko-osaisuus, päihderiippuvaisuus, rikollisuus) aloittavat agressiivisen uhriutumisensa ja oman vastuun ulkoistamisensa. Ärsyttäviä, jos osuu lähipiiriin, huvittavia kauempaa seurattuina. 

On kyllä mielenkiintoista, miten helposti väitetään, että ylipainoiset uhriutuisivat aggressiivisesti. Todellisuus on useimmiten päinvastainen. He joutuvat kohtaamaan haukkumista, kyselyitä ja oletuksia valinnoistaan. Kun he sitten selittävät tilanteensa rehellisesti, esim  sairaus, unettomuus, ero, taloudelliset haasteet, vastaukset tulkitaan tekosyiksi. Eli kyse ei ole uhriutumisesta, vaan siitä, että ympäristö (kuten sinä) on tuomitseva ja ymmärtämätön. Mutta eihän nämä faktat sovi yksinkertaiseen stereotypiaasi, eihän?

Miksi AP on päästänyt itsensä tyhjäpääksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa kuitenkin olla että kuormitat terveydenhuoltoa jossain vaiheessa. 

Aika moni kuormittaa, painosta viis. Pitäisikö myös vaikkapa narsisteja syyttää, kun he pilaavat useiden ihmisten elämän ja aiheuttavat näille mielenterveysongelmia ja työkyvyttömyyttä? Entä yleisesti ylipainon pilkkaajat ja ylipainoisille naurajat, hehän tutkitusti nimenomaan lisäävät ylipainoa eivätkä kannusta ihmisiä terveellisiin tapoihin. 

???

Siis mitä vit tua???

Mitä tekemistä "narsisteilla" on yhtään minkään kanssa? Väitätkö nyt siis, että lihavat ovat lihavia, koska ovat uhreja, jotka narsistit ovat pakottaneet lihavuutee

Vielä ysärilläkin lihavia halveksittiin ihan avoimesti. Silti heitä oli vähemmän! Eipä ole suvaitsevaisuus kollektiivisesti laihduttanut - eikä tule laihduttamaan.

Ahaa, eli suvaitsevaisuus ei saa lihavia laihtumaan, joten nyt sitten voit haukkua heitä? Kuulostaa aivan järkevältä, Yhtä järkevältä kuin väittää, että koska sateella ei ole pysäytetty kaikkia tulvia, voimme siis huutaa pilviä kurkku suorana. Haukkuminen ei koskaan ollut ratkaisu, eikä suvaitsevaisuus ole mikään salainen laihdutuskeino.

Kun katsoo ruokakauppojen karkki-, sipsi- ja einesosastojen tarjontaa, ihme että kukaan on normaalipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo ruokakauppojen karkki-, sipsi- ja einesosastojen tarjontaa, ihme että kukaan on normaalipainoinen.

On siellä kaupassa neliömetrikaupalla vihanneksia ja hedelmiä ja muitakin terveellisiä tuotteita. Ei valinnanvara lihota.

Ei ole helppoa. Ihminen eläisi ilman tupakkaa ja viinaa joten ne on helppo lopettaa kokonaan, mutta ruoassa pitää löytää keskitie joten on hankalaa. (Kuin myös ihmis/läheisriippuvuus, niitä tarvii mutta joskus vaan liika on liikaa). Tasapaino on vaikeaa. 

Mulla meni 25 vuotta että sain syötyä itseni lihavaksi.

Nyt yritän saada ne pois kuukaudessa. Mikä avuksi ?

Joillain pitää mennä kokemuksen kautta, että löytää ne omat rajansa niin syömisen kuin juomisenkin suhteen. Minä esimerkiksi olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni alipainon rajoilla, koska liikuin tosi paljon, ja meillä ei kotona juuri satunnaisia synttäreitä lukuunottamatta herkuteltu. Hyvää kotiruokaa toki oli tarjolla, mutta eihän sitä mätä samaan tahtiin kuin jotain roskaruokaa. Sitten täysi-ikäisenä muutto omaan kämppään vähensi liikuntaa ja lisäsi herkuttelun mahdollisuuksia, kun muutti sellaiselle paikalle, että yhtäkkiä oli useampi roskaruokapaikka ja herkkukauppa kävelymatkan päässä. Ja hitaastihan se muutos tapahtui, koska ruokahalu pysyi edelleen suunnilleen samana. Aluksi tuntui muutaman vuoden, että pystyi syödä mitä vain roskaa ilman että se näkyi missään, sitten tuli se muutaman vuoden vaihe kun olin puhtaasti onnellinen kun sain edes jotain naisellisia muotoja, enkä näyttänyt ihan tuulen pieksämältä pulkannarulta, ja sitten jossain kohtaa huomasi, että nyt tämä on alkanut mennä yli. Mutta sitten sitä kelkkaa olikin vaikeampi kääntää suorilta, kun homma oli lähtenyt niin hitaasti lapasesta. Tähän lisäksi vielä se, että elämässäni oli rankkoja tilanteita, kuten läheisen poismeno, mikä osin vaikutti siihen, että alkoholia kului ihan liian kanssa. Sitten, kun noin 5 vuotta oli mennyt ronskin ylipainon puolella ja sitä isoilla vaatteilla peitellessä, sain otettua itsestäni niskasta kiinni ja päätin että se muutos alkaa nyt eikä uutena vuotena/kuun vaihteessa/ensi viikolla. Aloin ottaa selvää ruokien kalorimääristä, lopetin alkoholilla läträämisen jne. Mutta se vaati sen, että olin henkisesti siinä kohdassa, että olin valmis keskittymään muutokseen, ja olin myös alkoholin kulutukseeni lopen kyllästynyt. Se laihdutus ei itsessään ollut vaikeaa, ihan perus laskemista ja rehellisyyttä itselle. Se oli se henkinen puoli minkä piti ensin loksahtaa kohdilleen. Nykyään olen ylläpitänyt normaalipainoa jo pari vuotta, ja tuntuu, ettei sitä tarvi enää juurikaan ajatella, vaan ruokahalu on tasapainossa kaloritarpeen kanssa.

Lyhyesti; on niitä, joilla se tasapaino pysyy aika luonnostaan koko elämän, ja niitä, joilla useampi muutos alkaa viedä sitä väärään suuntaan, ja korjaaminen on monesti yhtä hidasta kuin siihen tilanteeseen päätyminenkin. Ja sitten tietysti niitäkin, jotka ei meinaa löytää sitä tahtoa itsestään lähteä siihen korjaamiseen, koska ihminen on taipuvainen yrittämään mennä sieltä, mistä aita on matalin.

Vierailija kirjoitti:

Läskivero ! 

Sitä peritään jo nyt. Sen nimi on arvonlisävero.

Laihdutin nelikymppisenä 15 kg normaalipainoon. Sen jälkeen elämässä tapahtui: läheisten poismenoja, omaa sairautta, työnkuvan muuttuminen raskaampaan suuntaan, selvisi ettei miesystävä halua vakavaa suhdetta kanssani, korona-ajan yksinäisyys. Pikkuhiljaa kiloja alkoi tulla takaisin. 

Nyt olen viisikymppinen ylipainoinen nainen, enkä saa enää itsestäni irti laihduttaa. Yritän vaan ettei tulisi lisää kiloja. Mutta mulla on ihana uusi kumppani, jolle kelpaan sellaisena kuin olen. Olen onnellisempi nyt ylipainoisena kuin olin normaalipainoisena.  

Uskon, että jos elämäni olisi muuten jotenkin iloisempaa, niin terveellisempien elämäntapojen ylläpitäminenkin onnistuisi. Mutta niin tulee tuskin koskaan tapahtumaan. En voi voimavarojen puutteen vuoksi ajatellakaan mitään lihavuusleikkauksia tms. hyvin vaativia muutoksia. Todennäköisesti tulen kuolemaan ylipainon aiheuttamiin sairauksiin tavanomaista aiemmin, enkä osaa olla siitä erityisen pahoillani. Olen elämässäni käytännössä täysin yksin. En ole varsinaisesti itsetuhoinen, mutta varmaankin jossain määrin välillisesti kyllä. En kerjää hyväksyntää ap:ltä enkä keneltäkään muultakaan, mutta totean vain, että ihmisten ilkkuminen laiskaksi tms. ei ole sydämeltään sivistyneen ihmisen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten.

Olen jo elämäni loppupuolella, joten tässä on ehtinyt olla mukana monenlaisessa kriisissä ja suruprosessissa. En siltikään ihan ymmärrä, miksi vaikeina ajanjaksoina pitäisi kuormittaa itseään vielä sillä, että syö mitä sattuu?

Oletko ikinä kuullut lohtusyömisestä? Toiset ei jaksa laskea jokaista suupalaa ja kaloreita. Oishan tää maailma helkkarin täydellinen ja valmis, jos jokainen

Tiedän kyllä, että vaikkapa suklaan/jäätelön syöminen tuottaa välitöntä mielihyvää. Mutta tuolla tavalla hankittu mielihyvä haihtuu niin pian, että ketä se oikeasti lohduttaa?! Selitys on mielestäni heikko ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa puhutaan kymmenien kilojen kertymisestä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa kuitenkin olla että kuormitat terveydenhuoltoa jossain vaiheessa. 

Aika moni kuormittaa, painosta viis. Pitäisikö myös vaikkapa narsisteja syyttää, kun he pilaavat useiden ihmisten elämän ja aiheuttavat näille mielenterveysongelmia ja työkyvyttömyyttä? Entä yleisesti ylipainon pilkkaajat ja ylipainoisille naurajat, hehän tutkitusti nimenomaan lisäävät ylipainoa eivätkä kannusta ihmisiä terveellisiin tapoihin. 

???

Siis mitä vit tua???

Mitä tekemistä "narsisteilla" on yhtään minkään kanssa? Väitätkö nyt siis, että lihavat ovat lihavia, koska ovat

Ei tietenkään lihavia pidä haukkua kuten ei muitakaan. Pointti oli, että vaikka heitä valitettavasti on haukuttu ja nykyään onneksi ollaankin suvaitsevaisempia, ei niillä ympäristön asenteilla kuitenkaan painoon vaikuteta, vaikka joku yllä niin väittikin.

Se on asia, joka ei ole aina itsestä kiinni. Taustalla voi olla joku sairaus, lääkitys Toisekseen, miksi tämmöistä asiaa miettiä. Jokainen kantaa itse kilonsa, eikä asia kuulu kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ketjut ovat turhia. Suuri enemmistö läskeistä on epärehellisiä nilviäisiä, joilta et tule saamaan rehellistä vastausta miksi ovat nykyisessä tilassaan. 

Totta. Lähes aina ihmiset, jotka jumittuvat johonkin epäsuotuisaan tilanteeseen (ylipaino, yhteiskunnallinen heikko-osaisuus, päihderiippuvaisuus, rikollisuus) aloittavat agressiivisen uhriutumisensa ja oman vastuun ulkoistamisensa. Ärsyttäviä, jos osuu lähipiiriin, huvittavia kauempaa seurattuina. 

On kyllä mielenkiintoista, miten helposti väitetään, että ylipainoiset uhriutuisivat aggressiivisesti. Todellisuus on useimmiten päinvastainen. He joutuvat kohtaamaan haukkumista, kyselyitä ja oletuksia valinnoistaan. Kun he sitten selittävät tilanteensa rehellisesti, esim  sairaus, unettomuus, ero, taloudelliset haasteet, vastaukset t

No sitähän ne olosuhteet nimenomaan ovat - tekosyitä ylensyönnille. Aina voi valita, millä tavalla minkäkin tilanteen hoitaa. Ihmisellä - lihavallakin - on vapaa tahto. Valitseeko ylensyönnin vai syökö koulutuksensa mukaan. Sitten valitaan toistuva ylensyönti ja agressiivisesti selitetään kun ei ole muuta keinoa. 

Näillä epäempaattisilla toisten ihmisten ylipainon ilkkujilla on paljon pahempi sairaus kuin niillä ylipainoisilla. Selvästi kyse on jonkinlaisesta mielenterveyden ja persoonallisuuden häiriöstä sekä yleisten käytöstapojen puutteesta. Sellainen todennäköisesti hankaloittaa muitakin sosiaalisia suhteita, vaikka nämä itse eivät välttämättä sitä edes tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo ruokakauppojen karkki-, sipsi- ja einesosastojen tarjontaa, ihme että kukaan on normaalipainoinen.

On siellä kaupassa neliömetrikaupalla vihanneksia ja hedelmiä ja muitakin terveellisiä tuotteita. Ei valinnanvara lihota.

Professori Pertti Mustajoki on tutkinut ruokakauppojen valikoimia ja ihanteellisessa ruokakaupassa olisi noin 4% valikoimasta satunnaisiksi herkuiksi miellettyjä tuotteita. Nykyään niitä on noin 50% ruokakauppojen valikoimista. Yhdysvalloissa niitä on 70% kauppojen valikoimista. Toki premium-kaupoissa suhde on ihanteellinen eli niiden kalliiden herkkupalojen osuus on noin 4% ja 96% on laadukasta proteiinia, pitkäkuituista hiilihydraattia, terveellisiä rasvoja, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä sieniä. Tavallinen kansa ei käy niissä premium-kaupoissa asioimassa. 

On suoranainen ihme, ettei kansa ole tätä ylipainoisempaa kun ottaa huomioon sen, miten koukuttavaa ruokaa on tarjolla joka puolella nopeasti ja verrattain edullisesti.