Miksi ihmiset päästävät itsensä lihomaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä rajalla. En normaalipainoinen enkä vielä lihavakaan. Sellainen, että ahdistaa jos ilman paitaa pitäisi juosta.

Olen ollut montaa kokoa, hoikkaa lihaksikasta ja tätä nykymuotoani läskimpi.

Nyt olen mitä olen, koska elämäni on syvältä enkä näe mitään tarvetta biitsikropalle. Tämä ei paremmaksi muutu vaikka pistäisin itseni kuntoon. Kaikkia elämän ongelmia ei pysty valitettavasti korjaamaan pelkällä laihduttamisella.

Kait niitä ongelmia kuitenkin olisi vähemmän?

Ei valitettavasti. Kaikki meni päin honkia. Jos voisin korjata kaiken laihduttamalla, lähtisin heti lenkille. Rakkautta, kotia ja perhe-elämää ei saa niin takaisin. Ei ole enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sitten ap osaa yhtään lukea uutisointia tieteellisistä tutkimuksista? Ei kukaan "päästä" itseään lihomaan, vaan lihominen johtuu hormoneista, jotka johtuvat pääosin stressistä. Lihavat eivät syö enempää kuin muutkaan, mutta kehon hormonit ohjaavat säästämään energiaa tehokkaammin. Itsekin olin alipainoinen, kunnes keksin ruveta laihdutuskuurille ja keho meni täysin sekaisin. 

Että lihavat eivät syö enempää kuin muutkaan???

Lukemattomia laihdutuksia ja elämäntaparemontteja seuranneena en ole nähnyt yhtäkään tapausta, missä ylipainoinen EI OLISI toistuvasti syönyt yli oman kulutuksensa. 

Sehän se on, kun lihavalla ei lähde näläntunne samalla määrällä ruokaa kuin hoikemmalla - tai samalla ihmisellä 10 v. aiemmin, jolloin hänkin oli vielä normaalipainoinen. 

Ja se kulutus, se on vähentynyt meillä kaikilla. Auto on Suomessa pyhä lehmä, ja auto osaltaan - mutta ei toki yksistään - tekee omistajistaan ajan myötä jos ei lehmiä niin ainakin niitä pullukoita. Autolla mennään kuntosalille, paitsi ne, jotka pyöräilevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan aidosti tykkään olla pullukka. Oli mulla 10 v sit sixpack ja lihaksia mutta en jsksanut nähdä sitä vaivaa. Helppo elämä ilman raadantaa on paras ja Jeesuksen luo pääsen kun kuolen joskus. En väkisin yritä pitkittää elämääni vaikka on ihan kivaa elääkkin

m42

 

 

Saattaa kuitenkin olla että kuormitat terveydenhuoltoa jossain vaiheessa. 

 

Ihan niin kuin lähes kaikki jossain elämänsä vaiheessa.

 

Ylipaino lisää kaikkia vaivoja. Halusit tai et. Eiköhän olisi mukavampi olla toimintakykyinen mahdollisimman pitkään. 

Ylipaino suojaa luita osteoporoosilta paremmin kuin laihuus.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten. 

No tällainen oli ainakin mulla syynä. Kun mun edellinen koirani kuoli ja töissä oli yhtä helvettiä, aloin tehdä 60-80-tuntisia työviikkoja. Tosi usein tuli mähkittyä maha täyteen lounasravintolassa ja sitten, kun työpäivä venyi pitkälle iltaan, niin puputin jotain suklaata tai mitä sattui olemaankaan. Työpäivän jälkeen kipinkapin kotikulmille ja sinkosin paikallisen pizzerian ovesta sisään, koska sieltä sai vielä klo 21 jälkeenkin sentään pizzaa. Ei mitään muuta vapaa-aikana kuin se pizza naamaan ja sitten nukkumaan. Lihoin muutamassa vuodessa yli 25  kg. Mulla tuo hulluus päättyi sitten munuaisvaltimorepeämän aiheuttamaan massiiviseen sisäiseen verenvuoteen ja vuosi siitä painoa oli lähtenyt ihan ilman vippaskonsteja - jos uuden koiran ottamista ja työmäärän palauttamista takaisin normaaliksi ei lasketa mukaan - jo 14 kg. Vielä jäi 12 kiloa ylipainoa ja ne pudotin nyt viimeisen vuoden aikana. Nyt olen taas normaalipainoinen ja työelämäkin on onneksi jo takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan aidosti tykkään olla pullukka. Oli mulla 10 v sit sixpack ja lihaksia mutta en jsksanut nähdä sitä vaivaa. Helppo elämä ilman raadantaa on paras ja Jeesuksen luo pääsen kun kuolen joskus. En väkisin yritä pitkittää elämääni vaikka on ihan kivaa elääkkin

m42

Etkö yhtään ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta? Kyllä pitäisi! 

Enpä ole tuolta kantilta ajatellut, mutta nyt kun kysyit, niin jos joku ajattelisi minusta ylipainoni takia jotain negatiivista, niin ajattelisin, että siinäpä on jotenkin yksinkertainen/ negatiivinen/ kenties vaille positiivista huomiota jäänyt ihmisparka. 

Kuulemma vaan huonojen geenien ja lihavuudelle alttiuden takia. Omilla elämäntavoilla ei ole väliä.

Pistähän ap mulkku kuvaa itsestäs katotaan minkälainen paskanaama siel itkee.

Vierailija kirjoitti:

Pistähän ap mulkku kuvaa itsestäs katotaan minkälainen paskanaama siel itkee.

En jaa läskeille

Mä vaan mietin että millä oikeudella joku ihminen huonontaa terveyttään ja vaatii sitten yhteiskunnalta hoitoa ja palvelua. Itse koen että velvollisuuteni on huolehtia itsestäni ja tulevasta vanhuudestani. Kai sitä itsekin mieluummin makaisin sohvalla, mutta koen että kunnon ihmisen on pakko liikkua ja syödä terveellisesti. Herkut vielä jotenkin ymmärrän ja vaikka lääkkeiden vuoksi lihoamisen, mutta liikkumattomuutta en ymmärrä. Kaikki mahdolliset vaivat ylipainosta sitten saa.

Olin joskus työpaikan ensiapukurssilla ja siellä harjoiteltiin heimlichin otetta. Mun käsivarret ei riittäneet harjoitteluparini mahan ympärille :( Pelastamatta olis jäänyt tositilanteessa.

Tykkään tosi paljon oluen mausta ja sitä tulee juotua ihan liikaa ja se näkyy painossa 

Teininä lihoin paljon lyhyessä ajassa liiallisen syömisen takia pituuskasvun jo loputtua ja liikkuessani kepeillä murtuman takia pitemmän aikaa. Paino suli pois pikkuhiljaa, kun pääsin taas kunnolla liikkeelle, mutta sen jälkeen olen pysynyt normaalissa painossa vain siksi, että pienennän annoskokoa tietoisesti heti, jos aktiivisuus vähenee jostain syystä. Herkuttelija en ole koskaan ollut, joten ei ole ollut karsittavaa siltä osin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä vaan mietin että millä oikeudella joku ihminen huonontaa terveyttään ja vaatii sitten yhteiskunnalta hoitoa ja palvelua. Itse koen että velvollisuuteni on huolehtia itsestäni ja tulevasta vanhuudestani. Kai sitä itsekin mieluummin makaisin sohvalla, mutta koen että kunnon ihmisen on pakko liikkua ja syödä terveellisesti. Herkut vielä jotenkin ymmärrän ja vaikka lääkkeiden vuoksi lihoamisen, mutta liikkumattomuutta en ymmärrä. Kaikki mahdolliset vaivat ylipainosta sitten saa.

Olin joskus työpaikan ensiapukurssilla ja siellä harjoiteltiin heimlichin otetta. Mun käsivarret ei riittäneet harjoitteluparini mahan ympärille :( Pelastamatta olis jäänyt tositilanteessa.

Vaadin sillä perusteella hoitoa, että maksan ihan helvetisti veroja. Olen hoitanut ansainnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistähän ap mulkku kuvaa itsestäs katotaan minkälainen paskanaama siel itkee.

En jaa läskeille

Laita nyt  tyhmä finni naama.eikö vituta ettet saa naista  vaan turpaa kun lähdet ulos sun itsemurha yksiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistähän ap mulkku kuvaa itsestäs katotaan minkälainen paskanaama siel itkee.

En jaa läskeille

Sinulla läski kertynyt aivoihin näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskit naiset nyt vaan on off ja tulehdus jiistin haju ei lähde edes painepesurilla.

Pistähän kehitysvammainen jankuttaja itsestäs kuva? niin katotaan  minkäläinen kusipää naama siel on

Runkkaatko sä noille jutuille lihavien naisten hajusta? Kun normaalille ihmiselle ei ongelmaksi saakka muodostu muiden hajut, kun kukaan ei edelleenkään pakota ketään seurustelemaan nimenomaan lihavan naisen kanssa.

Sairas fetsi.

Sivusta: bakteerivaginoosi voi tulla minkäkokoiselle naiselle tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskit naiset nyt vaan on off ja tulehdus jiistin haju ei lähde edes painepesurilla.

Pistähän kehitysvammainen jankuttaja itsestäs kuva? niin katotaan  minkäläinen kusipää naama siel on

Runkkaatko sä noille jutuille lihavien naisten hajusta? Kun normaalille ihmiselle ei ongelmaksi saakka muodostu muiden hajut, kun kukaan ei edelleenkään pakota ketään seurustelemaan nimenomaan lihavan naisen kanssa.

Sairas fetsi.

 

Tapan heti sut kun tiedän kuka olet.

Heh, aika turha uhkaus. Ja me kaikki tiedetään, ettet sä edes uskaltaisi katsoa tuohon kirjoittajaan päin, saati tehdä hänelle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä rajalla. En normaalipainoinen enkä vielä lihavakaan. Sellainen, että ahdistaa jos ilman paitaa pitäisi juosta.

Olen ollut montaa kokoa, hoikkaa lihaksikasta ja tätä nykymuotoani läskimpi.

Nyt olen mitä olen, koska elämäni on syvältä enkä näe mitään tarvetta biitsikropalle. Tämä ei paremmaksi muutu vaikka pistäisin itseni kuntoon. Kaikkia elämän ongelmia ei pysty valitettavasti korjaamaan pelkällä laihduttamisella.

Mäkin olen ollut kaikkea alipainoisesta ylipainoiseen, samat ongelmat seurasi aina. Huonokuntoinen olin vain alipainoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskit naiset nyt vaan on off ja tulehdus jiistin haju ei lähde edes painepesurilla.

Pistähän kehitysvammainen jankuttaja itsestäs kuva? niin katotaan  minkäläinen kusipää naama siel on

Runkkaatko sä noille jutuille lihavien naisten hajusta? Kun normaalille ihmiselle ei ongelmaksi saakka muodostu muiden hajut, kun kukaan ei edelleenkään pakota ketään seurustelemaan nimenomaan lihavan naisen kanssa.

Sairas fetsi.

 

Tapan heti sut kun tiedän kuka olet.

Heh, aika turha uhkaus. Ja me kaikki tiedetään, ettet sä edes uskaltaisi katsoa tuohon kirjoittajaan päin, saati tehdä hänelle mitään.

Kaikki tiedetään ihanko totta?

missä tavataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten.

Olen jo elämäni loppupuolella, joten tässä on ehtinyt olla mukana monenlaisessa kriisissä ja suruprosessissa. En siltikään ihan ymmärrä, miksi vaikeina ajanjaksoina pitäisi kuormittaa itseään vielä sillä, että syö mitä sattuu?

Oletko ikinä kuullut lohtusyömisestä? Toiset ei jaksa laskea jokaista suupalaa ja kaloreita. Oishan tää maailma helkkarin täydellinen ja valmis, jos jokainen söisi yhtä paljon kuin kuluttaa. Monet ei tiedä m

Lohtusyöminen on kavala termi. Sillä ei tarkoiteta pelkästään sitä, että ihminen syö ikään kuin psyykkiseen nälkäänsä, vaan tämän lohtua antavan ruoan pitää olla jotakin överiä (esim. amerikkalaiset elokuvat, joissa sydänsuruinen päähenkilö nappaa jääkaapista litran jätskipönikän ja lappaa sisältöä ruokalusikalla suuhunsa). Miksi hyvin maustettu höyryävä linssikeitto ei voisi olla lohturuokaa? Mitä lohtua epäterveellinen ravinto loppujen lopuksi ihmiselle antaa?

Tähän on jo joku vastannut.

Epäterveellinen ravinto, erityisesti rasva- ja sokeripitoinen ruoka, tuottaa välitöntä mielihyvää ja lohtua, koska se aktivoi aivojen mielihyväjärjestelmiä. Kun syömme sokeria tai rasvaa, aivot vapauttavat dopamiinia ja endorfiineja, jotka luovat lyhytaikaisen hyvänolon tunteen. Tämä selittää, miksi ihmiset usein kääntyvät epäterveellisten herkkujen puoleen stressin, surun tai ahdistuksen hetkellä.

Kuitenkin tämä lohtu on väliaikaista ja usein harhaanjohtavaa. Se ei ratkaise alkuperäistä ongelmaa.

Minä olin hoikka noin 25v asti, nykyään 40 ja 15kg ylipainoa. Yksi syy on masennus, ei vaan ole kiinnostanut.

Minulla on yksi eräs hyvin hoikka ystävä. Kun hän on ahdistunut/masentunut/stressaantunut hänelle ei ruoka maistu, on kuulemma fyysisesti niin paha olo. Ei minulla ole sellaista pahaa oloa :D väitän, kuten asiantuntijatkin, ettei tahdonvoimalla ole paljon roolia isossa mittakaavassa. Jotain muutakin eroa meissä on kuin psykologiset erot. Taistelunsa kullakin, ikävää sellainen läski-viha kuitenkin.