Miksi ihmiset päästävät itsensä lihomaan?

Masennus. Kun ensin tulee vaikeuksia ja pahaa mieltä, siitä lähtee syöminen ja juominen. Sitten lihoo ja suree sitä eli taas syö väärin jne. Vaikea katkaista kierrettä. Tämä tarina on tosi. Haukkuminen ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä rajalla. En normaalipainoinen enkä vielä lihavakaan. Sellainen, että ahdistaa jos ilman paitaa pitäisi juosta.

Olen ollut montaa kokoa, hoikkaa lihaksikasta ja tätä nykymuotoani läskimpi.

Nyt olen mitä olen, koska elämäni on syvältä enkä näe mitään tarvetta biitsikropalle. Tämä ei paremmaksi muutu vaikka pistäisin itseni kuntoon. Kaikkia elämän ongelmia ei pysty valitettavasti korjaamaan pelkällä laihduttamisella.

Kait niitä ongelmia kuitenkin olisi vähemmän?

Ei valitettavasti. Kaikki meni päin honkia. Jos voisin korjata kaiken laihduttamalla, lähtisin heti lenkille. Rakkautta, kotia ja perhe-elämää ei saa niin takaisin. Ei ole enää mitään.

Mä pilasin elämääni laihduttamalla, kun olin vielä normaalipainoinen (siellä yläpäässä). Tästä seurasi mm vuosikymmenien syömishäiriö ja masennus, sairauslomia, kavereiden katoaminen, kilpirauhasen vajaatoiminta, hiusten lähtemínen ja lopulta lihominen ylipainoiseksi. Nyt onkin sitten hankala laihduttaa, kun hormonit estää ja lääkärit kieltää. Onneksi en ole hirveän ylipainoinen vielä, inhoan vain turvonnutta ja harvahiuksista peilikuvaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan aidosti tykkään olla pullukka. Oli mulla 10 v sit sixpack ja lihaksia mutta en jsksanut nähdä sitä vaivaa. Helppo elämä ilman raadantaa on paras ja Jeesuksen luo pääsen kun kuolen joskus. En väkisin yritä pitkittää elämääni vaikka on ihan kivaa elääkkin

m42

 

 

Saattaa kuitenkin olla että kuormitat terveydenhuoltoa jossain vaiheessa. 

 

Ihan niin kuin lähes kaikki jossain elämänsä vaiheessa.

 

Ylipaino lisää kaikkia vaivoja. Halusit tai et. Eiköhän olisi mukavampi olla toimintakykyinen mahdollisimman pitkään. 

Ylipaino suojaa luita a osteoporoosilta paremmin kuin laihuus.

Minulla on jo osteoporoosi vaikka olen vasta parikymppinen ja lääkärin mukaan minun olisi suotavaa siksi olla hieman ylipainoinen (BMI alle 30). Hän myös korosti liikunnan merkitystä. Jos on niin ylipainoinen ettei voi liikkua, ei siitä silloin ole mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Koska syövät toistuvasti yli kulutuksensa. Miksi sitten näin tehdään? Joku turruttaa sillä tunteitaan, jollekin syöminen on viihdettä, tavalla tai toisella siellä on aina syömishäiriö taustalla. Toistuva ylensyöminen ei ole normaalia - vaikka sitä puolet kansasta tekeekin.

Keskimääräinen suomalainen aikuinen lihoo 1-2 kiloa vuodessa. Sen aikaansaamiseen tarvii juoda vain desin tai pari rasvatonta maitoa päivittäin yli kulutuksensa. Jos se on sinun mielestäsi syömishäiriö niin annan sinun olla sitä mieltä. Jos se on sinun mielestäsi ylensyömistä niin saat pitää mielipiteesi.

Itse uskallan kuitenkin väittää, ettei suurin osa edes ajattele tekevänsä mitään väärin. Kyse on vain tottumuksesta kaataa sitä maitoa lasiin tai nauttia jollain muulla tavalla päivittäin vastaava määrä energiaa. Siten juttujen kuvat, joissa on hampurilaisia, ranskalaisia, pizzaa ja karkkia jne ovat todella epäinformatiivisia. Moni juttua lukeva toteaa, ettei sorru moisiin ja sen vuoksi lihominen on mysteeri. Jutun kirjoittaja voisi esitellä laskutoimituksen avulla, kuinka sen liian rasvattoman maidon energia tekee kymmenessä vuodessa jo noin 10-20 kiloa ylipainoa.

Ai niin: kuvapankista ei saakaan hankittua sellaiseen juttuun sopivaa kuvaa helposti!

Niin. Miksi sinä, ap, olet päästänyt itsesi lihomaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin hoikka noin 25v asti, nykyään 40 ja 15kg ylipainoa. Yksi syy on masennus, ei vaan ole kiinnostanut.

Minulla on yksi eräs hyvin hoikka ystävä. Kun hän on ahdistunut/masentunut/stressaantunut hänelle ei ruoka maistu, on kuulemma fyysisesti niin paha olo. Ei minulla ole sellaista pahaa oloa :D väitän, kuten asiantuntijatkin, ettei tahdonvoimalla ole paljon roolia isossa mittakaavassa. Jotain muutakin eroa meissä on kuin psykologiset erot. Taistelunsa kullakin, ikävää sellainen läski-viha kuitenkin.

Stressi lisää kortisolia, joka yleensä lisää ruokahalua, mutta yksilöllinen reaktio vaihtelee. Joillain kortisoli herättää voimakkaasti himon rasva- ja sokeripitoisiin ruokiin, toisilla se voi päinvastoin vähentää ruokahalua.

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Kun ensin tulee vaikeuksia ja pahaa mieltä, siitä lähtee syöminen ja juominen. Sitten lihoo ja suree sitä eli taas syö väärin jne. Vaikea katkaista kierrettä. Tämä tarina on tosi. Haukkuminen ei auta.

Toivottavasti olet saanut apua masennukseesi :)

Siis kyllähän annoskoot on nykypäivänä ihan jotain muuta kuin joskus ennen. Eli syödään enemmän. Muistan lapsuudestani 1960-luvulta, miten yksi 400 g Saarioisten  maksalaatikko riitti kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Siihen lisäksi sitten etikkapunajuuria, maustekurkkuja ja viipale ruisleipää. Nykyisin moni vetäisi koko nelihenkisen perheen aterian yksin. Olen syömisten suhteen palannut takaisin 1980-luvulle annoskokojen suhteen ja paino on tippunut ihan itsestään. Mistään ei ole tarvinnut kieltäytyä. Määrä vaan on paljon pienempi. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, itselläni se vaati järjettömän väsymyksen ja kolme välilevyn pullistumaa että entinen salipirkko on nyt pulla. Onneksi nyt sain lääkärin selvittämään väsymyksen syytä ja salillekin olen taas päässyt. Ei elämä ole aina niin mustavalkoista, että vaan makaa ja vetää sontaa kitusiin

Miksi entinen salipirkko ei loukkaantumisista ym vastoinkäymisistä huolimatta jatkanut terveellistä, kulutuksen mukaista syömistä ilman salia?

Mä olin normaalipainoinen siihen asti että sain kaksi sairautta joita molempia hoidetaan kortisonilla. Kun sairaudet puhkesivat jouduin syömään kaksi ensimmäistä vuotta kortisonia joka päivä ja lihoin 20 kiloa. Onneksi sairaudet saatiin sen verran kuriin muilla lääkkeillä että enää vain sairauksien pahenemisvaiheessa joudun syömään kortisonia eli noin. 2-3 kuukautta vuodessa. Tuolloin en myöskään voi urheilla koska en voi hikoilla eikä keuhkot kestä. Nälkä on järkyttävä koska kylläisyyden tunnetta ei tule ollenkaan eikä nälkäsignaali sammu.

9 kuukautta vuodessa yritän elää mahdollisimman terveellisesti ja 3 kuukautta vuodessa keskityn pysymään hengissä. En enää liho mutta en myöskään laihdu vuoden aikana yhtään. 

Tällä mennään eikä tätä voi ymmärtää muut kuin ne jotka itse joutuvat tähän limboon.

Vierailija kirjoitti:

Koska syövät toistuvasti yli kulutuksensa. Miksi sitten näin tehdään? Joku turruttaa sillä tunteitaan, jollekin syöminen on viihdettä, tavalla tai toisella siellä on aina syömishäiriö taustalla. Toistuva ylensyöminen ei ole normaalia - vaikka sitä puolet kansasta tekeekin.

Ei sekään ole normaalia, että syö toistuvasti liian vähän.

En edes tajunnut, että olin alisyönyt. Mutta nyt kun miettii...

Ei ollut mitään mielitekoja, pienistä annoksista olo täyteen, ei huvittanut syödä, maha ei kurninut, nälkää ei ollut mutta heikotusta kylläkin, käsiä heikotti, aivosumua, kylmyyden luulin johtuvan talvesta, ei olisi jaksanut mennä töihin, hengitysvaikeuksia.

Laskin päivän kalorit eräs päivä.

1 000 kcal! TUHAT!

IHMISELLÄ, JOLLA ON AKTIIVINEN TYÖ!

Nuorella, pitkällä ihmisellä!

Ja aiempina päivinä ruokailu oli ollut samanlaista! Luulin vain, että olin kuunnellut nälkäsignaalejani. Luulin, että olin syönyt liikaakin.

"Ei muualla Euroopassa syödä viittä ateriaa päivässä, siksi suomalaiset ovat lihavia."

Joo-o.

"Olet lihava, koska napostelet."

Varmaan riippuu annoskoista ja ihan siitä, mitä syö.

En sentään alisyönyt niin pitkään, että menkat olisivat lähteneet, onneksi. Sekin on joskus koettu. Silloin olin normaalipainoinen, vieläpä siellä BMI:n suuremmassa päässä, mutta silti läski. Silti oli mahaa.

Olen tänä vuonna pudottanut 10 kiloa. Ajattelin, että: "Jes! Tällä kertaa terveellinen ja tasapainoinen painonpudotus!"

Ja jälleen kerran, överiksi meni. Jälleen kerran pelko lihoamisesta sai minut rajoittamaan liikaa.

Ei edes tiedä, voiko omaan kehoon luottaa. Ja samalla pelottaa, jos käy kuten Secret Eaters -ohjelman osallistujille. Omassa ruokavaliossa onkin ainesosa, joka on suuri kaloripommi, ja sitä lihoaa tietämättään... Ei edes tiedä omaa kulutustaan tarkkaan. Kun vaaka näyttää enemmän, onko se vain normaalia vaihtelua? Paino ei liikahda, syönkö liikaa, nukunko liian vähän, onko taustalla stressiä?

ARGH!

"No sitten pitää laihduttaa."

T: Luonnostaan laiha siskoni.

Viisi kiloa vielä niin olisin normaali BMI:ssä. Ja se on yhä tavoitteena. Enemmänkin. Ja sitten aloitan varmaan lihastreenin, muotoilen kehoani. Ihan kujalla olen, vaikka 10 kiloa jo pudottanut. Vaikka yhdessä vaiheessa tuntui, että hyvin menee. Kaipa silloinkin vain valehtelin itselleni.

Pitää toivoa, että tasapaino löytyy niin, että trendi pysyy alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Kun ensin tulee vaikeuksia ja pahaa mieltä, siitä lähtee syöminen ja juominen. Sitten lihoo ja suree sitä eli taas syö väärin jne. Vaikea katkaista kierrettä. Tämä tarina on tosi. Haukkuminen ei auta.

Aivan, kyllä se liika lihavuus on sairaus niin kuin alkoholismikin.

Läski tynnyri kumisee tyhmyyttään ja sanat loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten.

Olen jo elämäni loppupuolella, joten tässä on ehtinyt olla mukana monenlaisessa kriisissä ja suruprosessissa. En siltikään ihan ymmärrä, miksi vaikeina ajanjaksoina pitäisi kuormittaa itseään vielä sillä, että syö mitä sattuu?

Oletko ikinä kuullut lohtusyömisestä? Toiset ei jaksa laskea jokaista suupalaa ja kaloreita. Oishan tää maailma helkkarin täydellinen ja valmis, jos jokainen

Hetkelliset olosuhteet eivät tietenkään automaattisesti ole aina valinta, mutta se miten niihin suhtautuu ja miten ne käsittelee on. Sehän tässä juuri se pointti on, miksi niin moni valitsee itseään tuhoavan ylensyönnin eikä rakentavampaa selviytymistapaa? Valintoja!

Vierailija kirjoitti:

Pistähän ap mulkku kuvaa itsestäs katotaan minkälainen paskanaama siel itkee.

Läski tynnyri kumisee tyhmyyttään ja sanat loppuvat.

Minulle tuli hiljalleen muutaman vuoden aikana noin 15 kg, paino nousi noin 3-4kg vuositahdilla.

Syyt: stressi, muutto, ruuhkavuodet, huonot unet stressin takia, vähentynyt liikunta (aiemmin kuljin pyörällä enemmän)

Ja söin siis koko ajan samalla tavalla. Tiedostin painon nousun mutta energia ei riittänyt liikunnan lisäämiseen tai kalorien laskemiseen siinä elämänvaiheessa.

Korjasin ensin liikuntamääriä, sitä myötä unetkin parani ja paino alkoi pudota hiljalleen.

Vierailija kirjoitti:

Miks juoppo vaan jatkaa juomistaan, vaikka alkoholismiin moni kuolee? Kustannukset yhteiskunnalle tosi kalliit.

Kyse on kummassakin tapauksessa riippuvuudesta. Kyvyttömyydessä käsitellä ja elää tunteita läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi. Kiire. Teen täyttä työviikkoa vaativalla alalla, opiskelen yliopistossa maisteriksi. Hoidin kuolemansairasta isääni hautaan asti, jonka jälkeen olen hoitanut kuolemansairasta äitiäni. Kaikki nämä yhtä aikaa useamman vuoden ajan. Vapaat ja lomat ovat menneet näihin asioihin vuosikausia.  Ja sinun mielestä olen laiska ja huono ihminen?

Ei stressi ja kiire lihota! Lihominen eli läskin kerryminen johtuu yksinomaan liiallisesta syömisestä kulutukseen nähden.

Erilaiset turvotukset ja nesteen kertyminen on eri asia. Voi olla sairaudesta johtuvaa, joten hoidetaan pois. Mutta lihavilla rasvakudosta liikaa, ja se on tullut ihan syömällä.

 

Tälle ihmiselle ei mikään suoritus tai asioiden erinomainen hoito ole yhtään mitään, jos olet lihava. Lihavuus nollaa ihan kaikki huippusuorituksetkin. Siis joidenkin mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ketjut ovat turhia. Suuri enemmistö läskeistä on epärehellisiä nilviäisiä, joilta et tule saamaan rehellistä vastausta miksi ovat nykyisessä tilassaan. 

Totta. Lähes aina ihmiset, jotka jumittuvat johonkin epäsuotuisaan tilanteeseen (ylipaino, yhteiskunnallinen heikko-osaisuus, päihderiippuvaisuus, rikollisuus) aloittavat agressiivisen uhriutumisensa ja oman vastuun ulkoistamisensa. Ärsyttäviä, jos osuu lähipiiriin, huvittavia kauempaa seurattuina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa kuitenkin olla että kuormitat terveydenhuoltoa jossain vaiheessa. 

Aika moni kuormittaa, painosta viis. Pitäisikö myös vaikkapa narsisteja syyttää, kun he pilaavat useiden ihmisten elämän ja aiheuttavat näille mielenterveysongelmia ja työkyvyttömyyttä? Entä yleisesti ylipainon pilkkaajat ja ylipainoisille naurajat, hehän tutkitusti nimenomaan lisäävät ylipainoa eivätkä kannusta ihmisiä terveellisiin tapoihin. 

???

Siis mitä vit tua???

Mitä tekemistä "narsisteilla" on yhtään minkään kanssa? Väitätkö nyt siis, että lihavat ovat lihavia, koska ovat uhreja, jotka narsistit ovat pakottaneet lihavuuteen? Eli siis lihavat eivät itse ole vastuussa omasta

Vielä ysärilläkin lihavia halveksittiin ihan avoimesti. Silti heitä oli vähemmän! Eipä ole suvaitsevaisuus kollektiivisesti laihduttanut - eikä tule laihduttamaan.